Joululahjaostoksilla Intersport Kokkolassa


Rakas joulupukki, tänä vuonna toivon, että saisimme Kokkolaan taas urheiluvälineitä myyvän liikkeen... 



Kokkolan urheiluvaatteiden ja –välineiden tyhjiö on vihdoin täytetty

//Toteutettu yhteistyössä Intersport Kokkolan kanssa

Kokkolan uusi Intersport on asettunut Chydenian kauppakeskukseen paraatipaikalle Clas Ohlssonin vanhoihin tiloihin. Intersportista löytyy hyvä valikoiman tuotteita monenlaiseen lajiin, kuten juoksuun, hiihtoon, sisäliikuntaan ja pallopeleihin.





Kokkolan Intersportin vetäjinä toimivat kestävyysurheilutaustaiset Terhi ja Tommi Martikainen, jotka hyppäsivät puikkoihin Tampereen Koskikeskuksen Intersportista. 

Joulushoppailijan on helppo löytää uuteen liikkeeseen, sillä se sijaitsee keskeisellä paikalla kauppakeskuksen ”pääaulan” yläpuolella.

Rullaportaat johdattelevat ylös osastoittain järjestettyihin tiloihin. Hyllyt ja rekit ovat melko matalia, jolloin tila tuntuu avaralta, eikä mihinkään muodostu ahtaita käytäviä. Tuotteita näyttäisi olevan tilaan nähden juuri sopivasti.





















Juoksuvarusteet hyvin edustettuina



Minulle oli  uusi juttu, että aikuisten juoksukenkiin tarjotaan 30 päivän tyytyväisyystakuu! Takuu myönnetään kun kengät on ostettu myyjän avustuksella käyttäen ilmaista FootBalance -jalka-analyysiä. Olikin positiivinen yllätys, että liikkeestä löytyy FootBalance -analyysi. Näyttäisi että tyytyväisyystakuu on jonkinlainen kamppanja, mutta toivottavasti pysyy pidempäänkin tarjolla. Erinomaista palvelua.

Muutenkin juoksupuoli oli ilahduttavan hyvin edustettuna. Löytyi erilaisia juoksukenkiä maantieimureista polkujuoksukenkiin. Oli sukkaa, säärystintä, juoksureppua ja vaatteita. Nastakengistä oli tarjolla Icebugia, Salomonia ja Sarvaa.

Sarvan kengät tuntui jalassa tosi kivalta, eli voi olla että pitää lähteä kenkäkaupoille.  Tällä kertaa mukaan tarttui juoksuun tarkoitetut villapohjasukat 9,90 € juuri sopivan pitkällä varrella. Näitä haetaan lisää mikäli testilenkki osoittautuu positiiviseksi. 

Suomen lähes jokaiseen vuodenaikaan sopivia nastakenkiä oli myös runsaasti esillä. Tämän talven uutuutena tulleita kitkakenkiä oli myös useampaa sorttia, joten kannattaa käydä tutustumassa niihin. 

Keräilin omien shoppailujen lomassa muutamia lahjavinkkejä pieneen ja isompaankin hankintatarpeeseen. Pehmeät paketit on ainakin itselle tosi mieluisia, ja erityisen kivaa on kun niistä paljastuu jotain villaista talven kylmää vastaan. 


Viikonloppuna joulukaupoille suuntaavan kannattaa tutustua näihin lahjaideoihin:



Devold -merinovillasekoitesukat 3 paria/19,90 €
Mc Kinley villasekoitesukat (meidän vaellusvalinta!) 12,90 €/pari
Merinovillabuffi 27,90 €/kpl
Villasekoitejuoksusukat 9,90 €/pari






Niin ja rakas joulupukki, jos vielä saisin toivoa niin... 



HigRoller -putkirulla 99,90 €
Icebug -säärystimet 34,90 € - luottovaruste! 
Juoksuvyö led-valolla 24,90 €
ProTouch Chill -lämpöliivi talvilajeihin 39,90 €





*** Inspiraatiopulassa voi hankkia sen joulun toivotuimman ohuen paketin, eli lahjakortin! ***






Intersport Kokkola 





Miksi kisoihin?



Miksi kisata, kun muutenkin voi harrastaa?

