Päivän kalasaaliissa ei ollut hurraamista vaikka tapahtumia olikin paljon. Kolme tai neljä pientä taimenta ja yhden harrin sain maihin saakka, kaikki alle 30 cm. 

Telttana minulla oli mukana uusi hankinta Mountain Laurel Designin Duomid XL. Teltan voi pystyttää vaellussauvojen avulla ja kokonaispaino jää sisäteltan kanssa kilon pintaan. Parasta teltassa on sen korkeus ja tilavuus. Yksin reissatessa se on melkoinen palatsi.

Nukuin yllättävän hyvin. Ötökkää oli ilmassa aivan järjettömän paljon ja aamutoimet tuli hoidettua teltassa. Aamulla vähän ripsotti vettä mutta lähdettyäni vasta 11 aikaan liikkeelle paistoi taas aurinko. Päivän taivalta siivittivät kauniit kämmekkäesiintymät polunvarrella ja isot sammakot.

Heittelin matkalla muutamassa paikassa ja sain taas pieniä taimenia. Yhden isomman kalan onnistuin karkuuttamaan. Lahtisen kämpillä oli perhe lounaalla ja juttelimme hetken. Tunturissakin oli kuulemma mäkäräisiä kiitettävät määrät, eli korkeus ei tuonut helpotusta ötökkätilanteeseen. Alempana hyttysten joukkoon liittyivät vielä päästäisen kokoiset paarmat. 

Söin lounasta ja join kahvit ja jatkoin vielä Harrijärvelle yöksi. Yritin kalastella mutta järvellä oli taas aivan hiljaista. Ötökkää piisasi ja viihdyinkin illan teltassa kirjaa lukien. 

Jatkoin matkaa kohti Peltojärveä. Matkalta löytyi täydellinen kalapaikka, joten pidin pitkän kalastustauon. Päästin yhden noin 35 cm pitkän taimenen jatkamaan kasvamista ja karkuutin taas pari kalaa. 

Jatkoin vielä Peltojärvelle jossa olin ennen puolta päivää. Muutama retkiporukka teki lähtöä. Söin lounastortillat ja keittelin kahvit. Yksi porukka oli saanut illalla yli 60 cm pitkän harrin rannasta ja minulla tulikin kiire päästä kalalle. Sain pojilta kasan polttopuita joista kiittelin kovasti. 

Kalastelin innokkaasti ja onnistuin saamaan muutaman alamittaisen taimenen. Vihdoin onnisti ja hieman yli 40 cm pitkä harri nappasi kiinni vieheeseen. Sain harrin rantaan ja voi sitä onnea kun pääsi paistamaan ensimmäistä itse kalastettua harjusta nuotiolla. Upea kokemus.

Kalastamisessa on kyllä jotain alkukantaista, joka vetoaa minuun. Se pakottaa rauhoittamaan kulkemista ja keskittymään hetkeen. On ollut hienoa opetella taitoa nyt reilun vuoden verran ja huomata, että harjoittelu alkaa tuottaa tuloksia. Tällä hetkellä kalastan virvelillä, mutta perhokalastus kiinnostaa myös. 

Peltojärvelle ei tullut yöksi sille illalle muita, joten sain rauhassa nauttia maisemista ja kalastelusta. Yksi perhe kävi kokeilemassa kalaonneaan, mutta jatkoi takaisin joen alajuoksun suuntaan telttailemaan. Ötököitä järvellä oli huomattavasti vähemmän kuin muualla.

Heräsin ennen seiskaa pirteänä. Olin yöllä napannut pari särkylääkettä taas kiukuttelevaan selkääni ja sain nukuttua hyvät yöunet. Päivä oli aivan älyttömän lämmin ja mustanaan itikoita. Valtavat paarmat ahdistelivat joka käänteessä ja pakottivat marssimaan rivakkaa tahtia. 

Sain puolilta päivin pidettyä huilitauon oksaan ripustetun sisälteltan sisällä. Kätevää. Kuumuus alkoi tosissaan rasittaa ja taukoja ei pystynyt pitää ötököiden vuoksi. 

Pystytin leirin jo kahden aikaan noin neljä kilometriä ennen Muotkanruoktua. Kävin uimassa ja söin tortilloja. Pian alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Pakotin itseni istumaan ulkosalla ja siedättymään. Kauankohan kestää että ukkospelosta pääsee yli?

En olisi ehkä uskonut, että myöhäisen kevään ja lapin runsaan lumitilanteen vuoksi peruuntunut kesäkuun alun Muotkan reissu olisi voinut muuttua ainakaan paremmaksi missään eteläisemmässä kohteessa. 

Tutkimme pitään ja hartaasti eri vaihtoehtoja, jonne suunnata parin viikon lomapätkällä ennen juhannusta. Soittelin läpi kaikki lapin luontokeskukset ja tiedustelin lumitilannetta. Kaikissa suositeltiin odottelemaan vielä pari viikkoa lumien sulamista. 

