Seikkailu kanjonissa
| |
|
Yritän saada jalkani pysymään kapealla harjanteella, joka on hioutunut sileäksi ja liukkaaksi alati virtaavan joen voimasta. Alla pauhaa vesiputous ja nojaan kiipeilyvaljaisiini odottaessani vuoroani yläköydessä. Opas viittoo minut lähemmäs ja kiinnitän karabiinin köyteen. Pian laskeudunkin jo alaspäin vesiputouksen sisällä ja humpsahdan syvään veteen. Nopea köydenirrotus ja matka jatkuu eteenpäin kanjonin virran vietävänä.
Outdoor -opintomatkallani Saksassa pääsin tekemään aivan uuden lajivaltauksen canyoningin parissa. Canyoningissa kuljetaan kanjonin
pohjaa pitkin virtaavassa joessa eri tekniikoita yhdistellen. Välillä uidaan virran mukana, kiivetään liukkailla kallioilla via ferrata -tyyliin, liu'utaan vesiputouksista alas ja hypitään kalliolta veteen.
Lajioppaana meillä toimi Canyoning Erleben. Varusteina meillä oli uimapuku, jonka päälle puettiin märkäpuku ja sukat. Käytin itse polkujuoksukenkiä, jotka olivat hyvä valinta. Lisäksi päällä oli vielä kiipeilyvaljaat ja kypärä.
 |
| Kuva: Canyoning Erleben |
 | |
|
 | |
|
 |
| Kuva: Canyoning Erleben |
Koin tuskastuttavia hetkiä jo alkumetreillä, kun yritin ahtaa itseni märkäpukuun 30 asteen helteessä kauhealla kiireellä. En ollut koskaan pukenut kyseistä laitosta päälleni, ja mitä enemmän rimpuiliin sitä enemmän hikoilin ja homma meni jo naurettavaksi. Tuskailun jälkeen sain kuin sainkin puvun päälleni.
Meidät kuljetettiin bussilla muutaman kilometrin päähän parkkipaikalle, josta jatkoimme jalan ylämäkeen. Kiipeämistä kesti noin puoli tuntia, ja märkäpuvussa homma oli suhteellisen lämmintä touhua. Maisemat paranivat mitä ylemmäs mentiin, ja kanjoniin päästyämme olin todella vaikuttunut. Alhaalla virtaava joki puristui kapeaksi korkeana kohoavien seinämien keskellä. Maasto oli kallioista ja rehevää.
Yläjuoksulla meille pidettiin turvallisuusinfo ja saimme viilentyä kylmässä jokivedessä. Heti alkumatkasta pääsimme käyttämään kiipeilyvaljaissa kiinni olevia lyhyitä karabiinilla varustettuja köysiä, kun liikuimme sivusuunnassa kalliohyllyä ptkin vesiputouksen yläpuolelle. Jonkin verran kiipeilleenä uskalsin luottaa varusteisiin, joten tämä osuus tuntui helpolta ja turvalliselta.
Putouksen päällä opas laski meidät yksi kerrallaan vesiputousta pitkin alas syvään veteen, jossa irrotimme itsemme köydestä. Huikeaa!
 | |
|
Laskeutumisen jälkeen uitiin hieman sivuun, ja kokeiltiin ensimmäistä hyppyä noin 4 metrin korkeudelta. Alla oleva vesi ei ollut kovin syvää, joten hyppy piti tehdä jalat koukussa ja kädet eteen ristittynä. Homma sujui hienosti ja jäin heti koukkuun. Tätä lisää! Korkeimmat hypyt olivat noin kahdeksan metriä, ja osa hypyistä piti tehdä jalat koukussa ja kädet levitettynä matalan veden vuoksi. Luotin oppaisiin ja yritin vain noudattaa ohjeita mahdollisimman hyvin. Hypyt tuntuivat hurjalta mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.
Meillä oli kiipeilyvaljaiden takaosassa paksu kumivahvike, joka suojasi märkäpukua ja peppua liukuessa kalliolla. Liukumisia tehtiinkin paljon ja ne olivat todella hauskoja. Tulipa
tehtyä yksi volttikin matkan varrella.
