Autiotuvan ärripurri



Ilta on jo pitkällä ja pimeä laskeutunut kun suksin autiotuvan pihalle. Tupa vaikuttaa olevan tyhjillään, ja lumet kopisteltuani astun sisälle aikeissa pistää tulet kaminaan. 

Ei puita. 

Ärripurri nostaa vähän päätänsä, kun lampsin takaisin ulos hakemaan puusäkkiä ja ryhdyn pienimään sytyketikkuja. Tikut ja kiehiset valmiina avaan kamiinan oven ja...

... se on täpöten täynnä tuhkaa. 

Huokaus. Ei muuta kuin tyhjentämään kamiinaa jotta saisin vihdoin ne tulet tehtyä. Tunnelma nousee kun kamiinassa ritisee viihtyisä tuli ja lämpö alkaa välittömästi levitä hirsitupaan.





Nousen aikeissa hakea vettä, kun huomaan että puhtaalle vedelle tarkoitettu sanko on täynnä epämääräistä nestettä. Taidan jo kiukutella ääneen kun lähden tiskaamaan sankoa ja haen siihen joesta vettä. Kylmä ilma kipristelee nenänpäätä ja tähtitaivas saa mielen keveäksi. 

Sisällä pyyhin vielä pöydät murusista, laasen lattiat ja tasot ja vihdoin pääsen asettumaan tupaan.  Puhtaassa tuvassa viihtyy paremmin. Kaivan vielä vieraskirjan esille ja kirjoitan siihen pistävät moitteet tupasäännöistä ja niiden noudattamisesta.




Iski ärripurri


Jälkeenpäin vähän kaduttaa. Vaikkei nyt suoranaista haukkumista tullut harrastettua, niin silti vähän liian pistävästi tuli tupakirjaa töherrettyä. Asiat kun voi aina esittää rakentavan asiallisesti.

Myönnetään että kertomusta on hieman väritetty, mutta valitettavasti tämän suuntainen tapahtuma sattui viime reissulla Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Tupaan tullessa kaikki oli hujan hajan ja ensimmäisenä sai ryhtyä siivoamaan ja pilkkomaan puita. Asia pääsi korostumaan siitäkin syystä, että tätä tupavierailua lukuunottamatta kaikkialla muualla oli tehty puut ja sytykkeet valmiiksi, siivottu paikat ja huomioitu seuraavat tulijat.


Ei olla niinku kotona


No ensimmäisenä tietenkin se, että ihan hirveän vähille voimille ei kannata itseään vetää ennen leiriytymistä. Tuvassa riittää askareita vaikka edelliset asukkaat olisivat käyttäytyneet muita huomioiden. Ärripurri pysyy myös kauempana kun sille antaa säännöllisesti energiaa ja herkkuja. 

No toiseksi ne tupasäännöt. Kirjoitin aiemmin julkaisun "Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään", joka kannattaa käydä lukaisemassa. Autiotuvissa pärjää hyvin kun hallitsee muutamia perusasioita ja huomioi toiset käyttäjät.

Ei käyttäydytä kuin kotona, vaan ennemmin kuin kyläpaikassa tai työpaikan kahvihuoneessa. Jaetaan huomaavaisuutta ylenmäärin. Viihdyn itse paremmin teltassa kuin tuvassa, mutta talvisaikaan neljän seinän sisällä on kiva käydä lounastauolla, kuivailla varusteita tai viettää pitkää ja pimeää iltaa kaminan lämmössä.

"Sopu sijaa antaa" neuvotaan tupaohjeissakin.



Kaima Design - arktista kauneutta

Sisältää blogiyhteistyötä


Olin suoraan sanoen jo kuvien perusteella lumoutunut Kaima Designista. Niissä kiteytyi kaikki se mitä kaipaan tyyliini: luonnonmukaisuus, yksinkertainen näyttävyys ja herkkyys.

Nämä korut herättävät huomiota ja kiinnostusta. 


Mikä Kaima Design?


Kaima Design on poronnahkaisia koruja valmistava yhden naisen yritys. Koruissa kiteytyy nykyaikainen sanoma: luonnonmukaisuus ja pientuotanto; minulta sinulle. 

