Syksy etenee kovaa vauhtia kohti talvea. Juoksukelit ovat nyt parhaimmillaan ja happirikasta, viileää ilmaa on tarjolla runsain mitoin. Kohta päästään juoksemaan narskuvilla hangilla ja rapistelemaan nastoilla liukkaita teitä pitkin. Pimeä saapuu aina vain aikaisemmin, joten päivän aikana sattuvat vapaahetket kannattaa hyödyntää ulkoiluun. 

Reilu viikko sitten vahvistui tulevan juoksukauden päätavoite. Osallistun taas toukokuun lopulla järjestettävään NUTS Karhunkierros -polkujuoksukisaan, joka on omaan makuun Suomen siistein juoksutapahtuma. 

Näissä karkeloissa olisi tarkoitus viettää reitillä 83 kilometrin verran. 

Vaikka kyseessä ei (vielä) ole Karhunkierroksen kuningasmatka eli sinne ja takaisin (160 km), niin koko reitin juokseminen kerralla tulee olemaan melkoinen haaste. Reitti on edellisiltä vuosilta pääosin tuttu, ja odotan kovasti uutta pätkää välillä Hautajärvi - Oulangan luontokeskus. 

En ole lähdössä koitokseen aivan takki auki, sillä aloitin loppukesästä treenaamaan valmentajan valvovan silmän alla. Harmillisesti melkein seitsemän viikkoa kestänyt flunssa rikkoi hyvin alkaneen treeniputken, mutta nyt ollaan taas matkalla ylöspäin ja fiilis on tosi hyvä. 

Juoksutreenien pohja on tietenkin peruskestävyydessä, mutta tykkään siitä että ohjelmani sisältää paljon erilaisia vauhtikestävyyttä ja nopeutta kehittäviä harjoituksia. Ne luovat treeniin mielenkiintoa ja haastetta, sillä siellä on ehdottomasti minun heikoin osa-alueeni. Olen aiemmin inhonnut kyseisiä treenejä, mutta nyt valmentajan ohjeilla olen jopa kokenut onnistumisen riemua lenkin aikana ja sen jälkeen! 

Treenejä tulee tehtyä melkein joka päivä. Nyt syksyllä kuvaan astuu myös lihaskuntotreeni, ja olen tosissani yrittänyt tsempata kehonhuollon kanssa. Huoltotoimenpiteet tulevat koko ajan tärkeämmäksi treenien koventuessa. Ei olisi kiva joutua treenitauolle oman laiskuuden vuoksi, varsinkin kun juoksu tuntuu nyt flunssan jälkeen niin hyvältä

Kuva: All About Lapland

Kuinka treenaamattomat retkeilijät lähtivät taas ylittämään 

Mittarit kuosiin ennen starttia.

Ai mikä cut off? 

Hotelli Pallaksella eväspastaa popsiessa ja kahvia hörppiessä meille realisoitui, että tästä ei ehkä tule mikään hupiretki. Ensimmäiseen huoltoon piti ehtiä kello 18 mennessä, eli alkuun ei voisi hirveästi himmailla. Tämä nyt saattaa kokeneemman ultraajan korvaan kuulostaa hassulta, mutta tällaiset treenaamattomat retkeilijät etenevät hitaasti ja varmalla askeleella. Eli hitaasti. 

Eniten tykkään ylämäistä

En varmaan koskaan ole jännittänyt mitään kisaa tällä intensiteetillä. Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin erinäisistä syistä talven treenimäärät kokivat kovan romahduksen, ja keväällä ei olla ehditty korjata tilannetta riittävästi. Ikäviä juttuja tuntui tulevan joka tuutista, ja piti vain keskittyä yleiseen jaksamiseen. Ehdittiin tehdä ennen kisaa yksi 22 kilometrin testilenkki Öjan maastossa, joka meni lopulta kävelyksi. Ei hirveän rohkaisevaa.

Näillä eväillä ei ollut mitenkään varmaa, että päästäisiin edes maaliin saakka 31 kilometrin matkalla. Onneksi meillä oli ihana HiHi:n juoksuporukka tsemppaamassa toisiamme. Vietimme äärimmäisen onnistuneen valmistautumisillan ennen kisaa tankaten ruokaa ja porealtaassa loikoillen. Oikein arjen luxusta.

