Luontoloinen kohtasi kollegansa
Tavattiin tuossa pitkoksilla, ja nostettiin hattua.
Luontoloisella selässä kevennetty rinkka (n. 10 kg) ja kollegalla
kiiltävänmusta selkämöllykkä (ei maapalloa). Jatkettiin matkaa omiin suuntiin,
pian tapaamisemme unohtaen. Mutta miten tuohon tilanteeseen päädyttiin?
Keväällä puolimaratonin juostuani sain ajatuksen. Entäpä jos
pakkaisi vähän kevyemmin, ja kävisi pinkaisemassa viikonlopun mittaisen
juoksupatikan Perhossa? Eihän yksi reissu Peuran polun komeissa maisemissa ole
vielä mitään, pitää siitä päästä nauttimaan vielä toisenkin kerran tälle
keväälle. Onneksi yllytyshulluja kavereita riittää, joten ei aikaakaan kun
seura oli lyöty lukkoon, ja työkiireiden lomassa tuli rinkkakin joten kuten
pakattua reissua edeltävänä iltana (miksi se makuupussin säilytyspussi on aina
hukassa?).
Tyhjennän matkapäiväkirjan vielä Reissuja -osioon, mutta luotaan
tähän vähän yleisiä ajatuksia "juoksuvaeltamisesta". Uskoisin
lukeutuvani siihen ihmisryhmään, jotka eivät halua päästää itseään helpolla.
Tältä pohjalta syntyi myös ajatus siitä, että mehän ei missään tuvassa nukuta
vaan teltan on kuljettava mukana (+3 kg). Makuupussit menivät onneksi
kategoriaan "grammari", sillä Carinthia airpack painaa vain 600 g
tsibale. Muuta sälää kertyi ihan kohtuullisesti.
Näin jälkikäteen olisin jättänyt villahameen ja kuoripuvun
kotiin, ja ottanut niiden sijasta hiukan lisää ruokaa. Kyllähän ne nyt riitti,
mutta energiavajaus lienee ollut aika huikea. Suolan lisääminen juomaveteen oli hyvä ajatus.Korjaustarpeista mukana oli vain
välttämättömät, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Ideaaliside löysi tiensä
kaverin jalkaan, mutta kylmäpussia ei tarvittu. Muuten ei mukana ollut mitään
turhaa, ja rinkat tuntuivat ihanan kevyiltä. Ei niillä nyt aivan esteettömästi kirmailtu, mutta ihan kohtuumukavasti kuitenkin. Jaska sudennahka ei ole luotu liimaantumaan selkään juoksun aikana, joten lievää matkapahoinvointia rinkan hyppiminen aiheutti. Mutta hartiat kesti, polvet kesti ja nilkat kesti, ja tätä kehitellään kyllä eteenpäin!
YHTEISET VARUSTEET | |||||
Vaatteet | Majoittuminen | Ruokailuvälineet | Ruuat | Ensiapu/hygienia | Muut |
Teltta Akka View 3 kg | Retkikeitin Primus Etapower 300 g | Murukahvia | Särkylääkettä 1/2 liuskaa | Maastokartta + minigrip | |
1 x kaasu | Pussipastaa + pussitonnikalaa illalliseksi x 2 | Ideaaliside | Kamera + minigrip | ||
Tulitikkuja (3 rasiaa) | Suolaa | Laastareita | Laskuvarjonarua | ||
Rakkolaastaria | Jesseteippiä | ||||
Pienet sakset | Paikkausvärkit | ||||
Puhdistusliinoja | Nippusiteitä | ||||
Kylmäpakkaus | |||||
Kyytabletteja | |||||
OMAT VARUSTEET | |||||
Vaatteet | Majoittuminen ja kulku | Ruokailuvälineet | Ruuat | Ensiapu/hygienia | Muut |
Lenkkarit | Carinthia-makuupussi 600 g | Muki | Kävelyherkkuja - kuivatut omenat, marjat jne. | Hammasharja + tahna | Matkapuhelin |
Lippis | Ilmamakuualusta 500 g | Pieni kulho | Dexalia tabletteina | Wc-paperi (1 rulla/henkilö) | Kynä, vihko |
Kuoripuku (jos lupaa sadetta) | Rinkka Jack Wolfskin | Taittospork | Perunamuusijauhetta + pussitonnikalaa lounaaksi x 2 | Pikkupyyhe | |
Kerrasto | Source | Puuropusseja x 2 | Huulirasva | ||
Softshell-takki | Jokunen leipäpala | ||||
3 x sukat + 2 alussukat | Jokunen juustosiivu | ||||
2 x lyhythihainen | |||||
Trikoot | |||||
Untuvaliivi | |||||
Villahame | |||||
STOP
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Nishiki Cross Master
Sateisen sunnuntaiaamun kunniaksi haluan esitellä teille kaksipyöräisen kulkupelini. Varoituksen sana jos olet ihka aito fillariuskoinen. Teksti sisältää joitakin järkyttäviä elementtejä.