Viimeinen liukumäki olikin sitten viimeisen päälle hurja, sillä meidät laitettiin laskemaan sukkulana noin kymmenen metrin korkuiselta, lähes pystysuoralta kallioseinämältä alas veteen. Laskun aikana piti jännittää koko kroppaa, ja pitää kädet ja jalat tiukasti suorana. Tässä vaiheessa kyllä jännitti tosissaan, mutta ei auttanut kuin mennä. Unohtumaton lopetus mahtavalle kokemukselle!
 | |
|
 | |
|
 | |
|
Kanjonirymyäminen kesti noin pari tuntia. Olin kokemuksen jälkeen
niin endorfiinihumalassa että en tiennyt miten päin olisi. Lopuksi vielä
hengailimme seikkailun järjestäneen yrityksen pihalla kuunnellen musiikkia ja
juoden radlereita. Ilta päättyi runsaaseen illalliseen vuoristomajalla ja
vihdoin lähempänä puolta yötä pääsimme nukkumaan.
Kiitos Outdoor Active ja Canyoing Erleben huikeasta kokemuksesta! Kiitos myös jälkimmäiselle valokuvista ja videosta.
Outdoor -opintomatkalla alppimaisemissa
”Maastopyöräilyä, matkailun menestystarinoita, Outdoor -digiviestintää ja verkostoitumista.”
Minulle tarjoutui mielenkiintoinen mahdollisuus lähteä Saksan Allgäuhun ja Sveitsin Graubundeniin tutustumaan Outdoors Active -yrityksen toimintaan, osallistumaan Outdoor -aiheiseen seminaariin sekä alueen reitistö- ja matkailupalveluihin. Reissuun osallistui useita luonto- ja matkailualan toimijoita eri puolelta Suomea. Kaikkiaan meitä lähti Suomesta matkaan 28, joista suurin osa Keski-Pohjanmaan alueelta.
Matkaan lähdettiin sunnuntain vastaisena yönä Kokkolasta.
Juna saapui Helsinkiin aamusta ja väki oli enemmän tai vähemmän nukkunutta.
Reilun parin tunnin lennon jälkeen saavuttiin Muncheniin, josta matka jatkui
bussilla kohti Immenstadtia ja Allgäu Gmbh -matkailualueen esittelyä.
Mitä
etelämmäs ajoimme sitä hienommaksi muuttuivat maisemat. Vihreät kukkulat
muuttuivat vähitellen vuoriksi ja niitä yhdistäviksi vehreiksi laaksoiksi.
Kaikkialla näkyi kauniita kyliä ja lehmälaumoja.
Immenstadtissa ihastelimme söpöjä taloja ja kauniisti kivetettyjä katuja. Kuuntelimme parin tunnin esittelyluennon alueen matkailupalveluista ja niiden kehityksestä. Lopuksi suuntasimme 15 kilometrin päähän Oberstraufeniin hotellille majoittumaan.
Immenstadtissa ihastelimme söpöjä taloja ja kauniisti kivetettyjä katuja. Kuuntelimme parin tunnin esittelyluennon alueen matkailupalveluista ja niiden kehityksestä. Lopuksi suuntasimme 15 kilometrin päähän Oberstraufeniin hotellille majoittumaan.
Henkeäsalpaavan upea Sveitsi
Tiistaina seitsemän jälkeen starttasimme bussin ja ajoimme
Itävallan kautta Sveitsiin. Maisemat vain paranivat, vaikka odottamiani lumihuippuisia
vuoria ei näkynyt. Matkassa meillä oli Outdoor Activen Albert Rinn, joka toimi
paikallisoppaana.
Kävimme ensimmäiseksi tutustumassa Graubunden Ferien
-markkinointiorganisaatioon, jossa meille kerrottiin alueen huikeista
maastopyöräilyreiteistä ja niiden kehittämisestä nykytilaansa.
 |
| Kuva: Mari Keiski |
 |
| Kuva Kaija Lackström |
Lenzerheidessä lounastimme, kuuntelimme
aluehallintaan liittyvän esitelmän, jonka jälkeen lähdimme osa patikoimaan ja
osa maastopyöräilemään. Valitsin itse ensimmäisen, sillä halusin saada
ensimaistiaiset Sveitsin vaellusmaastoista.
Nousimme hissillä ylemmäs jossa saimme valokuvailla upeita
maisemia ja nauttia paikallisoppaamme isoäidin tekemää perinteistä leipää.
Kävelimme alas metsäistä reittiä pitkin joka oli osittain päällystetty. Parhaat
reitit jäivät ylemmäs, mutta ensivaikutelma oli silti hyvä.
Pitkän päivän jälkeen palasimme myöhään hotellille syömään illallista.
