Riskienhallintaa

Retkeilypiireissä puhutaan usein valmistautumisesta erilaisiin yllättäviin tilanteisiin joita voi tulla vastaan luonnossa liikkuessa. Varusteet pitäisi saada optimoitua painon ja hyödyn suhteen. Vaelluksille kun ei voi ottaa koko lääkekaappia mukaan, eikä kaikkia korjaustarpeitakaan voi kantaa vaikka haluaisi. Ahkioretkeily talvisin antaa hieman löysää valintoihin, mutta silloinkin miettii tarkkaan ettei tulisi ylimääräisiä kiloja vedettäväksi. 

Aloin pohtia että mitä tällaiset mahdolliset ongelmatilanteet voisivat olla? Millaisia ajatuksia sitä itse pyörittää päässään kun valmistautuu retkelle?



Skenaariot voisi jakaa esimerkiksi kolmeen kategoriaan:

1. Loukkaantuminen ja sairastuminen


2. Varusterikko


3. Muut syyt



1.

Ensimmäinen kategoria pitää sisällään monenlaisia eri tilanteita ja sairauksia, ja missään nimessä ei voi varautua kaikkiin niistä. On pohdittava mitkä ovat niitä todennäköisimpiä juttuja joita matkallaan kohtaa, ja toisaalta mihin peruspulliainen edes voi reagoida. Itsensä ja vaellusporukan turvallisuuden vuoksi hyvä lähtökohta on ensiapukurssien suorittaminen. Silloin voi ajatella että tietotaito tavallisimpiin onnettomuuksiin nähden on hyvä, ja osaa käyttää mukana olevia ensiapuvälineitä. 

Retkellä tulee todennäköisimmin kohdattua seuraavia haavereita:

- eritasoiset haavat ja ruhjeet ja rakot
- palovammat
- kylmettyminen ja paleltuminen
- kyynpuremat ja ampiaisenpistot (ja muut vastaavat ötökät)
- vatsaongelmat
- nyrjähdykset, revähdykset jne.
- murtumat
- flunssa ja siihen mahdollisesti liittyvä kuume
- allergiset reaktiot
- auringon aiheuttamat palamiset iholle ja silmiin

Tähän lisäksi erilaiset sairaskohtaukset, vakavammat loukkaantumiset esim. pään lyöminen, selän rikkominen jne. joihin ennaltareagoiminen on ensiapulaukun sisällön suhteen vaikeaa tai mahdotonta. Millainen ensiapulaukku voisi olla sisällöltään? Tässä on yksi esimerkki jota itse noudatetaan:

Ensiapu/hygienia

- Särkylääkettä (burana + panacod)
- Ideaaliside x 2
- Itsekiinnittyvä side x 1
- Kylmäpakkaus (kesällä)
- Laastareita
- Rakkolaastareita
- Sideharsoa&sidetaitoksia
- Antiseptisiä liinoja
- Pienet sakset
- Peili
- Savetteja
- Magnesiumia
- Pieni rasvatuubi
- Pieni tuubi Voltarenia
- Kyytabletteja
- Ripulilääkettä
- Aurinkorasva (ja aurinkolasit)


2.



Retkellä kulkee mukana omakotitalo kaikkine varusteineen sekä matkalaukku niiden kuljettamiseen (olkoon vaeltaja sitten se pakettiauto). Pääperiaatteiltaan varusteet ovat samat olkoonkin kyseessä yhden tai yhdentoista yön reissu. Vuodenajat vaikuttavat enemmän varustevalintoihin.

Kun jotain rikkoutuu se pitäisi saada korjattua maastossa siihen kuntoon että matkaa ei tarvitse keskeyttää. On olemassa sellaisia varusterikkoja joita ei pysty korjaamaan ainakaan kovin helposti (esim. teltan repeäminen tai kenkien täysleviäminen) ja näihin pystyy varautumaan lähinnä valitsemalla laadukkaita varusteita ja uusimalla niitä riittävän säännöllisesti ennen kuin kuluvat puhki. Varusteet pitäisikin käydä läpi aina ennen reissua. 



