Koiravaljakkovaellus Käsivarren erämaassa

 Jaksaakohan ne? Kestääkö varusteet? Onko liikaa kamaa, mahtuuko rekeen? Riittääkö koiranruoka? Entä jos koirat karkaa? Tai loukkaantuu? Jos keli muuttuu tosi huonoksi? Jaksetaanko ME? 


Ei ollut sellaista kysymystä jota en olisi pyörittänyt päässäni ennen reissua. Kaikki normiskenaariot tuli käytyä läpi monta kertaa ja lisäksi sai hämmästellä koiravaljakkoretkeilyn näkövinkkelistä aivan uusia asioita. Piti ommella monta kymmentä koirantossua "jos osa menee rikki", tehdä uusi rekipussi "että on varmasti riittävästi tilaa", rakentaa peräkärryyn koirien kuljetusboxisto "koska kyllähän tätä tarvii myöhemminkin", ostaa uusia valjaita ja korjauttaa vanhoja "kun eihän niitä nyt susikaan korjaa siellä tunturissa". Kaikki tämä "vain" viiden koiran valjakon vuoksi. Melkoista ylivarautumista näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta kokemus on opettanut että viisas ylivarautuu ja tyhmä jää ilman. :P 

Lähdettiin reissukaverin kanssa torstai-iltana ajelemaan Kokkolasta alkuun kohti Kolaria, ja siitä Muonioon yöksi. Kolarista lainaan saatu Dippi-koira istui heti hyvin porukkaan ja koirat nukkuivat makoisasti uudessa kuljetusperäkärryssään. Matkan aikana pysähdyttiin säännöllisesti päästämään koirat asioilleen ja tytöt samoten. :)

Suhteellisen lyhyiden yöunien jälkeen aamu alkoi termarivesien kuumentamisella viimeisessä sivistyksen keitaassa. Rupeaman jälkeen starttasimme auton muutaman tunnin röykkyiselle tieosuudelle kohti Kilpisjärveä.


Saimme auton hyvälle paikalle luontotalon parkkipaikalla ja ryhdyimme heti purkuhommiin. Vaikka reen pakkaamista oli harjoiteltu kotona tuotti se silti päänvaivaa, ja tuntui että kuorma vaan kasvaa ja kasvaa eikä voi mitenkään mahtua rekipussin sisälle. Mutta sinne ne vaan solahti kaikki ja päästiin vihdoin liikkeelle.



Alkuun koirilla oli aivan hurjasti virtaa ja lämpimästä kelistä huolimatta oltiin hujauksessa laskeutumassa Saarijärvelle. Pysähdysnappi oli hieman kadoksissa ja saatiin olla tarkkoina ettei juna jätä naisia tunturiin. Pidettiin vain lyhyitä kuvaustaukoja ja jätettiin Saarijärven tupa väliin kun pihalla näkyi niin paljon väkeä ja tavaraa. Jatkettiin kohti Kuonjarjokea ja leiriydyttiin tunturiin jonkin matkaa poroaidan jälkeen.


Ensimmäinen koirien kytkeminen yöksi jännitti. Ihana työkaveri teki meille ihan tätä reissua varten 1,2 metriset tolpat jalkapallomaaleista ylimääräisiksi jääneestä alumiiniputkesta. Halkaisijaa ei ole nyt muistissa, mutta järeästä koostaan huolimatta tolpista tuli tosi kevyet ja ne kulkivat mukavasti suksipussissa. Tolpat työnnettiin hieman viistottain lumeen ja stakeout-kettinki viritettiin niiden väliin. Tein vielä extravarmistukset hautaamalla pari puukapulaa lumeen ja kiinnitin ne ketjuun. Ei vara venettä kaada. :) Kaikki paitsi Egil-kakara asettuivat heti lepäilemään uudet GMN-reissutakit päällä. Egil taisi nukahdella alkuillasta istualteen kun piti niin hämmästellä uutta touhua. 