Kun muutimme asumaan tänne "landelle" noin 20 kilometriä Kokkolan keskustasta ostin itselleni vanhan jenkkilästä tuodun maantiepyörän. Sillä ajelin muutaman kesän työmatkaa, ja olin varsin tyytyväinen sutjakkaan kulkupeliini. Vaihtovaatteet kulkivat repussa, ja kaupassa sai valita ostaako purkin maitoa ja kipeät istumalihakset, vai pärjäisikö tämän illan ilmankin.
Viime kesänä mieli teki hankkia lukkopolkimet. Sain tuttavaltani polkimet ja ostin heräteostoksena Pyöräpojilta niihin sopivat kengät klosseineen. Minulle varsin tyypilliseen tapaan en kokeillut asentaa polkimia maantiepeliini, ja niinhän siinä sitten kävi että kunnioitettavaan ikään päässyt maantieihmeeni ei vastaanottanut lukkopolkimia jaloon runkoonsa. Siinä sitten huuli pyöreänä ihmettelemään Pyöräpojille, jotka keksivät hirveän hyvän ratkaisun ongelmaani. Osta uusi pyörä!
Samalta seisomalta kannettiin jos jonkinlaista kulkuria alas kadulle ja poljin naama virneessä korttelia ympäri. Toiveenani oli saada pyörä joka sopisi sekä maantieajoon että päällystämättömille teille. Johon saisi sekä maantieajoon sopivat renkaat, että tarvittaessa kunnon nastat. Johon saisi tukevan tarakan (noin, ensimmäinen rikos!) sekä kiinteät lokasuojat (toinen!). Jolla ajaisi vaivatta työmatkaa, kuljettaisi töissä tarvittavia työkaluja, tekisi ruokaostoksia ilman että perslihakset tietäisivät mitä on tullut ostettua, kävisi hikilenkeillä ennen saunaa, polkaisisi meidän mökille 70 kilometrin päähän ja jonka pakkaisi notkuvaksi retkeilykamoista ja ajaisi sinne missä on kivat ilmat.
Valinta ei ollut helppo, mutta voittajaksi selviytyi tämä. Eli Nishiki Cross Master.
Valintaan vaikutti tietysti hinta, mutta ensisijaisesti sen ratkaisi pyörän täydellinen geometria. Se istui käteen kuin kasikoon työhanska, ja tuntui juuri sopivan tukevalta mutta silti näppärältä. Cyclocrossari täytti toiveeni renkaista, sillä siihen saa käytännössä mitkä tahansa kiekot kiinni. Lisäjarrukahvat ovat käytännölliset kun ajaa paljon työajoa keskellä kaupunkia ja joutuu tarkastelemaan ympäristöään yläasennossa. Levyjarrut tuovat varmuutta ja tuntuvat "nykyaikaisilta". Shimanon tekniikka herättää luottamusta, vaikkei olekaan ehkä "sitä parasta sorttia". Ja mikä tärkeintä: Se on ihan hemmetin nätti! Ei mikään millinpaksuisista riu'uista kasattu härveli, vaan jämäkkä kuparinruskea kaunotar.
Lisäherkkuna otin pyörään sen kunnollisen kiinteän tarakan, juomapullotelineen sekä kunnon lokasuojat. Olen reipas tyttö ja päätin jaksaa raahata tällaista lisäpainoa mukanani. Kuten joku viisas joskus kysyi, että tuntuuko normiajossa pyöräily raskaammalta vesipullon kanssa vai ilman. :)
Summa summarum. Olen kohta vuoden ajellut Nissellä ja me ollaan tosi hyviä kavereita. Tykkään siitä että voin varsin mukavasti ajaa huonokuntoisemmillakin teillä tarvittaessa, mutta silti kun päästään maantielle se rullaa kuin unelma. Vielä ei olla päästy mökkireissua pidemmille pyöräretkille, mutta sekin aika vielä koittaa. Paljon on ajettu työmatkaa ja käyty ihan vain lenkkeilemässä ja miniretkeillä lähiympäristössä. Olen ihan vastikää alkanut tajuamaan kuinka hienot maastot meillä täällä Hassisen perukoilla onkaan.