Mahdollisia varusteisiin liittyviä ongelmatilanteita:

- Teltan hajoaminen (kangas, kaaret, narut, kiilat)
- Ilmatäytteisen makuualustan rikkoutuminen
- Kompassin rikkoutuminen (on tapahtunut mm. päälleistuminen)
- Puhelimen hajoaminen/akun loppuminen/puhelimessa ei kenttää (melko yleistä)
- Kartan katoaminen
- Vaelluskenkien rikkoutuminen
- Hiihtovehkeiden rikkoutuminen (sukset, siteet, sauvat, monot, ahkio, aisat)
- Rinkan hajoaminen
- Vaatteiden repeäminen
- (silmälasien hajoaminen)

Voisi sanoa että tärkeän korjausparin muodostavat jesseteippi ja nippusiteet. Niillä pääsee jo tosi pitkälle kantolaitteen, kenkien, sauvojen, ahkion, teltan, siteiden jne korjaamisen kanssa. Nippusiteitä voi punoa yhteen ja muodostaa pidempiä sidoksia. Kun yhdistetään pitkä rautanauloja jesseteipin kanssa saadaan tukeva "lasta" esim. ahkion aisoille tai sauvoille.

Telttakaarien korjaukseen kannattaa hankkia muutamia kaaren päälle sopivia korjausholkkeja. Ne kun sitoo kiinni jesseteipillä pärjää hyvin loppureissun ja kotioloissa voi sitten vaihtaa uuden kaarenpätkän hajonneen tilalle. Telttakangas itsessään korjautuu parhaassa tapauksessa pelkällä paikalla tai jesseteipin pätkällä. Joskus voi joutua jopa ompelemaan. Mikäli teltta hajoaa täydellisesti tulisi hallita erilaisten hätämajoitteiden tekeminen. Ompelusetti on hyödyksi myös vaatteita tai kenkien pohjia korjatessa. Makuualustaa ei oikein saa paikattua muuten kuin siihen tarkoitetulla setillä joka sisältää liiman ja paikkapalan. Toinen vaihtoehto on ottaa solumuovialusta.


Sälä, korjaus ja hifi
Maastokartta + karttalaukku 
Kompassi + varakompassi
Kamera
Virtapankki + latausjohto (mini-usb)
GPS + paristoja
SPOT-hätälähetin + paristoja
Puukko
Lumilapio sahalla
Leatherman (pihdit!)
Otsalamppu + paristoja
Laskuvarjonarua
Jesseteippiä
Paikkausvärkit kankaalle
Nippusiteitä
Neula + karhunlankaa
Teltakaariholkkeja (korjaukseen)
Rautanauloja (korjaukseen)
Muutama ylimääräinen telttakiila (telttapussissa)
Varakärki sukseen
(Varasilmälasit)

3.

Muita ongelmatilanteita: 

- Eksyminen
- Täydellinen kastuminen (esim. talvella jäihin putoaminen)
- Säätila/kulkuolosuhteet
- Varusteiden menetys
- Pieleen mennyt reittisuunnitelu


Kolmoskategoria sisältää kaiken muun, eli terveyteen ja tavaroihin liittymättömät ongelmat. Kolmoskategoria on ehkä se johon on vaikeinta varautua ennakkoon. Esimerkiksi eksymistä sattuu varmasti jokaisella satunnaisesti eri mittakaavoissa. Joskus sitä tipahtaa hetkeksi pois kartalta ja joutuu tuumailemaan että missäs sitä oikein ollaan. Ja on myös niitä tilanteita kun esimerkiksi säätila estää paikallistamisen ja tarvitaan sitä takataskussa kulkevaa gps-laitetta tai vaihtoehtoisesti leiriydytään odottamaan parempia kelejä. Eksymiseen voi varautua suunnistusharjoituksilla sekä hankkimalla gps-paikannuslaitteen tällaisia tilanteita varten.

Talviolosuhteissa kastuminen on yksi pelottavimmista skenaarioista. Kylmässä säässäkin voi hiihtää itsensä hikiseksi ja samalla vaatteet kastuvat. Pahimmassa tapauksessa voi tipahtaa virtapaikkaan ja kastella koko vaatekerran läpimäräksi. Näitä tilanteita varten pitää olla mietittynä miten toimitaan jotta vältytään paleltumilta tai vielä vakavammalta kohtalolta. Jos tupa on lähellä kannattaa tietenkin suunnata sinne kuivattelemaan. Kauempana vaihtoehtoina on kunnon tulet tai mikäli käyttää bensakeitintä teltassa voi lämmittelyn ja kuivattelun hoitaa ainakin alkuun siellä. Kohmeisin sormin kaikki sujuu hitaammin ja on huomattavasti vaikeampaa.