Koska meillä oli lomaviikot lukittuina, aloimme tutkia eteläisempiä kohteita. Lopulta reissukohteeksi valikoitui Hossa. Meitä molempia kiinnosti Hossan kehutut kalavedet ja tietysti muut nähtävyydet, kuten Julma-Ölkky ja Värikalliot. 

Eniten minua epäilytti etukäteen se, kuinka moni muu oli päätynyt meidän kanssa samaan kohteeseen lapin ollessa tulvaveden ja lumen vallassa. Olisiko kaikki leiripaikat täynnä väkeä? Saisiko poluilla kulkea jonossa? 

Sunnuntai

Lähdimme ajamaan Oulun kautta kohti Hossaa. Olimme perillä Hossan luontokeskuksella kuuden aikaan. Luontokeskus oli valitettavasti jo kiinni, joten jätimme auton parkkiin ja heitimme rinkat selkään. Sää oli todella lämmin ja aurinkoinen. 

Valitsimme alkuun reitiksi Harjujen huikosen ja kuljimme hyvin merkittyä, maastonmuodoiltaan vaihtelevaa reittiä reilun tunnin verran. Järvimaisemat ja polveilevat harjanteet ihastuttivat. Majoituimme Torkonluikean tulipaikalla joka oli osittain tulvaveden valtaama. Matkalla näimme muutaman ihmisen, mutta saimme majoittua aivan omissa oloissamme. Muutamaa ohi kopsuttanutta poroa lukuunottamatta. 

Tomi nappasi muutaman harjuksen perholla, mutta alamittaisina pääsivät takaisin kasvamaan. Istuskelimme nuotiolla nauttimassa vienosta tuulesta joka piti ötökät mukavasti loitolla.

Maanantai

Aurinko paistoi kun lähdimme liikkeelle. Mustarastaat, käet ja monet muut linnut konsertoivat antaumuksella. Ilmassa oli selvästi alkukesän huumaa. Mustikoissa oli jo selvät marjanalut.

Polku oli selvää baanaa ja noustiin ylös alas hiekkaisia harjunrinteitä. Maisema oli pääosin kuivaa kangasmetsää ja kaikkialla näkyi kaatuneita tai kaatumispisteessä olevia puita. Pidimme muutaman pikkutauon ja pysähdyimme lounaalle Puukkojärven laavulle. Matkalla tuli vastaan muutama pyöräilijä, mutta laavulla ei näkynyt muita. 

Meillä oli mukana vedenpuhdistin (Sawyer), joka mahdollisti vapaan liikkumisen ilman vesipisteistä huolehtimista. Suodattelimme lounasvedet ja nautimme auringonpaisteesta. Muutaman kerran piti heitelläkin, mutta kirkkaiden vesien kalat arastelivat vieheitäni. Kipaisin myös uimaan kristallinkirkkaaseen veteen ennen matkan jatkumista. 

Muut kulkijat tuntuvat olevan pääosin päiväretkeilijöitä. Pyöräilijöitä näkyi paljon. Pysähdyimme Laukkujärven autiotuvalla suklaan mittaiselle tauolle. Olimme ajatelleet yöpyvämme Lihapyörteen laavulla, mutta sinne päästyämme totesimme paikan melko epäviihtyisäksi. Telttapaikkoja ei juuri ollut ja läheisen parkkipaikan vuoksi laavulla oli selvästi enemmän liikennettä. 

Nautimme iltaruuat laavulla ja päätimme jatkaa vielä matkaa Ala-Ölkylle. Matkalta löytyi jääkylmää vettä tarjoileva lähde, josta täytimme juomapullot. Laavulla oli porukkaa paljon ja teltat ja riippumatot levittäytyivät laajalle. Sekaan mahtui kuitenkin hyvin ja asetuimme omaan telttaamme nukkumaan. 

Tiistai

Jätimme teltan pystyyn ja lähdimme kevennetyillä rinkoilla kohti Julma-Ölkkyä. Päivä oli taas todella kuuma mutta itikoita ei juuri ollut. Polku oli kivikkoista. Ostimme Julma-Ölkyn kioskilta lämmintä limsaa ja lähdimme heti liikkeelle. Paikka oli vielä virallisesti kiinni ja siitä syystä melko hiljainen. 

Tukalan helteen vuoksi päätimme kulkea vain riippusillan lenkin (5 km). Myötäpäivään kuljettaessa alkumatka on osin hieman haastavaa. Puiden varjot toivat kivasti helpotusta helteeseen. Kallioilta avautuvat maisemat olivat huikeita. 

Riippusilta oli todella vaikuttava. Pidimme lyhyen tauon riippusillan jälkeen ja katselimme kanjonin pohjalla lipuvia kajakkeja. Vesi näytti pikimustalta jylhinä kohoavien kallioseinämien varjossa. Paikassa oli muinaista tunnelmaa. 