Meillä oli startti vasta kahdelta, joten aamulla ehti hyvin vetäistä kaurapuurot ja raejuustot, ja vielä puolilta päivin kunnon tonnikalapastat. Pakkailimme reput rauhassa, ja sen sisältö näytti tältä:

Vatsani tykkää High5-tuotteista, joten pyrin varaamaan niitä sen verran että minun ei tarvitse turvautua järjestäjän vaihtoehtoihin. Minulle riitti se yksi puolimaraton, jossa  jouduin nauttimaan mukillisen Dexalia. Huh mitkä vatsakouristukset sain illalla!

Suolatabletit tulivat kuumuuden takia todella tarpeeseen. Eväät menivät just nappiin, ja geelejä jäi lopulta vain yksi reppuun. Suklaapatukoista söin toisen, ja napsin pari taatelia näön vuoksi. Ne olivatkin vain varulta mukana, jos geelit olisi tökkineet.

Meillä oli bussikuljetus lähtöpaikalle kello 13, ja omaa lähtöä odotellessa kannustimme muita ja juttelimme juoksijoiden kanssa. Päivä oli huikean kaunis ja lämpöä oli varjossakin lähes 20 astetta. Onneksi tuuli melko navakasti. Lähdettiin melko rauhassa liikkeelle samalla vanhalla taktiikalla: kävellään kaikki ylämäet ja juostaan sillä tahdilla mikä tuntuu hyvältä. 

Pieni Karhunkierros on mukavaa juostavaa ja huollettu sorabaana houkutteli vähän kirimään vauhtia. Ylämäet tunkattiin reipasta tahtia ja jalka nousi kivasti juoksupätkilläkin. Alkoi huolettaa mennäänkö jopa liian kovaa tahtia kuntoon nähden, vaikka todellisuudessa olisi ehkä voinut juosta lujempaakin. Nappailtiin aina 30 minuutin välein geelejä, ja yritin muistaa juoda vettä tai urheilujuomaa noin kilometrin välein.

Tultiin ensimmäiseen huoltoon ajassa 1:35 hyvävoimaisina. Huollossa tuhraantui aikaa kymmenisen minuuttia, vaikka olimme muka "nopeita". Vesivarastot täyteen - sitä muuten kului! - suklaapatukka nassuun ja menoksi. Näissä pitäisi vähän vielä parantaa, mutta ehkäpä kokemus opettaa. Otettiin myös tässä vaiheessa ensimmäiset suolatabletit. Kaikkinensa vedin matkan aikana kaksi suolatablettia.

Ruuhkia ei ollut viime vuoteen verrattuna ollenkaan ja jonossa annettiin hyvin tilaa ohituksissa. Alamäet sujuivat yllättävän hyvin ja ohiteltiin porukkaa. Jotain on selvästi loksahtanut kohdilleen, kun uskalsin huoletta revitellä mäkiä alas. Huikeaa! Basecampin huollon jälkeen oli tylsääkin tylsempiä tiepätkiä, ja välillä tuntui että jalat alkavat painaa. Mutta kun pölähdettiin takaisin metsään mentiinkin taas hyvällä imulla eteenpäin. Hauskinta oli nousta reippaasti ylämäkiä ja juosta alaspäin. Jalat toimivat hienosti eikä missään välissä tullut kolotuksia!

Vettä tuli juotua aika paljon, ja jouduttiinkin pitämään kolme pissataukoa matkan varrella. Ennen Konttaisten huoltoa tajuttiin, että mehän saatetaan päästä alle 6 tunnin suoritukseen. Kaikki olivat vielä tosi hyvävoimaisia, ja ryhdyttiin oikein ajatuksella kirimään tahtia. Konttainen meni ylös ja alas heittämällä, ja selkiä tuli vastaan reippaasti. Konttaisten huollossa oltiin aikaan 4:39, mutta tuhrattiin taas arvokas 10 minuuttia vessataukoon ja muuhun haahuiluun.

Viimeinen pätkä on Karhunkierroksella ehdottomasti PARAS, ja odotin innolla loppurutistusta. Vedettiin hyvällä tahdilla Valtavaaralle ja juostiin hirveää kyytiä alas Rukan juurelle. Eräs ohitettava juoksija kommentoi, että tuohon peesiin en kyllä lähde.

Enää viimeinen rypistys ylämäkeen ja se sujui myös aivan liian helposti. Hitsi, olisi pitänyt vain aloittaa väkevämmin kun voimia olisi ollut vielä jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Tehtiin kunnon loppukiri maaliin, johon saavuttiin ajassa 6 tuntia ja 11 minuuttia. Parin vuoden takaiseen saatiin yli 30 minuutin parannus, ja juoksukilometreihin nähden oltiin äärimmäisen tyytyväisiä suoritukseen. Viimeinen rutistus Konttaiselta Rukalle meni hieman yli tuntiin, mikä on meidän tasoisille juoksijoille oikein hyvä suoritus.

