Kuivaa touhua

Meidän jouluvalmistelut ovat kulminoituneet nyt muutaman vuoden siihen, että mies koittaa siivota meille joulua ja minä sotken minkä ehdin vaellusvarustelullani. :) Aikaisempina vuosina olemme olleet reissussa ennen joulua, mutta nyt päätimme siirtää vaelluksen joulun jälkeiselle viikolle, eli 28.12 - 4.1. noin suunnilleen. Varustevälppäämiseen kuuluu tietysti olemassaolevien kamojen tarkastaminen, pakkaaminen, shoppailu ja retkiruokien kuivatus ja kasaaminen. Meidän retkikeittiö koostuu lounasnuudeleita lukuunottamatta omavalmisteisista sapuskoista, ja niitä suunnitellaan ja valmistetaan hartaasti ennen reissua. Muutama kestosuosikki (esim. chili con soija nachoilla, quesadillat) pääsevät aina mukaan reissuun, ja niiden lisäksi kokeillaan vähän erilaisia juttuja. Viime syksyn vaelluksella innostuin sienirisotosta, ja sitä syödään tulevallakin reissulla. 


Ruuat kuivataan uunissa, sillä en ole vielä saanut hankittua kunnon kuivuria. Toivottavasti lähivuosina meille muuttaa Sopu - kuivuri. Uunissakin homma onnistuu, vaikka sähkönkulutusta en halua miettiä sen enempää. Meidän uuni on  mallia "perus", eli ei mikään kiertoilmaihme. Lämpötila pyörii varmasti siinä 50 asteen paikkeilla (en ole mitannut), joten esimerkiksi sienien kuivattamista uunissa en ole kokeillut. Kananmunalevy ainakin kypsyi liikaa, eli siihen tavallinen uuni ei oikein sovellu. Laitan kuivattavat tuotteet ritilän päälle, jossa on yleensä myös leivinpaperia. Uuninluukun jätän hieman raeolleen. 

Kuivattua maissia.

Kuivattavia tuotteita ovat mm. maissi, paprika, parsakaali, hernekeitto (valmis), tofu, feta, kikherneet, valkoiset pavut, kesäkurpitsa jne. Kuivaaminen ja ruokien kokoaminen ovat yllättävän koukuttavaa touhua. Ja on kiva tietää että retkelläkin vedetään terveellistä ja lisäaineetonta sapuskaa ainakin näin pääosin. Olen itse kasvissyöjä ja olosuhteiden pakosta usein myös mieheni, vaikka hän ottaakin jotain pientä lihatuotetta mukaan matkalle. 


Tällaista meillä on näin aatonaattona. Ei merkkiäkään joulusiivosta, vaan riisinjyviä ja kuivattuja vegejä pitkin lattioita. :) 


Hain inspiraatiota uusiin ruokiin kyseisestä opuksesta. Suorastaan retkikokkailijan raamattu! Voin lämpimästi suositella kaikille kiinnostuneille. Asiat on selitetty aivan ruohonjuuritasolta saakka, ja reseptejä löytyy sekä lihansyöjille että kasvisruokavaliota suosiville. 

Tofu-kikherne-kesäkurpitsa -massaa kuivumassa uunissa. 



Lopuksi vielä Menu:

LaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiSienirisotto valkoviinillä, parmesanilla ja persiljalla, jälkkäri suklaamousse
SuPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoaPerunamuusia, sienikastiketta ja paistettua lohta
MaMunakas fetalla ja kasviksilla, leipää, kahviaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiKasviswokki fetalla ja riisi. Jälkkäriksi omenahyve vaniljakastikkeella.
TiPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoaQuesadillat paprika-sipuli-kesäkurpitsa - feta -täytteellä
KePuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiKasvispihvit ja perunamuusi
ToPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoa ja kahviaArabialainen pata
PePuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiHernekeitto. Jälkkäriksi lättyjä ja hilloa
LaPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoa Chili con soija nachoilla


Annan mielelläni lisää tietoa ruokien valmistamisesta ja resepteistä!