Koirien huollon jälkeen saatiin omakin majoite pystyyn ja emännät pääsivät ruuanlaittoon. Keitinlaatikko söi sisäänsä trangian 4,5 litran kattilan jossa sulatettiin sekä omat että koirien juomavedet. Toisella keittimellä kokkailtiin itse kuivattuja ja kasattuja herkkumuonia. Ensimmäisen illan menyy sisälsi mm. kasvishernekeittoa. Teltassa oli noin sata astetta lämmintä ja kohtuullisen kova pöhinä. Iltavieraina meillä kävi muutama poliisi ja tullimiehiä, jotka kyselivät reissusta ja valokuvasivat koiria ja uutta Haltin telttaa. Meinasi vähän jännittää että mitä pahaa me ollaan tehty, :D 


Aamu valkeni aurinkoisena ja koirat jatkoivat vielä makoilua aamuruuan jälkeen sillä aikaa kun me sulateltiin viimeiset vedet ja vedettiin aamupalat nassuun. Päivän ohjelmassa oli ohittaa Kuonjarjoen tupa ja päästä karavaanimme kanssa Meekolle perusleiriin.





Lähdettiin liikkeelle kymmeneltä ja noustiin Kuonjarjoen tuvalle melko hikisissä tunnelmissa. Viisi koiraa, kaksi naista ja tavarat auringonpaahteessa ylämäessä riittänee hatunnostoon? Maisemat oli upeat ja koirat kulki innokkaina kuormasta huolimatta. Pidettiin vain muutama lyhyt kuvaustauko ja päästiin vajaassa kahdessa tunnissa Meekolle. Hiukka nopeampaa touhua mitä jalkapatikassa.




Etsittiin tuvan jälkeen kiva paikka vaivaiskoivikosa ja pystytettiin meidän parin päivän basecamp kaikilla mukavuuksilla lumivalleja ja toiletteja myöten.




Aurinko paistoi edelleen täydellä terällä ja otettiin teltta-alusta pihalle auringonottoa varten. Näkyi hienoja haloilmiöitä. Neljän maissa maltettiin mennä telttaan kokkailemaan kun tuuli alkoi nousta.





Yöllä tuuleskeli melko kovaa ja tuiskusi reippaasti lunta. Herättiin kuuden jälkeen edelleen melko tuuliseen säähän joka alkoi onneksi vähän laantua. Pakattiin reki mahdollisimman kevyesti ja lähdettiin Meekon perusleiristä kohti Haltia. Koirilla oli kovat menohalut ja päästiin nopeasti Pitsuksen tuvalle. Aurinko paistoi taas lähes pilvettömällä taivaalla.




Jatkettiin kovaa kyytiä kohti Haltia mutta ylämäessä auringonpaisteessa ja pehmenneessä kelissä alkoi vauhti hiipua. Haluttiin säästää koiria ja päätettiin kääntyä Haltin juurelta takaisin kohti Meekoa. Syötiin Pitsuksella lounas ja oltiin melko uupuneina lämpöisestä kelistä takaisin Meekolla joskus kolmen aikoihin. Loppupäivä makoiltiin ja nautiskeltiin auringon lämmöstä. Illalla nousi taas tosi kova tuuli.

Aamu alkoi taas kovassa tuulessa. Leirin purkamiseen ja reen pakkailuun meni oma aikansa, ja päästiin liikkeelle vasta kymmenen jälkeen. Lähdettiin kiipeämään takaisinpäin kohti Kuonjarjokea Maria alkuun suksilla ja minä jalaksilla. Tuuli oli infernaalisen kova ja pöllyytti lunta meidän ja koirien silmille. Myrskylasit jäätyivät umpeen. Ylempänä Maria pakkasi sukset rekeen ja tuli minun kanssani puskemaan rekeä. Juuri nousun huipulla tuli täysstoppi kelin suhteen ja päätettiin kääntyä takaisin Meekon laaksoon. Ei mitään järkeä liikkua tällaisessa kelissä. Eteneminen oli aivan liian hidasta.
 