Loppumatka takaisin reitin lähtöpisteeseen oli huomattavasti helpompaa polkua. Osa siitä oli sorastettu. Uittelimme hetken helteessä paistuneita jalkojamme ennen teltalle paluuta. Oli pakko käydä välillä uimassa. Päivän aikana Ala-Ölkyn telttaleiri oli tyhjentynyt ja nautiskelimme hiljaisuudesta. 

Sään vähän viilennettyä lähdimme vielä käymään Värikallioilla. Reissu oli lähes maaginen pehmeässä ilta-auringossa. Paikalla ei ollut ketään muita, ja piekanan huuto halkoi ilmaa lähestyessämme kallioita. Ihmettelimme maalauksia pitkän tovin ja lähdimme sitten takaisin teltalle iltapuuhiin.

Keskiviikko

Oli aika suunnata paluumatkalle. Kuljimme takaisin Puukkojärvelle ja suuntasimme siitä vähän eri reittiä Laukkujärvelle. Järveltä otimme suunnan Umpi-Valkeiselle, jossa majoituimme tulipaikalle. Muutama päiväretkeilevä seurue marssi leiripaikkamme ohitse, mutta muuten saimme taas nauttia luonnonrauhasta. 

Oli vielä aamupäivä kun virittelimme kalavehkeet valmiiksi ja ryhdyimme kalahommiin. Ostimme  sovelluksen kautta alueelle aina vuorokausilupia sen mukaan missä liikuimme. Se tuntui helpoimmalta ja edullisimmalta vaihtoehdolta. Umpi-Valkeisen vesi oli niin kirkasta ja rannat syviä, että kalojen uiskentelua pystyi seuraamaan rannalta käsin. Unohduinkin monta kertaa ihastelemaan ahvenparvien lipumista vedessä. Järven keskivaiheilla oli myös kapea hiekkasärkä, jossa pystyi katselemaan kalojen kulkua.

Minulla ei ollut kalaonnea koko reissun aikana. Uskon että viehevalikoima oli aivan väärä noin kirkkaisiin vesiin, ja kalat haistoivat huijauksen jo kaukaa. Tomi sen sijaan sai perholla Umpi-Valkeiselta suuren ahvenen (40 cm, ei vaakaa mukana), jonka nautimme suoraan pannulta voissa paistettuna. 

Torstai

Kalastus jatkui aamulla ja maltoimme pakata leirin vasta kahden aikaan. Juttelimme metsähallituksen huoltomiehen kanssa hyvät tovit Hossasta ja retkeilystä yleensä ja lähdimme sitten liikkeelle. Kävimme katsomassa Sivakkaojan laavun ja puron, mutta se tuntui jotenkin liian rakennetulta meidän makuun. Reitillä ja perillä näkyi jonkin verran päiväretkeläisiä. 

Kävelimme lounaalle Hakokoskelle. Minulla oli tullut rakko jalkapohjaan ja hoidin sitä parhaani mukaan. Hellekelit aiheuttavat minulle helposti rakkoja, vaikka muuten niitä ei juuri ilmaannu. Olisi ehkä kannattanut laittaa kevyemmät kengät jalkaan, mutta valikoimme vaelluskengät mahdollisen kevättulvan aiheuttaman kosteuden vuoksi.

Menimme yöksi tuttuun paikkaan Torkonluikean tulipaikalle, jossa saimme taas olla ihan omissa oloissamme. Tulvavesi oli selvästi vähän laskenut. 

Perjantai

Kotimatka autolle kulki samaa reittiä kuin tullessa. Sää oli edelleen lämmin ja aurinkoinen. Hossasta jäi meille molemmille tosi hyvät kokemukset. Alkukesästä luonto on kauneimmillaan ja maisemat olivat tosi hienot. Väkeä oli paljno vähemmän mitä odotimme. 

Vielä jäi paljon näkemistä ja varmasti lähdetään uudestaan nauttimaan Hossan kirkkaista kalavesistä ja helppokulkuisista poluista. 

Vinkkejä Hossaan:

• Puhdasta juomavettä on saatavilla rajoitetusti, joten jos et halua kantaa litrakaupalla vettä suosittelen vedenpuhdistimen mukaan ottamista. 
• Polut ovat pääosin todella helppokulkuiset, joten vaelluskengät eivät ole välttämättömät. Lenkkareillakin pärjää mainiosti.
• Varaudu siihen että liikkeellä on muitakin vähän vuodenajasta ja säästä riippuen. Leiripaikoilla voi olla ruuhkaa.
• Luontokeskus on erinomainen lähtöpaikka reissulle.
• Mikäli aiot kalastaa, kannattaa ehdottomasti ladata Eräluvat sovellus. Sen kautta lupia saa ostettua kätevästi myös maastossa (mikäli on kenttää).
• Hossa on täydellinen kohde riippumattoiluun runsaan puustonsa ansiosta!