Eräelämää ruudun ääressä



Kaipailetko luontoon liittyvää katsottavaa retkitouhujen lomaan? Olisiko kiva fiilistellä tulevia kesäreissuja kaamoksen keskellä? Haluatko jotain tekemistä joulukonvehtien tuhoamisen lisäksi? 


Hyviä eräelämästä kertovia sarjoja löytyy vaikka kuinka paljon ja keräsinkin pienen kollaasin omista lemppareistani. Näitä on mukava kääriytyä katsomaan viltin alle raikkaan talvisen lenkin jälkeen.  Kaikki tässä esitetyt ohjelmavinkit löytyvät YLE Areenasta, eli voit katsoa ne maksutta. 


Toivottavasti tykkäät! 


Eränkävijät

Todellinen klassikko ja moneen kertaan palkittu viisi kautta käsittävä sarja Suomen luonnon monista mahdollisuuksista. Tämä on nappivalinta kalastusta tai metsästystä harrastavalle tai niistä haaveilevalle. Sarjasta löytyy  myös kansainvälinen kausi "Alpeilta arktiselle". 

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1477


Peltsin toinen luonto

Sarjassa Peltsi seikkailee varsin peltsimäiseen tapaan Suomessa ja Venäjällä. Aihepiirit käsittelevät kalastusta, eräelämää, koiravaljakkotouhuja ja vapaalaskua. Turhat pönötykset on jätetty kotiin. Peltsiltä löytyy myös aiemmat sarjat "Peltsin lappi" ja "Peltsin kova vuosi". Kannattaa tsekata!

https://areena.yle.fi/1-50378985


Jens erämaaseikkailulla

Jens on aika jännä tyyppi. Hän jätti päivätyönsä retkeilläkseen talvisessa Norjan luonnossa. Kaikki ei mene aina ihan nappiin ja telttahommissa haisee pahalle. Kaunistelematonta ja laadukasta materiaalia kolmen kauden verran. Sarjassa käsitellään myös koiravaljakkotouhuja. 

https://areena.yle.fi/1-50229551


Tyttöjen erämaaseikkailu

Olen suositellut tätä jo aiemmin blogissani, mutta suosittelen uudestaan sillä sarja on AIVAN ihana. Sarjassa viisi norjalaista tyttöä seikkailee vaihtelevissa ja osin todella haastavissa maisemissa. Sarjasta on tehty kaksi kautta. 

https://areena.yle.fi/1-3808537


Aivan yksin

Sarjassa ei niin kokeneet norjalaiset retkeilijät haastavat itsensä erilaisiin seikkailuihin. Välillä jaksot aiheuttavat turhautumista. Miksi kaikki aamupuurot piti jättää pois? Sarjasta saa vähän erilaista näkökulmaa retkeilyyn. Kaiken ei tarvitse välttämättä olla niin viimeisen päälle. 

https://areena.yle.fi/1-4672676


Erämaan armoilla

Lars Monsen jättää harvoin ketään kylmäksi. Norjalainen superretkeilijä selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Larsilta on myös toinen sarja "Lars Monsenin koiravaljakko". 
https://areena.yle.fi/1-3758356

Mestari Cheng

Villi kortti, joka oli pakko lisätä loppuun. Kyseessä on suomalainen elokuva, jossa kerrotaan kaunis tarina upeissa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemissa. 

https://areena.yle.fi/1-4464506





Kerro ihmeessä mielipiteesi sarjoista. Onko joku niistä jo tuttu? Olisiko sinulla vinkata jotain katsottavaa? 

Lue lisää

Yhden naisen kalareissu Muotkatuntureille


Oli heinäkuun puoliväli ja päätös lähteä reissuun syntyi vähän hetken mielijohteesta. Katselin muiden reissukuvia ja kaipuu päästä tunturiin tuntui valtavalta. Juttelinkin erään reissussa käyneet tuttuni kanssa, jonka sanat jäivät kaivertamaan mieleen. "Kannattaa mennä silloin kun siihen on mahdollisuus". Katselin hetken kalenteria ja päätin pakata rinkan ja mennä. Koska voin. 