Ei jaksettu ryhtyä teltanpystytystouhuihin kun aamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin liikkeelle. Meekon tuvalla oli leppoisaa porukkaa ja päädyttiin kytkemään koirat tuvan seinustalle suojaan myrskyltä. Nekin vaikuttivat varsin tyytyväisiltä ratkaisuun ja lepopäivään. Vietettiin hauska ilta pelaillen ja lättyjä syöden.

 

Aamulla oli aivan tyventä mutta tuttu tuuli intoutui taas puhaltelemaan saaden meidät miettimään seuraavaa siirtoa. Lunta ei kuitenkaan tullut joten päätettiin lähteä uusintanousulle takaisin auton suuntaan. Vaivalloisesti luovittiin minä suksin ja Maria jalaksilla ylös laaksosta ja kohdattiin tunturituulen mahti ylängöllä. Hiihdin alkuun  koirien edellä mutta mäestä päästyämme ne saivat tuulesta huolimatta vauhtia kirittyä ja pääsin taas hiihtovetoon.

Kuonjarjoella tuuli niin kovasti että pyyhällettiin suorilta Saarijärven tuvalle lounaalle ja otettiin koirat eteiseen tuulensuojaan. Erityisesti Egil arvosti tätä ratkaisua. :)


Saavutettiin auto yhden maissa reippaan 30 kilometrin pikamarssin jälkeen. Haettiin kaupasta vähän purtavaa ajomatkalle ja suunnattiin Ouluun yöksi. 





Reissu oli aivan upea ja koirat tekivät hienosti töitä. Myös uudessa kuljetuskärryssä matkustaminen sujui mainiosti ja lainakoira Dippi sopeutui hyvin porukkaan. Ensi vuonna lähdetään ehdottomasti uudestaan. Saa nähdä millaisella kokoonpanolla sitten mennään! :)

Kohta mennään!

Kuivuri pöhisee tällä kertaa eri osoitteessa ja varusteet valmistuvat hitaasti mutta varmasti. Ollaan mm. rakennettu tällainen:




Enää osa listoista ja tarrat puuttuu. 
Osa varmaan muistaa että ajelin ennen oranssilla pakettiautolla jonne oli rakennettu koirienkuljetusboxit. Toinen auto tuntui vain meidän talouteen tarpeettomalta, joten luovuttiin siitä. Alkutalven kuskailin meidän pikkuvaljakkoa farmariautolla, mutta oli selvää että jonkinmoinen kuljetuskapasiteetin nosto täytyi tehdä. Viikko siinä meni iltatöinä tehtynä ja viikonloppu siihen päälle. Rälläköintiä, hitsausta, sahaamista, ruuvaamista, liimaamista, leikkaamista, kiinnittämistä jnejne. Hauska projekti! 

Toinen reissuun liittyvä projekti on rekipussi. Se ei ole ollut yhtä hauska vaan aiheuttanut hirveästi kiukkuisia fiiliksiä. Ja neulaostoksia, kun verho-ompeluun sopiva koneeni on tehnyt totaalisen lakon jäykkien kankaiden kanssa. Viikonloppuna onnistuin tilttaamaan myös saumurin samassa puuhassa. Onhan tässä vielä viikko...

Kääk, viikko! 




Koiralauman esittely

Mielessä on pyörinyt monta kertaa että pitäisi esitellä nuo hyperaktiiviset kuonoeläimet oikein vimpan päälle. 


Aloitetaas vanhimmasta eli Rajosta. Rajon virallinen nimi on Bedarra Francisco Scaramanga. Rajo saapui meille Ruotsista puolisoni toiveesta, kun omin meidän silloisen bordercollien agilityyn, tokoon, hakuun jne. Oltiin silloin varsin tietämättömiä koko valjakkomaailmasta. Rajo lähestyy jo kunnioitettavaa kymmenen vuoden ikää, ja vähän alkaa herrasmiehellä parta harmaantuakin. Valjakkotouhuihin lähdetään kuitenkin innolla mukaan ja Rajo onkin parhaimmillaan raskaassa mönkijätreenissä. Erityisesti ylämäissä kiittää tämän jykeväjalkaisen körmyniskan voimia. Ruumiinrakenteensa vuoksi Rajo ei ole koskaan ollut mikään sprinttikoira ja jalat loppuu kesken meidän nopeimpien koirien kanssa. Vetämisestä se on kuitenkin aina nauttinut kovasti, ja lisäksi ollaan harrastettu ja kilpaitukin tokossa.