Juoksu tuntui kivalta ja ihmeellisen kevyeltä, ylämäet noustiin reippaasti ja ilman taukoja ylös ja alamäet vasta menivätkin hyvin. Alkumatkasta kaikkia vielä epäilytti oma jaksaminen ja himmailtiin ehkä liikaa, mutta toisaalta oli mahtava juosta niin kovalla intensiteetillä viimeiset tunnit, ja saapua maaliin energisenä ja kunnon juoksuhuumassa. Mahtava reissu!

Kaikki jotka epäilevät itseään ja jaksamistaan: Kannattaa aina yrittää! Matkalla mietin ohjetta, että kun tuntuu ettei enää jaksa jatkaa, on käyttänyt vasta puolet energiavarastoistaan. Syyllistyn usein itseni aliarviointiin ja erehdyn vertaamaan omaa tekemistä muiden suoritukseen. Ei kannata! Kaikki lähtevät tuonne ylittämään itsensä ja hakemaan niitä omia rajojaan. Tärkeintä on nauttia koko matkasta hyvine ja huonoine hetkineen. Ihan jokainen tuolta suoriutunut on voittaja. 

Viikonloppuna se olisi edessä. Nimittäin NUTS Karhunkierros polkujuoksukilpailu Rukalla. Säätiedote lupailee hyvää ilmaa, lumet ovat sulaneet vauhdilla ja tulvahuippukin on ohitettu. Eli viime vuoden metrisiä hankia ei tarvitse tänä vuonna jännittää. 

Jalkojen kastumisen sijaan jännitetään kuntoa. Tänä vuonna ollaan ilmottauduttu 31 km:n matkalle, sillä halusimme vähän säästellä itseämme heinäkuussa odottavaan NUTS Pallas - Hetta (55 km) juoksuun. 

Ehkä tuli säästeltyä vähän liikaakin, sillä menneenä talvena ja nyt keväällä on tullut juostua vähemmän kuin moneen vuoteen. Kunto on suoraansanoen melko surkea, ja harkitsen ennemmin liittyväni Pullervon seuraksi kivelle makoilemaan.

Koottuja selityksiä löytyy rinkallinen, mutta mitäpä niitä kaivelemaan ja synkistelemään. Juostava on, ja juokseminen tunnetusti loppuu vain juoksemalla. Eiköhän se vaelluksilla tunnetulla ryhtiotteella jotakuinkin suju, mutta ennätysaikoja on turha lähteä hakemaan. 

Viime vuonna juostiin miehen kanssa 53 km:n matka - eka ultra - ja se sujui upeasti. Kisakiertomuksen voit lukea täältä: NUTS Karhunkierros 2017 kisakertomus

Kisakamat alkaa olla valmiiksi katsottuna. Mukaan lähtee tutut ja turvalliset Salomonin trikoot, t-paita, Salomonin juomareppu, lippis, juoksusukat, Salomon Speedcross Pro -kengät (aika paljon salomonia??) paljon High5 -geelejä (ne on ainoita jotka minulle sopii, kiitos vinkistä Juhalle) ja ehkäpä suklaapatukka jos toinenkin. Syömäänhän sinne mennään - eikö? 

Tietysti reppuun sujahtaa myös avaruuspeite, itseliimautuva side sekä suolatabletteja. 

Puutarha-ala on kesällä vilkkaimmillaan, ja pidempien kesälomien pitäminen on hankalaa. Siitä syystä olen tuttuun tapaan pilkkonut lomat pariin pätkään ja jättänyt syksylle ja talvelle loput. Tällainen systeemi sopii minulle hyvin, sillä se mahdollista monta erilaista vaellusreissua. Kesälle on myös paljon muuta ohjelmaa - esimerkiksi piharakentamista - mutta olen pyrkinyt jättämään aikaa myös oleiluun ja spontaaneihin seikkailuihin. Ja tietenkin on ihana päästä kesällä meidän mökille merimaisemiin. 

Pidempiä matkoja ei ole suunnitelmissa, mutta tarkoitus olisi käydä ainakin viikonloppureissu Tanskassa viimeiseen Viiden huipun haaste - kohteen valloittamiseksi. Tanskassa voisi käydä vaikka pyöräilemässä. Olisi sinulla vinkkejä mitä kannattaisi nähdä tai tehdä?

