Paitsi että tilanne muuttui sillä sekunnilla kun tajusin että hei, me ollaan tosissaan varattu keväälle lomaa ja ollaan lähdössä valjakolla käsivarteen! Huikeeta, jännää, siistiä! Meidän muppet olisi oikeasti nyt siinä tilanteessa että saisin sen vitosen kasattua ja voisimme testata yhdistelmää valjakko + suksinainen. Kamojen mahtumisen kanssa varmasti saadaan vääntää, mutta teoriatasolla ollaan jo vähintäänkin Meekolla. <3

Tämä on siisteintä ikinä!


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Varusteurheilija täältä kirjoittelee hei. 

Nyt on sellainen ongelma että olen mennyt ilmoittautumaan Karhunkierroksen polkujuoksutapahtumaan ensi kevääksi. Ongelmapuoli on se, että minun pitäisi hankkia juoksureppu tapahtumaa varten. Peuranpolulla ja Kolilla selvisin vielä superkätevällä fitbeltillä, mutta nyt tiedän tarvitsevani vähän enemmän evästä yli 30 km matkalle, ja vaatettakin on syytä varata vähän ylimääräistä. Tilatoiveena olisi se 10+ litraa. Salomonin liivirepuissa tykkäsin niistä elastisista soljista. 

Samainen kapistus palvelisi sitten myös Kolilla mikäli onnetar suosii ja pääsisin sinne kokopitkälle matkalle...

Olen tutkinut jo Kokkolan ainoan urheiluliikkeen valikoiman, ja todennut siellä tarjotun Salomonin liivimallisen repun mitoituksiltaan liian suureksi itselleni. Salomonilla on joissakin malleissa koot XS:stä XL:n riippuen juoksijan koosta, mutta tässä kyseisessä mallissa ei ollut kokomerkintää. Nettikaupat myyvät pienemmille repuille ei-oota. 

Olen nyt epätoivoissani tilannut muutamasta paikasta reppuja sovitteille, ja yritän löytää sen täydellisen yksilön ajoissa että päästäisiin harjoittelemaan yhdessä. 

Olisiko vinkkejä repun valintaan? Istuvuus on tärkeää enkä halua että reppu/liivi hölskyy puolityhjänäkään. Mies osti Haglöfsin Gram-sarjan repun muistaakseni 8 litraisena ja sekin tuntuu ihan mukavalta selässä. Taasen saman sarjan 12 litran reppu hölskyi ikävästi. 

Viime reissulta mieleeni jäi pyörimään ajatuksia erilaisista retkeilyyn liittyvistä mukavuustekijöistä joista ajattelinkin nyt kirjoitella. 

Paljonko varusteita on tarpeeksi, ja mikä on liikaa? Nykyinen grammarikulttuuri houkuttelee vähentämään painoa mukavuuden kustannuksella, mikä on joissakin tapauksissa aivan hyväksyttävää. Jos kävelee tuvasta tupaan niin tarvitseeko sitä enempää kuin ohuen makuupussin ja vähän vaihtovaatetta? Kesäkelillä tarpoessa ei tarvitse niin hirveästi huomioida pakkaseen liittyviä riskitekijöitä (tosin lapissa voi kelit olla kylmät kesälläkin). Turvallisuustekijät tulee tietenkin aina huomioida, mutta tietyn pisteen jälkeen se on paljolti itsestä kiinni että mihin saakka niitä venyttää. Meillä on esimerkiksi aina hätälähetin (spot) matkassa jos matkapuhelinverkkoa ei ole saatavilla. 

Ja mitä sinne vaellukselle lähdetään tekemään? Suorittamaan, nautiskelemaan, kokemaan, näkemään, olemaan, haistelemaan? Tai syömään, mikä on meidän tapauksessa yksi niistä tärkeimmistä. ;) Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä, ja varusteet säätyvät paljolti näiden tavotteiden mukaisiksi. Kiireellä kulkiessa on hyvä että kuorma on kevyt, kun taas nautiskelija pakkaa sen puolen litran viinipullon ja samanmoisen köntin parmesaania jotta sienirisotto saisi juuri oikeanlaiset makuvivahteet (me lukeudutaan yleensä tähän kategoriaan). 

