Vaellusruokaa: mausteinen bataatti - kikhernecurry


Bataatti - kikhernecurry


2-3 annosta


Ainesosat: 

Kuivattavat:

1 keskikokoinen bataatti
2-3 porkkanaa
1 paprika
250 g miniluumutomaatteja
1/2 parsakaali
1 tlk kikherneitä valutettuna
100 g fetaa/halloumia

Mausteet:

1-2 rkl sipulirouhetta (tai 1 kuivattu sipuli)
1 tl valkosipulirouhetta (tai 2 kuivattua valkosipulinkynttä)
1 rkl kuivattua tomaattipyreetä
reilu loraus oliiviöljyä
2 rkl kookosjauhetta
1 rkl raakaruokosokeria (tai muuta mekeutusta)
1 tl chiliä
1 rkl curryjauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl kurkumaa

suolaa maun mukaan

Huom! Voit myös käyttää valmista currymausteseosta, esim. Santa Marian Curry masala (älä käytä koko pussia). Lisää kuitenkin kuivattu kookosjauhe erikseen ja suolaa maun mukaan. 

Lisäksi:

2 rkl oliivöljyä


Valmistus:



Kuivaaminen 

Pilko bataatti pieniksi noin 2 cm x 2 cm lohkoiksi tai muuhun pienehköön muotoon. Laita bataatit hetkeksi kiehumaan kuumaan veteen, jotta ne hieman pehmenevät. Älä keitä niitä kuitenkaan täysin kypsiksi, että ne pysyvät kasassa. Tee sama käsittely myös porkkanoille, mutta huomioi että niissä on hieman pidempi keittoaika. Pilko parsakaali pieniksi nupuiksi ja ryöppää ne nopeasti kuumassa vedessä. Pilko paprika pieniksi kuutioiksi tai suikaleiksi. Puolita miniluumutomaatit. Huuhtele ja valuta valmiiksi kypsät kikherneet. Murusta feta leivinpaperin päälle.

Nyt olet valmis kuivattamaan ainesosia. Juureksissa ja kasviksissa olen käyttänyt kuivurissa 50 asteen lämpötilaa. Uunissa käy sama lämpötila, kunhan luukku on raollaan. Kuivausaika riippuu monesta tekijästä, kuten ilmankosteudesta, mutta useampi tunti siinä menee. Levitä kuivattavat ainesosat ohuelti laajalle alalle ja vältä klimppejä. Sekoittele välillä kuivaamisen aikana. Kasvikset ovat valmiita, kun ne ovat kovia/sitkeän oloisia. Voit maistaa niitä todetaksesti tämän. Fetalle sopii sama 50 asteen lämpötila, ja valmiina se on rouskuvaa.

Kun kuivaaminen on tehty voit laittaa kaikki kuivatut ainesosat samaan minigrip-pussiin. Kannattaa ottaa hieman reilu pussi, jotta voit tarvittaessa liottaa ruokia myös siinä. Mausteet olen tykännyt pistää omaan pikkupussiinsa (jos en käytä valmista sekoitusta), jolloin niitä voi hetken kuullottaa öljyssä ennen muiden ainesten lisäystä. Mutta tämä on ihan hifistelyä, voit lisätä mausteet myös kuivattujen ainesten sekaan.

Kuivattuja ruokia minigrip-pusseissa

Valmistus




Lisää kuivattujen ainesten sekaan kylmää vettä niin paljon että ne peittyvät. Voit liottaa niitä joko minigrip-pussissa tai kattilassa. Mitä pidempi aika sen parempi, eli ainakin pari tuntia jos malttaa. Laitamme itse monesti iltaruuan jo lounaalla/iltapäivän tauolla likoamaan tupla-minigrippiin, jolloin leirissä ei tarvitse odotella ruokaa.

Jos haluat, voit kuullottaa mausteet kattilassa öljyssä ennen kuivattujen ainesten lisäämistä. Tai mennä helpoimman kautta, ja kipata vain kaiken kerralla kiehumaan. Kuumenna ruoka kiehuvaksi ja keitä kunnes kaikki ainesosat ovat pehmenneet. Lisää tarvittaessa vettä. Nauti!



Huom! Suosittelen lukemaan kuivaamisesta tämän



Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista


TOP 5 vaelluskohdetta konkareille




Hohhoi, kaikki on jo nähty. On käyty Karhunkierrokset, Hetta-Pallakset ja Nuuksiot. Varusteita päivitetty, kompassi on hallinnassa ja retkitaidot takataskussa. Vaeltajana kaipaat haasteita, mutta mistä niitä löytyy? Keräsin muutaman vinkkivitosen hyväksi havaitsemistani Pohjoismaiden kohteista, joiden pitäisi miellyttää vaativampaakin sielua.