Ruokien valmistelun ja kuivailujen kanssa meinasi tulla vähän kiire, mutta hyvin se onnistui neljässäkin päivässä. Rinkka pakkautui kuin itsestään. Ajatus oli lähteä kohti pohjoista Oulun kautta ja jatkaa siitä bussilla Muotkatuntureiden erämaahan. Päätavoitteeksi asetin kalastelun ja oleskelun, ja kilometrit sun muut epäolennaiset asiat saisivat tulla siinä perässä. 

Lähtöpaikkana oli tuttu ja turvallinen Muotkanruoktu, jossa olin perillä kuuden aikaan. Olin ostanut kalastusluvat jo bussimatkalla ja syyhytti päästä heittelemään Peltojokea. Sää oli todella lämmin ja toistaiseksi myös aurinkoinen. Päätin kävellä tuttuun telttapaikkaan noin tunnin kävelymatkan päässä valtatien varresta joen länsipuolella. 



Päivän kalasaaliissa ei ollut hurraamista vaikka tapahtumia olikin paljon. Kolme tai neljä pientä taimenta ja yhden harrin sain maihin saakka, kaikki alle 30 cm. 


Telttana minulla oli mukana uusi hankinta Mountain Laurel Designin Duomid XL. Teltan voi pystyttää vaellussauvojen avulla ja kokonaispaino jää sisäteltan kanssa kilon pintaan. Parasta teltassa on sen korkeus ja tilavuus. Yksin reissatessa se on melkoinen palatsi.




Nukuin yllättävän hyvin. Ötökkää oli ilmassa aivan järjettömän paljon ja aamutoimet tuli hoidettua teltassa. Aamulla vähän ripsotti vettä mutta lähdettyäni vasta 11 aikaan liikkeelle paistoi taas aurinko. Päivän taivalta siivittivät kauniit kämmekkäesiintymät polunvarrella ja isot sammakot.






Heittelin matkalla muutamassa paikassa ja sain taas pieniä taimenia. Yhden isomman kalan onnistuin karkuuttamaan. Lahtisen kämpillä oli perhe lounaalla ja juttelimme hetken. Tunturissakin oli kuulemma mäkäräisiä kiitettävät määrät, eli korkeus ei tuonut helpotusta ötökkätilanteeseen. Alempana hyttysten joukkoon liittyivät vielä päästäisen kokoiset paarmat. 


Söin lounasta ja join kahvit ja jatkoin vielä Harrijärvelle yöksi. Yritin kalastella mutta järvellä oli taas aivan hiljaista. Ötökkää piisasi ja viihdyinkin illan teltassa kirjaa lukien. 







Sää oli aamulla utuinen ja pilvinen, mutta kirkastui taas päivän mittaa. Lähdin ennen kahdeksaa liikkeelle lentävien ystävieni kera ja ylitin Peltojoen vähän Lahtisen kämpän jälkeen. Ei mikään paras ylityspaikka isojen kivien vuoksi. Turhan myöhään muistinkin, että edempänä olisi ollut paljon parempi paikka.





Jatkoin matkaa kohti Peltojärveä. Matkalta löytyi täydellinen kalapaikka, joten pidin pitkän kalastustauon. Päästin yhden noin 35 cm pitkän taimenen jatkamaan kasvamista ja karkuutin taas pari kalaa. 


Jatkoin vielä Peltojärvelle jossa olin ennen puolta päivää. Muutama retkiporukka teki lähtöä. Söin lounastortillat ja keittelin kahvit. Yksi porukka oli saanut illalla yli 60 cm pitkän harrin rannasta ja minulla tulikin kiire päästä kalalle. Sain pojilta kasan polttopuita joista kiittelin kovasti. 


Kalastelin innokkaasti ja onnistuin saamaan muutaman alamittaisen taimenen. Vihdoin onnisti ja hieman yli 40 cm pitkä harri nappasi kiinni vieheeseen. Sain harrin rantaan ja voi sitä onnea kun pääsi paistamaan ensimmäistä itse kalastettua harjusta nuotiolla. Upea kokemus.


Kalastamisessa on kyllä jotain alkukantaista, joka vetoaa minuun. Se pakottaa rauhoittamaan kulkemista ja keskittymään hetkeen. On ollut hienoa opetella taitoa nyt reilun vuoden verran ja huomata, että harjoittelu alkaa tuottaa tuloksia. Tällä hetkellä kalastan virvelillä, mutta perhokalastus kiinnostaa myös. 


