tag:blogger.com,1999:blog-7451138601140019225.post7050414695274853340..comments2023-07-08T12:34:28.881+03:00Comments on Luontoloinen: NautiskellenLuontoloinenhttp://www.blogger.com/profile/04085709815159256938noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-7451138601140019225.post-60186978833430492862015-11-30T19:20:11.200+02:002015-11-30T19:20:11.200+02:00Viisauden sanoja. :) Itse kaipaan kylläkin vähän e...Viisauden sanoja. :) Itse kaipaan kylläkin vähän etukäteisvaroitusta, jotta ehdin henkisesti sopeutua siihen, että tällä reissulla esim. mennään tavallista lujempaa. Tosin tämä ei liity vain vaeltamiseen, vaan ihan yleisesti elämään. Tavallaan on tärkeää, että saan itse päättää koenko reissun niin kivaksi, että mennään syömällä jäkälää ja kaarnaa samalla kun vedetään monen kymmenen kilometrin päivämatkoja ja nukutaan pelkässä pressussa. Se yksi kerta kun on ollut kurjaa, niin se on tullut jostain todellisuuden kohtaamisesta odotusten kanssa: sitä odotti niin kovasti että reissupää tyhjenee kunnolla, mutta vatvoikin samoja arjen asioita joita tavallisestikin, jatkuvassa sateessa ja lievässä kylmässä. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7451138601140019225.post-20997651213851767022015-10-27T14:49:06.696+02:002015-10-27T14:49:06.696+02:00No mikäs tuossa nyt tuli.. jotain häiriötä.
Olip...No mikäs tuossa nyt tuli.. jotain häiriötä. <br /><br />Olipa hyvin kiteytetty! Näinhän se on että sitä sopeutuu ja alkaa nähdä ne normaalisti arkiset asiat erikoisuuksina. Vaelluksella se askeettisuus on osa viehätystä, ja tavallaan kaikki siitä poikkeava on sitä luxusta. Minusta on aika paheellista kantaa paketillinen ruisleipää mukanani kun näkkärilläkin pärjäisi. Vaikka mikä olisi vaasan ruispaloja arkisempaa kotosalla? <br /><br />Ruuassa tärkeintä vaelluksella taitaa olla se riittävyys. On nimittäin tullut sekin kokeiltua eikä ollut hauskaa. :D Tai jälkikäteen naurattaa hyvä matikkapää, mutta silloin vähän otti aivoon ruoka-annoksia puolitellessa. Ei se silti pilannut matkaa, mutta parhaiten jäi mieleen se kalvava tunne vatsalaukussa. Kokemus tosin sekin! Luontoloinenhttps://www.blogger.com/profile/04085709815159256938noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7451138601140019225.post-76247070441477230782015-10-27T13:53:29.056+02:002015-10-27T13:53:29.056+02:00Olen itse huomannut, että vaikka varustus ja "...Olen itse huomannut, että vaikka varustus ja "mukavuustekijät" ovat vaihdelleet melkein laidasta laitaan (ihan ääri-askeettinen linja on vielä kokeilematta), niin pääasiassa olen aina nauttinut reissuista. Ja jos en ole nauttinut, niin ei se ole johtunut varusteiden tai mukavuustekijöiden määrästä vaan jostain vaikeasti hahmotettavasta henkisestä ulottuvuudesta liittyen ennakko-odotusten ja todellisuuden väliseen kuiluun...<br /><br />Niin, siis... Tuntuisi, että ihminen sopeutuvana eläimenä osaa ottaa ilon irti siitä mitä on saatavilla. Varsinkin yhtään pidemmillä (viikko ja yli) retkillä sopeutuminen tulee esille. Kun mukana on paljon kaikkea mukavuutta eniten nauttii kuitenkin kohokohdista (sisäfilepihvit melontaretken komeimmassa leirissä, se Haltille kannettu kuohuviinipullo, saunaolut Anterin mukassa, jne.) Muut nautinnot ja luksukset jäävät kohokohtien varjoon ja niistä tulee reissun "perustaso". Mutta jos "mukavuutta" on matkassa vähemmän, nauttii edelleen kohokohdista ja ihan yhtä paljon. Ne vain ovat erilaisia eikä kuivat villasukat, ylimääräinen teepussi tai satunnaisen kulkijan tuvalla tarjoama kupillinen mustaa kahvia tuntuisi toisilla reissuilla miltään. Aina on siis jotain, josta nauttia ja iloita.Korpijaakkohttps://www.blogger.com/profile/15377975951464618602noreply@blogger.com