Päättämisen sietämätön vaikeus
Kotona flunssassa on hyvä syventyä näiden retkiasioiden äärelle. Syksy on ollut todella kiireinen, ja monenlaista projektia on vielä edessä. Olisi esimerkiksi yksi Sarekin reissu tekemättä, ja reittisuunnitelmien kanssa pää lyö tyhjää. Onhan tässä aikaa vielä neljä päivää ennen lähtöä! :)
Viime vuonna kierrettiin tällainen rinkula:
Akan huiputus ei valitettavasti onnistunut säästä johtuen, mutta muuten reissu oli upea ja tuntuu että ollaan nähty kaikki ne paikat joista ihmiset puhuu. Vai ollaanko? Täysiä vaelluspäiviä olisi käytettävissä seitsemän, plus lauantain iltapuoli ja sunnuntaiaamu.
Reissuja -osiota on taas päivitetty. Käykääpäs kurkkaamassa.
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Viime vuonna kierrettiin tällainen rinkula:
Akan huiputus ei valitettavasti onnistunut säästä johtuen, mutta muuten reissu oli upea ja tuntuu että ollaan nähty kaikki ne paikat joista ihmiset puhuu. Vai ollaanko? Täysiä vaelluspäiviä olisi käytettävissä seitsemän, plus lauantain iltapuoli ja sunnuntaiaamu.
![]() |
| Lempparihomma eli ruokien valmistus on kyllä jo aloitettu. |
Reissuja -osiota on taas päivitetty. Käykääpäs kurkkaamassa.
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Islanti 18.7-1.8.2014
Rakkaus Islantiin syntyi viime kesänä, ja sitä sidettä lähdettiin lujittamaan myös tänä vuonna. Viime vuonna tutustuimme eteläiseen Islantiin aina Jökulsárlónille saakka, kävimme Islannin korkeimmalla huipulla ja kiersimme tietysti suurimmat turistinähtävyydet, eli Golden circlen ja Blue lagoonin. Tämän vuoden reissu suuntautui länteen ja pohjoiseen, sillä päätavoittena oli päästä Hornstrandirin niemennokkaan aivan Westfjordien pohjoisosassa.
Reissun suunnittelu alkoi hyvissä ajoin vuodenvaihteessa, kun päätimme varata lennot Islantiin. Hornstrandirille pääseminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä ensin on matkustettava joko maitse tai ilmateitse Isafjörduriin, josta on veneyhteys Hornstrandirin lukuisiin pikkuvuonoihin. Tilasin Hornstrandirin kartan Islannista, joka helpotti suunnittelua huomattavasti. Tilauspaikka oli tämä, ja toimitus oli nopeaa (n. viikko). Valitsin kulkureitiksi ehkä eniten käytetyn Adalvik - Veydileysufjördur, joka kulki Hesteyrin ja Höfnin kautta. Yhden päivän varasin Hornvikin valloitukseen. Oli vaikea arvioida täältä käsin reitin haastavuutta, mutta lukuisista varoituksista viisastuneena otin vielä yhden extrapäivän mukaan aikataulutukseen, eli vaelluspäiviä tuli yhteensä 6.
Sitten tarvitsi enää löytää sopivat venekyydit ja varata ne ennakkoon kuukausia ennen reissua, sillä samaan satamaan ei seilata välttämättä montaa kertaa viikossa, ja kyydit loppuvat pian kesken pienissä paateissa (veneen koosta riippuen joku kymmenisen henkeä per kuljetus). Käytimme West toursin palveluita. Venekyyti ei myöskään ole mitään halpaa lystiä, vaan niihin upposi noin 150 euroa per nenä vaikka matka itsessään kesti vain tunnin. Venekuljetuksemme lähti Isafjördurista, mutta paluukyyti rantautui Bolungarvikiin. Sieltä piti vielä suoriutua joko bussilla tai liftaamalla Isafjörduriin (valitsimme bussin, 1000 ISK). Päätimme vuokrata auton Reykjavikista, sillä halusimme käydä samalla reissulla Snaefelssnessissä, ja tutustua muutenkin Westfjordeihin. Paluumatkalle varasimme lennon välille Isafjördur-Reykjavik.