Tämä asia on pyörinyt minulla päässä useamman vuoden. Olen luonteeltani tosi tavoitteellinen, ja tykkään haastaa itseäni. En kuitenkaan osaa orjallisesti sitoutua yhteen asiaan kerrallaan, vaan haluan maistella vähän jokaiselta lautaselta. Tavoitteellisen urheilun kannalta tämä on hieman hankala ominaisuus, sillä tuloksia saavuttaakseni pitäisi panostaa enemmän yhteen lajiin.

Juoksun suhteen kisapäivän lukkoonlyönti toimii kannusteena treenaamiselle. Juoksu itsessään on minulle yleensä nautinnollista ja viimeistään lenkin jälkeen on hyvä fiilis. Hyvä kunto ja yleisesti viihtyminen omassa kehossa ovat arvokkaita juttuja.  Mutta aina ei huvittaisi lähteä lenkille ja tekosyitä löytyy vino pino. Vilkaisu kalenteriin kuitenkin kannustaa lähtemään, sillä treenaamatta esimerkiksi Karhunkierroksen mäet on kurjia.



Kisoissa on hyvä mitata sen hetkistä kuntoa. Varmasti aika moni lähtee juoksukisoihin vain voittamaan itsensä ja parantamaan omaa ennätysaikaansa. Tietenkin on myös se palkintokorokkeita hamuava joukko. 

Tykkään itse testailla erilaisia kisoja ja juoksen mieluiten poluilla, joten kuntoa on hankala verrata kisojen kesken. Oikeastaan vain Kokkola Cityrun on tapahtuma, johon olen osallistunut useampana vuotena samalle matkalle.

On vaikea sanoa tarkelleen mikä kisaamisessa viehättää. Osittain se on se valmistautuminen, etukäteisjännittäminen ja mahdollisimman optimaaliseen tilaan pyrkiminen ennen kisaa. Toisaalta se adrenaliiniryöppy jonka saa lähtöviivalla, hauskat juttutuokiot reitin varrella muiden kisaajien kanssa ja liikutus siitä kun on päässyt ehjänä maaliin ja suoriutunut taas yhdestä haasteesta.




Kisasin - tai siis yritin kisata - rekikoiralajeissa monta vuotta. En koskaan päässyt pienellä kotikutoisella valjakollani siihen pisteeseen että olisin voinut lähteä tyytväisenä kisaurille ja lopulta ymmärsin lopettaa. Asetin syksyn treenisuunnitelmilla hirveästi paineita itselleni ja koirille. Piti treenata tietty määrä viikossa, ja jos oli liian lämmin keli treeni tapahtui aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Treenin piti olla nousujohteista ja kyttäsin jatkuvasti kelloa että vauhdit pysyvät sopivina. Koirien terveys ja vetointo stressasivat.

Nyt kun siirryin arkihummailijoiden joukkoon, harrastuksesta on tullut paljon mielekkäämpää. Koirien kanssa mennään vain fiilistelemään eikä tekemisessä ole hitustakaan suorittamista. Syyskaudella ajellaan mönkijällä ja odotetaan talvea ja rekikelejä. Fiiliksen mukaan harkitaan jopa pidempää vaellusreissua koirien kanssa. Parasta on saada joku kaveri mukaan valjakkoseikkailuun! 

Kaikki on itsestä ja koirien kunnosta kiinni eikä mikään pakota tekemään tietyllä tavalla. Joillekin kisaaminen sopii, mutta itsellä on nyt paljon vapautuneempi fiilis.




Olen ajanut työmatkaa maantiepyörällä jo monta kesää ja pyöräily oli pitkään vain tapa siirtyä paikasta a paikkaan b. Olen kerran osallistunut Arvon kuntoajoihin Kälviällä ja sen suurempaa tarvetta ei ole lähteä kisailemaan kaksipyöräisellä.

Pari vuotta sitten ostimme talouteen ensimmäisen fatbiken ja oikeastaan vasta tänä syksynä innostuin aiheesta tosissani. Nyt juoksulenkkien rinnalle on tullut "maastomopoilut" ja saan siitä tosi paljon kiksejä. En kuitenkaan usko että löydän itseäni maastopyöräilykisoista, sillä en halua tehdä harrastuksesta tavoitteellista.




