Yhden naisen kalareissu Muotkatuntureille


Oli heinäkuun puoliväli ja päätös lähteä reissuun syntyi vähän hetken mielijohteesta. Katselin muiden reissukuvia ja kaipuu päästä tunturiin tuntui valtavalta. Juttelinkin erään reissussa käyneet tuttuni kanssa, jonka sanat jäivät kaivertamaan mieleen. "Kannattaa mennä silloin kun siihen on mahdollisuus". Katselin hetken kalenteria ja päätin pakata rinkan ja mennä. Koska voin. 

Ruokien valmistelun ja kuivailujen kanssa meinasi tulla vähän kiire, mutta hyvin se onnistui neljässäkin päivässä. Rinkka pakkautui kuin itsestään. Ajatus oli lähteä kohti pohjoista Oulun kautta ja jatkaa siitä bussilla Muotkatuntureiden erämaahan. Päätavoitteeksi asetin kalastelun ja oleskelun, ja kilometrit sun muut epäolennaiset asiat saisivat tulla siinä perässä. 

Lähtöpaikkana oli tuttu ja turvallinen Muotkanruoktu, jossa olin perillä kuuden aikaan. Olin ostanut kalastusluvat jo bussimatkalla ja syyhytti päästä heittelemään Peltojokea. Sää oli todella lämmin ja toistaiseksi myös aurinkoinen. Päätin kävellä tuttuun telttapaikkaan noin tunnin kävelymatkan päässä valtatien varresta joen länsipuolella. 



Päivän kalasaaliissa ei ollut hurraamista vaikka tapahtumia olikin paljon. Kolme tai neljä pientä taimenta ja yhden harrin sain maihin saakka, kaikki alle 30 cm. 


Telttana minulla oli mukana uusi hankinta Mountain Laurel Designin Duomid XL. Teltan voi pystyttää vaellussauvojen avulla ja kokonaispaino jää sisäteltan kanssa kilon pintaan. Parasta teltassa on sen korkeus ja tilavuus. Yksin reissatessa se on melkoinen palatsi.




Nukuin yllättävän hyvin. Ötökkää oli ilmassa aivan järjettömän paljon ja aamutoimet tuli hoidettua teltassa. Aamulla vähän ripsotti vettä mutta lähdettyäni vasta 11 aikaan liikkeelle paistoi taas aurinko. Päivän taivalta siivittivät kauniit kämmekkäesiintymät polunvarrella ja isot sammakot.






Heittelin matkalla muutamassa paikassa ja sain taas pieniä taimenia. Yhden isomman kalan onnistuin karkuuttamaan. Lahtisen kämpillä oli perhe lounaalla ja juttelimme hetken. Tunturissakin oli kuulemma mäkäräisiä kiitettävät määrät, eli korkeus ei tuonut helpotusta ötökkätilanteeseen. Alempana hyttysten joukkoon liittyivät vielä päästäisen kokoiset paarmat. 


Söin lounasta ja join kahvit ja jatkoin vielä Harrijärvelle yöksi. Yritin kalastella mutta järvellä oli taas aivan hiljaista. Ötökkää piisasi ja viihdyinkin illan teltassa kirjaa lukien. 







Sää oli aamulla utuinen ja pilvinen, mutta kirkastui taas päivän mittaa. Lähdin ennen kahdeksaa liikkeelle lentävien ystävieni kera ja ylitin Peltojoen vähän Lahtisen kämpän jälkeen. Ei mikään paras ylityspaikka isojen kivien vuoksi. Turhan myöhään muistinkin, että edempänä olisi ollut paljon parempi paikka.





Jatkoin matkaa kohti Peltojärveä. Matkalta löytyi täydellinen kalapaikka, joten pidin pitkän kalastustauon. Päästin yhden noin 35 cm pitkän taimenen jatkamaan kasvamista ja karkuutin taas pari kalaa. 


Jatkoin vielä Peltojärvelle jossa olin ennen puolta päivää. Muutama retkiporukka teki lähtöä. Söin lounastortillat ja keittelin kahvit. Yksi porukka oli saanut illalla yli 60 cm pitkän harrin rannasta ja minulla tulikin kiire päästä kalalle. Sain pojilta kasan polttopuita joista kiittelin kovasti. 


Kalastelin innokkaasti ja onnistuin saamaan muutaman alamittaisen taimenen. Vihdoin onnisti ja hieman yli 40 cm pitkä harri nappasi kiinni vieheeseen. Sain harrin rantaan ja voi sitä onnea kun pääsi paistamaan ensimmäistä itse kalastettua harjusta nuotiolla. Upea kokemus.


Kalastamisessa on kyllä jotain alkukantaista, joka vetoaa minuun. Se pakottaa rauhoittamaan kulkemista ja keskittymään hetkeen. On ollut hienoa opetella taitoa nyt reilun vuoden verran ja huomata, että harjoittelu alkaa tuottaa tuloksia. Tällä hetkellä kalastan virvelillä, mutta perhokalastus kiinnostaa myös. 


Peltojärvelle ei tullut yöksi sille illalle muita, joten sain rauhassa nauttia maisemista ja kalastelusta. Yksi perhe kävi kokeilemassa kalaonneaan, mutta jatkoi takaisin joen alajuoksun suuntaan telttailemaan. Ötököitä järvellä oli huomattavasti vähemmän kuin muualla.






Heräsin ennen seiskaa pirteänä. Olin yöllä napannut pari särkylääkettä taas kiukuttelevaan selkääni ja sain nukuttua hyvät yöunet. Päivä oli aivan älyttömän lämmin ja mustanaan itikoita. Valtavat paarmat ahdistelivat joka käänteessä ja pakottivat marssimaan rivakkaa tahtia. 

Sain puolilta päivin pidettyä huilitauon oksaan ripustetun sisälteltan sisällä. Kätevää. Kuumuus alkoi tosissaan rasittaa ja taukoja ei pystynyt pitää ötököiden vuoksi. 

Pystytin leirin jo kahden aikaan noin neljä kilometriä ennen Muotkanruoktua. Kävin uimassa ja söin tortilloja. Pian alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Pakotin itseni istumaan ulkosalla ja siedättymään. Kauankohan kestää että ukkospelosta pääsee yli?







Aamulla oli edessä enää tunnin marssi Muotkanruoktulle. Join kahvit ja turinoin Hansin kanssa ennen linja-auton lähtöä. Sain taas muutaman "aivan varman kalapaikan" seuraavaa reissua varten. 

En ole varma ovatko nämä keskikesän kuumat ja ötököillä kuorrutetut retket ihan minun juttuni, mutta toisaalta kalastuksen kannalta aika on melko optimaalista. Joka tapauksessa reissu oli upea, oli ihanaa liikkua omien mielitekojen mukaisesti ja keskittyä omaan ajatusmaailmaan. Viime kesään nähden yksinolo oli taas paljon helpompaa ja todella nautin siitä. Ei ole kyllä Muotkan voittanutta. 



1 kommentti

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.