Ps. Mies alko puhua että meille vois muuttaa yksi paksurengaspyöräkin. Joskus se puhuu tosi viisaita!
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Kun muutimme asumaan tänne "landelle" noin 20 kilometriä Kokkolan keskustasta ostin itselleni vanhan jenkkilästä tuodun maantiepyörän. Sillä ajelin muutaman kesän työmatkaa, ja olin varsin tyytyväinen sutjakkaan kulkupeliini. Vaihtovaatteet kulkivat repussa, ja kaupassa sai valita ostaako purkin maitoa ja kipeät istumalihakset, vai pärjäisikö tämän illan ilmankin.
Viime kesänä mieli teki hankkia lukkopolkimet. Sain tuttavaltani polkimet ja ostin heräteostoksena Pyöräpojilta niihin sopivat kengät klosseineen. Minulle varsin tyypilliseen tapaan en kokeillut asentaa polkimia maantiepeliini, ja niinhän siinä sitten kävi että kunnioitettavaan ikään päässyt maantieihmeeni ei vastaanottanut lukkopolkimia jaloon runkoonsa. Siinä sitten huuli pyöreänä ihmettelemään Pyöräpojille, jotka keksivät hirveän hyvän ratkaisun ongelmaani. Osta uusi pyörä!
Samalta seisomalta kannettiin jos jonkinlaista kulkuria alas kadulle ja poljin naama virneessä korttelia ympäri. Toiveenani oli saada pyörä joka sopisi sekä maantieajoon että päällystämättömille teille. Johon saisi sekä maantieajoon sopivat renkaat, että tarvittaessa kunnon nastat. Johon saisi tukevan tarakan (noin, ensimmäinen rikos!) sekä kiinteät lokasuojat (toinen!). Jolla ajaisi vaivatta työmatkaa, kuljettaisi töissä tarvittavia työkaluja, tekisi ruokaostoksia ilman että perslihakset tietäisivät mitä on tullut ostettua, kävisi hikilenkeillä ennen saunaa, polkaisisi meidän mökille 70 kilometrin päähän ja jonka pakkaisi notkuvaksi retkeilykamoista ja ajaisi sinne missä on kivat ilmat.
Valinta ei ollut helppo, mutta voittajaksi selviytyi tämä. Eli Nishiki Cross Master.
![]() |
Nisse ensiajossa Sokojalla. Onsevaanniinnätti! |
Valintaan vaikutti tietysti hinta, mutta ensisijaisesti sen ratkaisi pyörän täydellinen geometria. Se istui käteen kuin kasikoon työhanska, ja tuntui juuri sopivan tukevalta mutta silti näppärältä. Cyclocrossari täytti toiveeni renkaista, sillä siihen saa käytännössä mitkä tahansa kiekot kiinni. Lisäjarrukahvat ovat käytännölliset kun ajaa paljon työajoa keskellä kaupunkia ja joutuu tarkastelemaan ympäristöään yläasennossa. Levyjarrut tuovat varmuutta ja tuntuvat "nykyaikaisilta". Shimanon tekniikka herättää luottamusta, vaikkei olekaan ehkä "sitä parasta sorttia". Ja mikä tärkeintä: Se on ihan hemmetin nätti! Ei mikään millinpaksuisista riu'uista kasattu härveli, vaan jämäkkä kuparinruskea kaunotar.
Lisäherkkuna otin pyörään sen kunnollisen kiinteän tarakan, juomapullotelineen sekä kunnon lokasuojat. Olen reipas tyttö ja päätin jaksaa raahata tällaista lisäpainoa mukanani. Kuten joku viisas joskus kysyi, että tuntuuko normiajossa pyöräily raskaammalta vesipullon kanssa vai ilman. :)
![]() |
Nisse ja miehen helmiäiskaunotar Trekin Erwin. Cyclari sekin, kun pitäähän miehelläkin olla yhtä hyvä pyörä (no okei, parempi!). |
Ps. Mies alko puhua että meille vois muuttaa yksi paksurengaspyöräkin. Joskus se puhuu tosi viisaita!
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Kun mikään ei mene nappiin..
.. voi tehdä näin! Ja yhtäkkiä aamulla onkin ihan hyvällä tuulella, kun herää teltan kattoa rummuttavaan hentoon vesisateeseen. Luonto lääke joka vaivaan.
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)