Peltojärvelle ei tullut yöksi sille illalle muita, joten sain rauhassa nauttia maisemista ja kalastelusta. Yksi perhe kävi kokeilemassa kalaonneaan, mutta jatkoi takaisin joen alajuoksun suuntaan telttailemaan. Ötököitä järvellä oli huomattavasti vähemmän kuin muualla.






Heräsin ennen seiskaa pirteänä. Olin yöllä napannut pari särkylääkettä taas kiukuttelevaan selkääni ja sain nukuttua hyvät yöunet. Päivä oli aivan älyttömän lämmin ja mustanaan itikoita. Valtavat paarmat ahdistelivat joka käänteessä ja pakottivat marssimaan rivakkaa tahtia. 

Sain puolilta päivin pidettyä huilitauon oksaan ripustetun sisälteltan sisällä. Kätevää. Kuumuus alkoi tosissaan rasittaa ja taukoja ei pystynyt pitää ötököiden vuoksi. 

Pystytin leirin jo kahden aikaan noin neljä kilometriä ennen Muotkanruoktua. Kävin uimassa ja söin tortilloja. Pian alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Pakotin itseni istumaan ulkosalla ja siedättymään. Kauankohan kestää että ukkospelosta pääsee yli?







Aamulla oli edessä enää tunnin marssi Muotkanruoktulle. Join kahvit ja turinoin Hansin kanssa ennen linja-auton lähtöä. Sain taas muutaman "aivan varman kalapaikan" seuraavaa reissua varten. 

En ole varma ovatko nämä keskikesän kuumat ja ötököillä kuorrutetut retket ihan minun juttuni, mutta toisaalta kalastuksen kannalta aika on melko optimaalista. Joka tapauksessa reissu oli upea, oli ihanaa liikkua omien mielitekojen mukaisesti ja keskittyä omaan ajatusmaailmaan. Viime kesään nähden yksinolo oli taas paljon helpompaa ja todella nautin siitä. Ei ole kyllä Muotkan voittanutta. 



Lue lisää

Satumaisen hyvää retkiruokaa




Aina välillä tulee eteen asioita, jotka on vain pakko päästä jakamaan. Haluaa tarjota saman kokemuksen muillekin ja toisaalta tukea palvelutarjoajaa itsessään. Tällä kertaa asia koskee kokkolalaista retkigourmeeta tarjoavaa yritystä GastroKettua. 

Olin kuullut GastroKetun palveluista jo reilu vuosi sitten, mutta lähemmin tutustuin niihin muutama kuukausi takaperin kun etsimme innovatiivista kokousympäristöä nykyrajoitteet huomioiden. Päädyttiin kokoustamaan paikalliselle laavulle merimaisemiin, mutta ruokapuoli haluttiin ratkaista jollain muulla kuin makkaralla. Pyysin tarjouksen GastroKetulta, ja saatiin upeat kalakeitot ja jälkkärit piknik-pöytään tarjoiltuna. Oikeaa arjen luksusta. 



Pari viikkoa sitten firman omistaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, tulisinko muutaman retkeilevän ja hyvän ruokahalun omaavan kaverini kanssa testailemaan ensi vuoden menyyta. Retkiruokahan on minulle erityisen lähellä sydäntä ja tykkään kokkailla ulkona pidemmän kaavan mukaan. Siis että tulisimmeko syömään lisää niitä herkkuruokia? No todellakin!

Kyseessä ei ole yhteistyöjulkaisu, vaikka päästiinkin nauttimaan GastroKetun herkuista maksutta. Ruokailun tavoitteena oli testailla uusia, myyntiin tulevia tuotteita ja kertoa niistä paikanpäällä kokemuksia ja parannusehdotuksia. Ajatus tästä julkaisusta virisi minulle jälkikäteen, kun tajusin että moni paikallinen tai lähialueilla asuva ei tiedä että meiltä tällainen firma löytyy. Paikallisten palveluiden käyttö ja tukeminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeää.