En ole vielä päättänyt millainen harrastaja minusta tulee ratsastusjousiammuntapuolella. Laji kiehtoo minua kovasti sen haastavuuden takia, ja on ollut ihana herättää kauan nukuksissa ollut heppatyttö. Ratsastusjousiammunta vaatii paljon, sillä siinä pitää treenata kahta eri elementtiä yhdessä ja erikseen. Aion katsoa ihan rauhassa mihin tämä tie vie, ja päätän sitten vasta haluanko pitää sen vain hummailutasolla vai lähdenkö panostamaan siihen enemmän.





Kisaamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Joskus ajatus stressaa ja seuraavalla hetkellä motivoi. Tulevia kisoja on kiva hehkuttaa juoksukavereiden kanssa ja itse tapahtumapäivä on lähes poikkeuksetta huikea. Kisoissa ei kuitenkaan ole pakko ravata, mikäli ei koe saavansa siitä mitään positiivista. 

Vaikea myös määritellä missä lajeissa haluaa kisata ja missä ei. Se on niin monesta asiasta kiinni. 

Tykkään harrastella monenlaisia eri lajeja, mutta se ei tarkoita että niissä kaikissa pitäisi olla täydellisen hyvä ja suoritusta pitäisi jollain lailla pystyä mittaamaan ja vertaamaan toisien vastaaviin. Yhtä lailla kun voin juosta vain itseäni varten voin myös suorittaa kisoissa vain itselleni. Harrastuksien pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä ja sisältöä elämään. 


Millaisia ajatuksia kisaaminen herättää sinussa? Toimiiko se enemmän motivaattorina liikkumaan, vai haetko sieltä jotain muuta? 




Marraskuun kuvakollaasi - kaikkea ja vähän muuta



Vuoden synkimmäksi kuukaudeksi mielletty marraskuu vilahti ohitse. Mitäs marraskuusta jäi parhaiten mieleen? 

Juoksu alkaa taas sujua ja marraskuussa tuli tehtyä ensimmäiset viikonloppupitkikset. Kokkolalaisen ultrajuoksijan meille tekemä juoksuohjelma rullaa taas omalla painollaan, ja on kiva tietää että siihen voi nyt muutaman vuoden kokemuksella luottaa. Keväällä pitäisi olla taas polku-ultrakunnossa! 

Pimeään vuodenaikaan kannattaa hyödyntää kaikki päivänvalo, ja heti aamusta tehty useamman tunnin rauhallinen juoksulenkki tai sauvakävely metsässä on parasta lääkettä kaamosväsymykseen. Arkena työt alkavat ennen päivänvaloa ja loppuvat jo hämärän tullen, eli viikonloput ja lounastauot kannattaa tosissaan hyödyntää. Vielä kun pakettiin yhdistää nelijalkaisia kavereita alkaa kaamoksen selkä taittua kuin huomaamatta.

Tein reissun Hollantiin Yalp:n tehtaalle kotimaisen ulkoleikkivälinevalmistajan Lappsetin kutsumana. Yalp valmistaa Lappsetille interaktiivisia leikkivälineitä, kuten palloseiniä, ulkokäyttöön tarkoitettuja dj-pöytiä sekä tanssiin, leikkiin ja oppimiseen kannustavia leikkivälineitä. Ehdimme tehdä pikakierroksen Amsterdamissa, ja minulle jäi kokonaisuudessaan sellainen fiilis että Hollantiin on päästävä uudestaan! Erityisesti kiinnostaisi tehdä pitkä pyöräretki ihania maaseututeitä pitkin. 

Ratsastusjousiammuntapuoli on taas aktivoitunut kun sain vuokrattavaksi ihanan hevosen meidän seuralaiselta. Marraskuussa kävin tunneilla tutustumassa Prinssiin ja kaivoin syyslevossa olleen jousen piirongin päältä. Ampuminen tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta, vaikka tekniikka on ihan hakusessa. Ensi syksynä osallistumme Mokan kanssa Kokkolan keskiaikapäivien kulkueeseen ja järjestämme jotain kivaa jousiammuntaan liittyvää ohjelmaa perjantaille.

Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistavia koristeluita suunniteltiin kovaa kyytiä, ja joululahjaostokset tuli tehtyä lähes kokonaan marraskuun puolella.


Kuinka sinun marraskuusi sujui? Osallistuitko kenties marrasputki -juoksuhaasteeseen?
 