Joskus säätila tai keli on sellainen että eteneminen on hidasta tai loppuu kokonaan. Raskas umpihanki, kova pakkanen yhdistettynä tuuleen tai vaikka oman tai kaverin kuntotilan yliarviointi voi johtaa siihen että joudutaan muuttamaan reittisuunnitelmia tai jopa evakoimaan itsensä maastosta. Myös itse reittisuunnitelma voi mennä pieleen. Kotona kartan ääressä kaikki vaikuttaa mahdolliselta ja maastossa tulee todettua että tämä miehen korkuinen pöheikkö rakkakivikolla (hei ollaanko Sarekissa?) ei kertakaikkiaan ole kulkukelpoista. Ja jos sitä jatkuu silmänkantamattomiin niin mikä on toimintamalli? Vetäytyminen takavasemmalle ja takaisin autolle, vai uusien suunnitelmien laatiminen? Näitäkin kannattaa miettiä.

Eräällä reissulla sattui niin että yhdellä seurueen jäsenellä kovassa myrskytuulessa  kuivaamassa ollut makuupussi lähti lennolle ja katosi sen siliän tien. Kyseessä oli talvivaellus ja henkilöllä oli mukana vain tämä yksi kunnollinen makuupussi. Ihan normitilanne sinäänsä, sillä kuinka moni kuljettaa kahta makuupussia vain sen takia että voi menettää toisen? Itse käytän kahta pussia muista syistä. Makuupussia ei ehkä oltu sidottu kunnolla suksiin kiinni, joten osittain syy oli omassa huolimattomuudessa. Mutta tilanne oli vakava, ja ilman isoa retkiseuruetta kyseinen henkilö ei olisi saanut extrapusseista itsellensä loppureissun nukkumavälinettä vaan olisi joutunut lopettamaan reissun siihen.

Eli kaikkea voi sattua kenelle tahansa, eikä kaikkeen voi varautua. Voi kuitenkin noudattaa äärimmäistä huolellisuutta tilanteissa joissa voi sattua jotain tällaista. Olen kuullut tarinaa kuinka jokea ylittäessä kenkä on tippunut kyydistä ja kadonnut virtaan. Ja tulitikkuaski on kastunut ja se vara-aski on havaittu tyhjäksi kun ei tullut kotona tarkistettua asiaa. Eli huolellisuutta kaikkeen toimintaan.




Mielikuvaharjoittelu on tässä asiassa hyvin tärkeässä asemassa. Sanoisin että jokaisen tulisi miettiä retken suunnasta tai pituudesta riippumatta mitä mahdollisia ongelmia voi kohdata sen aikana. Lähimetsässäkin voi eksyä, ja jalan sijoiltaanmeno on iso ongelma talvipakkasissa vaikka tie olisi suhteellisen lähelläkin. Lähimetsässä riittää se ladattu kännykkä ja kyypaketti. Vaelluksella joutuu miettimään vähän pidemmälle. Ei kannata tuudittautua ajatukseen että kokemuksella korvaisi jotain tärkeitä varusteita ja että oma osaaminen käsittää nyt kaiken mahdollisen. Aina voi oppia uutta ja aina on mahdollisuus viilata varusteita paremmiksi.

Mielikuvaharjoittelu auttaa myös reagoimaan ongelmatilanteisiin itse vaelluksella. Kun sekä itsensä että mahdollisten retkikavereiden kanssa on mietitty ainakin ne pahimmat mahdolliset tilanteet läpi on helpompi toimia kun teltta hajoaa lumimyrskyssä tai kaveri tippuu jäihin. Tai vaikka eksytään hernerokkasumussa ja tulee kiistaa siitä jatkaako vai pystyttääkö leirin. Ja se majoitehan on meillä kaikilla matkassa riippumatta siitä kuljetaanko tuvasta tupaan. Majoite voi tarkoittaa myös vaikka laavukangasta tai bivypussia, mutta jokin suojautumistapa täytyy löytyä. Makuupussi muiden varusteiden ohella täytyy suhteuttaa vuodenajan ja kelin mukaan. Ei voi luottaa siihen että pääsee sinne seuraavalle tuvalle kamiinan lämpöön.



Hyvin varustautuneena ja valmiina nauttimaan! 


Mitäs ajatuksia tämä herättää ihmisissä? Millaisia ongelmatilanteita olette kohdanneet retkillä, ja mitä listasta vielä puuttuu? 