Itsenäisyyspäivän ja viikonlopun touhuilua

Pidennetty viikonloppu mahdollisti kaikenlaiset talveen liittyvät puuhastelut. Itsenäisyyspäivä kului perinteisesti pipareita leipoessa. Tuli kettua, hirveä, siiliä sun muuta metsän elukkaa, ja ehkä muutama perinteinen piparkakku. Kotona jatkoin kesken jäänyttä ahkioprojektia, joka alkoi näyttää jo ihan hyvältä:

Källi-kissa suorittaa virallista tarkastusta.
Ahkioprojekti käynnistyi oikeastaan jo viime talvena, kun sain työkaverilta ylimääräiseksi jääneen lasikuitupulkan. Pulkka jäi kesäksi autokatokseen miettimään olemassaolonsa syitä, mutta syksyn tullen päätin väsätä siitä hiihtoahkion. Valitettavasti osa prosessia jäi kuvaamatta, mutta viikonlopun loppuviimeistelyistä löytyy muutama otos.

Jätin tarkoituksella korkean takalaidan sahaamatta, sillä toivon sen suojaavan pellistä rakennettua keitinlaatikkoa suurimmilta kolhuilta. Vetoaisat ovat laadukasta alumiiniputkea, joka on saatu eräältä tutulta "työetuna". Vetoaisat kiinnittyvät ahkioon sidosvahvistetulla muoviletkulla, joka on myöskin saatu "työetuna". Pitää katsoa pitääkö letku vaihtaa kumiseksi, vai kestääkö muovi pakkasta. Klemmarit kiristävät putken kiinni letkun sisälle, ja letku itsessään kiinnittyy ahkioon kolmella pultilla. 

Kuormansidontanarujen kiinnityslenkki. 
Ahkiopeite on hankittu paikallisesta Eurokankaasta jämälaarista muutamalla eurolla. Vedenpitävyys todettiin perinteisellä suihkutestillä. Ompelin kankaasta ison "lenkin", jonka kiinnitin popniittejä ja ohutta metallilistaa hyödyntäen ahkon sisäpuolelle. Lisäksi laitoin neljä kuormansidontalenkkiä per puoli.

Lenkki kuvattu ahkion sisältä. Tästä puuttuu vielä viimeistelytyöt sekä tuhat popniittiä.
Jälki ei ole kaunista eikä välttämättä hirvittävän kestävääkään, mutta koko projektille tuli hintaa reilusti alle 50 euroa. Muutama testihiihto sekä pakkailu on jo suoritettu, eikä mitään isompia vikoja ole löytynyt. Vuodenvaihteen hiihtovaelluksella suoritetaan sitten se todellinen testi. 



Lauantaina pystytin teltan pihalle, ja nostin esille jo kuukausi sitten saamani uuden keitinlaatikon. Keitinlaatikon sisustin uusilla MSR XGK EX -keittimilläni (sydänsydän), 1 l polttoainepulloilla sekä kahdella kattilalla. En raaskinut ostaa kuin yhden Primuksen lämpöpohjalla varustetun kattilan, joten ruuanlaittoon saa kelvata trangian pata. Lauantain harjoitteen tarkoituksena oli vain testailla keitinlaatikon toimivuutta, ja opetella uusien bensakeittimien käyttöä. 



Sytyttelin ja sammuttelin keittimiä muutamaan otteeseen, ja tämän jälkeen jätin toisen palamaan absidissa ja siirryin itse sisäteltan puolelle lukemaan. Vaiskan opus on nyt luettu kannesta kanteen, ja aloittelen toista kierrosta. Sain oppaan omistuskirjoituksella varustettuna syntymäpäivälahjaksi rakkaalta mieheltäni, ja voin kyllä suositella sitä lämpimästi kaikille talvivaeltamisesta kiinnostuneille! 


