Olipa mukava kun tulit kahvittelemaan! Blogihiljaisuuden jälkeen tuntuu taas vähän vaikealta lähteä liikkeelle, mutta toivottavasti pysyt matkassani ja jätät kommenttia. :)

Oikein ihanaa syksynjatkoa ja talven odottelua jus sulle. Olisi kiva jos kutsuisit kahville ja kertoilisit kuulumisia! 

Treeniviikkopostaukset palaavat taas kesätauolta!

Joku on ehkä saattanut bongata somesta, että napattiin itsellemme paikat NUTS Karhunkierroksen 31 kilometrin sarjaan. Tänä vuonna juostiin 53 kilometriä ja 31 km ollaan juostu jo kertaalleen viime vuonna. Syy miksi lähdetään nimenomaa tuolle lyhyemmälle matkalle on ensi vuoden muut suunnitelmat, ja tykkäsin ehkä muutenkin tuosta lenkistä enemmän juurakoiden puuttumisen vuoksi.

Sen pidemmittä puheitta menneen viikon treeneihin. Viikko alkoi reippaasti työmatkapyöräilyllä ja paluumatkalla sain nautiskella auringonpaisteesta. Aamut alkavat olla jo melko pelottavia pimeyden takia ja uusi pyöränvalo on ehdottomasti hankinnassa.

Tiistaina kävin vain puolen tunnin kävelyllä lounaalla ja venyttelin töissä. Illalla mentiin Hällskäretin laavulle paistamaan makkaraa ja syömään älyttömän hyviä perunanyyttejä. Kyllä tällaiset arkea rikkovat rutiinit tekevät ihmeitä jaksamiselle.

Keskiviikkona juoksin kesken työpäivän aluksi parin kilsan matkan palaveriin, ja jatkoin siitä lounaslenkille noin neljän kilometrin verran. Huh miten virkistävää. Meillä on töissä melko puutteelliset sosiaalitilat, mutta onnistuu se vaatteiden vaihto vessakopissakin.

Torstaina oli taas ohjelmassa lounaskävelyä puolen tunnin verran, ja venyttelin taas jalkoja ja selkää. Suosittelen kyllä kokeilemaan näitä pikkulenkkejä lounaalla! Auttaa tosi hyvin iltapäivän nuutuneeseen fiilikseen (paremmin kuin kahvi).


Perjantaina kuittasin päivän liikunnat työajalla, kun käytiin katsastamassa uusi 18 väylän frisbeegolf-rata - tai sen luonnos - maastossa. Vitsi muuten sai kävellä ja tyhmänä olin valinnut vielä kumpparit jalkaan. Kahden tunnin lenkki maastossa hienoissa maisemissa tuntui kyllä mukavalta ja sääkin sattui kohdilleen. Näitä lisää.

Lauantai oli raksapäivä, joten muuta ei sitten jaksanutkaan.

Sunnuntaina heräsin aikaisin ja tein ihanan venyttelysarjan. Päivällä lähdettiin Laajalahteen fäteillä hakemaan geokätköjä, ja viihdyttiin melkein kolme tuntia maastossa. Välillä vähän satoi vettä ja kengät oli litimärät lenkin jälkeen.

Viikko sujui treenien puolesta täydellisesti, sillä tavoitteena on vähitellen nostaa treenitehoja ja herätellä kroppaa kesän löysäilyn jälkeen taas kunnon menoon. Liikunta oli monipuolista ja pääosin varmasti pk-alueella. Tarkalleen en voi tätä tietää, sillä olen hukannut sykevyöni...

Ensi viikolla on ehkä enemmän juoksua! Pysykääs kuulolla.

Viikko 42

Ma: Pyöräily 20 km, 50 min. Pyöräily 20 km, 50 min.
Ti: Kävely 30 min. Venyttely.
Ke: Juoksu 30 min.
To: Kävely 30 min.
Pe: Kävely 2 h. Venyttely.
La: Lepo
Su: Venyttely 30 min. Maastopyöräily 2 h 45 min.

Syyskuulta käteen jäi kiireinen fiilis ja monta huolta ja surua, mutta toisaalta suuri kiitollisuus siitä, että meillä on paljon rakkaita ihmisiä ympärillä, jotka ovat pyyteettä valmiita auttamaan omien kiireidensä keskellä. Kiitos teille! Huolehditaan toisistamme. 