GastroKettu tarjoaa ulko-olosuhteisiin räätälöityä, vähän "parempaa" retkiruokaa ekologisesti ja paikallisesti tuotettuna. Pakkaukset ja ruokailuvälineet on toteutettu kierrätysmateriaaleista ja raaka-aineet tulevat ensisijaisesti paikallisilta pientuottajilta. Mikäli jotain ei ole saatavilla läheltä, se ostetaan laadukkaasti toisaalta laatu ja pientuottaja-ajatus huomioiden. Myös ruokarajoitteet on hyvin huomioitu. 

Palvelu soveltuu hyvin kaveriporukan tai perheen kanssa luonnohelmassa nautittavaksi, firman tyhypäiville, yönyliretken kohokohdaksi, lahjana joulupukinkonttiin tai muuten vain arkea piristämään. 

Lähdimme siis mahat muristen sunnuntaina kohti Hällskärin laavua. GastroKetun tiimi oli meitä siellä jo odottamassa eikä kestänyt kauan, kun meillä oli ensimmäiset testieväät käpälissä höyryävien tee- ja kahvikupposten kera. Aloitimme maistelun rieskakääröön kietaistuilla alkupaloilla, joissa yhdessä versiossa oli Järki Särki -tuotteesta kehitelty täyte. Aivan uskomattoman herkullista. Välipalana nautittiin Peltolan Blue-juustoa ja sipulihilloketta ruissipsin päällä. Huhhuh...







Ruokailu jatkui ahvenkeitolla joka oli viimeisen päälle hyvää. Alkoi jo epäilyttää, että keksitäänkö mitään järkevää palautetta kokille. Ahvenkeittoa seurasi vielä burgerit, jolloin alkoi meidän retkiherkuista karaistuneet vatsamme olla jo melkoisen täynnä. Vegeversio burgerista oli muuten heittämällä paras mitä olen koskaan syönyt - ja minä olen aika tarkka burgereistani. Ajatuksia vaihdettiin kokin kanssa tiiviiseen tahtiin ja pieniä viilauksia mietittiin porukan kesken. 





Jälkiruokana tuli herkullinen duo perinteistä leipäjuustoa ja lakkahilloa twistillä (testaa niin tiedät) ja karpaloita tuunatulla kinuskikastikkeella. Molemmat erinomaisia ja ihanan suomalaisia. Niihinkin keksittiin pieniä tuunausehdotuksia, jotka kokki otti mieluusti vastaan. 

Setin jälkeen oltiin niin täynnä, ettei ajatus enää kulkenut. Kiiteltiin puolin ja toisin ja pienen merimaisemien ihailun jälkeen lähdimme sulattelemaan herkkuja tahoillemme. GastroKetun palvelut ovat takuulla jatkossakin käytössä. Suosittelen testaamaan kauempaakin! Voin lähteä kyllä seuraksi. :D 









Lue lisää

Ihmeellisen ihana Hossa


En olisi ehkä uskonut, että myöhäisen kevään ja lapin runsaan lumitilanteen vuoksi peruuntunut kesäkuun alun Muotkan reissu olisi voinut muuttua ainakaan paremmaksi missään eteläisemmässä kohteessa. 


Tutkimme pitään ja hartaasti eri vaihtoehtoja, jonne suunnata parin viikon lomapätkällä ennen juhannusta. Soittelin läpi kaikki lapin luontokeskukset ja tiedustelin lumitilannetta. Kaikissa suositeltiin odottelemaan vielä pari viikkoa lumien sulamista. 


Koska meillä oli lomaviikot lukittuina, aloimme tutkia eteläisempiä kohteita. Lopulta reissukohteeksi valikoitui Hossa. Meitä molempia kiinnosti Hossan kehutut kalavedet ja tietysti muut nähtävyydet, kuten Julma-Ölkky ja Värikalliot. 


Eniten minua epäilytti etukäteen se, kuinka moni muu oli päätynyt meidän kanssa samaan kohteeseen lapin ollessa tulvaveden ja lumen vallassa. Olisiko kaikki leiripaikat täynnä väkeä? Saisiko poluilla kulkea jonossa? 


Sunnuntai


Lähdimme ajamaan Oulun kautta kohti Hossaa. Olimme perillä Hossan luontokeskuksella kuuden aikaan. Luontokeskus oli valitettavasti jo kiinni, joten jätimme auton parkkiin ja heitimme rinkat selkään. Sää oli todella lämmin ja aurinkoinen. 