Sunnuntain ohjelmassa olikin sitä perinteistä, eli koiravaljakolla ajoa. Oli mukava käydä valoisalla ajelemassa kaksi pikkuvaljakkoa. Meidän lähiura (5km) oli vielä hieman arveluttavassa kunnossa, joten päätin lähteä turvallisesti kolmen kokoonpanoilla. Saatiin hyvää ohitusharjoitusta molemmille porukoille naapurin koirien kanssa. Valitettavasti kuvat eivät ole kovin hyviä. 

Pyörässä Rajo, keulassa Eagle ja Enni.

Sama kokoonpano, mutta kärsimme pienestä "musherin rengasrikosta". ;)
Jouluvalot on nyt asennettu, ja koti on siivousta vaille valmis ottamaan joulun vastaan. Heti joulun jälkeen, eli 28.12 starttaa minun ja Jarkon kauan odotettu hiihtovaellus Hammastunturin erämaahan. Siellä onkin tarkoitus viettää uutta vuotta, ja tulla takaisin vasta seuraavana viikonloppuna. Aiheesta ehkä lisää lähipäivinä. ;)



Talvea odotellessa

Taas on muutama päivitys saatu aikaiseksi reissuluetteloon. Käykääs kurkkaamassa!

Täällä Keski-Pohjanmaalla saatiin nauttia harvinaisen kauniista ja lumisesta viikonlopusta, joka tulikin vietettyä pääosin ulkona. Tällä hetkellä ulkona sataa vettä, ja tiet ovat jäässä, eikä säätiedotus näitä toivoa parannuksesta ihan lähipäivinä. Onneksi ehdittiin käydä Marian ja koirien kanssa retkeilemässä Perhonjokivarressa sunnuntaina. Marian kuvat on niin hienoja, että laitan niitä muutaman teillekin ihasteltavaksi!



Perhonjokivartta lähellä Haapakosken laavua. Odotin että näin kuulaana pakkaspäivänä reitillä olisi ollut paljon porukkaa, mutta väärässä olin. Yksi maastopyöräilijä ja lapsiperhe nähtiin, muuten saatiin olla täysin omissa oloissamme. Reitillä oli aika paljon vettä, joten hyvät kengät tuli tarpeeseen. Tallaan itse Haglöfsin Solid q lite -kenkiä jo kolmatta vuotta ja olen ollut varsin tyytyväinen. 


Ihana varjokuva. Kuvan takalaidasta voi bongata meidän touhu-Tsapan. 


Einon voimannäytteitä näkyi pitkin metsää. Oli lähellä ettei Isokosken laavukin jäänyt kaatuneen puun alle. 




Isokosken silta. 


Minä, Tsappa ja Jack. 


Kuvat Maria Yli-Hillilä. 




Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Islanti 2013 - osa 4

 Islannin matkakertomus jatkuu. Löydät edelliset osat täältä:


Islanti 2013 osa 1
Islanti 2013 osa 2
Islanti 2013 osa 3



Torstai

Nukuimme makeasti kellon herätykseen kello 8:50. Kävimme aamupalalla ja hengailimme kaupungilla tankaten välillä crepesejä ennen Golden circlen perinteistä turistikierrosta.

Meidät haettiin hotellilta, lastattiin isompaan bussiin ja matka alkoi. Ensimmäisenä kävimme "Thingvellirrissä", joka on viikinkien parlamentin kokoontumispaikka.

Siirryimme samalla Amerikan mannerlaatalta Euraasian laatalle. Repeämät maaperässä kertoivat tarinaa laattojen liikehtimisestä. Alueella olisi ollut myös mahdollista päästä sukeltamaan laattojen väliin kirkasvetisiin railoihin mikäli olisi käynyt sukelluskurssin.

Jatkoimme eteenpäin kohti Geysiriä ja Gullfossia. Ajoimme ensin Geysir-alueen ohitse putoukselle. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä aurinko paistoi ja näimme täydellisen sateenkaaren Gullfossin yllä. Putousta pääsi katsomaan kahdesta eri kerroksesta ja tosi läheltä. Turisteja oli melko paljon.

