Nuts Karhunkierros 55 km kisakertomus

"Me ollaan retkellä!"

Meinasin tippua pitkoksilta suonsilmäkkeeseen kun kuulin meidän juoksutiimiläisen huudahduksen jonon etualalta. Retkellä tosiaankin! 

Ensimmäistä polku-ultraa oli jännitetty jo pitkään ja tuntui helpottavalta päästä vihdoin juoksemaan. Alkuvalmistelut sujuivat hyvin ja kotona tuli tankattua mm. suklaakakkua. Lähdettiin ajelemaan Rukalle perjantaina aamulla kahdeksan jälkeen ja poimittiin matkalla kyytiin yksi HiHi (hiton hitaat?) tiimiläinen. Matkalla tankattiin vähän lohipastaa ja oltiin perillä Rukalla jo kolmen jälkeen.

Autopaikka löytyi onneksi helposti ja käytiin Rukahoviin kirjautumisen jälkeen koko tiimillä ilmoittautumassa. Ensin tarkastettiin pakolliset varusteet jonka jälkeen siirryttiin toiseen pöytään hakemaan numerolappua, kisabuffia ja karttaa. Jouhevaa toimintaa ja yhtään ei tarvinut jonottaa. Iso plussa kisajärjestäjille. Tapasin myös Takomorunnersin kautta tutuksi tulleen Susannan. Oli tosi kiva nähdä vihdoin livenä vaikkakin pikaisesti.

HiHi:n timiiläiset arvioimassa nousuja.

Rukalla lunta.

Mitäs me ultraajat? Nimimerkillä yhtään ei jännittänyt.

Pakollisen säädön jälkeen oli aika rentoutua, ja kävimme pikaisesti pyörähtämässä varustekaupoilla. Mukaan tarttui hetkellisen miettimisen jälkeen vain uudet kompressiosäärystimet ja matkaa jatkettiin meidän aivan ihanan tiimiläisen sukulaisten mökille jossa odotti runsas hiilaripitoinen ateria jälkiruokineen ja ulkoporeallas. Siis voi että mitä luksusta! Huomisen olosuhteet vähän jännittivät ja seurasimme tarkkoina somea josko saisimme tilannepäivitystä reitiltä. Lähdimme takaisin hotellille kahdeksan jälkeen ja olimme nukkumassa varmasti ennen kymmentä. 

Kisaa edeltävänä iltana lasissa vettä mutta ammeessa kuplivaa. :D

Lauantaina herättiin puoli seitsemän aikoihin ja hypättiin valmiiksi esille asetettuihin kisavaatteisiin. Yö sujui hyvin eikä kisajännitys vaivannut liiaksi. Täytyy myös tässä vaiheessa kehaista hotelli Rukahovin erinomaista sijaintia NUTS KK:sta ajatellen. Muutenkaan hotellista ei ole moitteen sijaa.

Puin päälle ohuet juoksuhousut, ohuen pitkähiaisen paidan, ohuen juoksutakin, merinovillahanskat, lippiksen, juoksusukat, maastolenkkarit (Salomon Speedcross Pro) ja buffin. Aamupalalla söin lautasellisen puuroa, vähän hedelmäsalaattia, appelsiinimehua, vaaleaa paahtoleipää ja kahvia. Uskalsin syödä ihan kunnolla sillä lähtö oli vasta kymmeneltä ja odotettavissa oli pitkällinen suoritus.

Oulangan luontokeskuksella kisajännitys tiivistyi.

Bussi lähtöpaikalle lähti 8:30 ja törmättiin samalla muihin kokkolalaisiin. Oli tosi piristävää! Bussimatka kesti reilut puoli tuntia ja perillä Oulangan luontokeskuksessa pääsi sisälle lämmittelemään. Kävin vessassa, juttelin Kantapääopistossa Johannan kanssa (vitsi miten oli kiva tavata livenä!) ja moikkailin tuttuja juoksijoita. Pian olikin aika siirtyä lähtöviivoille. Jäimme Mr. Luontoloisen kanssa suosiolla taka-alalle sillä ajatuksena oli vetää rauhallisesti ja päästä maaliin hyväkuntoisina. Alkumatkan hyvä baana kuitenkin houkutteli juoksemaan ja paineltiin ensimmäinen kymppi aikaan 1 h 30 min.

