Katse tulevaan - juoksukausi 2019



Syksy etenee kovaa vauhtia kohti talvea. Juoksukelit ovat nyt parhaimmillaan ja happirikasta, viileää ilmaa on tarjolla runsain mitoin. Kohta päästään juoksemaan narskuvilla hangilla ja rapistelemaan nastoilla liukkaita teitä pitkin. Pimeä saapuu aina vain aikaisemmin, joten päivän aikana sattuvat vapaahetket kannattaa hyödyntää ulkoiluun. 

Reilu viikko sitten vahvistui tulevan juoksukauden päätavoite. Osallistun taas toukokuun lopulla järjestettävään NUTS Karhunkierros -polkujuoksukisaan, joka on omaan makuun Suomen siistein juoksutapahtuma. 

Näissä karkeloissa olisi tarkoitus viettää reitillä 83 kilometrin verran. 

Vaikka kyseessä ei (vielä) ole Karhunkierroksen kuningasmatka eli sinne ja takaisin (160 km), niin koko reitin juokseminen kerralla tulee olemaan melkoinen haaste. Reitti on edellisiltä vuosilta pääosin tuttu, ja odotan kovasti uutta pätkää välillä Hautajärvi - Oulangan luontokeskus. 




En ole lähdössä koitokseen aivan takki auki, sillä aloitin loppukesästä treenaamaan valmentajan valvovan silmän alla. Harmillisesti melkein seitsemän viikkoa kestänyt flunssa rikkoi hyvin alkaneen treeniputken, mutta nyt ollaan taas matkalla ylöspäin ja fiilis on tosi hyvä. 

Juoksutreenien pohja on tietenkin peruskestävyydessä, mutta tykkään siitä että ohjelmani sisältää paljon erilaisia vauhtikestävyyttä ja nopeutta kehittäviä harjoituksia. Ne luovat treeniin mielenkiintoa ja haastetta, sillä siellä on ehdottomasti minun heikoin osa-alueeni. Olen aiemmin inhonnut kyseisiä treenejä, mutta nyt valmentajan ohjeilla olen jopa kokenut onnistumisen riemua lenkin aikana ja sen jälkeen! 




Treenejä tulee tehtyä melkein joka päivä. Nyt syksyllä kuvaan astuu myös lihaskuntotreeni, ja olen tosissani yrittänyt tsempata kehonhuollon kanssa. Huoltotoimenpiteet tulevat koko ajan tärkeämmäksi treenien koventuessa. Ei olisi kiva joutua treenitauolle oman laiskuuden vuoksi, varsinkin kun juoksu tuntuu nyt flunssan jälkeen niin hyvältä



Odotan innolla tulevaa treenikautta! Miltäs sinun tulevan kauden suunnitelmat näyttää, vai onko niitä vielä mielessä? Kuinka moni lukijoista on lähdössä Karhunkierrokselle juoksemaan? 





Pohjolan eläinten piilevät voimat

Sisältää blogiyhteistyötä



Jokaisessa luontokappaleessa on jotain ihmeellistä ja kaunista - Aristoteles


Kirja alkaa Aristoteleen lainauksella ja jään pohtimaan asiaa. Mieleeni tulee kohtaaminen naalin kanssa Islannin pohjoiskolkassa Hornstrandirin niemellä. Naali istuskeli rauhassa karussa maisemassa, kun könysimme rinkkojen kanssa paikalle. Eläin rapsutteli kaulaansa ja nousi ylös, katsoi meitä pistävästi ja lähti rauhassa jolkottelemaan kauemmas. 

Tapaamisen jälkeen olin pitkän aikaa lumoutunut ja jonkinlaisen taian vallassa. Tilanne jäi vahvasti mieleeni, ja voin vieläkin palauttaa sen tarkkana silmieni eteen. Tuoksui meri, ilma oli kylmä ja tuulinen ja naalin arvokkaaseen käytökseen kiteytyi koko eläinkunnan ainutlaatuisuus. 

Samaa kauneutta näen joka päivä luonnossa liikkuessa. Lause voisi myös kuulua, että "jokaisessa luontokohtaamisessa on jotain ihmeellistä ja kaunista". 





Sain blogiyhteistyön kautta käsiini Pohjolan voimaeläimet kirjan. Kirjan on kirjoittanut Maaretta Tukiainen. Maaretta on kirjoittanut aiemmin hehkuttamani Hyvän mielen vuosi -kirjan. Upeasta kuvituksesta vastaa Markus Frey. Kirjan on julkaissut Tuuma -kustannus.

Pohjolan voimaeläimet kuljettaa lukijan eläinkunnan ominaispiirteiden kautta tutkimaan omaa sisintään. Kukin eläin edustaa tiettyä luonteenpiirrettä tai ominaisuutta. Eläimet on jaoteltu luokkiin; veden, maan, metsän, ilman ja lumen ja jään eläimet. Sisilisko kertoo uusiutumisesta, majava kokonaisuuksien rakentamisesta, lepakko intuitiosta ja aistimisesta. 

Kunkin eläimen kohdalla kerrotaan ensin pieni tarina kyseisen eläimen näkökulmasta. Sen jälkeen pureudutaan eläimen ominaispiirteisiin, elintapoihin, ulkomuotoon ja ravintoon, josta sukelletaan uskomuksiin ja myytteihin jotka liittyvät eläimeen. Kun eläin on tehty tutuksi lähdetään pohtimaan mitä syvällisempiä merkityksiä sillä on ja mitä ihminen voi oppia eläimeltä.  

Kirjaa kuljettaa erilaiset myytit, uskomukset, taiat, eläinoppi ja perimätieto. Se on sujuva sekoitus todellisuutta ja taikaa. 