Ei voi siis ajatella että joku vaeltaa paremmin tai oikeammin kuin toinen. Sitä vain tavoitellaan vähän erilaisia asioita ja toisilla kroppa ei kestä kovin isoja kantamuksia. 

Viime Haltin reissulla meidän rinkat painoivat yli 20 kg. Varmasti lähemmäs 25 kiloa, mikä on jo aika huikean painava ainakin siihen nähden että päivämatkat pysyivät siinä parinkympin paremmalla puolella liukkaassa ja lumisessa maastossa. Miksi tähän ryhdyttiin ja miten se onnistui? 

Lokakuussa kelit voivat olla käsivarressa mitä tahansa räntäsateesta puolen metrin lumikinoksiin. Oletuksena oli, että kylmää tulee olemaan ja siihen me varauduttiin ottamalla kunnolliset makuupussit ja eristetyt ilmamakuualustat. Vaatetta varattiin sen verran että pärjää pakkasessa, eli kahdet kerrastot, kulkukamppeet, fleeceä ja untsikkakin. Suunnitelmissa oli telttamajoitus ja talviretkistä innostuneena suunnittelin meille myös lämmittimen eli MSR XGK -keittimen kinkunpaistoalustalla ja sammutuspeitteellä varustettuna. Rospuuttokelin retkillä kaasun kanssa äheltäneenä olimme kaikki valmiita pieneen painonlisäykseen jotta saisimme hurjasti lisää mukavuutta. 

Ja kyllä meillä olikin mukavaa keittimen pöhöttäessä ja itsekuivattuja ruokia nautiskellessa. Lihakset palautuivat hyvin lämpimässä teltassa ja painavan rinkan kanssa suoritettu pitkä päivätaival unohtui nopeasti herkkujen ja mukavuuksien äärellä. En vaihtaisi. 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Lähdimme leikkimielisesti suorittamaan viiden huipun haastetta, eli pohjoismaiden korkeimpien paikkojen valloitusta. Puhun paikoista, sillä Tanskan korkein kohta ei ole varsinaisesti mikään huippu. 

Pohjalla on jo valmiiksi Islannin korkein huippu Hvannadahlshnukur parin vuoden takaa, ja päätimme että järjestys tulisi olemaan Halti, Kebnekaise, Galdhopiggen ja viimeisenä Tanskan Mollehoj. Lisähapella tai ilman. ;)

Lokakuun puolessa välissä lähdimme marssimaan kohti Haltia. Kalottireittiä olin kokeillut kerran muutama vuosi sitten joulukuussa ja kaamoksen aiheuttamasta hitaasta etenemisestä huolimatta alkutalven retkeilystä jäi mukava maku. Pohjoisen valtaväylän ihmismassat eivät houkutelleet lähtemään yritykseen sesonkiaikaan, joten siirsimme lomamme lokakuulle ja toivoimme lumen suhteen parasta. Vähän sai olla kunhan ei haitannut etenemistä.

Kelit olivat täydelliset heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ja saatiin ihastella auringossa kiilteleviä lumikenttiä, järviä peittäviä ohuita jääkuoria, auringonlaskuja ja -nousuja, revontulia, tähtitaivaita ja tietenkin myös mahtavana pauhaavia tunturituulia. Parasta! Tavoite myös saavutettiin, eli Halti huiputettu. Kaksi takana ja kolme edessä.

En aio kirjoittaa mitään yksityiskohtaista reissukertomusta blogiin vaikka perinteisesti sellainen löytyy paperimuodossa. Haltin reitti on monelle tuttu, mutta jos tulee jotain kysyttävää niin vastaan mieluusti! Sen sijaan laitan tähän muutaman fiilistelykuvan niin pääsette tekin pienelle matkalle lokakuiseen avotunturiin! 

Päivä alkoi pitkällä ajomatkalla Kokkolasta Ouluun, josta jatkoimme Karigasniementien varrelle Muotkan Ruoktuun. Lähdimme matkaan 07:00, ja saavuimme perille 19:30. Lämpötila oli kymmenen asteen tietävillä, ja ilma oli melko pilvinen. Retkiseurueeseemme kuuluivat minä, Tomi, Jere ja Jarkko.  Etsimme puolen tunnin kävelyn jälkeen pikaisesti telttapaikat Peltojoen itärannalta, ja menimme iltatoimien jälkeen nukkumaan sateen ropistessa teltan kattoon. Jarkko ja Jere jakoivat teltan keskenään, ja me nukuimme Tomin kanssa kahdestaan Akassa.