Kymmenen kilometrin jälkeen meno hidastui huomattavasti juurakkoisten mutapolkujen alettua. Tässä vaiheessa alkoi myös oikea polvensivu kiristää niin vimmatusti ja pelkäsin että pian paukahtaa. Jännä juttu sillä juurakkojuoksusta jos jostakin on tullut kokemusta Kokkolan polkujuoksumaastoissa. Sinnittelin jalalla sen minkä pystyin ja välillä jouduttiin kävelemäänkin. Ylämäet meni tosi kivasti mutta alamäessä polvi vaivasi ja jouduin oikein keskittymään etten alkaisi ontua ja rasittaisi vasenta jalkaa. Pidimme kuitenkin reipasta tahtia yllä ja toistelin mielessäni että pian päästään pikkukarhulle ja helpompiin maastoihin.

Onneksi kipu ei enää pahentunut ja vähitellen uskalsin rentoutua. Ehkä tämä tästä! Matkalla juteltiin monen juoksijan kanssa ja nautin älyttömästi kivasta säästä ja mukavista ihmisistä. Saavutimme pikkukarhun ja 31 km:n juoksijamassat. Sorapoluilla pääsi jo hölkkäilemään ja jalkakipu alkoi hälvetä. Vitsi miten hienoa! Välillä syntyi jonoja kun ylitettiin tulvivia ojia tukkeja pitkin ja riippusillan kohdilla sai odotella melko pitkäänkin ennen omaa ylitysvuoroa. Kiire ei ollut mihinkään ja sai fiilistellä juoksua muiden jonottajien kanssa. Riippusillan jälkeen noustiin ylös harjanteelle ja hölkkäiltiin helppoa baanaa kohti Basecampin huoltoa.

Basecampin huolto saavutettiin ajassa 5 h 18 min (30 km) ja huollossa käytettiin aikaa melkein 20 minuuttia. Hupsista. :D Huollossa odotti nimittäin iloinen yllätys, sillä saavutimme meidän juoksutiimin HiHin 31 km:n juoksijat ja pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä! Polvikivuista nuutunut olemukseni piristyi välittömästi kun pääsin mukaan iloiseen puheensorinaan.

Jatkoimme porukassa noin vajaat pari tuntia, mutta sitten alkoi menomono kutitella ja päätimme lähteä omille teille. Moikkasimme jengin ja lähdimme hölkkää kohti Konttaisen huoltopistettä. Valitettavasti törmäsimme melkoiseen ruuhkaan ennen Konttaista, ja saimme taapertaa ankkajonossa aina huoltopisteelle saakka. Siinä vaiheessa meinasi tulla vähän kylmä.

Konttaisen huoltoon (46 km) tulimme ajassa 9 h 8 min eli käytimme tällä välillä 3 h 30 minuuttia. Melko hidasta siis. :) Huollossa ei pidetty taaskaan kiirettä ja täytettiin vesivarannot ihan rauhassa ja syötiin taateleita, lakritsia ja ruisnappeja. Matkan suosikkiosuus oli edessä ja lähdettiin etenemään 12 minuutin huollon jälkeen. Edessä olevat lumiolosuhteet ja liukkaus vähän jännittivät, mutta odotimme kovasti mäkien tunkkausta. Tien ylityksen jälkeen päästiinkin heti hommiin ja vetäisimme Valtavaaran ensimmäisen nousun vauhdilla ylös. Oho! Jaloissa olikin vielä potkua vaikka kuinka. No ei ehkä ihme kun oltiin madeltu suurin osa matkasta.