Voimaa luonnosta


Kirjan kuvitus on uskomaton, suorastaan lumoavan kaunis. Jokainen kuva pysäyttää, ja ensimmäisenä kirjaa selatessa piti käydä kuvat yksitellen läpi. Saisiko näitä kodin seinälle? 

Lähdin itse tutustumaan teokseen eläin päivässä -teemalla. Aloitin minua kiinnostavista eläimistä ja etenin oman fiiliksen mukaan. Kirjaa voi käyttää kuinka vain, eli edetä järjestyksessä, ahmia koko teoksen viikonlopussa tai viivytellä ja säästellä. Hyvän mielen vuosi toi minulle tietynlaisen rauhoittumishetken päivään, jolloin keskityin vain itseeni ja tuntemuksiini. Pohjolan voimaeläimet -kirjalla oli sama vaikutus ja oikein odotin että pääsin illalla lueskelemaan seuraavasta eläimestä. Kirjoitin myös lyhyesti muistiin mitä ajatuksia heräsi. 






Kirjan teemalla on tehty myös Pohjolan voimaeläimet -kortit, jotka esittelevät kirjan aiheita tiivistetyssä muodossa. Pelikortteja voi käyttää myös ammattilaiset, ja ne toimivat sekä yksin että yhdessä kirjan kanssa. Kirja tuo kortteihin ja kuvauksiin syvyyttä, joten suosittelen ehdottomasti yhdistämään ne. 

Testailin kortteja ystäväni kanssa. Valitsimme kumpikin vuorollamme kortin joka kuvasi sen hetkisiä tuntemuksia, ja kerroimme miksi kyseinen kortti sopi tilanteeseen. Kortit toimivat hyvin keskustelunavaajana, ja voisin kuvitella että lapsetkin innostuvat pohtimaan syvällisiä korttien innostamana. 


Kirjan lopussa todetaan, että "Ainut, mitä sinun tarvitsee tehdä, on löytää oma reittisi luontoon. Avata metsän seinän kätketty ovi ja käydä siitä sisään". Luonnossa on voimaa. 



Terveisiä metsästä



Mennään metsään kamppis puhututtaa suomalaisia. Suomen jokamiehenoikeuksia pyritään viemään Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle, ja siitä syystä aihe on nostettu vahvasti esille mm. polkujuoksukiertueen ja lukuisten eri ohjelmien avulla. 

En nyt lähde ruotimaan asiaa sen syvällisemmin, mutta jonkin verran maailmalla retkeilleenä osaan todella arvostaa meidän jokamiehenoikeuksiamme. Ne asiat mitä me suomalaiset pidämme itsestään selvinä ovat monessa muussa maassa kiellettyjä.

Jokamiehenoikeudet asettavat myös vastuuta. Nuotiota saa polttaa sille varatulla paikalla metsäpalovaroitusajan ulkopuolella, mutta muualle sitä ei saa kasata ilman maanomistajan lupaa. Luontoreiteillä tulee huomioida muut ja noudattaa roskattoman retkeilyn periaatetta. Autopaikka ennen metsään menoa on syystä valita huolella ja muiden pihamaille ei ole asiaa. Taukopaikoilla tulee noudattaa ohjeita niin kaikki sujuu hienosti. Lukaise vaikka kirjoittamani Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään.

Kun kaikki huomioivat toisensa ja luonnon, niin jokamiehenoikeudet toimivat hyvin. Mitäs mieltä sinä olet aiheesta?




Retkikurssin loppukoe


Olen toiminut työpaikallani vuoden mittaisen retkikurssin vetäjänä. Kurssilla on tutustuttu alueen retkikohteisiin ja käyty läpi retkeilyvarusteita ja niiden käyttöä eri vuodenaikoina. 

Viime perjantaina oli vuorossa kurssin loppukoe eli yöpyminen ulkosalla. Sää suosi retkeilijöitä ja saimme nauttia aurinkoisesta säästä ja tähtitaivaasta. Yöllä oli hieman pakkasta mutta kenenkään ei tarvinut palella. Lämpimänä pysymistä avitti kainalossa viihtyvä kuumavesipullo ja kunnon makuupussit.

Olen kirjoittanut aiemmin syksyllä nuku yö ulkona -vinkkejä. Kannattaa käydä kurkkaamassa! 





Kaikki paitsi retkeily on turhaa

Kurkatkaas Ylen tekemä tunnin nuotiopätkä Kaikki paitsi retkeily on turhaa. Siellä esiintyy Retkipaikan perustaja Antti, 100 yötä ulkona viettänyt Liisa ja minun kanssa Kebnekaisen hiihtovaelluksella teltassa majoittunut Sanni, joka on mm. hiihtänyt viime keväänä Grönlannin halki. Mieletön mimmi! 

Sanni kirjoittaa muutes blogia osoitteessa http://outonthatopenroad.blogspot.com/


Huskyjuna kulkee

Hassisen huskyt ovat myös startanneet treeniurille. Talven suhteen ei ole suurempia tavotteita, mutta aiomme nauttia kauniista syyskeleistä ja toivomme yhtä hyvää lumitalvea kuin viime vuonna.

Valjakkorintamalla poden tällä hetkellä tulevaisuuden tuskaa, kun en oikein tiedä mihin harrastus on menossa. En ole vuosikausiin haaveillut kisaamisesta koska retkimeiningit kiinnostavat enemmän. Nyt kun viidestä koirasta kolme alkaa kolkutella eläkeikää pitäisi tehdä ratkaisuja lauman suhteen.

Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. 




Nautitaan syyskeleistä ja tulevasta talvesta! Oletko muuten huomannut oikeassa laidassa olevan Viiden huipun haaste -logon? Suurkiitos Jarno Hiltuselle sen teosta!





Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.