Gullfossin jälkeen ohjelmassa oli kenties eniten odotettu Geysir, tai pikemminkin Stokkur joka syöksi vesipatsaan ilmaan noin 5-8 minuutin välein. Geysir-alueella ei onneksi ollut paljon tungosta, ja kierreltyämme muut kuumat lähteet menimme todistamaan vielä pari purkausta ennen bussiin lastautumista. Rikintuoksuista ja vaikuttavaa, ja koko alueen maaperä oli lämmin. Paluumatkalla poikkesimme vielä eräällä kraaterilla, jonka sisässä sijaitsevalla järvellä Björk esiintyi joitakin vuosia sitten. Olimme takaisin hotellilla seitsemältä, ja kävimme kohtuullisessa Intialaisessa syömässä.



























Perjantai


Vähän heikoissa fiiliksissä kävimme viimeistä kertaa mahtavalla aamupalalla, ja pakkasimme rinkat valmiiksi. Kävimme ostamassa tuliaisia ja odottelimme noutoa hotellilta bussiasemalle. Jostain syystä noutoa ei kuulunut, ja jouduimme odottamaan ylimääräisen tunnin bussin tuloa. Yhdeltä kuitenkin starttasimme kohti Blue lagoonia.


Saimme rinkat säilytykseen ja siirryimme kohti altaita. Maidonvalkoisen ja taivaansinisen värinen vesi yhdistettynä karuun laavakenttään loi hienon kontrastin. Ilma oli tuulinen, mutta aurinkoinen ja lämmin. Altaat olivat luonnollisen muotoisia ja vesi oli keskimäärin 38-asteista. Lilluttelimme, joimme olutta ja slusheja, kokeilimme silttinaamioita, kävimme välillä syömässä ja jatkoimme taas vedessä loikoilua. 

Ostin hieman kauneustuotteita ja lähdimme kuuden bussilla Keflavikiin Airicelandin hotelliin. Huone oli ylimmässä kerroksessa ja varsin kohtuullinen. Kävimme syömässä hyvät kala-ateriat ja Tomi joi viimeisen Gullinsa. Ysiltä sänkyyn ja herätys kello 4:15.






Lauantai

Herätys sujui varsin jouhevasti ja saimme viideltä kuljetuksen kentälle. Teimme check innin jo illalla hotellilla joten laukkujen jättö sujui nopeasti. Odottelimme vajaat pari tuntia ostoksia tehden. Konekin oli lähes ajoissa. 

Sinne jäi Islanti, mutta luvattiin että tullaan pian takaisin.

Islanti 2013 - osa 3

Islannin matkakertomus jatkuu. Löydät edelliset osat täältä:

Islanti 2013 osa 1
Islanti 2013 Osa 2



Sunnuntai

Viiden jälkeen aamulla alkoi nukkuminen piisata, ja kuudelta noustiin ylös keittelemään aamupuuroja. Tomilla oli toinen polvi hieman kipeänä ja minä totesin saaneeni upeat pallokalahuulet. 

Hengailtiin teltalla kirjojen kera ja käytiin ostamassa postikortit joiden kirjoittamisessa vierähtikin yli tunti. Päätimme lähteä Jokursärlonille kello 13:30 bussilla, jota ei kuitenkaan näkynyt missään. Onneksemme joku paikallinen tarjoutui heittämään meidät ja erään hollantilaistytön  maasturillaan sinne.


Matka kesti vajaan tunnin, ja ohitimme paikan josta lähdimme Hvannadalshnúkurille sekä muutaman hienon jäätikköseinämän. Paikallinen osoitteli nähtävyyksiään, ja esitteli myös oman maatilansa tien varrella. Jokursärlon oli aivan huikaisevan hieno. 

Suhteellisen suuri laguuni täynnä erikokoisia, -värisiä ja -muotoisia jäälohkareita lillumassa siniharmaassa vedessä. Jäälohkareita irtosi laguunin toisessa päässä sijaitsevasta jäätiköstä, jonne oli mahdollista päästä venekyydillä. Emme halunneet lähteä veneilemään, vaan kiertelimme laguunia kävellen. Ihastelimme jatkuvasti muuttuvaa maisemaa. Välillä piti käydä syömässä seafood-soppaa ja leipää kahvilassa. Nähtiin isokiisla ja haahkoja.