Kiitos Suomen luonnosta



Tämän maiseman syliin synnyin 
metsän kämmenelle 
Opin hengittämään sen tahtiin 
Syvään. Kiireettä. 
Opin sen askeleet. Laulut. 
Sen osaksi juurruin. 
Opin näkemään metsän puilta, 
puut metsältä. 
Kuulemaan perhosen lennon, 
näkemään tuulen liitelyn 
niityn yllä. 
Nyt 
missä tahansa 
mutta kotona tässä maisemassa. 




Tätä metsää rakastan: 
naavapartakuusia 
suopursusoita 
kivikkorinteitä 
neulaspolkuja 
Rakastan iltaan hiljenneenä 
kevään lauluja helisevänä 
myrskyssä kohisevana. 
Tätä karua 
hoitamatonta. 
Keloineen pahkoineen 
lahorastaineen. 
Tätä metsää rakastan. 
Tätä maata.




Suomen juhlapäivän tunnelmaan minut saattelee minulle niin kovin rakasMaaria Leinosen runo. Minulle Suomessa on parasta luonto. Se on ainutlaatuinen, monipuolinen ja täysin korvaamaton. On mahtavat ja tunnelmalliset metsät, tunturit, järvimaisemat, puhtaat vedet ja ilma jota hengittää, tuoksuvat suot, vuodenajat... 

Kävin läpi valokuviani ja yritin etsiä niitä parhaita otoksia kotimaasta. Kuvia on aivan liikaa enkä mitenkään voi valita niistä suosikkeja. Suomen luonnossa kaikki on omalla tavallaan niin upeaa. Viihdyn kaikissa Suomen maisemissa. 




Suomi on maagisen kaunis ja puhdas...




... väkivahva, herkkä...




... vivahteikas, suoraviivainen...




 ... viihtyisä...




... mystinen... 




... haastava...




... avara ja tilava... 



...tuttu ja turvallinen. 


Suomessa on kaikki mitä voi toivoa luonnolta. Arvostan loputtoman paljon kotimaatamme, ja en osaisi kuvitella asuvani missään muualla. Pyrin siihen, että osaisin päivittäin nauttia luonnon tarjoamasta monipuolisuudesta ja elämyksistä. 

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille! Annetaan Suomen luonnolle se arvo joka sille kuuluu. 

Suomen paras ulkoilubloggaaja 2017!


"Voin iloksesi ilmoittaa, että SINUT on äänestetty Suomen parhaaksi ulkoilubloggaajaksi 2017!"

En voi vielä oikein uskoa että tässä kävi näin. Minut äänestettiin huikean hienojen bloggaajien joukosta Suomen parhaaksi ulkoilubloggaajaksi 2017!

KIITOS siitä kuuluu teille kaikille ihanille äänestäjille! Aivan pala nousi kurkkuun kun luin muutamia nimettömiä kommentteja joita sain luettavaksi. Olen niin iloinen että rakkaus luontoon ja liikuntaan on välittynyt myös sinne ruudun toiselle puolelle, ja tämä todellakin motivoi jatkamaan bloggaajana.

Nyt vielä jännitetään kisan lopullisia tuloksia, jotka selviävät viikolla 50. Raati valitsee Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan voittajien keskuudesta Pohjoismaiden parhaan ulkoilubloggaajan.





Lämmin kiitos vielä kaikille äänestäneille! Toivottavasti viihdyt mukana retkilläni myös tulevaisuudessa!







Tyttöjen erämaaseikkailu

Kuva on otettu omalta erämaaseikkailultani Hetta-Pallas -reitillä Tsappa-koiran kanssa.


Nyt täytyy antaa vahva suositus tv-sarjasta, joka löytyy YLE Areenasta. Kyseessä on nimittäin Tyttöjen erämaaseikkailu, joka kertoo viidestä norjalaisneidosta jotka haastavat itseään pohjoisen luonnossa.

Sarjassa nähdään huikeita maisemia Huippuvuorilta, Alaskasta ja Finnmarkin erämaasta. Kannattaa katsoa!



Tyttöjen erämaaseikkailu:


https://areena.yle.fi/1-3808537



Talvi kutsuu



Talvi antaa taas odottaa itseään ja mikäli aikaisimpiin vuosiin on luottamista, niin valkea joulu saattaa jäädä haaveeksi. Tätä on turha jäädä surkuttelemaan, vaan asian voi korjata pienellä liikulla pohjoisemmaksi. 