Valitsimme alkuun reitiksi Harjujen huikosen ja kuljimme hyvin merkittyä, maastonmuodoiltaan vaihtelevaa reittiä reilun tunnin verran. Järvimaisemat ja polveilevat harjanteet ihastuttivat. Majoituimme Torkonluikean tulipaikalla joka oli osittain tulvaveden valtaama. Matkalla näimme muutaman ihmisen, mutta saimme majoittua aivan omissa oloissamme. Muutamaa ohi kopsuttanutta poroa lukuunottamatta. 


Tomi nappasi muutaman harjuksen perholla, mutta alamittaisina pääsivät takaisin kasvamaan. Istuskelimme nuotiolla nauttimassa vienosta tuulesta joka piti ötökät mukavasti loitolla.




Maanantai


Aurinko paistoi kun lähdimme liikkeelle. Mustarastaat, käet ja monet muut linnut konsertoivat antaumuksella. Ilmassa oli selvästi alkukesän huumaa. Mustikoissa oli jo selvät marjanalut.


Polku oli selvää baanaa ja noustiin ylös alas hiekkaisia harjunrinteitä. Maisema oli pääosin kuivaa kangasmetsää ja kaikkialla näkyi kaatuneita tai kaatumispisteessä olevia puita. Pidimme muutaman pikkutauon ja pysähdyimme lounaalle Puukkojärven laavulle. Matkalla tuli vastaan muutama pyöräilijä, mutta laavulla ei näkynyt muita. 


Meillä oli mukana vedenpuhdistin (Sawyer), joka mahdollisti vapaan liikkumisen ilman vesipisteistä huolehtimista. Suodattelimme lounasvedet ja nautimme auringonpaisteesta. Muutaman kerran piti heitelläkin, mutta kirkkaiden vesien kalat arastelivat vieheitäni. Kipaisin myös uimaan kristallinkirkkaaseen veteen ennen matkan jatkumista. 


Muut kulkijat tuntuvat olevan pääosin päiväretkeilijöitä. Pyöräilijöitä näkyi paljon. Pysähdyimme Laukkujärven autiotuvalla suklaan mittaiselle tauolle. Olimme ajatelleet yöpyvämme Lihapyörteen laavulla, mutta sinne päästyämme totesimme paikan melko epäviihtyisäksi. Telttapaikkoja ei juuri ollut ja läheisen parkkipaikan vuoksi laavulla oli selvästi enemmän liikennettä. 


Nautimme iltaruuat laavulla ja päätimme jatkaa vielä matkaa Ala-Ölkylle. Matkalta löytyi jääkylmää vettä tarjoileva lähde, josta täytimme juomapullot. Laavulla oli porukkaa paljon ja teltat ja riippumatot levittäytyivät laajalle. Sekaan mahtui kuitenkin hyvin ja asetuimme omaan telttaamme nukkumaan. 







Tiistai


Jätimme teltan pystyyn ja lähdimme kevennetyillä rinkoilla kohti Julma-Ölkkyä. Päivä oli taas todella kuuma mutta itikoita ei juuri ollut. Polku oli kivikkoista. Ostimme Julma-Ölkyn kioskilta lämmintä limsaa ja lähdimme heti liikkeelle. Paikka oli vielä virallisesti kiinni ja siitä syystä melko hiljainen. 


Tukalan helteen vuoksi päätimme kulkea vain riippusillan lenkin (5 km). Myötäpäivään kuljettaessa alkumatka on osin hieman haastavaa. Puiden varjot toivat kivasti helpotusta helteeseen. Kallioilta avautuvat maisemat olivat huikeita. 


Riippusilta oli todella vaikuttava. Pidimme lyhyen tauon riippusillan jälkeen ja katselimme kanjonin pohjalla lipuvia kajakkeja. Vesi näytti pikimustalta jylhinä kohoavien kallioseinämien varjossa. Paikassa oli muinaista tunnelmaa. 


Loppumatka takaisin reitin lähtöpisteeseen oli huomattavasti helpompaa polkua. Osa siitä oli sorastettu. Uittelimme hetken helteessä paistuneita jalkojamme ennen teltalle paluuta. Oli pakko käydä välillä uimassa. Päivän aikana Ala-Ölkyn telttaleiri oli tyhjentynyt ja nautiskelimme hiljaisuudesta. 