Pitkän päivän jälkeen palasimme myöhään hotellille syömään illallista.
Outdoor -seminaareja ja kanjonikivaa
Aamulla lähdin kukonlaulun aikaan lenkille läheisille kukkuloille. Oli vielä aivan pimeää, mutta aurinko pilkisteli puiden lomasta. Kiipesin kapeaa polkua ylöspäin metsän keskellä ja nautin suhteellisen lämpimästä aamusta. Etenin noin parikymmentä minuuttia kukkulaa ylös, ja pysähdyin ottamaan vielä valokuvia.
Yhtäkkiä kuulin ison rasahduksen menosuunnastani jota seurasi outo haukahtavan rääkyvä ääni. Minulla iski joku alkukantainen pakovietti ja lähdin kirmaamaan sata lasissa alas rinnettä. Jälkikäteen pohdittuna äänen aiheutti luultavasti söpö bambi tai joku muu viaton luontokappale, mutta vannon sen kuulostaneen pimeydessä gorillalta!
 |
| Kuva Canyoing Erleben |
Keskiviikko ja torstai kuluivat Outdoor Activen
konferenssissa. Järjestelyt olivat hyvät, puhujia riitti kahden salin verran ja
osallistujia oli lähemmäs parisataa. Aihepiirit pyörivät paljon erilaisen
digiviestinnän ja tulevaisuudenvisioiden parissa ja luentosaleja pystyi
vaihtamaan oman mielenkiinnon mukaan. Suurin osa luennoista oli saksaksi, mutta
saimme korvanapit joiden kautta kuulimme suoran käännöksen esitelmästä.
Reissun ehdoton kohokohta oli canyoing, eli vapaasti
suomennettuna kanjonilaskeutuminen. Lähdimme keskiviikkona iltapäivästä
seminaarin jälkeen Outdoor activen järjestämille retkille, joista olin itse
valinnut parin muun rohkean naisen kanssa canyoingin. Kerron siitä lisää myöhemmin omassa julkaisussa.
Yllätyspatikointi vaellusavokkaissa
Torstaina muutama kelmi oli varautunut karkaamaan luennoilta iltapäivällä ja lähtemään pikku patikalle. Minähän en voinut vastustaa tällaista mahdollisuutta, joten heitin lainashortsit jalkaan ja kipsuttelin porukan perään avokkaissa – jotka muuten lanseerasin myöhemmin maailman ensimmäisiksi trail-avokkaiksi. Tyylikäs toimistossa ja luonnossa!
Nousimme hissillä puurajan yläpuolelle, ja kävelimme sieltä
hiljokseen alas auringonpaisteessa. Lämpöä oli reilusti yli 20 astetta joten
kuumahan siinä tuli. Onneksi oli vettä mukana. Reitti oli osittain asfaltoitu –
saksalaiseen tyyliin – mutta maisemat olivat upeat.
Paluumatkalla hyppäsimme
oikeaan junaan, mutta valitettavasti väärään päähän sitä joka lähti juuri
päinvastaiseen suuntaan. Pienen sompailun jälkeen pääsimme takaisin hotellille
nauttimaan allasosastosta ja viimeisestä yhteisestä illallisesta.
Historiaa ja perinteitä
Perjantaina kahdeksan hengen retkikunta tilasi taksin
puoli yhdeksäksi hotellille muiden jäädessä nauttimaan hotellin allasalueesta
ja Oberstraufenin kauniista kylästä. Meillä oli suuntana viereinen Thalkirchdorfin kylä jossa
järjestettiin perinteinen Viehscheid, eli lehmien ajo alas vuorilta takaisin kotikylään.
Juhlahumu oli valtava ja täynnä kansallispukuisia paikallisia, olutta ja rempseää
fiilistä. Turisteja näkyi hyvin vähän.
Lehmäkellojen kumu oli huumaava, kun eläimet tallustelivat
hiljokseen omistajiensa ajamana kylän halki. Ihmiset olivat kokoontuneet
raitille vastaanottamaan lehmiä. Juhlaan kuului myös perinteistä musiikkia ja
tietenkin paljon olutta ja erilaisia suolaisia ja makeita syötäviä.
Ehdimme
nauttia juhlasta ja auringonpaisteesta muutaman tunnin ja yhden oluen verran,
kunnes oli pakko palata takaisin hotellille pakkaamaan ja paluumatkalle
Muncheniin. Lento lähti illalla seitsemän aikaan.