Parin tunnin oleskelun jälkeen saimme kyydin takaisin Skaftafelliin. Huippumukava kuski käytti meitä myös pienemmällä laguunilla joka ei näkynyt tielle. Se oli vielä hienompi kuin "isoveljensä", sillä jäätikön pirstaleinen reuna oli nähtävissä ja jäätikkö "poiki" jatkuvasti uusia lohkareita pieneen laguuniin.

Iltakävelyksi kiersimme reilun neljän kilometrin lenkin läheiselle jäätikölle katsomaan lakritsijäätä ja vetäydyimme telttaan syömään rosmariinisipsejä ja lukemaan.



Maanantai

Taisin nukahtaa eilen jo kahdeksalta hieman flunssaisissa fiiliksissä. Olo oli hieman parempi, joskin palaneet huulet olivat turvonneet vielä huikeampiin mittoihin. Onneksi turvotus hieman laski aamun mittaan. Aamuksi luvattiin aurinkoista, mutta sadekuurot takoivat telttaa vähän väliä. Pitkitimme aamua taas lueskellen ja kirjoittamalla, ja Tomi varasi meille issikkaratkastuksen Ishestarille.

Puoliltapäivin heitimme kuoripuvut niskaan ja lähdimme kohti Sjöarnippaa. Nousi oli melko jyrkkä ja vesisade viihdytti meitä koko matkan, mutta maisemat olivat sumusta ja pilvistä huolimatta kivat. Välillä vähän selkeni ja kuljimme taas Svartifossin ohitse kohti Selin muinaisasuntoja. Osa reiteistä oli suljettu lumen takia. 

Selissä tutkimme ruohokattoisia pikku asuntoja ja pienen keksitauon jälkeen ravasimme alamäkeen sateesta ja tuulesta viluisina. Saavuimme hienoon metsäsaarekkeeseen pienen joen rannalla, josta jatkoimme takaisin teltoille. Luimme ja makoilimme taas pari tuntia sadetta kuunnellen, ja kävimme juomassa Vatnajökull -merkkiset oluet päärakennuksessa. Hyvää oli!






Kävimme päärakennuksen infossa kysymässä sisämaan teiden tilannetta, ja saimme valitettavasti heittää toivon pääsystä Landmannalaugarille. Takaisin Reykjavikiin, siis. Iltanuudeleita laittaessa saimme vieraaksi pienen ruskean hiiren. Taisi olla sama tyyppi joka rapisteli viime yönä abisidissa. Rosmariinisipsejä narskutellen luimme itsemme uneen kuunnellen tietysti sateen ropinaa.



Tiistai

Vaihdoimme yöllä ilmapatjoja, sillä Tomin patja vuosi aika pahasti. Heräsin aamuyöstä tuijotuskilpailuun meidän abisidihiiren kanssa, ja toisen kerran aamuyöstä puhaltamaan lisää ilmaa patjaan. Suhteellisen jumiutuneena rynnistin aamupesulle ja latettiin runsas aamupala viimeisen telttayöön kunniaksi. 

Aamulla satoi aika rankasti, mutta onnistuimme ajoittamaan pakkaustoimenpiteet sateettomaan hetkeen. Menimme reiluksi tunniksi päärakennukseen juomaan kaakaota ja odottelemaan bussia Reykjavikiin.