Vaelluspaikkana Hornstrandir on karu, korkeusvaihtelut ovat rankkoja ja reitti välillä ilmava ja haastava, säätilat vaihtuvat nopeasti ja tuulet ovat todella kovia. Tänä vuonna lisämausteena oli vielä runsasluminen kesä, jolloin monet nousuista ja laskuista olivat suorastaan vaarallisia. Reitillä olikin sattunut paljon loukkaantumisia, ja olimme erityisen huolellisia sopivaa reittiä etsiessämme. Erityisesti Hornstrandirin "keskivuoristo" oli lumen vuoksi hankalakulkuinen. Reittejä on merkitty vain osittain kivikasoilla, joten suunnistustaito pitää olla kunnossa. Vuorilla on myös usein sumua, ja meidänkin reissuaikanamme sieltä pelastettiin kuuden hengen retkiseurue eksymisen vuoksi. Meidän valitsemamme reitti oli aika helppo seurattava, mutta siinäkin olisi voinut mennä muutamassa paikassa vikaan.
Kannattaa myös huomioida, että monet Hornstrandirin karttaan merkityt reitit eivät ole tosiasiassa olemassa, eivätkä ole edes kuljettavissa tavallisilla välineillä tai ylipäänsä perustrekkaajan taidoilla. Paikallisilta "rangereilta" saa aina tuoreimman tiedon reittien kunnosta. Kesäaikaan Höfnissä on pysyvä rangerin asuinpaikka, josta käsin hän pitää kirjaa kaikista alueella liikkuvista. Me satuimme kohtaamaan Hesteyrissä puolalaisia tutkijoita jotka olivat kiertäneet aikalailla kaikki niemen reitit läpi tänä kesänä. Esimerkiksi pohjoisosassa oli paljon reittejä, joita ei päässyt ilman lumirautoja ja hakkuja kulkemaan.
Telttailimme merkityillä telttapaikoilla, sillä ne sopivat hyvin rentoon kulkuvauhtiin. Paikoilla oli aina kuivakäymälä, ja joissakin paikoissa "tiskiallas" juoksevalla vedellä. Höfnissä, joka on alueen pääpaikka oli jopa vesivessa rangerin tuvan yhteydessä! Telttailu on sallittua kaikkialla kunhan kunnioittaa kesämökkien omistajien reviiriä. Merkittyjä telttapaikkoja on kuitenkin runsaasti eikä ainakaan heinäkuun lopulla ollut mitään ruuhkaa, joten melko rauhassa sai telttaansa asua.
Puhdasta juomavettä oli tarjolla joka paikassa runsain mitoin. Meillä oli 0,5 litran juomapullot, jotka riittivät kirkasvetisten uomien välillä mainiosti.
Varusteista sen verran, että vaatekerran on syytä olla laadukas, ja kesälläkin on aika vilpoista ja sadetta tulee melkolailla joka päivä jossain välissä. Kunnolliset kuorivaatteet on välttämättömyys tuolla, ja ne suojaavat myös tuulelta. Meillä sattui todella lämpimät kelit, ja vettä ei tullut kuin yhtenä iltana. Harvinaislaatuinen tilanne Islannissa. :) Kengät kannattaa valita tukevammasta päästä, jotta nilkka saadaan suojattua. Kävelysauvat on _pakolliset_, ainakin jos lumiolosuhteet ovat samaa luokkaa. Osa virroista on syviä ja pehmeäpohjaisia ja osa taas kivisiä ja liukkaita, joten sauvoista saa hyvin tukea. Teltan tulee olla tuulenkestävä, mutta itsestäänseisovuus ei ole Hornstrandirissa niin pakollista. Siellä on paljon kivoja nurmikenttiä jossa telttailla, vaikka varmasti löytyy toisenlaistakin telttapaikka. Meidän puhelimet ei löytäneet koko reissun aikana verkkoa, joten tähän kannattaa varautua. Omistamme spotin, jolla lähetimme kotirintamalle "ok-viestejä" matkan varrelta. Tarvittaessa samalla vempaimella olisi saanut hälytettyä apua.
