Ensikosketus Muotkatuntureiden erämaahan



Maanantai 12.9.

Päivä alkoi pitkällä ajomatkalla Kokkolasta Ouluun, josta jatkoimme Karigasniementien varrelle Muotkan Ruoktuun. Lähdimme matkaan 07:00, ja saavuimme perille 19:30. Lämpötila oli kymmenen asteen tietävillä, ja ilma oli melko pilvinen. Retkiseurueeseemme kuuluivat minä, Tomi, Jere ja Jarkko.  Etsimme puolen tunnin kävelyn jälkeen pikaisesti telttapaikat Peltojoen itärannalta, ja menimme iltatoimien jälkeen nukkumaan sateen ropistessa teltan kattoon. Jarkko ja Jere jakoivat teltan keskenään, ja me nukuimme Tomin kanssa kahdestaan Akassa.



Tiistai 13.9

Lähdimme taipaleelle joskus ennen kymmentä ja talsimme Peltojokea vastavirtaan kohti Peltojärveä. Välillä kadotimme polun mutta jatkoimme joen suuntaisesti etsiskellen samalla vastarannan historiallista Lahtisen kämppää. Joki oli sen verran korkealla, että emme lähteneet muutaman yrityksen jälkeen ylittämään sitä vaikka kämpän löysimmekin. Lounastimme rantakivillä tihkusateessa. 

Saavuimme Peltojärvelle viiden aikoihin, ja suunnistimme siitä kohti Suoppajärveä. Maasto nousi aluksi voimakkaasti jonka jälkeen laskeuduimme koivikossa alas kohti Suoppajärven luoteiskärkeä. Löysimme kivan leiripaikan melkein veden äärestä ja saimme teltat pystyyn ennen sateen alkamista. 

Päivän eläinhavaintoja olivat kymmenet sopulit, porot ja kaukana Peltotunturin yläpuolella liitelevä kotka.Väkersimme pienen nuotiopahasen, joka ei oikein ottanut palaakseen kosteissa olosuhteissa.









Keskiviikko 14.9

Lähdimme liikkeelle vasta lähempänä puolta päivää sateen loputtua. Suuntasimme aluksi Suoppajärven päähän, josta lähdimme seuraamaan Suoppajärvenjokea alaspäin. Maasto oli melko vetistä. Ylitimme joen ja sitä ympäröivän suoalueen ensimmäisestä mahdollisesta paikasta ja kävelimme Suojanperänvaaran rinnettä kohti Peltojärven kaakkoisosan suoalueita. Onneksi suo osottautui helpommaksi kulkea mitä pelkäsimme. Ainoastaan ihan loppumatkasta kuljimme ylityskengillä. 

Seurasimme Peltojärven etelärantaa. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista. Valkoinen poro (Lapin noita) johdatteli meitä koko matkan. 

Vasaraniemen ohitettuamme saavuimme upealle hiekkarannalle jonka jälkeen ylitimme Karhuojan. 

Käännyimme tiukasti lounaaseen kohti kallioita, ja ne ylitettyämme jatkoimme nimettömän vaaran rinnettä kohti pienten lampien rykelmää. Kahden ensimmäisen rannalla oli hienoja telttapaikkoja, mutta jatkoimme vielä Littmuorvääjävrin rantaan. Löysimme suhteellisen hyvät paikat teltoille luoteisrannalta.
Iltakokkailut saimme hoitaa rantatöyräällä nopeasti pimenevässä illassa. Sadekin pysyi poissa. 





Torstai 15.9

Jätimme järven joskus yhdeksän maissa pitkä päivämatka edessämme. Takana oli ensimmäinen sateeton yö ja tunnelma oli hyvä. Huiputimme Jarkon kanssa Kuarvikozzan (590). Rinne oli kivikkoinen ja kokonaan sumun peitossa. Kiirunoiden aavemaiset äänet kaikuivat sumussa.

Laskeutuessamme kohti rinkkoja sumuverho hälveni ja upea maisema avartui eteemme. 

Jatkoimme vanhaa postipolkua seuraillen luoteeseen. Ylitimme Vuomajoen ja kiipesimme Piekanaäytsin jylhissä maisemissa laskeutuaksemme taas jokilaaksoon. Kielajoen rehevät maisemat ihastuttivat, ja ylityskin sujui hienosti. 

Tajusimme ettemme ehtisi Ratnojohkalle asti ennen pimeää, joten päätimme tähdätä Ceavrajohkan rantaan yöksi. Sieltä löytyikin mukava hiekkatöyräs telttapaikaksi. Juomavesitilanne on ollut tosi hyvä koko matkan. 











Perjantai 16.9

Heräsimme aikaisin ja ihastelimme lähes pilvetöntä taivasta. Aloitimme taipaleemme kiipeämällä Ratnoskaidin ja Stuorroaivin välistä kohti Ratnojohkaa, jonka ylitimme crocseilla.

Kiipesimme Stuorraskaidille ihan poroaidan tuntumassa ja pidimme lounastauon pienen puron varrella. Kanjonin pohjalla oli helppo jatkaa kulkua, ja maisemat olivat upeat. Käännyimme seuraamaan kanjonin pohjalla virtaavaa jokea kohti Kielajokea. Joki oli melko leveä, mutta varovasti crocseilla vaellussauva tukena edeten ylitys onnistui.

Päätimme vielä jatkaa matkaa lyhyen evästauon jälkeen, ja seurasimme Vino-ojan pohjoislaitaa kohti Giellaroaivvia ja sieltä alas johdattelevaa kurua. Päädyimme lopulta Ylemmän Honkavuoman rantaan, jonka ylitettyämme löysimme hyvät telttapaikat ylempää vaaran rinteestä. Päivän suunnistamiset olivat kohtuullisen haastavia, mutta pääsimme ennen pimeää kohteeseemme.







Lauantai 17.9


Viimeinen täysi kävelypäivä. Yöllä oli pakkasta ja aamulla vesipullot olivat jäässä. Kuitupussi ja untuvapussi (Carinthia airpack) riittivät pitämään lämpiminä. Suunnistimme suoraan kohti Hanhipäätä ja jatkoimme siltä virtaavaa uomaa alas Alemmalle Honkavuomalle. 

Honkavuoma oli leveä, mutta vettä oli tuskin havaittavissa siinä kohdassa jossa ylitimme sen. Pidimme lounastauon ja seurailimme jokea pohjoiseen Jeageloaivville asti. Matkalla näimme joutsenpariskunnan ja neljä isoa poikasta. Kalastajien saunat huvittivat. 
Kiivettyämme Jeageloaivville laskeuduimme alas sen vieressä olevalle järvelle, johon pystytimme telttamme. Järven rannalla oli muitakin, ja meitä ahdisti nähdä muita ihmisiä. Tänään tuli nähtyä upeimmat maaruskat tähän mennessä. Valitettavasti puut eivät enää ole lehdessä. Tuuli ja sateli niin, että nuotio ei syttynyt joten mässäilyjuhlat siirtyivät Akkaan.


Sunnuntai 18.9

Yöllä oli taas pakkasta ja aurinko paistoi kuin kiusallaan. Tarvoimme viimeiset kilometrit polkua pitkin autolle ja matka kohti kotia alkoi. Jalkaongelmia ilmeni jonkin verran haastavasta maastosta johtuen, mutta Muotkasta jäi vielä paljon näkemättä. Palaamme asiaan!

Lähetä kommentti

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.