Kaikki kohteet - ehkä Islantia lukuunottamatta - toimivat erinomaisesti sekä kesällä että talvella.






Omien polkujen Sarek 



Kebnekaisen paljon kuljettujen reittien jälkeen kannattaa ottaa suunta Sarekiin. Jos olet valmis tekemään paljon ylityksiä, haastamaan jäätikköjokia ja hurjia tunturituulia, kulkemaan varvikossa, kivikossa, suolla ja rinteissä pärjäät varmasti. Vuoria löytyy valloitettavaksi useampia, joten kannattaa varata ainakin yksi huiputuspäivä ohjelmaan. 

Sarekissa ei ole merkittyjä reittejä eikä tupia, joten kartanlukutaidon ja kompassin pitää olla hallussa. Alueelta löytyy joitakin vakiintuneita kulku-uria joita seurailemalla välttää ehkä pahimmat pusikot. Puhdasta vettä löytyy hyvin kaikkialta. 



Hornstarndir - Maailman laidalla




Islannin länsivuonoilla sijaitseva Hornstrandirin niemi ei liene monelle tuttu. Hornstrandir on hyvä vaelluskohde omatoimiselle ja kokeneelle vaeltajalle, joka kaipaa jotain erilaista. Lähtöpaikka vaellukselle on Isafjördurissa, josta ennakkoon varattu venekyyti kuljettaa johonkin niemen pienistä poukamista. Oma majoite on pakollinen ja varusteissa on syytä huomioida Islannin sateinen ja tuulinen sää. 

Hornstrandirilta löytyy paljon vaellusreittejä, joita valloittaa oman mielenkiinnon ja osaamisen mukaan. Suosittelen ainakin käymään Hornvikin pystysuorilla jyrkänteillä ja pitämään silmät auki varastelevien naalien varalta. Rannassa näkee usein kivillä pötkötteleviä hylkeitä, ja saaren linnusto on omaa luokkaansa. 


Jääjättiläisten Jotunheimen



Jotunheimenissa kaikki on suurta; vuoret, joet, laaksot, kivikot, jäätiköt. Yläilmoissa lymyävien huippujen välissä kulkiessa tuntee itsensä hyvin pieneksi ja kokee suurta kunnioitusta mahtavaa luontoa kohtaan. Jotunheimenillä sijaitsee kaksi norjan korkeinta huippua, joista kumpikin on saavutettavissa normaaleilla retkeilyvarusteilla. Myös kuuluisa Besseggenin harjanne kannattaa käydä katsastamassa väkijoukoista huolimatta. 

Jotunheimenin kansallispuisto on valtavan suuri, ja tunturimajojen ympäristöä lukuunottamatta siellä saa liikkua suhteellisen rauhassa. Jokien ylitykset voivat olla vaativia. 


Muotkatunturien kaunis erämaa



Aivan Suomen pohjoisosissa sijaitseva Muotkatunturien erämaa tarjoaa kokeneelle vaeltajalle loputtomasti tutkittavaa erämaata. Muotkalla parasta on kauniit joenvarret, upeat hiekkarannat, vaikuttavat honkametsät ja miellyttäväkulkuiset tunturipaljakat. Muotkalla tuntee tosissaan olevansa yksin puhtaan luonnon keskellä. 

Kulkua rajoittavat jonkin verran laajat suoalueet erityisesti puiston eteläosissa. Muotkalta ei löydy merkittyjä reittejä, mutta tarkkasilmäinen kulkija voi seurailla vanhaa postipolkua joka kulkee puiston halki. Tupia on vähän. 


UKK-puisto 



Suomen vaelluskohteiden yksi helmistä houkuttelee luoksensa yhä uudelleen. UKK-puisto sopii tietyllä varauksella myös tuoreille vaeltajille, mutta kokeneelle kulkijalle se tarjoaa upeita elämyksiä vaihtelevan luonnon keskellä. Avotunturialueilta näkee pitkälle ja huiput ovat hyvin saavutettavissa jalan. 

UKK-puistosta löytyy merkittyjä reittejä ja maastoon painautuneita vakiintuneita kulku-uria, mutta puisto suorastaan houkuttelee poikkeamaan polulta omille reiteille. Tupaverkosto on kiitettävän kattava, ja osasta löytyy jopa sauna.






Edellisessä postauksessa jaettiin vinkkejä uusille vaeltajille. 



Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista

TOP 5 vaelluskohdetta uusille harrastajille



Haluaisitko lähteä kokeilemaan vaeltamista, muttet vielä omaa kovin paljon kokemusta? Listasin omasta mielestäni parhaat reittivinkit tuoreille vaeltajille, jotka hakevat elämyksiä sopivan haastavissa maastoissa sulan maan aikaan. Vaeltamisen voi aloittaa aivan kotinurkilta muutaman päivän reissuilla, mutta jossain vaiheessa tulee ehkä tarve tehdä se "iso reissu", jolla todella testataan onko tässä se oma intohimo vai tuleeko kiire kotiin? 

Kaikki kohteet ovat minulle tuttuja, joten kysy ihmeessä lisätietoja jos innostut jostain! Todetaan nyt varmuuden vuoksi myös se, että kaikki kohteet sopivat toki myös kokeneemmille retkeilijöille, ja niihin saa paljon lisäsisältöä lähtemällä niin sanotusti omille poluilleen.


Kuva lainattu Luontoon.fi


Koli - Ei niin hirveän kaukana




Kolille on kohtuullinen ajomatka lähes joka puolelta Suomea. Perinteinen Herajärven kierros kulkee Pielisen rantamilta Herajärven ympäri vaihtelevissa maisemissa. Reitin kohokohtia ovat korkeat vaarat ja kallioiset huiput, tunnelmalliset metsätaipaleet ja rauhalliset perinnemaisemat. Reitin varrella on lukuisia eri majoitusvaihtoehtoja aina lakanamajoituksesta lähtien. Suosituin lähtöpiste reitille lienee Ukko-Koli.

Kolin maastossa saa varautua juurakkoisiin reitteihin ja ylös-alas sahaavaan maastoon. Muutama tiukka nousu ja jyrkähköjä laskuja, mutta ei mitään kovin pahaa. Kannattaa laittaa nilkkaa hyvin tukevat ja pitäväpohjaiset kengät. Vesihuoltoa joutuu miettimään vähän reitin vesipisteiden mukaan. Maisemat on upeat!

Lisää Kolista Luontoon.fi


Pallas-Hetta kuljettaa avotunturissa




Pallas - Hetta (tai Hetta - Pallas) on hyvin merkitty mutta haastava vaellusreitti, joka kulkee upeilla avotunturialueilla Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Reitti on 55 kilometrin mittainen, ja matkan varrelta löytyy telttapaikkoja ja erätupia. Sekä Hetasta että Pallakselta löytyy autonsiirtopalveluita, ja kummatkin pisteet ovat saavutettavissa julkisella liikenteellä. 

Lukuisissa ylä- ja alamäissä on jalat kovilla, mutta maisemat huipulla palkitsevat. Kesällä ja alkusyksystä reitillä on paljon muitakin kulkijoita, mikä toisaalta parantaa sen turvallisuutta. Kunnon kuorivaatteet ja tukevat kengät suositeltavat. Harkitsisin myös sauvojen mukaan ottamista mäkien valloittamiseen.



Se perinteinen Karhunkierros



Karhunkierroksen Pikku-Karhu lienee monelle ensimmäisiä Pohjois-Suomen retkikokemuksia. Aivan ei olla vielä lapissa, mutta maisemat ovat upeat. Karhunkierros on pituudeltaan 80 kilometriä, ja siitä on helposti kuljettavissa myös lyhyempiä pätkiä (55 km, 32 km jne). Majoitusvaihtoehtoja on reitin varrella kohtuullisesti, joskin oma teltta on suositeltava reitin suosion vuoksi. Linja-autoyhteydet reitin lähtöpisteisiin ovat hyvät. 

Karhunkierroksen reitin varrelta löytyy vähän kaikenlaista. On isoja nousuja, metsätaipaleita, juurakkoa ja suota. Upeita koskia, kallioita ja metsätiepätkiä. Tunturissa avoimilla paikoilla tulee kylmä ilman kunnollista suojaa sateelta ja vedeltä. Myöskin kenkävalintaan kannattaa satsata. 

Lisää Karhunkierroksesta Luontoon.fi.



Tunnelmallinen Salamajärvi kutsuu yhä uudelleen



Keski-Suomesta löytyy upea erämainen Salamajärven kansallispuisto, jonka laajat suomaisemat, kivikkoiset järvet ja synkät metsät kutsuvat tutkimusmatkalle. Alueen läpi kulkee yli 100 kilometriä pitkä Peuranpolku, mutta aloitteleville retkeilijöille suosittelen lämpimästi 58 km:n mittaista Hirvaan kierrosta. Rengasreittinä se on logistisesti helppo järjestellä, ja reitti on merkitty maastoon selkeästi. Matkan varrelta löytyy kaivoja joista ottaa juomavettä, ja matkalla on myös laavuja ja tupia joissa yöpyä. Oman teltan varaaminen on suositeltavaa. 