Vietämme jouluaaton perheen parissa ja lähdemme siitä miehen kanssa kohti UKK-puistoa. Reittisuunnitelmat on vielä kesken, mutta ajatus on hiihdellä vajaa viikko ahkioiden kanssa jossain päin laajaa kansallispuistoaluetta. 

En malta odottaa, että pääsen ihastelemaan kaamoksen sävyjä ja nukkumaan teltassa! Raskaat hiihtopäivät tuulettavat päätä ja tunturien päältä näkee kauas. On myös erityisen ihanaa jakaa nämä hetket sen oman rakkaan kanssa. 





Haluaisitko päästä seuraamaan reissuvalmisteluita blogipostausten muodossa? Onko joku tietty asia joka erityisesti kiinnostaisi? 


Ps. Ethän unohda klikata äänestysnappia täällä! Äänestää voit huomiseen eli 3.12. saakka. 

Talviyö ulkona




Minulta on toivottu paljon vinkkejä talvisiin retkiin, joissa nukutaan yö ulkona. Olen tehnyt retkeilyhistoriani aikana monenlaisia talvireissuja päiväretkistä pidempiin vaelluksiin. Lähilaavut on tulleet tutuiksi ja olen nukkunut myös taivasalla järven jäällä. Talvitelttailu on aivan erityisen lempparia.

Pakkasretkeilyssä on oma taikansa ja toivottavasti saisit näistä vinkeistä inspiraatiota lähteä kokeilemaan!




Kannattaa aloittaa pienestä, eli reissu oman paikkakunnan laavulle tai kodalle on hyvä tapa testata talviretkeilyä. Nuotiolla fiilistely pakkasen paukkuessa on aivan omaan luokkaansa. Ja tarvittaessa pääset vetäytymään kotiin lämmittelemään. Yksi hyvä vaihtoehto on heittää makuupussi kotipihalle ja nukkua siellä. Tärkeintä on että pääset kokeilemaan turvallisissa olosuhteissa miten varusteet toimivat ja mitä tuntemuksia pakkasyö herättää. 




En halua valehdella tai kaunistella asiaa. Talviretkeily on usein enemmän tai vähemmän epämukavaa. Jossain vaiheessa tulee ihan varmasti vähän vilu ja toisinaan tosissaan kylmä, mutta siitä selviää. Kaikessa pitää aina olla järki päässä (eikä jäässä, heh). On eri asia vähän palella kesäyönä tunturissa kuin jäätyä talvella ulkona. Jossain vaiheessa toimintakyky alkaa heikentyä ja tekeminen on vähemmän tehokasta ja järkevää. Ole siis tarkkana, ja ota talviretkelle kaveri mukaan. Näin voitte seurata toistenne kuntoa. 

Haluan myös tuoda esiin talviretkeilyn varustelupuolen, joka kieltämättä tekee lajista mukavamman mitä enemmän niihin satsaa. Nukkumisen kannalta tärkeimpiä hankintoja ovat makuupussi ja -alusta. Itse aloitin homman melko köykäsillä varusteilla ja selvisin siitä hengissä. Makuupussiin piti vain sukeltaa kunnon vaatekerros päällä.  




Aamulla ei huvittaisi nousta makuupussista. Tuvassa yöpyessä voi heittää vaikka kivi-sakset-paperit kaverin kanssa kumpi joutuu nousemaan kaminan lämmitykseen. Ulkona ei oikein auta muuta kuin vetää vaatetta niskaan ja sietää pienet aamuhytinät. Kuuma ruoka ja juoma auttaa kummasti. En suosittele keittimen käyttöä teltassa jos ei tiedä tasan tarkkaan mitä tekee. 




Selviä talviyöstä ulkona:



- Osta litran Nalgene , täytä se varovasti kiehuvalla vedellä, sulje hyvin ja tiputa villasukan sisälle. Näin saat makuupussiin koko yön kestävän lämpöpatterin.
- Kerrospukeudu, kerrospukeudu, kerrospukeudu. Alle villaa ja siihen vielä esim. mikrofleeceä päälle. Tarvittaessa vielä lisäkerroksia mikäli makuupussi ei riitä.
- Muista vetää kunnon villapipo päähän ennen nukkumaanmenoa.
- Mikäli et omista talvimakuupussia voit hyvin käyttää kahta köykäisempää pussia päällekäin.