Kaima Designilta löytyy kaksi korusarjaa: Usva -mallisto, joka on graafisen mustavalkoinen sarja sekä Bloom, joka on herkän naisellinen ja silti voimakas. Kumpikin sarja sisältää korvakoruja ja riipuksia eri koossa ja mallissa.




Valitsin itselleni Bloom-sarjan isot roikkuvat korvakorut, pienemmät nappikorut sekä ison riipuksen. Värivalikoimaa on runsaasti ja valinta oli haastava. 

Yllätyin tuotteen keveydestä. En pidä raskaista korvakoruista, ja Bloom-korviksia tuskin huomaa. Tuotteen laatu on moitteeton ja materiaalina poronnahka on kaunis. 

Nappikorut toimivat täydellisesti arjessa työpukeutumisessa. Ne ovat juuri sopivan kokoiset ja sopivat monen eri asun kanssa. Nappikorviset näyttävät kauniilta yhdistettynä Bloom-riipukseen 




Roikkuvat korvikset sopivat myös työkäyttöön, mutta loistavat yhtälailla juhlapukeutumisessa. Kaima Designin korut herättävät  keskustelua ja ne huomataan. Ilolla kerron niiden olevan suomalaista käsityötä. 






Minua kiinnostaa aina tuotteiden tarina ja oli kiva kun Kaisa suostui pieneen haastatteluun. Kaisa kiteytti tuotteensa näin:

Kaima Design -koru tuo arktista kauneutta niin arkeen kuin juhlaankin ja se on kuin pieni pala Lappia lahjaksi itselle tai ystävälle. Ihanan pehmeä poronnahka on erittäin kevyt mutta silti näyttävä. Koru on tarkoitettu antamaan kimallusta päivääsi ja muistuttamaan siitä kuinka kaunis olet!

Kuka löytyy Kaima Designin takaa?


Olen Kaisa Sipovaara, kotoisin Kemijärveltä ja nykyisin rovaniemeläistynyt reilun kymmenen vuoden aikana. Kaikenlainen käsillä tekeminen on lähellä sydäntä ja mielenkiintoista on aina kokeilla jotain uutta. Koulutukseltani olen taiteen maisteri, pääaineena teollinen muotoilu.

Kaisa Sipovaara. Kuvaaja Teemu Kuisma.



Millainen luontosuhde sinulla on?


Luonnossa liikkumisen tärkeyttä ja raikkaan ulkoilman merkitystä ei voi koskaan muistuttaa itselleen liikaa. Arjen pyörityksessä se usein unohtuu, mutta olen pyrkinyt pitämään päivän annoksen ulkoilmaa rutiinin omaisena. 

Kesällä tulee liikuttua luonnossa huomattavasti talvea enemmän, mutta nautin kyllä myös kunnon pakkasista ja narskuvasta lumesta kenkien alla. 

Kaikessa moninaisuudessaan ja selittämättömyydessään on luonnolla minulle rauhoittava vaikutus. 



Miten korut valmistetaan? 


Korujen materiaaleina on poronnahka, koruteräs ja nikkelitön korumetalli. Tällä hetkellä valmistan kaikki korut itse käsin leikkaamalla ja kokoamalla. Ainoastaan metalliosat ovat valmiita, jotka liitetään käsin valmistettuihin nahka-osiin. 

Menekin kasvaessa on nyt suunnitelmissa jonkin vaiheen koneellistaminen tai alihankinta. Haluan kuitenkin tuotteeni olevan mahdollisimman pitkälle käsin valmistettuja ja viimeisteltyjä sekä kotimaisen työn tulosta. 

Materiaalina poronnahka ja on arktisten alueiden eksottinen ylpeys, mutta sitä voisi sanoa myös ekologiseksi luksustuotteeksi, sillä porosta voidaan käyttää ja jatkojalostaa lähes kaikki osat: luuytimestä viimeiseen karvantupsuun.


Mistä niitä voi ostaa?