Luonto on aivan upeaa ja säilynyt melko koskemattomana muutamaa kesäasuntoa lukuunottamatta. Paikalliset pitävät Hornstrandiria todella vaativana kohteena, ainakin jos islantilaisia tuttaviamme on uskominen. Näimme Hornstrandirissa lähinnä ulkomaalaisia kulkijoita, joista kaikki olivat hyvin varustautuneita. Kettuihin törmäsimme useampana eri päivänä, ja niissä riitti ihmettelemistä. Rohkein kipaisi aivan kengänkärkiä hipoen ohitse. Näimme myös hylkeitä ja runsaasti erilaista linnustoa, mm. lunneja.
Reissuja -osion puolelta löytyy kohtapuolin myös päiväkohtainen reissukertomus. Kyselkää ihmeessä tarkennuksia, ja koitan vastailla parhaani mukaan. Laitetaan nyt tähän vielä, että kaikista varoituksista huolimatta Hornstrandir on aivan kuljettavissa eikä todellakaan kannata säikähtää tätä kirjoitusta. Haluan vain korostaa, että sinne ei kannata lähteä harjoittelemaan tai varustautua "vähän sinnepäin". :)
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Vaellusporukan yhteinen teltta
Brittikuriirit toivat vaellusporukan yhteishankintana suoritetun Wild Country Terra Nova Hoolie 4 -nimihirviöteltan perjantaina kotiin. Koepystytys suoritettiin lauantaina, ja teltalle tehtiin empiirisiä tutkimuksia mm. vesiletkun kanssa. Tarkoituksena olisi ottaa Hoolie mukaan viikon neljän hengen Sarekin reissulle 27.9 alkaen. Odotettavissa on kovia tuulia ja kylmiä kelejä, joten toivon mukaan budjettiostos kestää nämä kaikki. Teltalle tullaan sitä ennen tekemään pieniä korjauksia, josta myöhemmin lisää.
Tässä vielä lisätietoa teltasta.
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Tässä vielä lisätietoa teltasta.
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Koirakaverin kanssa Hetta-Pallaksella
Sunnuntai 22.7
Viikonloppu Helsingissä vaihtui vartissa vaelluskamppeisiin, kun uusi erätuttavani Raimo kaartoi pihaan melkein heti meidän etelänautomme jälkeen. Pikainen loppupakkaus, vaellusvaatteet niskaan ja koira kainaloon. Ja tietysti suukko kullalle. :) Ajomatka kesti yhteen saakka yöllä, jolloin Raimo jätti minut ja Tsappiksen hotelli Pallaksen pihalle. Yölläkin oli näin valoisaa ja näki hyvin kulkea.
Lähes neljä tuntia myöhemmin ja kellon näyttäessä vähän vaille neljää kömmin vihdoin telttaan ja makuupussiin. Nukuttiin Tsapan kanssa aika sikeästi.
Maanantai 23.7
Nousin yhdeksän maissa ja hoidin leirin pikaisesti kasaan heti aamupalan jälkeen. Ampiaisen (tai hevosen) kokoiset paarmat piirittivät meitä alkumatkasta tehden menosta melko ripeää. Tahti oli vähän liiankin rivakka, sillä Tsapan mielestä on tarpeen pitää veto myös alamäessä.
