Mennään metsään kamppis puhututtaa suomalaisia. Suomen jokamiehenoikeuksia pyritään viemään Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle, ja siitä syystä aihe on nostettu vahvasti esille mm. polkujuoksukiertueen ja lukuisten eri ohjelmien avulla. 

En nyt lähde ruotimaan asiaa sen syvällisemmin, mutta jonkin verran maailmalla retkeilleenä osaan todella arvostaa meidän jokamiehenoikeuksiamme. Ne asiat mitä me suomalaiset pidämme itsestään selvinä ovat monessa muussa maassa kiellettyjä.

Jokamiehenoikeudet asettavat myös vastuuta. Nuotiota saa polttaa sille varatulla paikalla metsäpalovaroitusajan ulkopuolella, mutta muualle sitä ei saa kasata ilman maanomistajan lupaa. Luontoreiteillä tulee huomioida muut ja noudattaa roskattoman retkeilyn periaatetta. Autopaikka ennen metsään menoa on syystä valita huolella ja muiden pihamaille ei ole asiaa. Taukopaikoilla tulee noudattaa ohjeita niin kaikki sujuu hienosti. Lukaise vaikka kirjoittamani Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään.

Kun kaikki huomioivat toisensa ja luonnon, niin jokamiehenoikeudet toimivat hyvin. Mitäs mieltä sinä olet aiheesta?

Olen toiminut työpaikallani vuoden mittaisen retkikurssin vetäjänä. Kurssilla on tutustuttu alueen retkikohteisiin ja käyty läpi retkeilyvarusteita ja niiden käyttöä eri vuodenaikoina. 

Viime perjantaina oli vuorossa kurssin loppukoe eli yöpyminen ulkosalla. Sää suosi retkeilijöitä ja saimme nauttia aurinkoisesta säästä ja tähtitaivaasta. Yöllä oli hieman pakkasta mutta kenenkään ei tarvinut palella. Lämpimänä pysymistä avitti kainalossa viihtyvä kuumavesipullo ja kunnon makuupussit.

Olen kirjoittanut aiemmin syksyllä nuku yö ulkona -vinkkejä. Kannattaa käydä kurkkaamassa! 

Kurkatkaas Ylen tekemä tunnin nuotiopätkä Kaikki paitsi retkeily on turhaa. Siellä esiintyy Retkipaikan perustaja Antti, 100 yötä ulkona viettänyt Liisa ja minun kanssa Kebnekaisen hiihtovaelluksella teltassa majoittunut Sanni, joka on mm. hiihtänyt viime keväänä Grönlannin halki. Mieletön mimmi! 

Sanni kirjoittaa muutes blogia osoitteessa http://outonthatopenroad.blogspot.com/

Hassisen huskyt ovat myös startanneet treeniurille. Talven suhteen ei ole suurempia tavotteita, mutta aiomme nauttia kauniista syyskeleistä ja toivomme yhtä hyvää lumitalvea kuin viime vuonna.

Valjakkorintamalla poden tällä hetkellä tulevaisuuden tuskaa, kun en oikein tiedä mihin harrastus on menossa. En ole vuosikausiin haaveillut kisaamisesta koska retkimeiningit kiinnostavat enemmän. Nyt kun viidestä koirasta kolme alkaa kolkutella eläkeikää pitäisi tehdä ratkaisuja lauman suhteen.

Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. 

Nautitaan syyskeleistä ja tulevasta talvesta! Oletko muuten huomannut oikeassa laidassa olevan Viiden huipun haaste -logon? Suurkiitos Jarno Hiltuselle sen teosta!

Miksi kisata, kun muutenkin voi harrastaa?

Tämä asia on pyörinyt minulla päässä useamman vuoden. Olen luonteeltani tosi tavoitteellinen, ja tykkään haastaa itseäni. En kuitenkaan osaa orjallisesti sitoutua yhteen asiaan kerrallaan, vaan haluan maistella vähän jokaiselta lautaselta. Tavoitteellisen urheilun kannalta tämä on hieman hankala ominaisuus, sillä tuloksia saavuttaakseni pitäisi panostaa enemmän yhteen lajiin.

Juoksun suhteen kisapäivän lukkoonlyönti toimii kannusteena treenaamiselle. Juoksu itsessään on minulle yleensä nautinnollista ja viimeistään lenkin jälkeen on hyvä fiilis. Hyvä kunto ja yleisesti viihtyminen omassa kehossa ovat arvokkaita juttuja.  Mutta aina ei huvittaisi lähteä lenkille ja tekosyitä löytyy vino pino. Vilkaisu kalenteriin kuitenkin kannustaa lähtemään, sillä treenaamatta esimerkiksi Karhunkierroksen mäet on kurjia.