Hirvaan kierroksella on joitakin kivikkoisia kohtia, jotka ovat märällä kelillä liukkaita. Samoten pitkospuut ovat petollisen niljakkaita. Alueella pärjää hyvin järkevällä ulkovaatetuksella ja vedenpitävillä kengillä. 




Lempeä Lemmenjoki




Lemmenjoki on ennen kaikkea historiallinen vaelluskohde, jossa perinteinen kullankaivuu on edelleen läsnä. Lemmenjoella on vahva tupaverkosto ja hyvin merkityt kulkureitit, ja jokivene kuljettaa vaeltajia kumpaankin suuntaan jokea pitkin. Njurkulahdessa sijaitsee hyvä lähtöpiste reiteille. Merkittyjä reittejä löytyy noin 60 kilometriä. Lemmenjoen helposti seurattava ja turvallisuutta luova figuuri lipuu vaeltajan ohitse korkean rantatörmän alapuolella. Vaeltaja pystyy seurailemaan jokea ja tekemään pieniä pistoja pois jokivarresta ilman suurempaa eksymisen vaaraa. 

Maasto on pääosin helppokulkuista mutta märän kelin sattuessa vedenpitävät kengät ja vaatteet ovat suositeltavia. Alueelta löytyy myös avotunturia, jossa tuuli on melko ottavaa. 

Lisää Luontoon.fi.


Mitäs pidit vinkeistä? Oliko näistä hyötyä? 


Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista

Treeniviikko 4



Pitkästä aikaa treenikuulumisia! Vuoden ensimmäinen flunssa alkaa olla selätetty ja tällä viikolla päästiin toteuttamaan treeniohjelmaa hieman kevennetysti. Täytyy kyllä sanoa että voi veljet tuo liikunta on tärkeää sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille! Viikko on mennyt energisissä merkeissä niin kotona kuin töissäkin, ja mieli on ollut tosi virkeä ja positiivinen. 

Tiistaina käytiin vetäisemässä kuuden kilometrin hankijuoksulenkki metsäteitä, peltoja ja polkuja pitkin. Lunta oli paikoin aika paljonkin ja todella sai tehdä töitä että jalka liikkui eteenpäin. Ohjelmassa oli pk-tasolla tehtävä lenkki, mutta eihän se ihan siellä pysynyt. 

Keskiviikkona kävin tallilla ratsastamassa kentällä tunnin verran. Samalla sain hyvää hyötyliikuntaa tallitöiden muodossa, kun piti roudata vesiä sisälle ja ulos, siivoilla lantaa, tehdä heinäsäkkejä jne. Mittari näytti yli 200 % päivän aktiivisuudesta kun olin vielä kotona juoksuttanut koirat ja siivonnut tarhat (ja miettinyt että kylläpä tätä p...n siivoamista riittää tälle päivälle).

 


Torstai oli taas juoksupäivä, ja käytiin rämpimässä samoilla urilla kuin tiistaina vajaa seiska. Jalka nousi ihan kivasti ja tällä kertaa en edes katsonut sykemittaria kun tiesin että ylhäällä mennään. Onneksi ohjelmassa oli vauhtikestävyyttä, joten sillä ei niin ollut väliä. 

Perjantaina lähdettiin suoraan töistä Laajalahteen hiihtämään 1,5 tunnin lenkki. Kierrettiin vähän omia polkuja tunturisuksilla ja tultiin rantoja pitkin takaisin. Meillä keikkui reput selässä, ja lenkin jälkeen sytytettiin nuotio ja värkättiin iltaruuaksi härkispatongit ja kuumaa kaakaota. Ai että! Pakkasta oli varmaan -15 astetta.


Lauantai oli lepopäivä, mutta ei sekään mennyt löhöilyn puolelle. Aamulla odotin sähköisissä fiiliksissä että päivä vähän valkenisi ja pääsisin ajamaan valjakolla. Pakkasta oli lähemmäs -20 astetta ja ajelin useamman tunnin kahdella eri kokoonpanolla. Tästä suoriuduttuani suuntasin ystävän kanssa avantoon. Tuntui taas parin viikon tauon jälkeen melko kirpakalta mutta ihanan rentouttavalta. Kotona piti vielä kantaa polttopuita sisälle, hoitaa lintulaudan lukuisille vierailijoille appeet ja puruttaa ja heinittää koirien kopit. Voin kertoa että illan makasin vain sohvalla ja luin kirjaa! 

Sunnuntaina oli pitkispäivä ja runsaan lumitilanteen vuoksi suuntasimme lenkin kaupunkiin. Juoksimme perinteisen "margariinilenkin", jota Kokkolan ultrajuoksijat käyvät tallaamassa harva se päivä. Saatiin 15 kilometriä kasaan ja lenkki tuntui jostain syystä älyttömän raskaalta. Ehkäpä pitkään sairastettu flunssa vei kunnon alemmas mitä ajatteli, ja viikon aktiviteetit rasittivat kroppaa enemmän kuin oli tarkoitus?

