Juhannusviikon yksinvaelluksella koin pelottavia hetkiä tunturissa, kun ukkosrintama yllätti Kuikkapään takaa ja jouduin viettämään kolme tuntia avotunturissa keskellä ukkosmyrskyä. Olen aiemmin suhtautunut ukkoseen melko neutraalisti ja lähinnä nauttinut sen tarjoamasta luonnon voimannäytöstä jostain turvallisesta paikasta. Nyt avotunturissa koin aivan uudenlaisia pelkokertoimia, kun suojaa ei ollut tarjolla. 

Tein itse sen virheen, että suojauduin telttaan. Tiesin kyllä teltan alumiinikaarien johtavan sähköä, mutta siinä tilanteessa en osannut oikein muuta. Paras toimintatapa olisi ollut vain liikkua mahdollisimman alas tunturista, ja kyyristyä ison puun lähettyville sen korkeutta vastaavalle etäisyydelle. 

Huomasin että oma tietämys ukkosesta ja siltä suojautumiselta oli melko hataralla pohjalla, ja reissun jälkeen lähdinkin tutkimaan asiaa syvällisemmin. Sivustolta http://ilmatieteenlaitos.fi/ukkonen-ja-salamat löysin hyvää perustietoa aiheesta. 

Sivustolla kerrotaan, että ulkotiloissa sateenvarjon tai puun alle suojautuminen on erittäin vaarallista. Ukkoseen yleensä liittyvä rankkasade houkuttelee suojautumaan puun latvuksen alle, mutta salama hakeutuu yleensä maaston korkeimpiin kohtiin ja puuhun iskiessään sähkövirta ohjautuu kohti maata. 

Lähestyin näiltä tiimoilta Ilmatieteenlaitoksen tutkijaa Antti Mäkelää muutamalla vaeltajaa kiinnostavalla kysymyksellä.

Ukkospilvi on useimmiten selvästi muista pilvistä erottuva, etäämmältä nähtynä korkea, kukkakaalinmuotoinen pilvi (tai pilviröykkiö). Lähellä pilvi näyttää uhkaavan tummalta, mutta kauempana kirkkaan valkoiselta (jos/kun aurinko pääsee valaisemaan pilveä).

Aina olisi parasta hakeutua suojaan jo ennen kuin ukkonen pääsee yllättämään. Jos tämä ei ole mahdollista, ihmisen tulee välttää olemasta otollisin kohde salamalle.

Suurien puiden alle telttaa ei kannata pystyttää. Mutta alueen suurinta puuta voi käyttää hyödyksi siten, että pystyttää teltan noin puun korkeutta vastaavalle etäisyydelle. Näin, jos salama tähän ympäristöön hakeutuu, se valitsee todennäköisemmin korkeimman puun, ja koska teltta on kauempana puusta, virran vaikutusmahdollisuus telttaan on pienempi.

Maailmalta on esimerkkejä, että salama on iskenyt noin 50 km sivuun pilvestä. Tällainen “salama kirkkaalta taivaalta” on periaatteessa mahdollinen myös meillä, mutta ovat varmasti hyvin harvinaisia.

Suurin osa salamoista esiintyy alueella, jossa myös rankin sade esiintyy. Osa salamoista kuitenkin sinkoilee kauemmas, useiden kilometrien päähän. Mitään tiettyä kilometrirajaa ei voi antaa, mutta yleinen ohje on, että jos jyrinää ei ole kuulunut puoleen tuntiin, ukkonen on mennyt ohi.

Rannan läheisyyttä kannattaa välttää, koska vesi on hyvä johde sähkölle. Teltta kannataa viedä useiden kymmenien metrien päähän rannasta.

Kaikki rakennukset tuovat periaatteessa jotain suojaa, mutta tämä riippuu tietenkin täysin rakennuksesta. Mitä suurempi rakennus, sitä turvallisempi se yleensä on.

http://oma.wwf.fi/ilmasto/5-6153

http://oma.wwf.fi/itaemeri/5-6154

Olen halunnut jo useamman vuoden ajan viettää pidemmän ajan luonnossa, mutta siihen ei oikein ennen tätä ole ollut mahdollisuutta. Olen myös kauemman aikaa halunnut tehdä jotain konkreettista tämän meidän hienon luontomme eteen, joka kipeästi kaipaa suojelua ja meidän ihmisten panosta siihen. Näiden pohjalta sitten syntyikin tämä idea yhdistää nämä kaksi asiaa. Nyt opiskeluvuosien väliin jäävälle kesälle piti keksitä tekemistä ja ratkaisu oli aika helppo.

Kuva: Jenni Antinaho

Millainen retkeilytausta sinulla on?

Kuten tuossa jo mainitsinkin, olen retkeilyn suurkuluttuja. Vapaa-aikani on jo vuosia mennyt pääasiassa luonnossa liikkumiseen ja siitä nauttimiseen. Näiden vuosien aikana olen tehnyt kymmeniä pidempiä ja lyhyempiä vaelluksia sekä kesällä että talvella. Kuitenkaan en ole koskaan tehnyt vaellusta pohjoisessa näin aikaisin keväällä. Ja tämä keväthän on vielä poikkeuksellinen, koska pohjoisessa on nyt kesäkuun ensimmäinen päivä, jolloin olen reissuun lähdössä, nollasta noin metriin asti lunta.

Millaista etukäteisvalmistautumista reissu on vaatinut?

Karttoja on tullut katseltua aika paljon ja sopivia reittejä mietittyä. Ruokien kuivaaminen on myös ollut aika iso operaatio. Paljon on tullut myös mietittyä minkälaisilla varusteilla matkaan lähden ja turvallisuusasioita on myös tullut pähkäiltyä.

Mitkä ovat viisi tärkeintä mukaan lähtevää tavaraa?

Onpas haastava, onneksi ei tarvitse selvitä vain näillä viidellä varusteella 😊. Äkkiseltään sanoisin, että teltta, makuupussi, makuualusta, hyvät kengät ja kompassi.

Kuva: Jenni Antinaho

Oletko jotenkin treenannut reissua varten?

En kovin paljoa normaalista poiketen. Jonkun verran olen tehnyt lenkkejä raskaan rinkan kanssa.

Mitä koet saavasi projektista?

Luonto ja siellä vietetty aika antaa niin paljon! Hyvää oloa, kiireettömyyden tunnetta. Tunnetta, että elää. Tunnetta, että kykenee. Toivon myös voivani välittää näitä tunteita seuraajilleni kuvien välityksellä vaellukseni edetessä. Ja totta kai toivoisin myös, että projektillani saisin kerättyä varoja luonnonsuojelun hyväksi ja saisin ehkä muutaman muunkin innostumaan siitä, mitä voimme tehdä tämän meidän luontomme hyväksi.

Miten matkaasi voi seurata?

Matkaani voi seurata blogini facebook sivuilla https://www.facebook.com/OutdoorLifeAboveTheArcticCircle/

Sekä instagramissa https://www.instagram.com/jenni_antinaho/



Reaaliaikaista etenemistäni voi seurata täältä satelliittiviestintälaitteeni välityksellä https://share.garmin.com/Jenniantinaho

Kuva: Jenni Antinaho

Jenni on lähdössä liikkeelle ihan lähipäivinä, joten kannattaa laittaa seurantaan! Jennin keräys koskettaa meitä kaikkia ja aion itse ainakin kantaa korteni kekoon. Kuvat on lainattu Jennin projektin Facebook-sivuilta.