ratsastusjousiammunta
Vuosi 2017 - suuret ja pienet asiat
Vuosi 2017 toi tullessaan huikeita kokemuksia, elämyksiä, isoja iloja ja myöskin niitä suruja. Opin arvostamaan niitä hetkiä yhdessä ja yksin - isoja ja pieniä. Retkeilin, urheilin, matkustin, vietin aikaa ystävien ja eläinten seurassa. Aloitin uuden harrastuksen, tartuin tilaisuuteen, haastoin itseni ja uskalsin yrittää.
Blogini kehittyi vuoden aikana taas huikean paljon, ja olen niin iloinen kaikista teistä lukijoista jotka viihdytte kirjoitusteni ja kuvieni parissa. Kiitos! Voitin blogiäänestyksessä, sain kivoja yhteistyökuvioita ja ennen kaikkea nautin kirjoittamisesta ja uusien julkaisujen rakentamisesta. Suunnitelmia on paljon, ja odotan kovasti tulevaa vuotta.
Tässä vielä muutamia poimintoja menneestä vuodesta. Toivottavasti tulevasta tulee vähintäänkin yhtä rikas!
Kevätretkellä Fäbodassa Pietarsaaressa ystävän ja meidän "Nasun" kanssa
Polkujuoksua Öjassa 41 km (2x Öjan saaristoreitti)
Saara Aallon konsertissa Helsingissä ja kultsin kanssa Tallinnassa
Kokkola Cityrun 2017
Ensimmäinen ultramatka poluilla (55 km) NUTS Karhunkierros -tapahtumassa Rukalla
Kreetalla Tomin ja hänen veljensä perheen kanssa
100 km pyörän selässä ja vähän geokätköjä
Kesän ainoa hellepäivä Öjassa meloen ystävän kanssa
Retkeilyä Larsmossa superilla porukalla
Ratsastusjousiammuntaleirillä Ylistarossa
Vaeltamassa Norjassa Jotunheimenin kansallispuistossa
Viiden huipun haasteen 4/5 - Norjan korkein vuori Galdhöpiggen
Saksassa ihanien työkavereiden kanssa
Halti Outdoor Weekend Vuokatissa
Uusi hieno metsätarha Hassisen huskyille
Yli-ihana Prinssi-poika vuokrahepaksi
Hollannissa Yalpin ja Lappsetin vieraana
Nordic Outdoor Blogger 2017 Award
Suomen rokkaavin kokonaisuus Badfellas kyläilemässä
Hiihtovaelluksella UKK-puistossa
Kiitos vielä kaikille lukijoille, ja palataan asiaan ensi vuonna! Tulossa ainakin pikapuolin juttua UKK-puiston hiihtovaelluksesta miehen kanssa.
Marraskuun kuvakollaasi - kaikkea ja vähän muuta
Vuoden synkimmäksi kuukaudeksi mielletty marraskuu vilahti ohitse. Mitäs marraskuusta jäi parhaiten mieleen?
Juoksu alkaa taas sujua ja marraskuussa tuli tehtyä ensimmäiset viikonloppupitkikset. Kokkolalaisen ultrajuoksijan meille tekemä juoksuohjelma rullaa taas omalla painollaan, ja on kiva tietää että siihen voi nyt muutaman vuoden kokemuksella luottaa. Keväällä pitäisi olla taas polku-ultrakunnossa!
Pimeään vuodenaikaan kannattaa hyödyntää kaikki päivänvalo, ja heti aamusta tehty useamman tunnin rauhallinen juoksulenkki tai sauvakävely metsässä on parasta lääkettä kaamosväsymykseen. Arkena työt alkavat ennen päivänvaloa ja loppuvat jo hämärän tullen, eli viikonloput ja lounastauot kannattaa tosissaan hyödyntää. Vielä kun pakettiin yhdistää nelijalkaisia kavereita alkaa kaamoksen selkä taittua kuin huomaamatta.
Tein reissun Hollantiin Yalp:n tehtaalle kotimaisen ulkoleikkivälinevalmistajan Lappsetin kutsumana. Yalp valmistaa Lappsetille interaktiivisia leikkivälineitä, kuten palloseiniä, ulkokäyttöön tarkoitettuja dj-pöytiä sekä tanssiin, leikkiin ja oppimiseen kannustavia leikkivälineitä. Ehdimme tehdä pikakierroksen Amsterdamissa, ja minulle jäi kokonaisuudessaan sellainen fiilis että Hollantiin on päästävä uudestaan! Erityisesti kiinnostaisi tehdä pitkä pyöräretki ihania maaseututeitä pitkin.
Ratsastusjousiammuntapuoli on taas aktivoitunut kun sain vuokrattavaksi ihanan hevosen meidän seuralaiselta. Marraskuussa kävin tunneilla tutustumassa Prinssiin ja kaivoin syyslevossa olleen jousen piirongin päältä. Ampuminen tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta, vaikka tekniikka on ihan hakusessa. Ensi syksynä osallistumme Mokan kanssa Kokkolan keskiaikapäivien kulkueeseen ja järjestämme jotain kivaa jousiammuntaan liittyvää ohjelmaa perjantaille.
Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistavia koristeluita suunniteltiin kovaa kyytiä, ja joululahjaostokset tuli tehtyä lähes kokonaan marraskuun puolella.
Kuinka sinun marraskuusi sujui? Osallistuitko kenties marrasputki -juoksuhaasteeseen?
Elokuun kuvakollaasi
Elokuu oli sekä lomakuukausi että reissukuukausi. Blogin päivitys on jäänyt pyörityksessä vähemmälle kun kotona on kerennyt lähinnä kääntyä heittämässä edellinen laukku sisälle ja uusi matkaan.
Heti loman alkuun lähdin ratsastusleirille Seinäjoelle opiskelemaan ratsastusjousiammuntaa ja muita aselajeja. Voit lukea siitä täältä.
Seinäjoen jälkeen oli jokunen päivä aikaa oleilla kotona koirien kanssa, kunnes oli taas aika nakata rinkka autoon ja suunnata kohti Norjan vuoristoja. Varsinainen reissukertomus on vielä julkaisematta, mutta voit fiilistellä meidän Galdhöpiggenin huiputusta täällä. Reissun suhteen kaikki onnistui aivan älyttömän hienosti ja napattiin paluumatkalla vielä Ikeasta uusi liesituuletin kotona odottavaa keittiöremonttia varten.
Norjasta kotiin ja taas parin päivän palautus sekä kamojen siivoaminen paikoilleen. Nyt oli aika pakata ykköset laukkuun, käydä kampaajalla "trimmattavana" ja lähteä meidän vihertiimin kanssa kohti Berliiniä ja IGA -puutarhamessuja.
Berliini oli kaupunkina ristiriitaisia fiiliksiä herättävä. Tavallaan todella ruma ja huonosti hoidettu, mutta kuitenkin tosi eläväinen ja boheemi. En oikein tiedä pidinkö siitä vai en. Onko muita jotka on vierailleet siellä? Puutarhamessut itsessään oli hienot ja nähtiin huikeita juttuja reissun aikana.
Tämäkin reissu onnistui odotusten mukaisesti vaikka matkassa olikin hieman huonoa tuuria reissuseurueen osalta. Berliinistä palasin suoraan työpöydän ääreen raivaamaan loputtomia sähköpostivuoria ja rästissä olevia asioita. Tömähdys arkeen oli melko totaalinen.
Viime viikonloppuna tulikin sitten uusi keittiö ja vanha piti purkaa pois sekä avata hieman näkymää olohuoneen puolelle. Saatiin aivan ihana remppatiimi kasaan ja homma sujui mutkattomasti ja tehokkaasti. Raskasta hommaahan se on ja vieläkin odottaa maalaukset kotosalla, mutta voiton puolella ollaan.
Tunnen kyllä luissa ja ytimissä että tästä kuukaudesta palautellaan vielä pitkään. Syyskuussa on tiedossa lisää reissuja ja seuraava projekti kotosalla, mutta tällaista se elämä on. Pitää takoa kun rauta on kuuma. :)
Mites sun elokuu sujui? Olisi kiva kuulla kesän jälkeen kuulumisia.
Heinäkuun kuvakollaasi
Heinäkuu hujahti nokan edestä kuin varkain. Kylläpä tämä kesä etenee hurjaa vauhtia. Kuvakollaasia katsellessa on kuitenkin sellainen fiilis että tulihan sitä tehtyä vaikka mitä! Käytiin melomassa, geokätköilemässä, pyöräilemässä, pelmuttiin koirien kanssa, vietettiin saunailtaa, syötiin kreetalaista ruokaa (harmi kun tästä ei ole kuvia), retkeiltiin, nukuttiin teltassa ja aloitin uuden harrastuksen eli ratsastusjousiammunnan. Johan siinä olikin yhden kuun verran tekemistä!
Juoksua on tullut harrastettua nyt todella vähän, mutta sehän ei haittaa mitään kun nauttii elämästä ja tekemisestä. Kyllä sekin vaihde sieltä tulee kun ilmat vähän viilenee ja asiat asettuu kohdillensa. Ei elämän tarvitse olla monotonista ja päivien seurata toisiaan identtisinä. Pitää vähän tuuletella välillä ja kokeilla uusia haasteita.
Mitäs sinun heinäkuusi piti sisällään?
Uusi harrastus ja vähän erilainen viikonloppu
Viime viikonloppu tuli vietettyä hieman erilaisissa merkeissä. Osallistuin nimittäin EMACin (Equestrian Martial Arts Club ry) kesäleirille Ylistarossa.
Olen jo jonkin aikaa fiilistellyt ajatusta ratsastusjousiammunnasta (varsinkin tämän artikkelin jälkeen), ja heti kun kuulin että Kokkolaan on perustettu EMACin alajaos MOKA (Mounted Archers of Kokkola Area) otin yhteyttä Keski-Pohjanmaan Hevostaitoon joka järjestää perusopetusta ratsastusjousiammuntaan. Ratsastuskoulun vetäjä Ane on itsekin harrastaja ja on kouluttanut hevosiaan lajin pariin.