Kesäkuulle olen suunnitellut käyväni soolovaelluksella lapissa. Ajankohta on ehkä ennen juhannusta, mutta katsotaan miten muut menot asettuvat paikoilleen. Paikkana olen miettinyt joko UKK-puistoa - yllätys yllätys - tai Muotkatuntureita. UKK-puistossa haluaisin lähteä Rajajoosepista ja kuljeskella siitä Kiilopäälle. Pari reittivaihtoehtoa on jo mielessä, mutta kevään eteneminen ratkaisee paljon. Muotkalla olemme käyneet yhden reissun melkein kymmenen vuotta sitten, ja sinne olisi mahtava päästä uudestaan. On myös vielä päättämättä lähdenkö reissuun aivan yksin, vai tulisiko tarhasta yksi koira matkakumppaniksi.

Heinäkuussa lähdemme neljän hengen porukalla pohjoiseen. Tällä hetkellä mielessä on vahvasti Sarekin mahtavat maisemat. Vieläköhän siellä saa olla rauhassa, vai onko puisto ruuhkautunut vaeltajista? Viikon verran ollaan varattu reissuun aikaa, ja ajankohta on Pallas - Hetta -polkujuoksukisan jälkeen. 

Polkujuoksurintamallakin riittää kivasti säpinää. Meillä on tiedossa ainakin kolme kisaa: NUTS Karhunkierros 31 km toukokuun lopussa, NUTS Pallas 55 km heinäkuussa ja Kokkolan West Coast Trail Run 22 km syyskuun alussa. Pyhän tunturimaraton elokuussa houkuttelisi, mutta liikaa en halua aikatauluttaa jotta ehtii tehdä muitakin juttuja. Harmillisesti Salamajärvi Trailrun ei ole tulossa tänäkään vuonna, mutta onneksi Mennään metsään -polkujuoksukiertue rantautuu sinnekin syyskuun lopulla, ja siihen täytyy tietenkin osallistua. 

Kesäkuussa alkavat Kokkolan ladun polkujuoksut meidän upeilla retkeilyreiteillä. Vedän mahdollisesti myös muuta polkujuoksuun liittyvää juttua Kokkolassa, mutta ne kuviot asettunevat syksymmälle. 

Olen haaveillut myös osallistuvani lukuisiin ulkotreeneihin, joita Kokkolassa järjestetään tänä kesänä. Meillä on huikean hienot lähiliikuntapaikat sitä varten, ja itse asiassa viime viikolla treenailtiin Isokylän lähiliikuntapaikalla Liikevoiman vetämissä treeneissä. Muita hyviä paikkoja treenailuun ovat mm. Torkinmäen lähiliikuntapaikka ja Roskarukan portaat. 

Eli varsin liikunnan- ja ulkoiluntäyteinen kesä taas tuloillaan! Toivotaan että saataisiin hiukka lämpimämpi kesä mitä viime vuonna. Miltä sinun kesäsuunnitelmat näyttävät? Onko vaellusreissuja suunnitelmissa? Entä törmätäänkö jossain kisassa? 

Lyhyen tiepätkän jälkeen päästään polulle. Heti alkumetreillä polku imaisee otteeseensa, ja kauniisti metsän keskellä polveileva reitti saa mielen rentoutumaan. Välillä hengitys tihenee ja tulee jopa hiki. Onko Kokkolassakin mäkiä? Ja voi mitä jäkäläpeitteisiä kallioita! Maastossa on vielä aika paljon lunta, mutta avoimet kallioalueet ovat sulana. 

Metsästä tupsahdetaan rantatielle, jota kuljetaan pieni pätkä. Pian ollaan takaisin polulla, ja tasapainoillaan rakkakivikossa. Tässä voisi toki olla pitkoksetkin, mutta kivet ovat hyvin asettuneet ja kiveltä toiselle loikkiessa keskittyy vain tekemiseen. Välillä pitää hörpätä vähän vettä ja syödä evästä. Suklaata on tietenkin mukana. Odotan jo reitin puolivälin upeita rantakallioita. 

Monipuolinen retkeilyreitti

Kokkolan pisin retkeilyreitti Öjan Saaristopolku puhuttelee kokeneempaakin vaeltajaa. 22 kilometrin mittaisen reitin varrella maisemat vaihtuvat tiuhaan merellisistä tunnelmista synkkiin metsätaipaleisiin ja rakkakivikoilla tasapainotteluun. Reitti kulkee osittain Natura -alueella.