Lähdimme taipaleelle joskus ennen kymmentä ja talsimme Peltojokea vastavirtaan kohti Peltojärveä. Välillä kadotimme polun mutta jatkoimme joen suuntaisesti etsiskellen samalla vastarannan historiallista Lahtisen kämppää. Joki oli sen verran korkealla, että emme lähteneet muutaman yrityksen jälkeen ylittämään sitä vaikka kämpän löysimmekin. Lounastimme rantakivillä tihkusateessa. 

Saavuimme Peltojärvelle viiden aikoihin, ja suunnistimme siitä kohti Suoppajärveä. Maasto nousi aluksi voimakkaasti jonka jälkeen laskeuduimme koivikossa alas kohti Suoppajärven luoteiskärkeä. Löysimme kivan leiripaikan melkein veden äärestä ja saimme teltat pystyyn ennen sateen alkamista. 

Päivän eläinhavaintoja olivat kymmenet sopulit, porot ja kaukana Peltotunturin yläpuolella liitelevä kotka.Väkersimme pienen nuotiopahasen, joka ei oikein ottanut palaakseen kosteissa olosuhteissa.

Lähdimme liikkeelle vasta lähempänä puolta päivää sateen loputtua. Suuntasimme aluksi Suoppajärven päähän, josta lähdimme seuraamaan Suoppajärvenjokea alaspäin. Maasto oli melko vetistä. Ylitimme joen ja sitä ympäröivän suoalueen ensimmäisestä mahdollisesta paikasta ja kävelimme Suojanperänvaaran rinnettä kohti Peltojärven kaakkoisosan suoalueita. Onneksi suo osottautui helpommaksi kulkea mitä pelkäsimme. Ainoastaan ihan loppumatkasta kuljimme ylityskengillä. 

Seurasimme Peltojärven etelärantaa. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista. Valkoinen poro (Lapin noita) johdatteli meitä koko matkan. 

Vasaraniemen ohitettuamme saavuimme upealle hiekkarannalle jonka jälkeen ylitimme Karhuojan. 

Käännyimme tiukasti lounaaseen kohti kallioita, ja ne ylitettyämme jatkoimme nimettömän vaaran rinnettä kohti pienten lampien rykelmää. Kahden ensimmäisen rannalla oli hienoja telttapaikkoja, mutta jatkoimme vielä Littmuorvääjävrin rantaan. Löysimme suhteellisen hyvät paikat teltoille luoteisrannalta.

Iltakokkailut saimme hoitaa rantatöyräällä nopeasti pimenevässä illassa. Sadekin pysyi poissa. 

Jätimme järven joskus yhdeksän maissa pitkä päivämatka edessämme. Takana oli ensimmäinen sateeton yö ja tunnelma oli hyvä. Huiputimme Jarkon kanssa Kuarvikozzan (590). Rinne oli kivikkoinen ja kokonaan sumun peitossa. Kiirunoiden aavemaiset äänet kaikuivat sumussa.

Laskeutuessamme kohti rinkkoja sumuverho hälveni ja upea maisema avartui eteemme. 

Jatkoimme vanhaa postipolkua seuraillen luoteeseen. Ylitimme Vuomajoen ja kiipesimme Piekanaäytsin jylhissä maisemissa laskeutuaksemme taas jokilaaksoon. Kielajoen rehevät maisemat ihastuttivat, ja ylityskin sujui hienosti. 

Tajusimme ettemme ehtisi Ratnojohkalle asti ennen pimeää, joten päätimme tähdätä Ceavrajohkan rantaan yöksi. Sieltä löytyikin mukava hiekkatöyräs telttapaikaksi. Juomavesitilanne on ollut tosi hyvä koko matkan. 

Heräsimme aikaisin ja ihastelimme lähes pilvetöntä taivasta. Aloitimme taipaleemme kiipeämällä Ratnoskaidin ja Stuorroaivin välistä kohti Ratnojohkaa, jonka ylitimme crocseilla.