Linkkivinkki Radio Pookin tekemästä haastattelusta. Kannattaa kuunnella jos kiinnostaa Kokkolaan ja minun työhöni liittyvät asiat.

Jotunheim oli skandinaavisessa mytologiassa yksi yhdeksästä maailmasta, jääjättiläisten ja kivijättiläisten asuinpaikka. Se sijaitsee Midgårdissa, valtameren takana olevilla äärimmäisillä rannoilla. Jättiläiset kävivät usein sotaa jumalten kanssa, joiden maailman Asgårdin erotti Jotunheimista Iving-joki, joka ei koskaan jäädy. Mytologian mukaan maailmoja yhdisti elämänpuu Yggdrasil. Yksi Yggdrasilin kolmesta juuresta ulottuu Jotunheimiin ja imee ravintoa Mimirin (tunnetaan myös nimellä Mimer) kaivosta.
Jotunheimia hallitsee jääjättiläisten pelätty kuningas Thrym. Jotunheimin suurinta kaupunkia ja linnoitusta Utgardia puolestaan pitää hallussaan Utgarda-Loki. Muita linnoituksia ovat Gastropnir, Menglad-naisjätin koti, ja Thrymheim, Thiazin vuorilinna.

Lähde: Wikipedia

 Ei ole vaikea kuvitella mistä vanhat tarinat syntyvät. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin ymmärtää että Norja on myyttien syntypaikka, maaginen itsessään. Jotunheimenin kiviset, terävät huiput kohoavat kuin linnantornit kulkijan yläpuolelle. Tai jättiläiset, jotka kurkottelevat kohti taivaan jumalia. Korkealla lymyävät jäätiköt ovat kuin kruunuja - tai jääjättiläisiä - jotka loistavat valkoisina mustien vuorien keskellä.

Jotunheimen on eristäytynyt muusta maailmasta ja pilvien verhoamien maisemien keskellä tuntee todella luonnon mahtavuuden.





Jotunheimenin kansallispuisto sijaitsee Etelä-Norjassa. Se käsittää yli 1000 neliökilometriä laajan alueen, ja on piirteiltään hyvin vuoristoinen ja jylhä. Kaksi maan ja samalla Pohjois-Euroopan korkeinta huippua Galdhøpiggen (2 469 m) ja Glittertind (2 464 m) sijaitsevat alueen laidalla. Alueen sisällä ei kulje teitä, mutta se on helposti saavutettavissa muutamista paikoista omalla autolla ja myös julkisella liikenteellä. Kansallispuistoa halkoo runsas polkuverkosto ja lukuisat tunturiasemat on varsin hyvin varusteltuja.

Vaikka Jotunheimen onkin suosittu vaelluskohde sen maastoa ei tule aliarvioida. Reitit ovat paikoin hyvin kivikkoisia ja runsaat sateet tekevät niistä liukkaita kulkea. Paikoin lumirinteet ovat jyrkkiä ja virrat voimakkaita. Suurimpien jokien yli on tosin rakennettu sillat ainakin pääreiteillä. Joillakin reiteillä on suorastaan tungosta (esim. Besseggenin harjanne tai Galdhöpiggenin huippu) ja toisaalla saa kulkea päivätolkulla ilman ihmiskontakteja. Kännykkäverkot toimivat epäluotettavasti jylhien vuorten keskellä.









Tutustuimme itse tähän lumoavaan paikkaan elokuisella vaelluksellamme. Olen kirjoittanut retkikertomuksen Retki-lehteen josta se on toivon mukaan piakkoin luettavissa. Sitä ennen voitte tutustua videoihin jotka tein reissusta. Ja kyselkää ihmeessä jos herää jotain kysymyksiä!

Kuva lainattu järjestäjien sivuilta.

Tänä viikonloppuna minut voi bongata Vuokatista Halti Outdoor Weekendistä.

Lähden sinne suomalaisen leikkivälinevalmistaja Lappsetin kutsumana ja kävelemme porukalla lauantain 12 kilometrin vaellusreitin. Odotan innolla luentoja, Vuokatin maisemia ja ulkona oleilua. Tästä varmasti lisää myöhemmin blogissa!