Joka tapauksessa treeniviikko oli todella onnistunut, ja juoksumotivaatiota ei tarvitse näemmä hakea mistään. Pk-lenkit pitää saada pysymään taas siellä omalla tasollaan, mutta onneksi tuli hiihtoa ja muuta kevyempää tehtyä korkeasykkeisen juoksun kaveriksi. Vielä kun saisin venyttelyt ja lihaskunnot mukaan kuvioihin niin voisin olla todella tyytyväinen.


Hauskaa ja aktiivista alkavaa viikkoa! 



Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista



Retkiruokaa: Porkkana - linssisosekeitto


Tää on muuten kova! Porkkana-linssisosekeitto on meidän arkiruokaa, ja kokeilin kuivattaa sitä myös vaellusmuonaksi ruokatermarista nautittavaksi. Todella toimiva ja maistuva kokonaisuus, joka on nopea valmistaa, vie vähän tilaa ja helppo nauttia. Kannattaa ottaa kokeiluun kotosallakin!


Porkkana-linssisosekeitto


Ainekset (2-4 annosta)


1 kpl sipuli
3 kpl valkosipulinkynttä
6 kpl porkkana (350 g)
1 rkl tuoretta inkivääriä (raastettuna)
1 tl kurkumaa
1 rkl curryjauhetta
2 tl punaista currytahnaa
1/2 tl jauhettua korianteria
6 dl vettä (tai sen verran että ainesosat juuri peittyvät)
2 rkl kasvisfondia
2 dl punaisia linssejä (kuivatavaraa) 
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

1 prk kookoskermaa


Valmistus

Kuori kasvikset. Hienonna sipulit, paloittele porkkanat ja raasta inkivääri.

Lisää kattilaan pari ruokalusikallista vettä ja kuumenna hetki mausteita (kurkuma, inkivääri, curry, currytahna, korianteri) vesitilkassa ja lisää sitten sipuli ja valkosipuli ja porkkanat. Kuullota pari minuuttia.

Lisää vesi, fondi ja linssit. Laita vettä vain sen verran, että aineosast peittyvät. Parempi lisäillä vettä ruuanlaiton edetessä tarpeen mukaan jotta ruuasta tulee mahdollisimman paksua. Se helpottaa kuivaamista. 

Keitä kunnes porkkanat ja linssit ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kookoskerma.

Soseuta keitto. Levitä sose leivinpaperin päälle uuninpelleille siten, että keittoa tulee n. 1-2 cm vahvuinen kerros. Laita uuninpellit mielellään kiertoilmauuniin (ilmankin pärjää) ja pönkää luukku raolleen. Säädä uuni 60 asteeseen ja kuivaa kunnes levy on rapsakka. Voit kääntää ja rikkoa levyä kuivatuksen edetessä.

Kun levy on kuivannut rapsakaksi laita palat (kannattaa kuivata pienissä erissä) monitoimikoneeseen ja riko jauheeksi. Annostele jauheesta 2-4 annosta minigrip-pusseihin. 

Retkellä lisää aamulla pussillinen jauhetta tavallisen termariin tai ruokatermariin ja vettä perään. Annostelu on hieman fiiliksen mukaan, mutta puoli litraa vettä on varmaan passeli. Lounasaikaan nauti keitto suoraan termarista leivän kera. 






Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista

Retkitaitoja: MSR XGK -keittimen huoltaminen




Bensakeitin on tehokas, toimintavarma ja luotettava keitin. Se ei säikähdä kovaakaan pakkasta, ja sulattaa nopeasti lumet vedeksi. Vesi kuumenee kiehuvaksi muutamassa minuutissa. Bensakeitin on tosi kiva retkikaveri, kunhan sitä pitää kunnossa. 

MSR XGK ex on toinen bensakeittimeni (edellinen oli trangian oma keitin). Kokeilin keitinmallia talviretkeilykurssilla, ja vetäjän suosituksesta hankin niitä kaksi kappaletta. Pumppuja minulla on yhteensä kolme, sillä ne ovat keittimen helpoiten hajoava osa. 

XGK on minun näkemykseni mukaan bensakeitinten karvalakkimallia. Sen saa päälle ja pois ja toimintavarmuus on suhteellisen hyvä. Gourmee -kokkailuun taasen se ei sovi, sillä tehoja ei pysty säätämään. Olen keitellyt sillä monenmoiset padat ja paistanut pihvit ja lätyt, mutta varovainen saa olla. Eräänkin kerran on mustuneita ruuantähteitä raavittu kattilan pohjalta.