Oli kiva kun energiaa riitti ja ohittelimme monta juoksijaa ylöspäin mennessä. Tasaiset osuudet juoksimme aina kun lumitilanne sen salli (vitsi miten hankalaa on juosta kapeilla lumiurilla) Alamäet taasen olivat minulle hankalia kun jännitin liukasta lumipintaa ja polulla olevia kiviä ja juuria. Tekniikka oli kutakuinkin täysiä ylös ja matelemalla alas. Olisin laskenut pyllymäkeä jos olisin kehdannut. :D

Valtavaaran viimeistän rykäystä lähestyessä meidät ohitti juoksija joka stoppasi kuin seinään ja huudahti huolestuttavasti. Pohkeessa oli paukahtanut jotain ja alettiin kiireesti antaa ensiapua. Itseliimaantuvaa sidettä jalkaan, lumipussi siteen ja housulahkeen väliin ja buranaa naamaan. Mietittiin jo joutuuko soittamaan apua, mutta tiukka sidos ja nopea toiminta näytti auttavan ja saatiin mies pystyyn. Käveltiin juoksijan takana Valtavaaralle saakka ja katsottiin että hän pääsee etenemään. Takaa juosseet turvajuoksijat varmistivat että mies oli ok ja päästiin itse jatkamaan kohti maalia. Harmittaa kun en tajunnut katsoa numerolappua. Kuulisin mieluusti miten miehen kävi.

Loppumatka sujui ilman yllätyksiä ja kaiken kaikkiaan loppuosuuteen käytimme 1 h ja 50 minuuttia. Rukan nousu sujui helposti ja hölkkälimme maaliin hyvissä voimin. Maaliintulo oli jotenkin niin iso kokemus että nauroin ja meinasi vähän itkettääkin. Tehtiin se! Juostiin yhdessä meidän eka ultramatka!

Loppuaika oli 11:10:59. Suorituksen keskisyke oli 149 mikä kertoo että melko hitaasti sieltä tultiin. Varovainen ajatus oli että juostaisiin kisa alle 10 tunnin mutta mitään tarkkoja suunnitelmia ei haluttu tehdä ensimmäiselle pitkälle kisamatkalle.

Kisakertomusta kirjoittaessa mieleen tulee monta paikkaa jossa olisi voinut parantaa ja ajasta olisi saanut varmasti paljon pois. Ylämäet sujuivat tuttuun tapaan hyvin ja ne eivät edes hapottaneet erityisemmin. Alamäkitekniikka on aivan surkean huono ja olen aivan liian varovainen ja kulutan turhaan energiaa alastulossa. Juurakossa ja epätasaisella juoksemista pitää selvästi harjoitella lisää erityisesti väsyneillä jaloilla. Energiatankkaus onnistui erinomaisen hyvin ja vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Jopa geelit upposivat loppuun saakka. Myös vaatepuoli onnistui erinomaisesti.

Retkijuoksulla kului:

1 pehmopalaleipä juustolla
1/4 pussia taateleita
1/4 pussia täytelakuja
2 dl mustikkakeittoa
2 suklaapatukkaa
ruissipsejä
2 suolatablettia
12 geeliä (IsoGel High5)

Kaikenkaikkiaan olen valtavan ylpeä meidän suorituskesta. Juoksua on tullut harrastettua nyt pari vuotta ja koen että kehitys on ollut olosuhteisiin nähden hyvää. Sydän kesti hyvin rasitusta enkä saanut yhtään rytmihäiriöitä. Keväällä kipuillut ja juoksua estänyt vasen jalkani toimi moitteettomasti. Ainoat ongelmat olivat alkumatkan polven kiristelyt eli juurikin tätä perinteistä juoksijan polvea. En tiedä kuinka tähän olisi voinut reagoida ennakkoon paremmin?

Plussat:

Ylämäet
Energiatankkaus
Vaatetus
Kisajärjestelyt

Heikkoudet:

Alamäet
Juurakot
Liian pitkät huoltoajat
Jonot
Ruokatarjoilu maalissa

Haluan vielä sanoa että mene ja tee, uskalla yrittää. Ei se välttämättä ole helppoa, mutta on ehdottomasti sen arvoista!