Sään vähän viilennettyä lähdimme vielä käymään Värikallioilla. Reissu oli lähes maaginen pehmeässä ilta-auringossa. Paikalla ei ollut ketään muita, ja piekanan huuto halkoi ilmaa lähestyessämme kallioita. Ihmettelimme maalauksia pitkän tovin ja lähdimme sitten takaisin teltalle iltapuuhiin.





Keskiviikko


Oli aika suunnata paluumatkalle. Kuljimme takaisin Puukkojärvelle ja suuntasimme siitä vähän eri reittiä Laukkujärvelle. Järveltä otimme suunnan Umpi-Valkeiselle, jossa majoituimme tulipaikalle. Muutama päiväretkeilevä seurue marssi leiripaikkamme ohitse, mutta muuten saimme taas nauttia luonnonrauhasta. 


Oli vielä aamupäivä kun virittelimme kalavehkeet valmiiksi ja ryhdyimme kalahommiin. Ostimme  sovelluksen kautta alueelle aina vuorokausilupia sen mukaan missä liikuimme. Se tuntui helpoimmalta ja edullisimmalta vaihtoehdolta. Umpi-Valkeisen vesi oli niin kirkasta ja rannat syviä, että kalojen uiskentelua pystyi seuraamaan rannalta käsin. Unohduinkin monta kertaa ihastelemaan ahvenparvien lipumista vedessä. Järven keskivaiheilla oli myös kapea hiekkasärkä, jossa pystyi katselemaan kalojen kulkua.


Minulla ei ollut kalaonnea koko reissun aikana. Uskon että viehevalikoima oli aivan väärä noin kirkkaisiin vesiin, ja kalat haistoivat huijauksen jo kaukaa. Tomi sen sijaan sai perholla Umpi-Valkeiselta suuren ahvenen (40 cm, ei vaakaa mukana), jonka nautimme suoraan pannulta voissa paistettuna. 




Torstai


Kalastus jatkui aamulla ja maltoimme pakata leirin vasta kahden aikaan. Juttelimme metsähallituksen huoltomiehen kanssa hyvät tovit Hossasta ja retkeilystä yleensä ja lähdimme sitten liikkeelle. Kävimme katsomassa Sivakkaojan laavun ja puron, mutta se tuntui jotenkin liian rakennetulta meidän makuun. Reitillä ja perillä näkyi jonkin verran päiväretkeläisiä. 


Kävelimme lounaalle Hakokoskelle. Minulla oli tullut rakko jalkapohjaan ja hoidin sitä parhaani mukaan. Hellekelit aiheuttavat minulle helposti rakkoja, vaikka muuten niitä ei juuri ilmaannu. Olisi ehkä kannattanut laittaa kevyemmät kengät jalkaan, mutta valikoimme vaelluskengät mahdollisen kevättulvan aiheuttaman kosteuden vuoksi.


Menimme yöksi tuttuun paikkaan Torkonluikean tulipaikalle, jossa saimme taas olla ihan omissa oloissamme. Tulvavesi oli selvästi vähän laskenut. 



Perjantai


Kotimatka autolle kulki samaa reittiä kuin tullessa. Sää oli edelleen lämmin ja aurinkoinen. Hossasta jäi meille molemmille tosi hyvät kokemukset. Alkukesästä luonto on kauneimmillaan ja maisemat olivat tosi hienot. Väkeä oli paljno vähemmän mitä odotimme. 


Vielä jäi paljon näkemistä ja varmasti lähdetään uudestaan nauttimaan Hossan kirkkaista kalavesistä ja helppokulkuisista poluista. 



Vinkkejä Hossaan:


  • Puhdasta juomavettä on saatavilla rajoitetusti, joten jos et halua kantaa litrakaupalla vettä suosittelen vedenpuhdistimen mukaan ottamista. 
  • Polut ovat pääosin todella helppokulkuiset, joten vaelluskengät eivät ole välttämättömät. Lenkkareillakin pärjää mainiosti.
  • Varaudu siihen että liikkeellä on muitakin vähän vuodenajasta ja säästä riippuen. Leiripaikoilla voi olla ruuhkaa.
  • Luontokeskus on erinomainen lähtöpaikka reissulle.
  • Mikäli aiot kalastaa, kannattaa ehdottomasti ladata Eräluvat sovellus. Sen kautta lupia saa ostettua kätevästi myös maastossa (mikäli on kenttää).
  • Hossa on täydellinen kohde riippumattoiluun runsaan puustonsa ansiosta!