Hyvä maistiainen - tahdon lisää
Matkaohjelma oli todella antoisa ja tiivis. Teimme pitkiä
päiviä ja näimme ja koimme lyhyen reissun aikana todella paljon. Sain
muistikirjan täyteen uusia ajatuksia oman työni suhteen, ja parasta oli
ehdottomasti verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa.
Suurkiitos matkasta järjestäjille ja matkakumppaneille! Palasin kotiin monta kokemusta ja tuttavuutta rikkaampana.
Toivottavasti pääsen
pian nauttimaan alppimaisemista oikein kunnon vaelluksen merkeissä!
Mikäli haluat saada näppärästi tiedon uusista blogipostauksista käy tykkäämässä sivusta https://www.facebook.com/luontoloinen/
Julkaisen myös paljon kuvia Instagram -tililläni https://www.instagram.com/luontoloinen/
Alpit - vihdoinkin!
Keväällä minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua retkeilyyn liittyvän hankkeen kautta opintomatkalle Saksaan ja Sveitsiin. Minä tunnetusti harvemmin kieltäydyn mahdollisuudesta päästä reissuun jonnekin vuoristomaisemiin. Ihanaa päästä näkemään lunta! Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsen vihdoin alpeille!
Ohjelma on tiivis ja täynnä mielenkiintoisia vierailuja erilaisiin kohteisiin. Pääsemme tekemään patikointireissuja upeissa maisemissa, ja pakkasin toki myös polkujuoksukamppeet mukaan.
Osallistun myös Outdooractive -konferenssiin, jossa esitellään uusimmat ulkoiluun liittyvät trendit. Aion myös tehdä uuden aluevaltauksen canoyingin parissa. Siinä liikutaan kanjonin pohjalla uiden, kiipeillen ja hyppien. Kieltämättä vähän perhoset lepattelee vatsassa!
Osallistun myös Outdooractive -konferenssiin, jossa esitellään uusimmat ulkoiluun liittyvät trendit. Aion myös tehdä uuden aluevaltauksen canoyingin parissa. Siinä liikutaan kanjonin pohjalla uiden, kiipeillen ja hyppien. Kieltämättä vähän perhoset lepattelee vatsassa!
Reissukertomusta seuraa kotiutumisen jälkeen, mutta sitä odotellessa kannattaa laittaa seurantaan https://www.instagram.com/luontoloinen/. Pyrin julkaisemaan Instagramiin paljon reissukuvia ja juttuja matkan varrelta, joten tuus mukaan!
Julkaisun kuvat on otettu 2013 Islannin reissulta, kun huiputimme maan korkeimman vuoren Hvannadahlshnukurin.
Akkujen latailua
En ollut yhtään ihmeissäni, kun kesken työmatkan minulle iski oikein kunnon syysflunssa. Nyt on ollut jo useamman viikon (tai kuukauden..) normaaliakin hektisempää menoa, ja viikon verran olen lähinnä käynyt kotona kääntymässä, hoitanut eläimet ja heittänyt autoon seuraavan päivän erikoistarvikkeet. On ollut retkikurssin vetämistä, polkujuoksukurssia, keskiaikapäiviä, työmatkaa, puiston avajaisia ja vaikka mitä, ja näiden lisäksi ne normaalit arkihommat ja lähes joka päivä juoksutreenit. Että vähemmästäkin sitä vähän väsähtää.
Viikonlopulle oli suunnitelmissa siivousta ja kotihommia, lenkkeilyä, grillausta ja notskiyöpymistä, mutta flunssa pisti suunnitelmat vähän uusiksi. Perjantain makoilin lähinnä sohvalla, hikoilin pienestäkin ylimääräisestä liikahduksesta ja join vuorotellen miehen tekemää inkivääriteetä ja tyrnishotteja. Ehkä tämä on ihan hyvä, ajattelin. Tulipa vihdoin levättyä.
Notskeilua ja riippumattoyö
Teimme lauantaina matalan kynnyksen notskireissun Hällskärin laavulle kaveriporukalla ja söimme aivan huippua ruokaa. Tein teryakimarinoituja lohivartaita ja kasviksia kreetalaiseen tapaan sitruunalla maustettuna. Jälkkäriksi oli Elinan tekemää tikkupullaa mansikkahillolla ja nokipannukahvit.