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Puolikkaalle



Jesss, siellä se on! Nyt on juoksun suhteen sellainen tahtotila päällä että oksat pois. 

Tämä on nyt toinen puolikkaani ja olen asettanut itselleni tavoitteen. Aion kertoa tämän julkisesti jotta saisin sen saavuttamiseen vähän lisäpaineita. :P

Tavoitteeni on juosta Kokkolan cityrunilla puolikas alle kahteen tuntiin. Okei, ei ehkä kuulosta pahalta enemmän juosseille, mutta parin vuoden takaisen 2 tuntia ja 26 minuuttia suorittaneena parannus tulisi olemaan melkoinen. Ensimmäinen puolikas oli minusta aika järkyttävä, enkä ollut oikeasti valmistautunut siihen kunnolla. Nyt lähdetään liikkeelle vähän viisastuneena. Taustalla on nyt toki lyhyempiä juoksutapahtumia ja viime kesänä tuli käytyä juoksemassa mm. Kolilla. 

Tavoiteaikani tarkoittaisi käytännössä sitä että pitäisi tikuttaa tahtia 5 minuuttia ja 40 sekuntia/kilometri. Kyllähän sellainen vauhti onnistuu hetken aikaa juu, mutta kuinkas tätä väännetään 21 kilometriä? Siinäpä on nyt keväälle pohtimista. Sopii jakaa myös kokeneiden viisauksia noviisille. Olenko haukannut liian suuren palan? 

Treeniohjelmamme on laatinut kokkolalainen pitkänmatkanjuoksija ja konkari toukokuun lopun Karhunkierrosta ajatellen, mutta uskon että se toimii hyvänä treeninä myös puolikkaalle. Jos tuntuu siltä niin lisäilen vähän vauhtitreenejä. Nyt tulee juostua yksi intervalli ja yksi VK-lenkki viikkoon, plus sitten peruskestävyyttä lisäävät treenit joista toinen on pitkis. Joka toinen viikko tuo intervalli jää valiin, joten lähempänä cityrunia sen voisi helposti lisätä juoksuohjelmaan.


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Talvella on pakkasta; pysy sisätiloissa ja vedä verhot ikkunan eteen

Paniikki, pakkaset! Lööppilehdet loihtivat toinen toistaan raflaavampia otsikoita kylmistä talvipäivistä. Niin, mitä sitten? Eikö talvella ole tarkoituskin olla näitä pakkasia? :) Kovasti ihmettelen tätä uutta suuntausta jonka mukaan kylmä olisi suomalaisille jotenkin niin uusi asia että siitä pitää oikein asiasta tehden suoltaa juttua toisen perään. Kuinka tämä asiantuntija sitä ja tämä toinen tätä. Ja ei saa unohtaa käyttää pipoa!

Tässä ihan vain tämän aamun otsikot:

Ruotuväki: Vääpeli Kallio kertoo vartiomiehen yksinkertaisen pakkasniksin – ”Jalat pysyvät lämpimänä”


Pakkanen voi jopa tappaa – nämä asiat lisäävät riskejä


Kasvot jäässä pakkasella? Vanha mopomiesten kuuden euron kikka lämmittää oikeasti!


Simo Häyhän pakkasvinkki – näin tarkka-ampuja pärjäsi tuntikausia liikkumatta lumikuopassa talvisodassa




Ollaanko me oikeasti niin avuttomia nykyään? 

Vai onko pakkaset harvinaistuva luontoilmiö? 


No mitä sitten pitäisi laittaa päälle pakkasella? Hyvä aloitus on käyttää paljon vaatteita. Eli kerrospukeutua näin hienosti sanoen. Ei sillä nyt niin väliä ole että mitä kaikkea päällensä tukkii. Itsekin puen vähän sitä mitä sattuu olemaan puhtaana. Kunhan nyt vain pukee sen verran ettei tule kylmä ja homma menee hienosti. Urheillessa ei ehkä kannata laittaa ihan yhtä paljon, mutta kyllä sanoisin että kunnon pakkasilla lenkkeillessä tulee ennemmin kylmä kuin kuuma. 

Toinen mikä pistää mietityttämään on koirien hyysääminen. On totta että kaikki koirarodut eivät ole yhtä hyvin varustettuja pakkasiin ja vaativatkin erilaisia systeemejä pärjätäkseen pihalla. Mutta nyt tuntuu että joka tuutista tunkee ohjetta miten koiraa pitäisi pukea ja millaisilla pakkasilla sitä saa lenkittää. Odotan vain sitä hetkeä kun meille tulee joku viisomaan että hyihyi, senkin eläinrääkkääjä kun juoksutat noita kirkuvia huskejasi -25 asteen pakkasilla. 