Käytän omassa keittimessäni vain Neste Green -bensaa. Se on mahdollisimman puhdasta ja tästä syystä rasittaa ja likaa keitintä vain vähän. Bensakeitintä tulee käytettyä hyvin tuuletetussa teltassa, mutta terveydelle vaaratonta bensaa on tuskin olemassa. Bensakeittimen käyttö teltassa on myös suuri turvallisuusriski ja vaatii huolellisuutta ja keittimen käyttötaitoa. 


Keittimien testailua ennen reissua. Epähuomiossa jäänyt huoltosetti ei kuulu tuonne keittimen viereen! Keitinlaatikko tulee aina pitää puhtaana ja tyhjänä muista tavaroista keittelyn aikana.


Keittimen huoltaminen jakautuu kahteen osaan: itse keitinosan huoltaminen ja pumpun huoltaminen

Huoltamiseen on tarjolla kaksi eri settiä MSR:ltä, Annual Maintenance kit ja Expedition service kit . Ensimmäiseksi mainittu setti on hieman suppeampi, ja tarjoaa tarvikkeet perushuoltoon. Jälkimmäinen taasen sisältää aikalailla kaiken tarvittavan varaosista lähtien. Omistan itse tuon laajemman huoltosetin ja pidän sitä mukana myös reissussa. Erityisesti O-renkaat saattavat vaatia vaihtoa.

Huoltaminen oli helppoa, kun seurasi MSR:n huoltovideoita. Kesällä huoltotoimenpiteet voi tehdä ulkona jolloin bensahuurujen haistelu jää vähemmälle, mutta näin talvella sisällä on mukavampaa. Alusta kannattaa vuorata vähintäänkin paksusti sanomalehdillä, sillä bensaa vuotaa tippa jos toinenkin vähän joka vaiheessa. 






MSR:n omat opasvideot ovat todella selkeitä, ja auttavat vaihe vaiheelta läpi huoltoprosessin. Ainoa ongelma on videon pysäyttely huoltotoimenpiteiden aikana, kun kädet on mustat ja bensassa. Suosittelen siis hanskojen käyttöä. :) Käsien puhdistamiseen varasin paketillisen esimerkiksi biltemasta saatavia puhdistusliinoja. Keittimen osia putsasin aivan vain talouspaperilla. 



Keittimen huoltaminen:







Pumpun huoltaminen:






Missä juostaan vuonna 2018?



Vuodesta 2018 onkin tulossa juoksun suhteen ihan huippu, sillä kesällä on edessä peräti kolme suurta tunturiseikkailua juoksun parissa. 

Kevät aloitetaan tuttuun tapaan Kokkola cityrunilla 21 km:n matkalla (18.5), joka toimii samalla valmistavana kisana NUTS Karhunkierrokselle (26. - 25.5). 

Karhunkierroksella juostaan lyhin matka eli 31 kilometriä, sillä emme halua vetää juoksuövereitä ennen tämän kesän "päätapahtumaa" eli NUTS Ylläs Pallas 55 km (13. - 14.7) odottaa reilun kuukauden päässä. 

Ylläksen jälkeen onkin taas kuukauden lepotauko, jonka jälkeen autonnokka suunnataan taas pohjoiseen kohti Pyhän tunturimaratonia (10. - 12.8) ja 43 km:n matkaa. Karhunkierros on juostu jo muutamana otteeseen ja Pallas - Hetta on tuttua huttua vaelluksilta, mutta Pyhän maisemat on vielä kokematta. Odotankin innolla uusia juoksumaisemia.

Pyhän jälkeen lepäillään, ja katsellaan josko yksi vuoden suosikkitapahtumista Salamajärvi Trailrun järjestettäisiin tänä vuonna. Muussa tapauksessa uskon, että vuosi on tältä erää paketissa ja lähdetään suunnittelemaan uusia seikkailuja. Ja onhan aina se Vaarojen maraton jonne voi metsästää peruutuspaikkoja.




Kävin viime vuonna Suomen ladun polkujuoksuohjaajakoulutuksen, ja liityin samalla Kokkolan ladun johtokuntaan. Tarkoitus on lähteä vetämään kaikille avoimia polkujuoksulenkkejä Kokkolassa huhti - toukokuusta alkaen. Lenkeistä tullaan tiedottamaan Kokkolan ladun Facebook -sivuilla, joten seuraa ilmoittelua!

Muuten juostaan yksin, kaksin ja porukassa Kokkolan ja lähikuntien poluilla. Mikäli sinulla on vinkata joku kiva polkujuoksumesta tai haluaisit kenties kutsua minut juoksemaan kanssasi laita ihmeessä kommenttia! 







Millainen juoksuvuosi sinulla on suunnitelmissa? 




Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista

Hyvän mielen vuosi ja arvonta!


* Yhteistyössä PS-Kustannuksen kanssa



Hyvän mielen vuosi on aikuisten tehtäväkirja, jossa kuljetaan läpi vuoden viikottain vaihtuvien tehtävien kautta. Kirja matkustaa tehtävien kautta omaan mieleen, ja auttaa selkiyttämään ajatuksia ja luomaan positiivista rakennetta elämään. Katso lyhyt video kirjasta: 




Törmäsin itse kirjaan työkaverini suosituksesta, ja ihastuin heti sekä sen ulkonäköön että sisältöön. Kirja on ihanan leikkisä ja muuntautuva, ja teemat vaikuttavat todella koskettavilta. Pohditaan kiitollisuutta, läsnäoloa, toivoa, myötätuntoa, kuuntelemista, uskaltamista jne. Joka viikolle on oma teemansa, eli yhteensä niitä on 53! Lisäksi joka kuukausi valitaan oma isompi teema, jota työstetään ja analysoidaan kuukauden aikana. 

Kirjassa voi edetä siihen tahtiin kuin haluaa, eikä tarvitse noudattaa esitettyä etenemisjärjestystä. Itsellä toimii hyvin tuo viikoin vaihtuva tehtävä, sillä huomaan tarvitsevani hieman miettimisaikaa tehtävien tekemiseen. 







Kirjan alussa piti valita itselle motto, ja kirjoitin hetken miettimisen jälkeen:


Elän (oman) elämäni


Muutaman tehtävän tehtyäni mieleeni tuli myös toinen motto, joka oli


Millainen seikkailija olisin

Jos pelkäisin jokaista kolhua ja vastoinkäymistä



Hyvän mielen vuosi herättelee ajatuksia ja tuo elämään syvällisyyttä, mikä arjen kiireissä ja rutiineissa tahtoo helposti unohtua. Hetki kirjan parissa on kuin meditaatiota, ja monesti näitä teemoja jää pyörittelemään pidemmäksi aikaa ja palaa niihin sitten myöhemmin kun asia on jalostunut riittävästi. 


Myös Healthy style of living -blogin Susanna kirjoitti julkaisun kyseisestä kirjasta.




Bullet journal ja Hyvän mielen vuosi kulkevat käsi kädessä


Jotkut ovat varmasti bonganneet blogistani aiemmin juttua bujoilusta. Bullet journalin idea on toimia vapaasti muuntuvana kalenterina, elämänhallintaohjelmana ja muistiinpanovälineenä. Olen aloittanut bujoilun vajaa vuosi sitten, ja tällä hetkellä työstän toista bujoani. Kaikki pöytäkalenterit, sähköpostin kalenteri, kännykän kalenteri ja muistilaput ovat sen jälkeen olleet historiaa, sillä bujo on korvannut ne kaikki. 

Bujoilu ja Hyvän mielen tehtäväkirja sopivat hyvin yhteen, sillä kumpikin auttaa hahmottamaan isojan kokonaisuuksia pienien tehtävien kautta. Teen yleensä noin kuukauden viikkonäkymät kerrallaan bujoon, ja merkitsen sinne samalla tiedossa olevat tapahtumat ja tehtävät asiat. Samalla kun päivitän bujoa otan Hyvän mielen tehtäväkirjan esille, ja työstän siellä olevia teemoja eteenpäin. Bujo toimii tavallaan fyysisenä arjen hallinnoijana kun taasen Hyvän mielen tehtäväkirja pureutuu sinne henkiselle puolelle. Melko hyvä pari!

Bujoiluun kuuluvat olennaisesti kaikenlaiset trackerit, joissa mitataan esimerkiksi yöunia, vedenjuontia, liikkumista tai vaikkapa lukemista. Itsellä normaaliin viikkonäkymään on sisältynyt jo pitkään sydän, johon kirjoitan viikon aikana tapahtuneita kivoja asioita. Tämä auttaa virittämään mieltä positiiviseen suutaan, ja näkemään ne oman elämän hyvät puolet pelkkien murheiden sijaan. 

Voin paljastaa sen verran, että Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan ensimmäinen viikkotehtävä liittyy juuri näihin positiivisten asioiden tunnistamiseen ja kiitollisuuteen. Olin siis kirjan avattuani myyty heti kättelyssä, sillä koen tämän tekniikan todella toimivaksi itselleni. 




Haluaisitko päästä kokeilemaan Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjaa? 



Sain blogiyhteistyön kautta arvottavakseni keltaisen Hyvän mielen vuosi -kirjan, joka etsii nyt omistajaa. Saat yhden arvan kommentoimalla alle olevasi mukana arvonnassa. Toisen arvan saat tykkäämällä Luontoloinen Facebookissa ja kolmannen tykkäämällä Instagramista.