Kaima Designin nettisivujen ollessa vielä työn alla, tuotteita voi ostaa minulta suoraan sähköpostin tai some-kanavien välityksellä: kaimatuote@gmail.com / Facebook: Kaima Design / Instagram: @kaimadesign. 

Myös jälleenmyyjiä on tällä hetkellä Rovaniemellä, Oulussa ja Inarissa.


Millaiset visiot sinulla on tuotteelle? 


Suunnitelmissa ja työn alla on tällä hetkellä miesten mallisto, jonka työstäminen on ollut jo pidempään mielessä. Toivotavasti tulevan vuoden aikana myös moni mies pukeutuu Kaimaan ;)

Muutoin toki visiona ja tavoitteena on liiketoiminnan kasvattaminen ja mahdollinen mallistojen ja tuoteperheiden laajentaminen. Myös kaikki yhteistyökuviot ja projektit muiden pienyrittäjien kanssa ovat aina todella kiinnostavia!




Alennuskoodi


Voin ilolla ilmoittaa, että mainitsemalla tilauksen yhteydessä koodin LUONTOLOINEN saat Kaima Design -tilauksestasi -10 % alennuksen sekä ilmaisen toimituksen. Koodi on voimassa 20.2 saakka, joten suuntaa osoitteeseen: 

https://www.facebook.com/kaimadesign/ tai lähetä sähköpostia kaimatuote@gmail.com 

Enemmän pihalla vuonna 2019



Tiedätte varmaan mahtavan retkihaasteen? Haaste on kannustanut ihmisiä ulos kokemaan ja nauttimaan luonnosta jo useamman vuoden ajan. Upea keksintö!

Inspiroiduimme Kokkolan kaupungin puistosuunnittelussa haasteesta, ja halusimme tuoda sen myös meidän viheralueillemme sopivana versiona. Meiltä löytyy upeita viheralueita ja luontokohteita ja toivomme että vuonna 2019 ne olisivat entistä kovemmassa käytössä.

Nappaa ihmeessä vinkit ja muokkaa haastetta omalle paikkakunnallesi sopivaksi!



Ihan pihalla Kokkolassa esittelee 



Kokkolan puistohaaste 2019; ulkoilmahenkistä tekemistä vuoden jokaiselle viikolle! 

Lähde mukaan Kokkolan puistosuunnittelijoiden haasteeseen, jossa vuoden aikana 52 tehdään ulkoiluun ja pihalla viihtymiseen liittyvää tehtävää. Tehtävät sopivat kaiken ikäisille ja kuntoisille. Pääasia on, että menet ulos ja nautit.

Sini ja Nina julkaisevat Ihan pihalla Kokkolassa Instagramissa joka viikko suoritetun haastetehtävän. Sinun ei tarvitse suorittaa haastetehtäviä järjestyksessä, vaan voit poimia sieltä kerralla vaikka useamman


Kuvaa kokemuksesi ja lataa ne Instagramiin #ihanpihallakokkolassa #kokkolanpuistohaaste. Seuraa myös @ihan_pihalla_kokkolassa!

Vuoden aikana luvassa pieniä ulkoiluun liittyviä palkintoja! 





Kokkolan puistohaaste 2019



Oletko mukana? 

Kaamoksen kaikki sävyt


Otteita retkipäiväkirjasta ja kuvakertomus vuoden viimeisestä vaelluksesta Urho Kekkosen kansallispuistoon. 


"Pakkasta oli noin -15 astetta ja ilta oli pilvetön. Tähtitaivas, revontulet ja nouseva kuutamo saattelivat meidät Kiilopäältä Niilanpäälle noin puoli kymmenen aikaan. Tupa oli tyhjillään ja kamina lämmin. "





"Taivas oli pilvessä kun lähdettiin hiihtämään kympin aikaan kohti Suomunruoktua. Seurattiin suksenjälkiä mutta tunturiin tullessa ne näyttivät lähtevän väärään suuntaan. Lähdettiin suuntaamaan suorempaa reittiä Suomulle. Tehtiin sitten muutaman tunnin tunturikoivikkoseikkailu ja hiki virtasi.

Oli juhlaa päästä takaisin valmiille jäljille."