Ikäjärjestyksessä seuraava huskymme on Enni eli Dacabe Energy, huhtikuussa 8-wee. Enni tuli meille aikuisena Kolarista. Olimme hakemassa sieltä juuri luovutusiän saavuttanutta Tsappaa ja Tomi meni ihastumaan veikeänä häkinovella keimailevaan Enskaan. Siinä taisi vitsillä tulla heitettyä että tuo Enni voisi myös muuttaa meille. Ja niinhän se tuli jokusen viikkoa myöhemmin perässä ja saatiin ensimmäinen kunnon johtajakoira valjakon keulille. Enskan aivot on veitsenterävät ja monesti huomaa tulleensa koijatuksi neidin toimesta. Valjakossa se on tinkimätön työskentelijä ja ehdottomasti kärkikoira. Pienen kokonsa vuoksi ei ehkä se tehokkain menijä, mutta antaa aina kaikkensa. Enska tykkää vähän pomottaa muita narttuja, joten se on leikattu ja asustelee urostarhaa. Ennillä on palleja enemmän kuin meidän monella uroksella yhteensä, joten varsin hyvä ratkaisu. :P Ennillä leikattiin kasvain jalasta viime kesänä ja tämä kausi on mennyt kevyemmällä ajolla.


Ennin veli Eagle eli Dacabe Eagle tuli meille kolmisen vuotta sitten samasta osoitteesta. Jos Enni on energinen ja terävä, niin Eagle on energinen ja ei-niin-terävä. Voisi sanoa että "Iikki" on vähän sellainen rakastettava idiootti. :)  Kaikki meidän tutut tykkäävät tästä valkoisesta sylikoirasta ja Eagle tulee toimeen myös kaikkien koirien kanssa. Valjakossa Iikki on kova menijä ja osaa hyvin säästellä voimiaan innokkuudestaan huolimatta. Menee myös kärjessä jos ei tarvitse suorittaa kovin vaativia käännöksiä. Rinkiajossa Eagle on korvaamaton. ;)


Seuraavaksi vanhin huskymme Jack eli Extreme Action Lightningrider eli Salama-Jack saapui meille pentuna melkein naapurista vajaat seitsemän vuotta sitten. Jack on höpsö hörökorva jolta voi aina odottaa hauskoja tolvailuja. Jackista kaikista hauskinta on juosta täysiä, ja syksyn hitaat ja raskaat mönkijälenkit mudassa on sille myrkkyä. Talvella päästellään reellä kovaa ja Jack pinkoo sen minkä pitkistä koivista lähtee. Urosten kanssa Jack on aika arvaamaton, joten se asustaakin eunukkina samassa tarhassa kahden tytön kanssa.


Tsappa eli Powerun Nippa Nappa haettiin pentuna Kolarista vajaa kuusi vuotta sitten. Tsappa on mamman mussukka, kermanvärinen prinsessa ja ehdottomasti se "elämäni koira". Tsappis on ollut ihan pikkupennusta lähtien täydellinen niin käytökseltään kuin työmotivaatioltaan, ja saanut johtotehtävissä hyvää oppia puolitädiltään Enniltä. Tsappa juoksee minulla kärjessä siskonsa Nalan kanssa ja tekee  kaiken tinkimättömällä työmotivaatiolla. Tsapalla on paljon miellyttämisenhalua ja olemattoman riistaviettinsä vuoksi on myös hyvin irtipidettävä. Se on myös ansainnit retkeilyvalion tittelin meidän yhteisillä telttareissuilla. Kaikki paitsi odottaminen on helppoa! 