Saaristopolku on rengasreitti. Lähtöpaikka sijaitsee Öjan koulun vieressä olevalla parkkipaikalla, josta löytyy myös alueen kartta. Samalta paikalta lähtee Håkin 12 kilometrin mittainen rengasreitti. Öjaan on Kokkolan keskustasta noin 17 kilometrin matka. Saaristopolku on merkitty suhteellisen hyvin maastoon, mutta tarkkana saa olla silti. Reittiä voi lyhentää ja muutella melko helposti oikaisemalla metsäteitä pitkin.

Saaristopolulla on paljon kallioita, juurakkoisia ja kivikkoisia polkuja sekä pitkiä pitkospätkiä. Reitti on monesta kohtaa etenkin keväällä todella märkä, joten vedenpitävät jalkineet ovat suositeltavat. Jalkoja saa nostella melko tiuhaan, eli jalkineiden kannattaa olla myös mukavat.

Saaristopolun ehkä paras taukopaikka sijaitsee Korvgrävenillä, josta löytyy tilava ja hyväkuntoinen kota ja vessa. Muita kivoja paikkoja taukoiluun ovat Vandörenin lintutorni (ei tulipaikkaa) sekä Jääkäritupa (tulipaikka ja pöydät sekä wc). Jääkäritupaan ei pääse sisälle. Kalvholmenin autiotupa on päässyt niin huonoon kuntoon, ettei siellä ainakaan pidempään viihdy.

Reitillä voisi olla enemmänkin taukopaikkoja sen pituudesta johtuen.




Saaristopolku on parhaimmillaan kesällä ja syksyllä, kunhan muistaa suojautua punkeilta. Keväällä
maastossa on paljon vettä ja talvella reitti on helpoin kulkea ehkä lumikengillä sen epätasaisuuden vuoksi. Hyvänä jäävuonna voi hiihdellä rantoja pitkin.

Ohjelmaa Saaristopolulla

Tapahtumajärjestäjätkin ovat heränneet reitin ainutlaatuisuudelle, ja nyt reitillä järjestetään peräti kaksi erilaista tapahtumaa kesän aikana.

Toukokuun lopulla Saaristopolun kansoittavat Öjan yövaeltajat, jotka nautiskelevat koko 22 kilometrin matkan erilaisten ohjelmanumeroiden siivittämänä kesäyön valossa. Kävelyn ohessa voi tutustua alueen historiaan ja ilmeisesti on mahdollista suorittaa samalla jonkinlaisia rasteja. 

Syyskuussa ilmojen jo hieman viilennyttyä poluilla kiitävät polkujuoksijat West Coast Trail Runnersin järjestämässä kisassa. Tänä vuonna matkat ovat 10 ja 22 kilometriä. Öjan polut ovat korkeusvaihteluiden puutteesta huolimatta ihanan tekniset ja maasto vaihtelevaa. Maasto kumpuilee ylös alas kallioiden ja kivikkoisten metsien keskellä. Märällä säällä kannattaa valita hyvin pitävät jalkineet. 

Tapahtumat tuovat Kokkolan retkeilyreiteille käyttäjiä, näkyvyyttä ja kiinnostavuutta, ja Saaristopolkua on jo nyt kunnostettu tapahtumajärjestäjien toimesta entistä parempaan kuntoon. Aivan huikean hieno esimerkki siitä, kuinka talkootyöllä saadaan aikaan isoja muutoksia. Se vaatii yhteistä tahtotilaa ja aktiivisia tekijöitä. Hatunnosto teille!

Toki tapahtumat myös kuluttavat luontoa, ja järjestäjien tulee tuntea vastuu ihmismassojen hallinnasta. Osallistujien valistaminen roskattomuudesta ja retkeilypalveluiden ja rakenteiden
parantaminen ovat hyvä alku.

Kokkolan retkeilypalvelut

Lisää Öjan saaristopolusta ja Kokkolan alueen retkeilyreiteistä löydät täältä:

https://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/ulkoilualueet/fi_FI/oja/

Kokkolassa on myös vasta otettu käyttöön uusi liikuntapaikkasovellus, jota pystyy käyttämään myös näppärästi kännykällä. Sovelluksesta löytyy mm. paikannustoiminto.

https://www.liikuntapaikka.fi/