Yleensä näin alkuvuodesta huokailuttaa dieettilööpit, mutta nyt kyllä tämä pakkaspaniikki on mennyt kirkkaasti ohitse. Onko muita jotka ei pelkää pakkasia? 

Kuolemantapaus



Ensinnäkin syvät osanottoni omaisille ja toipumista tälle toiselle kaverille. Viisastelulla ei pitkälle pötkitä, mutta näistä tapauksista tulee ottaa opikseen. Lehtijutun mukaan kyseessä oli kokeneet vaeltajat ja ainakin tässä vaiheessa voidaan esittää vain spekulaatioita siitä mistä ikävätä tapahtumat todella johtuivat. Näitä ei kuitenkaan pitäisi missään nimessä tapahtua. 

Meidän ikävät sattumukset on tähän mennessä rajautuneet yhteen kajakin kaatumiseen myrskyssä ja pelastautumiseen saareen josta merivartiosto meidät poimi kyytiin. Hommaa analysoidessa todettiin että porukan taidot eivät olleet kelin vaatimalla tasolla, ja olisi pitänyt tajuta luovuttaa aikaisemmin. Onneksi tilanteesta selvittiin ilman suurempia traumoja. 

Kaikenlaisia välinerikkoja on teltan hajoamisesta lähtien sattunut reissun päällä, mutta niistä on aina selvitty kun on ollut oikeat korjaustarpeet matkassa. Tunnustan ihan mieluusti olevani ylivarautuja ja koen vahvaa vastuuta sekä omasta että meidän vaellusporukan turvallisuudesta. 



Oma käsitykseni turvallisesta vaelluksesta:

- Joku tietää lähtöpaikkasi ja reittisuunnitelmasi.

- Vaellus suunnitellaan omia kykyjä vastaavaksi. Mahdolliset ongelmaskenaariot mietitään etukäteen ja niihin varaudutaan esimerkiksi tarpeellisilla korjausvälineillä (vaikka ne vähän painaisi).

- Varusteet on mieluummin yli- kuin alimitoitettu.

- Kuntotaso vastaa retken vaatimuksia.

- Avunsaanti myös loukkaantumistapauksissa on varmistettu. Eli katkenneella jalalla ei tarvitse päästä ylätunturiin kännykkäsignaalia metsästämään.

- Suunnistus- ja kartanlukutaidot on varmasti hanskassa.

- Gps on matkassa huonoa näkyvyyttä/ongelmatilanteita varten. Ei pääasiallinen suunnistusväline.

- Aina oma majoite matkaan, vaikka kulkisi tuvasta tupaan.

- Tulien sytytys onnistuu kelillä kuin kelillä (ei nyt ehkä puuttomassa avotunturissa).

- Ensiavun perustaidot sisäistetty.

- Ei oteta niitä turhia riskejä. Ymmärretään perääntyä ajoissa ja hankkia apua.



Vakava aihe ja sen mukainen kirjoitus. Turvallisia ja hyvin suunniteltuja vaellusreissuja!



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Hyvän viikonlopun eväät

Viikonloppu sujui aikalailla täydellisissä merkeissä ulkoillen, syöden, urheillen ja nukkuen. Taas tällainen positiivisuuspostaus? Sisäinen mörköni on lomalla, koittakaa kestää. :)

Vai johtuisiko se kenties näistä naurettavan hienoista ulkoilukeleistä joista saatiin nauttia koko viikonloppu? Ihan törkeän makeeta ellen sanoisi. Lauantaina suunnattiin Laajalahteen jäälle ajelemaan pikkuvaljakolla ja välillä juotiin kahvia nuotiolla. Koirat mennä napsutti eteenpäin ja välillä vähän neuvoteltiin suunnista. Vissiin tätä avoimen kentän treeniä saisi tehdä enemmän. Jäällä oli yllättävän vähän porukkaa liikkeellä vaikka jäänpaksuus alkaa olla lähemmäs 40 cm ainakin Laajalahdessa ja Luodonjärvellä. 