Laajalahden rantamaisemien sijaan vietimme Nuku yö ulkona -yötä kotipihalla riippumatoissa koirien valppaassa valvonnassa - talvimakuupussiin kääriytyneenä. Ei päässyt todellakaan vilu yllättämään, ja sisätilat olivat lähellä mikäli flunssafiilis olisi pahentunut yön aikana. Sen sijaan heräsin aamulla virkistäytyneenä, melkein kymmenen tunnin unien jälkeen! Riippumatossa nukkuminen on kyllä niin ihanaa.
Kahdeksan vuotta yhteiseloa
Facebook myös muistutti, että lauantaina tuli kahdeksan vuotta mittariin meidän hääpäivästä. Yhteiseloa on vietetty jo lähemmäs 15 vuotta. Kyllä sitä saa olla onnellinen että on saanut tuollaisen tyypin retkikaveriksi ja arkea jakamaan. Se osaa vielä keittää hyvät notskikahvit!
Tällainen ihana pikkuvihjaus teille lukijoille, että vuodelle 2020 osuu meidän kymppivuotishääpäivä, ja sille on suunnitelmissa oikein Reissujen Reissu. Mutta siitä lisää myöhemmin!
Saimme muutes nuotiopaikan jakaneelta seurueelta hääpäivälahjaksi heijastinnauhat. Kuinka ihania ihmiset voivatkaan olla!
Välillä pitää olla vähän tylsää
Kyllä luonto, rakkaat ihmiset ja hyvät sapuskat vaan tekevät hyvää ihmiselle. Hyvää tekee myös lepääminen ja pysähtyminen. Luin jostain, että nykypäivän menossa pitäisi välillä vähän pitkästyä ja tylsistyä. Sitä tuli kyllä harrastettua kiitettävästi pienestä puuhailusta ja hyvästä kirjasta huolimatta. Lepäily on mukavaa, mutta rajansa kaikella.
Nyt on edessä pikkupätkä arkieloa jonka aikana toivon pääseväni takaisin juoksukuntoon, ja sitten lähdenkin reissuun! Pääsen vihdoin kokemaan alppifiiliksiä retkeilypalveluihin liittyvän opintomatkan varjolla. Lupaan kirjoitella aiheesta vielä lisää ennen reissua ja julkaista paljon kuvia ja juttua paikanpäältä Instagramiin.
Kannattaa laittaa seurantaan https://www.instagram.com/luontoloinen/
Nuku yö ulkona -vinkit
Tänään vietetään Suomen ladun Nuku yö ulkona -päivää. Säätiedotus lupailee suhteellisen lämmintä säätä koko maahan, ja ainakin Kokkolassa näyttäisi olevan selkeää. Täydellinen sää riippumattoilulle! Mikäli sinulla ei ole vielä retkiyösuunnitelmia tehtynä niin ei hätää. Aina ei tarvitse tehdä viimeisen päälle erikoisia suunnitelmia, vaan yöpyä voi vaikka omalla pihalla tai lähilaavulla.
Minulta kysyttiin vinkkejä, miten pärjätä syysyö ulkona ilman että joutuu panostamaan makuupussiin ja muihin retkeilyvälineisiin. Periaatteet syyskyisen retkiyön suhteen ovat melko yksinkertaiset. Pitää eristää maasta tuleva kylmyys, pukea riittävästi vaatetta päälle ja mennä nukkumaan energiavarastot täydennettynä. Pikkupakkasella pärjää hyvin huonommallakin makuupussilla, kun hallitsee muutaman kikkakolmosen.
Eristä maasta tuleva kylmyys
Tärkeintä on eristää itsensä maasta hohkaavalta kylmyydeltä. Nukut sitten teltassa, riippumatossa kuin taivasalla, niin kiinnitä huomiota makuualustaasi. Kaksi solumuovialustaa on mukavampi kuin yksi, mutta jos omistat ilmatäytteisen makuualustan kannattaa sen alle sujauttaa vielä edullinen solumuovi. Näin katkaiset tehokkaasti maasta kehoon hiipivän kylmäsillan. Pärjäät hyvin tavallisella ilmamakuualustalla ilman eristeitä hyödyntämällä tätä vinkkiä. Mikäli et omista solumuovia voit myös käyttää villavilttiä tai vastaavaa tiheää ja lämmintä peitettä. Erityisesti riippumatossa nukkuessa viltti on hyvä ja pehmeä eriste.