Kisoissa on hyvä mitata sen hetkistä kuntoa. Varmasti aika moni lähtee juoksukisoihin vain voittamaan itsensä ja parantamaan omaa ennätysaikaansa. Tietenkin on myös se palkintokorokkeita hamuava joukko. 

Tykkään itse testailla erilaisia kisoja ja juoksen mieluiten poluilla, joten kuntoa on hankala verrata kisojen kesken. Oikeastaan vain Kokkola Cityrun on tapahtuma, johon olen osallistunut useampana vuotena samalle matkalle.

On vaikea sanoa tarkelleen mikä kisaamisessa viehättää. Osittain se on se valmistautuminen, etukäteisjännittäminen ja mahdollisimman optimaaliseen tilaan pyrkiminen ennen kisaa. Toisaalta se adrenaliiniryöppy jonka saa lähtöviivalla, hauskat juttutuokiot reitin varrella muiden kisaajien kanssa ja liikutus siitä kun on päässyt ehjänä maaliin ja suoriutunut taas yhdestä haasteesta.

Kaikki on itsestä ja koirien kunnosta kiinni eikä mikään pakota tekemään tietyllä tavalla. Joillekin kisaaminen sopii, mutta itsellä on nyt paljon vapautuneempi fiilis.

Olen ajanut työmatkaa maantiepyörällä jo monta kesää ja pyöräily oli pitkään vain tapa siirtyä paikasta a paikkaan b. Olen kerran osallistunut Arvon kuntoajoihin Kälviällä ja sen suurempaa tarvetta ei ole lähteä kisailemaan kaksipyöräisellä.

Pari vuotta sitten ostimme talouteen ensimmäisen fatbiken ja oikeastaan vasta tänä syksynä innostuin aiheesta tosissani. Nyt juoksulenkkien rinnalle on tullut "maastomopoilut" ja saan siitä tosi paljon kiksejä. En kuitenkaan usko että löydän itseäni maastopyöräilykisoista, sillä en halua tehdä harrastuksesta tavoitteellista.

Kisaamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Joskus ajatus stressaa ja seuraavalla hetkellä motivoi. Tulevia kisoja on kiva hehkuttaa juoksukavereiden kanssa ja itse tapahtumapäivä on lähes poikkeuksetta huikea. Kisoissa ei kuitenkaan ole pakko ravata, mikäli ei koe saavansa siitä mitään positiivista. 

Vaikea myös määritellä missä lajeissa haluaa kisata ja missä ei. Se on niin monesta asiasta kiinni. 

Tykkään harrastella monenlaisia eri lajeja, mutta se ei tarkoita että niissä kaikissa pitäisi olla täydellisen hyvä ja suoritusta pitäisi jollain lailla pystyä mittaamaan ja vertaamaan toisien vastaaviin. Yhtä lailla kun voin juosta vain itseäni varten voin myös suorittaa kisoissa vain itselleni. Harrastuksien pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä ja sisältöä elämään. 

Vuoden 2017 suunnitelmat alkavat olla valmiiksi pureskeltuina ja nyt on aika paljastaa ne myös muille. Vuoden haasteet eivät liity vain liikuntaan ja vaeltamiseen, vaan olen ottanut myös muita virstanpylväitä mukaan suunnitelmiini.

NUTS Karhunkierros 2017

Toukokuun lopulla juostaan taas perinteisesti NUTS Karhunkierros Rukalla. Viime vuoden kisaraportti on luettavissa täältä. Tällä kertaa ilmoittauduimme rohkeasti perusmatkalle eli 53 km:n kisaan. Se on samalla ensimmäinen ultramatka jonka juoksen.

Ylpeänä kannan tätä varsin tuoretta titteliä, joka on Suomen erävaelluskillan ja Metsähallituksen yhteistyön hedelmä. Tavoitteena on lisätä kansalaisten tietoisuutta roskattomasta retkeilystä ja hyvistä retkeilytavoista. Hankkeen järjestäytymiskokous on huhtikuussa, jonka jälkeen kerron enemmän tulevista jutuista. Olen jo antanut ensimmäisen haastattelun aiheesta Kokkola-lehteen (vko 8). Oma kummikohteeni on Salamajärven kansallispuisto, mutta pidän myös omaa kotikuntaani Kokkolaa kummikohteenani. 

Perinteisiin kuuluu myös toukokuussa juostava Kokkola cityrun, jonka edellisvuoden kisarapsa löytyy täältä. Matkana on 21 km joka toimii samalla valmistavana kisana Karhunkierrokselle.