Tarjoilija. Keitossani on risu.


"Suomunruoktun tuvalla oltiin vähän ennen kahta kahden muun hiihtäjän kanssa yhtä aikaa. Ura joen toisella puolella olisi ollut paljon parempi.

Juotiin tuvassa kahvit ja syötiin pari leipää. Matkalla kulautettu kuuma keitto oli jo kulutettu.

Jatkettiin kahden jälkeen matkaa ja hiihdettiin vielä Vintilätunturin rinteille. Telttaa oli vaikea saada pystyyn vähäisen lumen takia. Kello oli neljä ja oli pimeää. "




"Nukuin selän takia huonosti ja alkumatkan nousu Vintilätunturin huipulle otti hermoon. Tulikohan pakattua ahkioon taas ylimääräistä?

Nimesin sen kivireeksi.

Koko päivän meno tuntui tukkoiselta ja Tuiskukurun laskua lukuunottamatta ponnisteltiin lähinnä ylämäkeen. Olin kiitollinen nousukarvoista. Mittari näytti -10 astetta. Kuka vei värit maisemasta?"





"Tupa oli tyhjillään joten ryhdyttiin lämmittelemään sitä. Kamiinan viereen oli jätetty kaunis kasa kiehisiä ja tikkuja. Kirjoitin kiitokset tupakirjaan.

Bataatti-kikherne-halloumipata oli järjettömän hyvää. Kuvaa ei taas ehtinyt ottaa. Luettiin kirjaa, syötiin liikaa herkkuja ja  taidettiin jotain puhuakin. Tuvalle ei tullut muita. Nukkumaan mentiin jo ysiltä."





"Noustiin puoli kahdeksan maissa ja laitettiin tupa rauhassa kuntoon. Sää oil pilvinen ja hieman tuulinen. Mittari näytti -5 astetta.

Hiihtää sai taas ihan tosissaan vaikka eilisen yälmäkirallin jälkeen olisi uskonut paluumatkan olevan alamäkeä. Ura oli tuiskunnut lähes umpeen.

Hämmästelin jälleen värien puutetta maisemassa. Oranssi kuoritakki tuntui liian räikeältä harmaalla maalatussa taustassa. Tomi oli sopivammin pukeutunut."




"Suomulla oli tupa tyhjä joskin arvelimme kolmen hengen porukan saapuvan sinne Luirolta.
Paistoimme lättyjä suklaalla ja maapähkinävoilla jalostettuna ja kuivattelimme varusteita tuvassa.

Vaihdettiin pihalle telttamajoitukseen kun tupa alkoi täyttyä. Sää osoitti kirkastumisen merkkejä ja tuuli oli navakka."



"Aamu valkeni kuulaana ja kylmänä. Mittari näytti -15 mutta yöllä oli varmaan ollut vielä kylmempää. Aamutaivas oli liukuvärjätty sinisestä violettiin.

Lähdimme liikkeelle vähän kymmenen jälkeen. Seurasimme joen toista puolta kulkevaa kelkkauraa kuunsirppiä ihaillen. Sää oli upea.

Söimme lounaskeitot Suomunlatvan laavulla juuri ennen pitkä nousua tunturiin."




"Tunturiin päästyämme hiihto ei meinannut edetä kun vaaleanpunaisena hehkuva maisema pakotti valokuvaamaan. Hetken horisontissa viipyillyt aurinko värjäsi tunturit oranssiksi.

Napakka tuuli kannusti kuitenkin eteenpäin."


"Pääsimme perille Niilapään tuvalle kahden jälkeen. Söimme leivät ja joimme monta kuppia kaakaota kuunnellen päiväretkeläisten juttuja.

Illalla ihailimme taivaalla tanssivia revontulia ja tähtien täplittämää mustanpuhuvaa taivasta. Kiitollisella mielellä huomenna kotimatkalle."



"Näin on taas yksi seikkailu Urho Kekkosen kansallispuiston tutuissa maisemissa tehty. Viides reissu tälle vuodelle.

Josko ensi vuonna malttaisin suunnata muihin maisemiin?

Mitään en lupaa!"