Kiipesimme Stuorraskaidille ihan poroaidan tuntumassa ja pidimme lounastauon pienen puron varrella. Kanjonin pohjalla oli helppo jatkaa kulkua, ja maisemat olivat upeat. Käännyimme seuraamaan kanjonin pohjalla virtaavaa jokea kohti Kielajokea. Joki oli melko leveä, mutta varovasti crocseilla vaellussauva tukena edeten ylitys onnistui.

Päätimme vielä jatkaa matkaa lyhyen evästauon jälkeen, ja seurasimme Vino-ojan pohjoislaitaa kohti Giellaroaivvia ja sieltä alas johdattelevaa kurua. Päädyimme lopulta Ylemmän Honkavuoman rantaan, jonka ylitettyämme löysimme hyvät telttapaikat ylempää vaaran rinteestä. Päivän suunnistamiset olivat kohtuullisen haastavia, mutta pääsimme ennen pimeää kohteeseemme.

Viimeinen täysi kävelypäivä. Yöllä oli pakkasta ja aamulla vesipullot olivat jäässä. Kuitupussi ja untuvapussi (Carinthia airpack) riittivät pitämään lämpiminä. Suunnistimme suoraan kohti Hanhipäätä ja jatkoimme siltä virtaavaa uomaa alas Alemmalle Honkavuomalle. 

Honkavuoma oli leveä, mutta vettä oli tuskin havaittavissa siinä kohdassa jossa ylitimme sen. Pidimme lounastauon ja seurailimme jokea pohjoiseen Jeageloaivville asti. Matkalla näimme joutsenpariskunnan ja neljä isoa poikasta. Kalastajien saunat huvittivat. 

Kiivettyämme Jeageloaivville laskeuduimme alas sen vieressä olevalle järvelle, johon pystytimme telttamme. Järven rannalla oli muitakin, ja meitä ahdisti nähdä muita ihmisiä. Tänään tuli nähtyä upeimmat maaruskat tähän mennessä. Valitettavasti puut eivät enää ole lehdessä. Tuuli ja sateli niin, että nuotio ei syttynyt joten mässäilyjuhlat siirtyivät Akkaan.

Yöllä oli taas pakkasta ja aurinko paistoi kuin kiusallaan. Tarvoimme viimeiset kilometrit polkua pitkin autolle ja matka kohti kotia alkoi. Jalkaongelmia ilmeni jonkin verran haastavasta maastosta johtuen, mutta Muotkasta jäi vielä paljon näkemättä. Palaamme asiaan!

Monta ihanan viileää ja raikasta päivää on kulunut viimeisimmästä blogikirjoituksesta. Ollaan ehditty käydä Lemmenjoella nauttimassa ötökkävapaasta joskin märänpuoleisesta vaelluksesta ja vielä  olisi ainakin yksi reissu tuloillaan tälle vuodelle. Ajankohta on lokakuun puolivälissä ja määränpääksi ollaan kaavailtu Haltia, eli pakkastelttailua odotettavissa. :)

Kesä on mennyt aivan huikean kivasti ja keväällä asetetut tavoitteet on toteutuneet varsin hyvin joskin lajikattaus on ollut vähän erilainen mitä suunnittelin. Olen osallistunut elämäni ensimmäiseen pyöräilykisaan (Arvon kuntoajot) Kälviällä ja estejuoksutapahtumaan (Extreme run) Oulussa. Tavoitteena olisi pinkaista puolimaraton Venetsialaisina ja syyskuulle olen ilmoittautunut Peuranpolulla järjestettävään maastojuoksukisaan. Lokakuussa odottaakin se tosikoitos, kun juoksen Vaarojen maratonilla 15 km matkan. Saapa nähdä onko ensi vuonna edessä se täyspitkä.

Muuten on tullut touhuttua koirien kanssa, pyöräiltyä ahkerasti töihin ja - hieman outona kesäharrastuksena - käytyä paljon kuntosalilla. Jotenkin nyt liikunta maittaa kun ei ole niin turkasen kuuma. On sitä kahvakuulaakin tullut heiluteltua pihalla kun sää on sallinut. Voisko aina olla tällainen kesä? Ehkä vähän vähdemmän sadetta?

Seuraa Instagramissa/Facebookissa