- Jalkaan pari kerrosta kunnon villasukkia ja varpaat kiittää. Katso etteivät ne kiristä liikaa.
- Syö illalla riittävästi ja nauti lämmintä juotavaa. 
- Satsaa makuualustaan ja käytä ainakin kahta solumuovialustaa päällekäin. Kylmä hiipii alhaalta. 
- Älä mene makuupussiin valmiiksi viluisena, vaan pompi ja lämmittele ennen sitä. Pyri myös siihen ettet hikoilisi päivän aikana vaatteita märiksi. Talvella niiden kuivaaminen on hankalaa. 
- Jos mikään näistä ei auta, jemmaa vielä koiranpentu makuupussin sisälle: 




- Suojaa elektroniikka makuupussin sisälle tai kylmälaukkuun lämpimän vesipullon kanssa. Jemmaa myös seuraavan päivän vaatteita makuupussin jalkopäähän niin aamu alkaa mukavammin.
- Kaikki jäätyy, joten älä jätä vesipulloa taivasalle mikäli haluat juoda siitä aamulla.
- Kattilalla voi sulattaa lunta ja jäätä, mutta muista laittaa pieni "siemenvesi" kattilan pohjalle ettei se pala rikki.
- Älä unohda pakata otsalamppua. Yölliset pissareissut on muutenkin epämukavia.


Hauskoja retkiä! Herättikö teksti jotain ajatuksia tai kysymyksiä talviretkeilyyn liittyen? 



Ps. Ethän unohda klikata äänestysnappia täällä! Äänestää voit 3.12. saakka.


Parasta vaelluksilla



Olen yrittänyt viikonlopun saada aikaiseksi kattavaa teksti talviretkeilystä ja ulkona yöpymisestä. Viilaaminen ottaa aikaansa, ja jotenkin koen että tämä täytyy tehdä kunnolla. Olen myös käynyt läpi satoja valokuvia, ja jäänyt fiilistelemään niiden äärelle. Jos talviretkeilyjuttu vielä antaa odottaa itseään, niin miksi en kirjoittaisi jotain hieman kevyempää siinä välissä?

Puhutaan siis vaellusten parhaista hetkistä! 



Ei tarvitse edes miettiä mikä kiilaa kärkeen vaelluslemppareissa. Se on nimittäin vesistöjen ylitykset. Mitä enemmän niiden eteen pitää nähdä vaivaa sitä parempi. Norjan vaelluksella sain tehdä melkoisesti töitä että sain houkuteltua vaellusseurueen pienelle oikoreitille, joka sisälsi hyytävänkylmän ja leveän jäätikköjoen kahlauksen. Parhautta! 



Ruoka - oli se sitten missä muodossa tahansa. Ruoka maistuu ulkona vain niin paljon paremmalta, ja yleensä sitä nauttiessa on vielä sudennälkä kaikkien niiden menetettyjen kalorien vuoksi. Ruokaa on kiva saada nopeasti, joten ruokatermari on erityisesti talvella oiva matkakumppani.



Täydellinen leiripaikka ja oma teltta takaavat hyvän lepohetken ja rauhaa. Tiedättekö sen tuoksun teltassa? Sellainen jännän rauhoittava ja tuttu. Jossain vaiheessa siihen sekoittuu pesemättömien vaelluskehojen ödöörit, mutta sekin on niin tuttua ja turvallista. ;)



Kun luonto esittelee voimiaan ja olosuhteet muuttuvat haastaviksi on fiilikset katossa. Pieni pelko pistää toimimaan tehokkaasti ja mahdollisimman fiksusti jotta tilanteesta selvitään parhaalla mahdollisella tavalla. Todelliset vaaratilanteet on tietenkin erikseen, mutta tunturituulen paiskoessa telttaa kivimuurin rakentaminen pilkkopimeässä on jotain muuta kuin kotiarkea.




Nouseminen ylöspäin on tosi palkitsevaa ja tykkäilen siitä ihan tosissani. Korkealta näkee kauas ja se on lähes aina vaivan arvoista. Syke nousee, jalkoja polttelee ja hengitys tihenee. Huipun takana on aina valehuippu, mutta kuka nyt haluaisi hyvän nousun loppuvan?




Olisi kiva kuulla sinun vaellustesi tähtihetket? Mistä saat parhaat fiilikset? 


Ps. Ethän unohda klikata äänestysnappia täällä