Mikäli omistat kaksi kesämakuupussia voit sujauttaa ne päällekäin ja nukkua mukavasti kylmemmälläkin kelillä. Mikäli sinulla on vain yksi makuupussi kiinnitä erityishuomiota maaeristykseen ja ota tarvittaessa mukaan joku paksumpi viltti jonka voit heittää makuupussin päälle. Erilaiset makuupussilakanat lisäävät myös lämmittävyyttä asteella tai parilla.
Pipo, villarit ja minihame
Syysyön makuupussivaatetus voi olla mitä tahansa. Yleensä jonkinlainen kerrasto on mukava , eikä sen tarvitse olla villaa mikäli et sellaista omista. Lämpimät villasukat ja pipo ovat tärkeät varusteet, ja itse käytän kylmällä makuupussissa myös lapasia tai hanskoja. Mikäli makuupussin jalkopäässä on tilaa voit sujauttaa sinne muutaman lisävaatteen ennakoimaan yöllistä vilukohtausta. Lämpimät vaatteet on kiva vetäistä päälle.
Naisella lantionalue on sellainen joka tuppaa helposti palelemaan. Nukun itse sekä kyljellä että selälläni ja saatan pyöriä yön aikana paljon. Olen neulonut itselleni paksusta villalangasta "minihameen", joka on näppärä sujauttaa päälle ennen makuupussiin kömpimistä. Mikä tahansa vaatekappale sopii tähän käyttöön enemmän kuin hyvin, joten voit kääräistä vaikkapa untuvatakin tai viltin lantion ympärille.
Lämmin kaveri kainaloon
Söpöstelijät voivat yhdistää makuupussinsa tuplapussiksi, mikäli vetoketjut ovat erikätisiä. Totesin hyväksi makuupussikaveriksi myös läheisyysriippuvaisen huskynpennun, joka sukelsi talvipakkasella laavulla yöpyessämme nokka edellä makuupussiini.
Mikäli kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei iske, niin suosittelen kokeilemaan lämpöpulloa. Perusmarketeistakin saatava Nalgenen vesipullo kestää kuumaa vettä, joten varovaisesti käsiteltynä se on korvaamattoman ihana kaveri makuupussin lämmittäjänä. Kaada pulloon kuumaa vettä, sulje huolellisesit ja sujauta pullo vielä villasukkaan ennen kunnon halausotetta. Täydellistä!
Maha täynnä nukkumaan
Hyvät eväät ovat vähintäänkin puoli retkeä. Retkellä maistuu yhtä hyvin sienirisotto kuin purkkihernekeittokin, ja herkulliset lätyt saa myös valmisseoksesta. Illallisen kruunaa vaahtokarkit nuotiolla ja kuuma kaakao. Muista tankata vatsa täyteen ennen nukkumista, niin keholla on jotain poltettavaa lämmitystä varten.
Mukavaa retkiyötä kaikille! Olisi kiva kuulla millaisia suunnitelmia blogin lukijoilta löytyy?
 |
| Kuva: Suomen latu |
Luontointoilijat Helvetinjärvellä
|
| Kuva: Johanna/Kantapääopistossa |
Joku heitti sen keväällä ilmoille. Mitä jos tavattaisiin livenä? Nähtäisiin jossain Suomen upeista luontokohteista ja vietettäisiin viikonloppu bloggaajaporukalla? Suunnitelma lähti heti lentoon, ja ei aikaakaan kun meillä oli päivämäärä lyöty lukkoon ja ideat pyörivät mielessä. Lopulta päädyimme tapaamaan Helvetinjärven kansallispuistossa, sillä matka sinne oli kaikilla kohtuullinen ja kohde oli lähes kaikille tuntematon.
Oli huikea tunne kun kohdattiin toisemme Haukkalammen
parkkipaikalla. Olin tavannut aiemmin livenä vain Johannan, ja hänetkin vain muutamaan otteeseen pikaisesti ennen kisasuoritusta. Satu ja Hanna olivat
tuttuja kuvista ja blogiteksteistä, mutta miltä tuntuisi nähdä aivan kasvokkain?
Siinä me kohtasimme perjantaina iltapäivällä. Neljä tuntematonta naista, vaikka kuitenkin niin tuttuja. Meitä yhdisti rakkaus luontoon ja luonnossa liikkumiseen. Tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo vuosikausia. Vaikka tavallaan tilanne oli juuri tämä, sillä olimme lukeneet toistemme blogitekstejä, seuranneet Instagramia ja vaihdelleet viestejä jo pitkään.