Se viimeinen "oikea" huiputus meidän viiden pohjoismaisen huipun haasteessa. Islannin korkein huippu Hvannadalshnúkur valloitettiin 2013, Suomen korkein Halti 2015 ja Ruotsin korkein Kebnekaise 2016. Norjan jälkeen jäljellä on enää loppuhuipennus eli Tanskan "korkein kohta". :P

Myöskin perinteeksi muodostunut juoksukisa joka (toivon mukaan) juostaan syyskuussa. Matkaa ei olla vielä päätetty, ja se vahvistunee kun näkee huvittaako yrittää Vaarojen maratonille lokakuun alussa. Vähän houkuttelisi kokeilla varsin tutuksi tullutta 58 km:n matkaa Salamajärvellä... 

Tänä vuonna huvittaisi lähteä taas perinteiselle kaamovaellukselle joko suksipelillä tai koiravoimin. Lomapäivistä on varattu tähän viikon verran ja suunnitelmat tarkentunevat ajan myötä.

Hommat Takomorunnersin kanssa jatkuvat samaan malliin ja toimin tällä hetkellä porukan "vetäjänä". Yhteistyö juoksukisojen kanssa, erilaiset tuotetestaukset, yhteislenkit ja muut tempaukset kuuluvat suunnitelmiin. Toimintaa olisi tarkoitus laajentaa pikkuhiljaa ja uusia bloggaajia, toimijoita ja yhteistyökumppaneita haetaan jatkuvasti.

Mitä muuta?

- Enemmän mökillä
- Valjakkoajo
- Paljon pyöräilyä maanteillä ja maastossa
- Monta yötä ulkona
- Retket
- Kaverit
- Hyvinvointi
- Avovesiuinti
- Matkailu
- Vuodenajoista nauttiminen!

Miltä sinun suunnitelmasi näyttävät vuodelle 2017?

Alunperin oltiin aikataulutettu kevennysviikko vasta viikolle 7, mutta kipeytyneen jalkani vuoksi aikaistettiin sitä viikolla jotta saisin lepoa juoksutreenistä. Alkuviikosta tehtiin kunnon salirypistys jotta jaksaisin istua Jyväskylässä Viherpäivillä keskiviikosta torstaihin. Kävin myös hierottamassa jalat läpi tiistaina. 

Perjantaina yritin juosta kevyen 5 km:n lenkin, mutta kylläpä vain paluumatkalla alkoi jalkapöytää kiristää. Kurjaa. :/ En antanut mennä kivuksi asti, vaan kävelin loppumatkan ja jalka ei vaivannut yhtään. Näemmä se ei kestä hakkaavaa askellusta ainakaan vielä. 

Saa esittää vinkkejä mihin suuntaan kannattaisi kääntyä jalkaongelmien kanssa? Nyt olen hoitanut sitä kylmällä ja voltarenilla ja popsein viikon verran tulehduskipulääkettä. Kivun loputtua olen rullaillut jalkapohjaa pallolla ja venytellyt jalkoja huolellisesti. Kipua ei tunnu missään mutta pitänee tämänkin viikon juoksut ottaa rauhallisesti. Keskiviikkona on hieroja niin katsotaan penikat läpi. 

Viikonloppuna tein kehonpaino/kahvakuulatreeniä ja harrastin hyötyliikuntaa koirien kanssa metsässä ja jäällä. Venyteltyä on tullut useampaan otteeseen. 

Mites teidän kulunut viikko sujui? 

Lempparivaruste on just se objekti joka tuottaa iloa aina kun sitä käyttää. Se toimii käyttötarkoituksessaan moitteettomasti ja lisäksi omaa sen "jonkin jutun" joka tekee siitä spesiaalin. Lempparivaruste ei ole vain tavallinen tuote.

Takomorunnersin viikkohaasteena oli jonkin aikaa sitten suosikkivarusteet urheilussa ja siitäpä ajattelinkin kirjoittaa vähän tälleen jälkijunassa. Olen jo aiemmin tunnustautunut välineurheilijaksi ja saan kovasti nautintoa siitä että omistan laadukkaat ja tarkoitukseen sopivat varusteet lajissa kuin lajissa. Ajattelinkin kasvattaa tätä aihetta sen verran, että kerron kolme lempparivarustetta kolmessa varsin erilaisessa touhussa, eli juoksussa, rekikoiraurheilussa ja vaeltamisessa.

Aloitetaan siitä juoksusta. Juoksussa arvostaa varusteiden keveyttä ja hengittävyyttä. Varusteiden toki toivoo olevan kestäviä ettei niitä tarvitse jatkuvasti uusia, mutta on selvää että juoksukengät kestävät sen minkä kestävät ja sitten ne uusitaan. Materiaalien pitäisi kestää pesua suht korkeassa lämpötilassa.