Havaitsin kolmen maissa lounasajan jo menneen. Pysähdyimme Suaskurun pimeään kotaan haukkaamaan lisäenergiaa, ja jatkettiin vielä Hannukuruun ennen leirin pystyttämistä. Polvi vähän oireilee oikeassa jalassa johtuen vissiin tehokkaasta veturista.
Huomenna mennäänkin vain vähän reilu kymppi, kerta ollaan jo puolimatkassa tämän päivän reippaan vedon jälkeen. Illalliseksi pinaatti-feta -quesadilloja. Tsappaa ramasee. Ei jaksanut saunaan, nukuttaa.
Tiistai 24.7
Aamupalaksi munia ja jälkkäriksi raavaan miehen annos omenahyvettä kauravaniljakermalla.
Lieneekö hyvän aamupalan syytä, että tälle päivälle ajattelemani reipas kymppi kaksinkertaistui kuin huomaamatta. Ennen Sioskurun tupaa vilkaisin kello - ei edes vielä kahtatoista.. Enhän minä puolen päivän aikoihin voi laittaa telttaa pystyyn. Jalat kyllä jo antoivat kuulua itsestään, joten päätin pitää hyvän tauon Sioskurulla. Parkkeerasin joen rantaan ja keittelin nuudelisopat ja söin parmesanruisleipää. Oli mukava uitella jalkoja virrassa ja kääriytyä hetkeksi pitkälleen rinkan sadesuojan alle. Ei päivän ainoa pikkuinen sadekuurokaan haitannut.
Jatkoin reippaan tunnin tauon jälkeen kohti Pyhäkeroa. Aioin ottaa rauhallisesti viimeiset kahdeksan kilometriä, mutta lopulta tulimmekin taas melkoista haipakkaa. Näkymät olivat ylhäältä huikean hienot, ja kova tuuli nauratti. Alas kulkiessa meidät ohitti juoksija. Nostin hattua. Pyhäkeron tuvan viereen teltta pystyyn ja sinne mäkäräisiä pakoon.
Kieltämättä kulku on sujunut melko reippaasti ja Pallas-Hetasta ollaan suoriuduttu odotettua nopeammin. Onneksi tekstiviesti Raimolle paljasti hänen olevan jo Hetassa, joten pääsisimme huomenna starttaamaan ajoissa kotimatkalle.
Keskiviikko 25.7
Herätys ennen viittä ja kuudeksi metsäautotien päähän odottamaan Raimoa. Loppumatka sujui ilman kommelluksia ja olin jo puolen päivän jälkeen kotona. Ensimmäinen kunnon yksinvaellus oli todella hieno kokemus, eikä varmasti jää viimeiseksi. Muistoksi jäi monta viikkoa kipuilevat polvet, ja mäkäräisenraadoilla kuorrutettu lainateltta (pesin ja puunasin, tietty). Hienot maisemat ja hieno reitti! En ehkä lähtisi enää uudestaan, mutta suosittelen kyllä kaikille tutuille ja tuntemattomille.
Luontoloinen kohtasi kollegansa
Tavattiin tuossa pitkoksilla, ja nostettiin hattua.
Luontoloisella selässä kevennetty rinkka (n. 10 kg) ja kollegalla
kiiltävänmusta selkämöllykkä (ei maapalloa). Jatkettiin matkaa omiin suuntiin,
pian tapaamisemme unohtaen. Mutta miten tuohon tilanteeseen päädyttiin?
Keväällä puolimaratonin juostuani sain ajatuksen. Entäpä jos
pakkaisi vähän kevyemmin, ja kävisi pinkaisemassa viikonlopun mittaisen
juoksupatikan Perhossa? Eihän yksi reissu Peuran polun komeissa maisemissa ole
vielä mitään, pitää siitä päästä nauttimaan vielä toisenkin kerran tälle
keväälle. Onneksi yllytyshulluja kavereita riittää, joten ei aikaakaan kun
seura oli lyöty lukkoon, ja työkiireiden lomassa tuli rinkkakin joten kuten
pakattua reissua edeltävänä iltana (miksi se makuupussin säilytyspussi on aina
hukassa?).
