Hyvän viikonlopun eväät

Viikonloppu sujui aikalailla täydellisissä merkeissä ulkoillen, syöden, urheillen ja nukkuen. Taas tällainen positiivisuuspostaus? Sisäinen mörköni on lomalla, koittakaa kestää. :)

Vai johtuisiko se kenties näistä naurettavan hienoista ulkoilukeleistä joista saatiin nauttia koko viikonloppu? Ihan törkeän makeeta ellen sanoisi. Lauantaina suunnattiin Laajalahteen jäälle ajelemaan pikkuvaljakolla ja välillä juotiin kahvia nuotiolla. Koirat mennä napsutti eteenpäin ja välillä vähän neuvoteltiin suunnista. Vissiin tätä avoimen kentän treeniä saisi tehdä enemmän. Jäällä oli yllättävän vähän porukkaa liikkeellä vaikka jäänpaksuus alkaa olla lähemmäs 40 cm ainakin Laajalahdessa ja Luodonjärvellä. 

Aurinkokin kehtasi paistaa koko päivän ja saatiin hienoja kuvia. Pakkasta oli jotain vajaa parikymmentä astetta ja tuuli pysyi varsin kohtuullisissa lukemissa. Päällä oli ohut merinovilla, fleecekerrasto ja sastan kuoripuku kun pitihän sitä päästä ulkoiluttamaan. Hyvä myös testailla pakkaskelin kamppeita tulevaa vaellusta ajatellen. 

Oli niin hauska päivä että päätettiin uusia se sunnuntaina. Silloin keskityttiin kuvaamisen sijaan nautiskeluun ja jutusteluun. Nelosen pikkuvaljakko kulki taas reippaasti ja suunnatkin alkoi hahmottua johtajaneitien päähän. Nyt oltiin varattu oikein lounastarpeet matkaan, ja paistettiin notskilla tortilloja täytteineen. Nam! Koirat sai hyvää odottelutreeniä ja pienet herkkujuotot itsekin tonnikalalla höystettynä. 

Kuva: Maria Yli-Hillilä.


Kuva:Maria Yli-Hillilä.







Kuva: Maria Yli-Hillilä.
Kuva: Maria Yli-Hillilä.


Koita nyt olla sitten jotain muuta kuin ällöttävän iloinen ja positiivinen. :) Viikon juoksulenkit on sujuneet myös mainiosti, tosin yksi pk-lenkeistä vaihdettiin reippaaseen kävelyyn kovan pakkasen vuoksi. Meinasi siinäkin vähän paikat jäätyä kerrospukeutumisesta huolimatta. 



2 kommenttia :

  1. On kyllä mahtavan nälöistä!
    Kyllä teillä on kelvannut ulkoilla.

    Itselleni vaikuttaa tuo luonto todella paljon.
    Jos saan edes pari tuntia luonnossa liikkua ja kuvailla (tai vain olla ilman kameraakin), se tekee paljon.
    On voimaantuneempi olo jota voi kestää jopa sen koko loppupäivän ja hyvällä säkällä seuraavankin päivän.
    Jos pääsisin koko viikonlopuksi ulos.. wau!
    Varmasti olisi jaksamista sekä mielenkiintoa asioihin eri tavalla, mitä silloin kun ei itseään pääse hoitamaan ulos.
    Keskittymiseni sekä muistini toista luokkaa esim kirjojen ja artikkeleiden lukemisessa.
    Muistan kun joulun aikaan olin tunnin pari ulkona, ja pystyin lukemaan kirjaa peräti tunnin putkeen niin, että muistinkin lukemastani jotain.
    Melko paljonkin.
    Kunpa vain tuo luonnon positiivinen voima otettaisiin esim hoito- sekä mt-alalla pikkasen vakavemmin.

    Anteeksi.
    Tuli kamala minäminä-oksennuskommentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kommentti, kiitos! :)

      Olen aivan samaa mieltä tuosta luonnon hoitavasta vaikutuksesta. Moni huono päivä on muuttunut paremmaksi kun on vain lähtenyt ulos ja fiilistellyt. Työpäivänäkin kun raahautuu lounastauolla hetkeksi pihalle hengittämään saa taas uutta virtaa töihin.

      Joskus sitä tarvitsee jonkun "pakon" lähtemiselle, ja nämä rekikoirat on osoittautuneet hyväksi avuksi siihen hommaan. :) Ei paljon enää pakkaskelit haittaa kun niihin on tottunut.

      Poista