Flipbelt on lähes aina vyöllä juostessa, mikäli juoksureppu on yliampuva valinta. Sinne sujahtaa 0,25 l pehmeä juomapullo, pari geeliä ja puhelin. Flipbelt on tuollainen vyötärömakkara joka pujotetaan päälle ylä- tai alakautta. Se ei hölsky kuten erilaiset juomavyöt tuppaavat tekemään, ja pitää talvella geelit ja juomat sulana mikäli puetaan päälyvaatteiden alle. Flipbelt on myös varsin huomaamaton salilla.

FEET-juoksukengät on päässeet nyt lenkkari nro. 1 -kategoriaan (syrjäyttivät Salomonin Speedcross Pro't). Ne on söpöt ja aina yhtä kiva vetäistä jalkaan niin maastoon kuin matolle. Lue lisää feeteistä täältä.

Salomonin juoksureppu Advanced skin 12 syö sisäänsä 2 litran juomarakon ja kaiken mitä pitkällä juoksulenkillä voi kuvitella tarvitsevansa. Olkahihnoihin saa kaksi puolen litran juomapulloa ja geelipaikkoja löytyy sivuilta. Halusin tuollaisen liviimallisen juoksurepun joka istuisi selkään hölskymättä ja Salomon täyttää toivotut kriteerit. Tilaa tuossa on vaikka pienelle päivävaellukselle mutta harvemmin tulee kovin täyteen pakattua juoksulenkeillä. 

Rekikoiraurheilussa varusteiden tulee olla ennen kaikkea kestäviä ja painolla ei ole niin väliä. Muutamaa lisäkiloa ei huomaa reen kyydissä missään, mutta ongelmissa ollaan jos ultrakevyt reki hajoaa kymmenien kilometrien päässä lähimmästä autotiestä. Kisoissa on tietenkin sitten ihan eri juttu että millaisen hornetin sitä valitsee. :P Syksyllä tuulenpitävyys ja jonkinmoinen sateen (tai mudan) hylkiminen ovat tärkeimpiä juttuja. Ja tietenkin se että vaatteita tulee pestyä noin tuhat kertaa vuodessa koska ne likaantuvat.

Hornet-reki edustaa sitä toista ääripäätä verrattuna isoon kuormarekeen. Se on kevyt ja notkea ja sopii hyvin lyhyeen ja vauhdikkaaseen ajamiseen. Omalla neljän koiran valjakolla Hornet on se tavallisempi valinta, sillä se on helppo nostaa kuljetukseen auton katolle tai purkaa pienempiin osiin. Ostin sen vuosia sitten käytettynä ja olen joutunut uusimaan vain kuluvia osia eli jalaksia. Todella laadukas ja luotettava tuote; todellakin hintansa veroinen.

Rekikoiraurheiluun sopivat vaatteet ovat kestäviä ja tukevia. Kuten kaikessa pukeutumisessa suosin kerroksia, ja mietin melko kauan minkä tuulenpitävän kerroksen hankkisin valjakkohommiin. Pääsin sopivasti talvivaellusharrastuksen myötä tutustumaan suomalaisen Sastan kuorivaatteisiin, ja ihastuin heti tarkasti suunniteltuun 3poles-asuun. Se on muuten tainnut pärjätä Retki-lehden testeissäkin aika hyvin. Takissa on aivan järjettömän hyvä huppu ja riittävästi liikkumavapautta. Housut on kätevät henkselimallit kokopitkillä vetoketjuilla varustettuina.

Vaeltamisessa ideaalivaruste yhdistää juoksun ja rekikoirailun, eli varusteen pitäisi olla sekä kevyt että kestävä. Vaellusvarusteita on niin paljon ja moneen eri käyttöön että on hirveän vaikea valita lempparit! Telttoja meillä on ollut monen monituista, mutta kestosuosikiksi on jäänyt "Fjällun viewi" joka on hieman erikoiseen tyyliin toteutettu kupoli. Oma selkä taasen on niin notko että yleisesti ottaen selkää nuolevat kiipeilyrinkat (esim. Jack wolfskin) istuvat siihen parhaiten. Yllärinä myös Ospreyn rinkat tuntuvat sopivan.

 

Haastan teidätkin kertomaan lempparivarusteistanne! Mitkä varusteet tuottavat teille hyvää fiilistä?

Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Halusin kerätä kollaasin vuoden 2016 parhaista valokuvista. Oli muuten yllättävän vaikea tehtävä! Pääkriteerinä koitin pitää teknisesti onnistunutta suoritusta, jossa kuitenkin olisi myös joku "juttu". Lähdin aika helposti tunteet edellä ja jouduin tiputtamaan monta kuvaa pois ihan siitä syystä että hetki oli hieno mutta kuva itsessään ei niin kummoinen. 

Lopulta karsittu kuvakollaasi näyttää tältä:

Jännittävää nähdä millaisia kuvia vuosi 2017 tuo tullessaan!