Nala eli Powerun Nala on Tsapan sisko joka tuli meille pari vuotta sitten aikuisena. Nala on huikean hauska tapaus ja melkoinen energiapakkaus. Tsapan kanssa ne muodostavat tiiviin yksikön joka toimii synkronoidusti ja yhteisymmärryksessä joka tilanteessa. Tai sanottaisiinko että ei ne nyt mitkään äly ja väläys ole, mutta yhdistettynä aivokapasiteetti on riittävä. :D Nala on vähän herkkä verrattuna meidän muihin koiriin mutta hiljalleen ollaan kerätty luottamusta. Nalsku tykkää rapsutuksista mutta vain tietyn aikaa, ja sitten poistutaan kiireellä ravistelemaan itseään kun "hrrrrh, ällöä!".


Nuorimmaisena omatuotantoa eli "hirvivahingon" seurauksena syntynyt Egil. Egil edustaa tiukkaa "linjajalostusta" ja tästä voikin kukin päätellä mitä tykkää. :P Mahtava menijä, oikea kullannuppu, käytökseltään holtiton, "vähän kumman näköinen". Sitä se on. Ja niin rakas. <3 Kekilius on nyt vähän reilun vuoden ikäinen, ja sillä on uskomaton työmotivaatio valjaissa. Tällä kaudella koitetaan pitää kilometrin kohtuullisina ja keskittyä siihen että homma pysyy hauskana, ja ensi kaudella näkee sitten mihin kaikkeen sen rahkeet todella venyvät. Odotan innolla. :) 


Energisoiva tyhypäivä

 Vietettiin puutarhan porukalla tyhypäivää Laajalahdessa tiistaina. Ilma oli hintsusti pakkasen tuntumassa ja aurinkokin välillä vähän näyttäytyi. Ohjelmana oli pilkkimistä, moottorikelkalla ajoa, hiihtämistä, lumikenkäilyä, koiravaljakkoajoa ja tietenkin erilaisten nuotiolla valmistettujen ruoka-annosten tuhoamista. Ruokalistalla oli mm. makkaraa, perunasalaattia, tuoretta leipää, tikkupullaa, paistettua leipäjuustoa&lakkahilloa ja nokipannukahvia. Eli sitä perinteistä ja hyväksi todettua settiä.





Meidän koissujen mielestä oli tosi kiva päästä retkeilemään, mutta rajansa on ketjussakin seisoskelulla. Joko mennään!? 




Rinkiä vedettiin monen kilometrin edestä ja kaikki halukkaat pääsivät reen kyytiin. Yksi uskalias halusi jopa ajaa itse ja pääsin minäkin ottamaan kyytiä. Rekiajeluiden välissä käytiin ajelemassa kelkoilla ja pilkkimässä, ja osa testaili lumikenkiä ja kävi hiihtämässkin. 





Kaiken kaikkiaan aivan mahtava päivä, mahtava seura ja just sopivasti ulkoilmaan liittyvää ohjelmaa. Tällaisia lisää!


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Pistin postia alueeni kansanedustajille

"Hei!

Haluan osoittaa huoleni metsähallituslain uudistuksesta ja Suomen luonnon yhtiöittämisestä. On väärin asettaa retkeilymaastomme ja ainutlaatuinen luontomme tuottovaatimusten alaiseksi, ja pahimmassa tapauksessa ne on tätä myötä mahdollista myydä ulkopuolisille osapuolille. Suomen suurin valttikortti on sen luonto, ja sitä on syytä varjella ja puolustaa kaikin tavoin. Erityishuolta aiheuttaa muutettu lause "Luonnonsuojelualueilla ei ole _lähtökohtaisesti_ tuottovaatimuksia". Suomen luonto on meidän kansallisomaisuuttamme. Se palvelee meitä kaikkia tasa-arvoisesti ja on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen. 

Osallistun harvoin poliittisiin kannanottoihin, mutta koen tämän asian niin tärkeäksi itselleni ja kaikille suomalaisille että pyydän teitä tuomaan näitä tärkeitä asioita esille. Ei tehdä hätiköityjä virheitä joita joudumme tulevaisuudessa katumaan. Lakiesitys on syystä palauttaa käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan. 



Ystävällisin terveisin
Sini-Marja Sangi, Kokkola" 



Pistäkääpä tekin ja allekirjoittakaa adressi














Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.