Tyhjennän matkapäiväkirjan vielä Reissuja -osioon, mutta luotaan
tähän vähän yleisiä ajatuksia "juoksuvaeltamisesta". Uskoisin
lukeutuvani siihen ihmisryhmään, jotka eivät halua päästää itseään helpolla.
Tältä pohjalta syntyi myös ajatus siitä, että mehän ei missään tuvassa nukuta
vaan teltan on kuljettava mukana (+3 kg). Makuupussit menivät onneksi
kategoriaan "grammari", sillä Carinthia airpack painaa vain 600 g
tsibale. Muuta sälää kertyi ihan kohtuullisesti.
Näin jälkikäteen olisin jättänyt villahameen ja kuoripuvun
kotiin, ja ottanut niiden sijasta hiukan lisää ruokaa. Kyllähän ne nyt riitti,
mutta energiavajaus lienee ollut aika huikea. Suolan lisääminen juomaveteen oli hyvä ajatus.Korjaustarpeista mukana oli vain
välttämättömät, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Ideaaliside löysi tiensä
kaverin jalkaan, mutta kylmäpussia ei tarvittu. Muuten ei mukana ollut mitään
turhaa, ja rinkat tuntuivat ihanan kevyiltä. Ei niillä nyt aivan esteettömästi kirmailtu, mutta ihan kohtuumukavasti kuitenkin. Jaska sudennahka ei ole luotu liimaantumaan selkään juoksun aikana, joten lievää matkapahoinvointia rinkan hyppiminen aiheutti. Mutta hartiat kesti, polvet kesti ja nilkat kesti, ja tätä kehitellään kyllä eteenpäin!
| YHTEISET VARUSTEET | |||||
| Vaatteet | Majoittuminen | Ruokailuvälineet | Ruuat | Ensiapu/hygienia | Muut |
| Teltta Akka View 3 kg | Retkikeitin Primus Etapower 300 g | Murukahvia | Särkylääkettä 1/2 liuskaa | Maastokartta + minigrip | |
| 1 x kaasu | Pussipastaa + pussitonnikalaa illalliseksi x 2 | Ideaaliside | Kamera + minigrip | ||
| Tulitikkuja (3 rasiaa) | Suolaa | Laastareita | Laskuvarjonarua | ||
| Rakkolaastaria | Jesseteippiä | ||||
| Pienet sakset | Paikkausvärkit | ||||
| Puhdistusliinoja | Nippusiteitä | ||||
| Kylmäpakkaus | |||||
| Kyytabletteja | |||||
| OMAT VARUSTEET | |||||
| Vaatteet | Majoittuminen ja kulku | Ruokailuvälineet | Ruuat | Ensiapu/hygienia | Muut |
| Lenkkarit | Carinthia-makuupussi 600 g | Muki | Kävelyherkkuja - kuivatut omenat, marjat jne. | Hammasharja + tahna | Matkapuhelin |
| Lippis | Ilmamakuualusta 500 g | Pieni kulho | Dexalia tabletteina | Wc-paperi (1 rulla/henkilö) | Kynä, vihko |
| Kuoripuku (jos lupaa sadetta) | Rinkka Jack Wolfskin | Taittospork | Perunamuusijauhetta + pussitonnikalaa lounaaksi x 2 | Pikkupyyhe | |
| Kerrasto | Source | Puuropusseja x 2 | Huulirasva | ||
| Softshell-takki | Jokunen leipäpala | ||||
| 3 x sukat + 2 alussukat | Jokunen juustosiivu | ||||
| 2 x lyhythihainen | |||||
| Trikoot | |||||
| Untuvaliivi | |||||
| Villahame | |||||
STOP
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Tilaa:
Kommentit (Atom)