Bussimatka sujui melko nopeasti. Pysähdyttiin matkalla taas Vikissä (ostin lankoja) ja vesiputouksilla sekä muutamassa muussa pikkupaikassa. Perillä oltiin vähän seitsemän jälkeen ja haettuamme tavarat säilytyksestä suuntasimme hotelli "Thingholtiin". Hotelli oli tosi fiini, ja nauratti levitellä märkiä telttakankaita mustalle basalttilattialle. Räjäytimme muutkin tavarat pitkin huonetta siivoojien iloksi ja lähdimme metsästämään ruokaa. Hyvää hummeripastaa löytyikin aivan kulman takaa. Ruuan jälkeen unille, sillä aamulla pitää lähteä ratsastamaan. Jihuu. :)



Keskiviikko

Herätys vähän ennen seiskaa. Söimme suhteellisen pikaisesti mahtavasta buffetpydästä ja Ishestarin bussi haki meidät vähän yhdeksän jälkeen. Autossa saimme kuulla perustietoa tallista ja hevosista, ja vajaan puolen tunnin ajon jälkeen saavuimme tallille. Ensimmäiseksi täytimme turvallisuuslomakkeet, kuuntelimme briiffin ja saimme varusteet. Sitten päästiinkin tervehtimään hevosia.

Meidät jaettiin aloittelijoihin ja kokeneempiin ja hevosjako tehtiin sen perusteella. Tomi sai punertavan uneliaan heposen, ja minä sain samanvärisen mutta varsin säpäkän tapauksen. Laittauduimme valmiiksi ja lähdimme yhdessä jonossa kohti maastoa. Keskustelimme heposeni kanssa hieman jonossa kävelemisestä ja kulkuvauhdista. Hetken kuluttua Tomi ja muu alkeisryhmä lähti vasemmalle ja me jatkoimme oikealle. Olin ensimmäisenä kärkihevosen takana ja töltti lähti heti sujumaan. Maisemat olivat hienot, ilma lämmin ja aurinkoinen ja vauhti huimaava. Ratsastimme hieman vajaan tunnin laavamuodostumien keskellä ja tulimme sitten lepopaikalle jossa jalkauduimme odottamaan toista ryhmää.

Meidän piti olla koko ajan lähekkäin erään saksalaisnaisen kanssa, sillä hevosemme eivät halunneet olla metriä kauempana toisistaan. Juttelimme, otimme valokuvia ja vaihdoimme sitten reittejä. Tällä kertaa laukkasimme, tosin muutaman laukka-askeleen jälkeen oma heppani päätti että liitävä passi on parempi vaihtoehto. Parin tunnin reissun jälkeen tulimme takaisin talleille ja hevoset päästettiin laitumelle.











Saimme kyydin takaisin hotellille jossa vaihdoimme pikaisesti vaatteet ja menimme sandwicheille. Seuraavaksi oli tiedossa kirjakauppamaraton, josta tarttuikin mukaan kolme kirjaa. Kävimme satamassa varaamassa valassafarin illalle puoli yhdeksältä lähtevään laivaan. Palasimme hotellille lepäämään ja juomaan kahvia. Hetken piskotti vettä, mutta pilvet väistyivät ja ilta vaikutti aurinkoiselta.

Kapusimme siis Eldingin veneeseen ja lähdimme seilaamaan Reykjavikinlahdelle. Meitä onnisti heti alkumatkasta, kun näimme ensimmäisen lahtivalaan. Seurailimme sen touhuja aikamme ja jätimme sitten yksilön rauhaan. Näimme alkumatkasta monta lahtivalasta, mutta todellinen onnenpotku tapahtui noin tunnin päästä lähdöstä kun oppaamme bongasi roisketta taivaanrannassa. 20 delfiinin parvi kisailemassa ja hyppimässä keskenään! Lähempänä paljastui että parvi koostui emoista ja poikasista, jotka uivat epäröimättä tutkimaan nyt moottoritta kelluvaa venettämme. Delfiinit sukeltelivat veneen lalla ja loiskuttelivat vettä innokkaina.

Jätimme delfiinit jatkamaan leikkejään ja lähdimme kohti lunnisaarta. Matkalla kuuntelimme livemusiikkia kesäyön auringossa ja söimme eväitä. Lunnisaarella näimme satoja onnettomasti lentäviä mutta sulavasti sukeltavia pikkulunneja. Keltaoransseine nokkineen tietysti. Olimme satamassa vähän ennen kahtatoista, ja yöpalan haettuamme menimme hotellille syömään erittäin myöhäistä illallista ja katsomaan televisiota.












Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.