Olen jonkin verran harrastanut jousiammuntaa pitkäjousella ja joku kymmenen vuotta (kröhöm) sitten ratsastin vielä aktiivisesti. Sen jälkeen touhu on ollut "kerran kaksi vuoteen" maastomopoilua issikoilla tai muuta vastaavaa. Ratsastusjousiammunta iski heti jonnekin tosi syvälle. Siinä yhdistyy kaksi mielettömän siistiä lajia ja yhdessä ne tarjoavat älyttömän paljon haastetta ja hienoja kokemuksia.
Yritän pitää sellaisen elämänasenteen etten rajoita itse itseäni, vaan annan mennä jos jokin asia kiinnostaa. Siispä noudatin tätä ja ilmoittauduin leirille.
En ehtinyt käydä ennen leiriä kuin yhdellä tunnilla josta ammuttiin hevosen selästä, joten epäilys oli suuri oman pärjäämisen suhteen. Vetäjät kuitenkin vakuuttivat että tasolla ei ole väliä, joten tyypilliseen tapaan lähdin soitellen sotaan ja hyppäsin lauantaina aamusta Anen kyytiin kohti Ylistaroa. Perillä meitä odotti joukko mukavia ihmisiä ja oli heti selvää että omalla osaamisella ei ole väliä. Tänne on tultu oppimaan.
Ensimmäisenä päivänä teimme hieman kehonkäyttöharjoituksia kepin kanssa ja ilman, ja siirryimme sitten hevosten kanssa kentälle jossa kävimme suoraan asiaan. Puoli toista tuntia kului nopeasti ja pääsin jo vähän jyvälle oikean istunnan suhteen. Menin vain käyntiä, sillä minulla oli sille päivälle varattu melko herkkä hevonen enkä yhtään luottanut taitoihini.
Toinen päivä alkoi jouskaharjoituksilla ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta. Tekniikassa on paljon hiomista ja toistoja pitäisi saada jotta saisin pikkuhiljaa nopeutta ja varmuutta tekemiseen. Mihail oli todella hyvä opettaja ja selitti yksinkertaisen selkeästi missä on vika ja mitä pitää tehdä. Porukalla oli erilaisia tekniikoita ja varusteita joten jokainen vaatii hieman erityyppistä ohjeistusta.
Iltapäivä oli taas pyhitetty ratsastukselle, ja meninkin huikeat kaksi tuntia kentällä jousiammunnan parissa. Olin jo hieman varmempi ratsastuksen suhteen ja sain alleni melkein pomminvarman hevosen, joten hommaan alkoi tulla tekemisen meininkiä. Harjoittelin edelleen oikeanlaista tuettua istuntaa ja ammuimme sekä eteen, sivulle että taaksepäin. Kokeilin mennä myös laukkaa ja se sujui ihan hyvin. Liikkeestä ampumista pitää toki harjoitella vielä kovasti ja nokitustekniikka on ihan alkutekijöissään.
Maanantai olikin hauska päivä, sillä aloitimme treenit Teron luota Ulvilassa. Meitä odotti asekattaus joka käsitti jousien lisäksi miekkoja ja keihään. Harjoittelimme kolmessa ryhmässä erilaisia lyöntikuvioita, torjumista, keihäänheittoa ja "hiipimiskävelystä" ampumista. Kokeilin myös Jarmakia, eli seläntakaa alaspäin ampumista.
Harjoittelimme näin muutaman tunnin ja pidimme sen jälkeen leirikisan radalla, joka käsitti erilaisia jousiammuntakohteita, keihäänheittoa, miekkailua ja juoksemista. Jokainen suoritti radan yksitellen, ja Mihail pisteytti suorituksen osumien ja nopeuden suhteen. Oma sijoitukseni oli 4., mikä on melko hyvin tällaiselle aloittelijalle. :P
Iltapäivällä hypättiin taas hevosen selkään ja harjoiteltiin jousiammunnan lisäksi miekkailua. Alkuun kierrettiin yksitellen rataa ja lyötiin kuviteltuja kohteita. Tämän jälkeen siirryttiin pariharjoituksiin ja lopulta kentällä oli täysi sota päällä kun kaikki taistelivat kaikkia vastaan ja pyrkivät pudottamaan muut pelistä osuneella lyönnillä ja torjuivat samalla muiden iskuja.
En voi muuta sanoa kuin vitsi mikä harrastus! Olen ihan täysillä koukuttunut tuohon touhuun. Ihmiset on aivan ihania ja tosi innostuneita, ja tuntui että pääsin heti mukaan porukkaan. Nyt keskityn hetkeksi muihin projekteihin ja jätän tämän hautumaan kunnes elokuun reissut on reissattu. Tulette varmasti lukemaan lisää tästä harrastuksesta blogista myöhemminkin.
Onkos muita jotka on kokeilleet ratsastusjousiammuntaa tai muita aseita hevosen selässä? Tai olisiko kiinnostusta kokeilla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)