Upea Suomen luonto
Oli täysin sattumaa, että neljän luontointoilijan ja turhanjuoksijan loppukesän kohtaaminen sattui juuri Suomen luonnon päivälle. Yhtään sopivampaa hetkeä tai paikkaa tapaamiselle ei olisi voinut kuvitella, ja jopa säät tuntuivat liputtavan juhlapäivänä.
Helvetinjärven maisemat kulminoituvat minusta Haukanhiedan valkoisena hohtaviin hiekkarantoihin ja rantakallioihin, ja toisaalta Helvetinkolun uhkaavaan kalliohalkeamaan ja mustana mököttävään Helvetinjärveen. On kuin itse Ukko olisi suutuspäissään pamauttanut salamallaan kallion halki ja muodostanut kapean järvenrantaan johtavan kurun.
Helvetistä itään - mutta mihin se polku taas katosi?
Lauantaina heräilimme kaikessa rauhassa kukin omasta nukkumajärjestelystään ja nautimme hitaan aamiaisen rantakallioilla. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin. Tarkoitus oli heittää autolle osa tavaroista, ja kävellä kevyemmillä rinkoilla Helvetinkolulle saakka. Lähdimme liikkeelle yhdentoista jälkeen ja tallustelimme helppokulkuisia pitkoksia ja leveitä polkuja muutaman tunnin matkan Helvetinkolulle.
Toki matkalla piti pysähtyä pariinkin otteeseen tuumailemaan reittiviitoitusta, ja ihmetellä että missähän kohtaa sitä nyt mahdollisesti ollaan. Kysymällä siitäkin selvittiin.
Toki matkalla piti pysähtyä pariinkin otteeseen tuumailemaan reittiviitoitusta, ja ihmetellä että missähän kohtaa sitä nyt mahdollisesti ollaan. Kysymällä siitäkin selvittiin.
Rennosti retkeillen
Perillä kohteessa söimme rauhassa lounasta, seikkailimme kuin lapset jännittävissä maisemissa ja kiertelimme upeissa metsissä. Puolukat saivat porukan lakoamaan pitkin varvikkoa ja ahmimaan punaisia herkkuja kuin heikkopäiset. Välillä keitettiin nokipannukahvit suomaisemalla kostealla mättäällä nököttäen, vaikka piknik-pöytä olisi ollut muutaman harppauksen päässä.
Majoituimme upean Haukanhiedan hohtavanvalkoisten rantojen läheisyyteen, ja saimme kokea huikean Luonnonpäivän näytelmän lämpimästä auringosta räväkänpunaisena hohtavaan iltataivaaseen, kirkkaana nousevaan kuutamoon ja tähtitaivaaseen riippumatosta nautittuna. Voisiko olla mitään parempaa?
 |
| Kuva: Johanna/Kantapääopistossa |
Some inspiroi, liikuttaa ja yhdistää
Retken aikana puhuttiin tietenkin paljon blogimaailmasta ja
sosiaalisesta mediasta. Blogeista ja sosiaalisesta mediasta voi ammentaa lähes loputtomasti ideoita ja inspiraatiota, kunhan muistaa että se tosielämä on ruudun ulkopuolella. Ilman somea tämä kohtaaminen olisi jäänyt toteutumatta enkä minä olisi hurahtanut
riippumattoihin!
Itse koen sosiaalisen median ja blogimaailman inspiroivana. Aina ei toki jaksa seurata muiden menemisiä ja tekemisiä, mutta Retkipaikkaan jaettu mahtava luontoelämys tai kuva syksyisestä metsästä Instagramissa saattaa innostaa luontoon vähän apeammallakin hetkellä.
 |
| Kuva: Hanna/Haamutus |
Lopuksi haluan tietysti kiittää aivan ihania, valloittavia, inspiroivia, upeita, vahvoja ja sydämellisiä naisia, jotka jakoivat viikonlopun luontoelämyksen kanssani. Toivon että tämä retki ei jää viimeiseksi, sillä teidän seurassa akut latautuvat ja juttu luisti. Eli kiitos! <3
Lukaise myös Johannan ja Sadun tekstit meidän reissusta!
Lukaise myös Johannan ja Sadun tekstit meidän reissusta!
Suosittelen laittamaan nämä upeat naiset tarkempaan seurantaan! Reittiohjeet ovat seuraavat:
Hanna/Haamutus INSTAGRAM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)