Aurinkokin kehtasi paistaa koko päivän ja saatiin hienoja kuvia. Pakkasta oli jotain vajaa parikymmentä astetta ja tuuli pysyi varsin kohtuullisissa lukemissa. Päällä oli ohut merinovilla, fleecekerrasto ja sastan kuoripuku kun pitihän sitä päästä ulkoiluttamaan. Hyvä myös testailla pakkaskelin kamppeita tulevaa vaellusta ajatellen. 

Oli niin hauska päivä että päätettiin uusia se sunnuntaina. Silloin keskityttiin kuvaamisen sijaan nautiskeluun ja jutusteluun. Nelosen pikkuvaljakko kulki taas reippaasti ja suunnatkin alkoi hahmottua johtajaneitien päähän. Nyt oltiin varattu oikein lounastarpeet matkaan, ja paistettiin notskilla tortilloja täytteineen. Nam! Koirat sai hyvää odottelutreeniä ja pienet herkkujuotot itsekin tonnikalalla höystettynä. 

Kuva: Maria Yli-Hillilä.


Kuva:Maria Yli-Hillilä.







Kuva: Maria Yli-Hillilä.
Kuva: Maria Yli-Hillilä.


Koita nyt olla sitten jotain muuta kuin ällöttävän iloinen ja positiivinen. :) Viikon juoksulenkit on sujuneet myös mainiosti, tosin yksi pk-lenkeistä vaihdettiin reippaaseen kävelyyn kovan pakkasen vuoksi. Meinasi siinäkin vähän paikat jäätyä kerrospukeutumisesta huolimatta. 



Vuodenvaihteen kuulumisia ja luonnon dramatiikkaa

Joulu mennä vilahti sukuloidessa ja laiskotellessa ja tietenkin myös syödessä. Jouluruuat maistuivat jotenkin erityisen hyviltä, joten niitä jaksettiin puputtaa monta päivää putkeen. Ilmeisesti sitä on tullut oltua aika kilttinä, sillä joulupukki toi mm. uuden rinkan ja paljon muutakin mukavaa. 

Välipäivät sujuivat sukkelasti ulkoiluharrasteiden parissa. Tehtiin yöreissu meidän kesämökille Himangalle jossa luonto tarjosi parastaan aamusta iltaan. Myrskyävä meri oli luonut mielettömiä jäämuodostelmia ja kuorruttanut kalliot jäällä ja huurteella. En muista että vesi olisi ollut koskaan näin korkealla. Uhkaavana keinuvaa ahtojäätä seuraillessa tuli olo että oltaisiin pohjoisnavalla. Liikaa Arktisia kertomuksia? 



Otsalamppujen valossa hipsimme kumisaappaiden nilkkoja nuolevassa vedessä ohuesti ritisevällä jääkerroksella "saareen" jossa liukastelimme jäisillä kallioilla pienelle ja varsin hyiselle mökillemme. Ahkeran takanlämmityksen ja kaasulämmittimen avustamana mökki saatiin kuitenkin lämpenemään ja kynttilänvalossa oli mukava paistella makkaraa ja jutella syvällisiä. Saunakin tietysti lämmitettiin tirisevän kuumaksi, pestiin merivedellä ja jäähdyteltiin sisällä mökissä sillä ulkona oli todella hyinen keli. 

Aamuksi ilma lämpeni ja tuuli muuttui navakaksi. Vesi oli ennätyskorkealla ja nousi jatkuvasti joten meillä tuli kiire päästä pois. Kahluuhommiin sitä jouduttiin ja vesi ylsi jo nivusiin kun rämmittiin jään läpi humpsahdellen takaisin autolle. Hurjan mukavaa meininkiä ja piti vähän hihkua ilosta jäisiä ja läpimärkiä vaatteita päältä kuoriessa. Sen jälkeen olikin sopivaa heittää lämmittävä juoksulenkki satamaan hämyisessä auringonvalossa. 














Päivä jatkui hernekeitolla äitin keittiössä josta suunnattiin Hiekkasärkille Särkijärven retkeilyreitille. Eväsreppu keikkuen sauvakäveltiin viitisen kilometriä kauniissa ja vaihtelevissa metsiköissä ja perillä kodalla paistettiin pakolliset retki(soija)makkarat ja juotiin kunnon kahvit suklaalla ryyditettynä. Ah tätä elämää...




Oli jo pimeää kun sauvottiin takaisin autolle. Onneksi oli ruhtinaalliset viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ennen kuin piti kurvata takaisin Kokkolaan Vanhankaupungin ravintolaan...


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.