Lue lisää

Vaelluspitsaa - oujee!


Nyt seuraa kingien kingi eli vaelluspitsan ohje. Pitsaa voi tehdä retkiolosuhteissa monella tapaa ja kunhan lopputulos on herkullinen ei menetelmällä niin väliä. Tämä ohje on sieltä yksinkertaisemmasta päästä. Jos tykkää vähän rapeammasta pohjasta eikä ole viimeisen päälle tarkka, tässä on sinun reseptisi. Jos taasen haluat hifistellä enemmän, suosittelen vielä tuunailemaan tätä. 


Pohja (tästä riittää noin 2-4 pitsaan koosta riippuen):
2 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Täytteet:
Kuivattua tomaattipyreetä
Valinnaiset täytteet: olen itse käyttänyt esim. kuivattua paprikaa, kuivattuja kirsikkatomaatteja, kuivattua sipulia, kuivattua kesäkurpitsaa, sieniä, kuivattua fetaa ja sinihomejuustoa jne.
Huom. Voit toki käyttää myös tuoreita täytteitä ilman kuivausta, mikäli olet lyhyemmällä retkellä
Siivutettua tai raastettua juustoa

Ohje:
Laita kuivatut ainekset likoamaan eli palautumaan hyvissä ajoin ennen kokkailun aloittamista.

Kaikki alkaa pohjasta. Kotona ennen retkeä sekoittele pohjan ainekset vettä ja öljyä lukuunottamatta vähän reilun kokoiseen minigrip-pussiin, joka toimii retkiolosuhteissa taikinakulhona. Voit myös halutessasi käyttää valmista jauhosekoitusta. 

Kaada minigrip-pussiin vesi ja öljy ja sekoittele taikina tasaiseksi. Anna lepäillä hetkinen samalla kun virittelet keitintä. Tässä ohjeessa käytetään trangiaa, mutta toimii myös muilla keittimillä. 

Tässä vaiheessa kannattaa valmistella kaikki täytteeksi tuleva lähelle ja valmiuteen. 

Ota trangian kansi ja kaada siihen tilkkainen öljyä. Käynnistä keitin ja säädä teho pienelle, mutta älä vielä laita kantta tulelle. Ota taikinasta sopivan kokoinen palanen ja venyttele se käsissäsi sopivan kokoiseksi. Tässä voi auttaa tilkkainen öljyä mikäli taikina tarttuu kovasti käsiin. Laita nyt kattilan kansi tulelle ja anna sen lämmetä hetki. Laita venytelty pohja kannelle ja anna sen kypsyä niin kauan, että se ottaa väriä. Ole varovainen ettei pohja pääse palamaan. 

Käännä pohja kun se on saanut väriä ja vaikuttaa napakalta. Ota liotettu ja sopivanpaksuinen tomaattipyree ja lusikoi se käännetyn pohjan päälle. Ota täytteet ja lado ne pyreen päälle. Viimeisenä  juustosiivut tai raaste. Anna keittimen edelleen olla hyvin matalalla lämpötilalla ja laita nyt trangian kattila käännettynä pohjan päälle ja anna pitsan kypsyä. Tarkistele ettei pohja pääse palamaan.  

Kun täytteet ovat lämmenneet ja juusto sulanut, on pitsa valmis nautittavaksi! 

Retkipitsasta on olemassa niin monta versiota kuin on kokkejakin. Yksi pro-keino on rullailla foliosta paistotaso kannen ja pohjan väliin palamisen estämiseksi. Olen kokeillut tätä ja hyvin toimii, mutta niin toimii myös tämä yksinkertaistettu versio. Aina kypsyys ei ole täydellinen, mutta yleensä auttaa kun pohjasta vain tekee riittävän ohuen. Oikaisuversio tästä on käyttää tortillakuoria pohjana. 

Retkellä kaikki maistuu niin paljon paremmalta!



Lue lisää
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.