Kommentoi alle, monellako arvalla osallistut ja muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi.

Osallistumisaikaa on 14.1 kello 23:55 saakka. Arvonta suoritetaan 15.1. ja voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse.



**ARVONTA SUORITETTU**
Voittoarpa suosi nimimerkkiä "Elise H.". Voittajalle on laitettu sähköpostia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! 




Kirjaa pääset tilaamaan täältä: http://www.hyvanmielentaidot.fi/



Hyvän mielen taidot löytyy myös Facebookista





Mr. Luontoloinen ensimmäisellä hiihtovaelluksella



Mr. Luontoloinen vastasi muutamaan kinkkiseen kysymykseen koskien meidän hiihtovaellusta joulun välipäivinä UKK-puistossa. Aiempia juttuja voit lueskella täällä:








Lähdit sitten vaimon kanssa ensimmäiselle hiihtovaellukselle kaamosaikaan Urho Kekkosen kansallispuistoon. Mikä epäilytti eniten etukäteen?




No eiköhän se ollut se kylmä joka epäilytti eniten. Sen sijaan seura ei epäilyttänyt ollenkaan (awh).


No kuinka valmistauduit koitokseen?


Pitämällä elämän mittaisen massakauden ennen suoritusta. Ja kävin kolmesti hiihtämässä, mikä on aika paljon kun hiihdin viimeksi ala-asteella.





Riittikö kunto?


Kyllähän se riitti. Rasitus tuntui tietenkin hiihtolihaksissa. Kaamosajan pimeys aiheutti vääristymää ajantajuun, kun syysvaelluksilla on tottunut kävelemään koko päivän ja pimeän tullessa asettumaan telttaan. Kaamoksella pimeä tulee aiemmin, jolloin mieli kuvittelee että kello olisi paljon enemmän ja matkaa taitettu jo pitkään. Tämä aiheutti väsymyksen tunnetta vaikkei oikeasti edes väsyttänyt.


Mitä jäi mieleen vaelluksesta? 


Vaellus oli talvinen ja suksin tehty. Ahkio tuli vetää perässä ja ajoittain yövyimme teltassa sekä söimme ruokaa. Mieluummin lumisade ja kunnon pakkanen kuin vesisade.




Mikä oli mukavinta?


Se kun nukkui eikä tiennyt olevansa hiihtovaelluksella (silmienpyörittelyä).


Entä kurjinta?


Kurjinta oli se jatkuva hikoilu -30 asteen pakkasesta huolimatta ja vaikka koitti hiihtää hitaasti.


Mitkä olivat suurimmat erot sulanmaan vaelluksiin verrattuna? 


Ahkio on mukavampi matkakumppani kuin rinkka. Rasittaa huomattavasti vähemmän kulkijaa. Maasto on vähemmän teknistä kesään verrattuna, kun ei tarvitse varoa kiviä, juurakoita ja muita esteitä reitillä. Ehtii paremmin katsella maisemia. Juomisesta ja energiansaannista joutuu pitämään entistä tarkemmin huolta, koska kylmässä janon tunne on heikompi eikä herkkuja tule välttämättä napsittua samaan tahtiin kuin kesällä.




Voisitko lähdeä uudestaan? 


No joo.


Mitä vinkkaisit aloittelevalle hiihtovaeltajalle? 


Lähde liikkeelle jonkun kokeneen vaeltajan seurassa. Huolehdi riittävästä energiansaannista suorituksen aikana. Suunnittele sekä reitti että matkaseurasi siten, että leikki on helppo jättää tarvittaessa kesken. Kunnioita mutta älä pelkää kylmää. Pidä toiset hanskat aina lähettyvillä. Jonkinlaista ajanvietettä on hyvä varata mukaan, sillä juomavesiä lumesta sulatellessa menee kauan ja todennäköisesti teltassa tulee vietettyä enemmän aikaa mitä sulanmaan vaelluksilla.





Mr. Luontoloinen lupasi vastata vielä lisäkysymyksiin, mikäli teillä tulee sellaisia mieleen! 






Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista

Aktiivisuusmittarin kertomaa hiihtovaelluksella

Pakkasen ja hiihdon punaamat posket ja sininen maisema.

Kuuden tunnin hiihtopäivä ahkion kanssa -28 asteen pakkasessa. Tuntuuhan se jo jossain. Takapuoli, reidet ja ojentajat alkavat jo väsyä loppupäivästä vaikka on koittanut ottaa rauhallisesti ja välttää hikoilua. Ei tunnu kovin raskaalta mutta onko se? Paljonko on keskisyke ja millaisissa kalorilukemissa mennään? 

En tiedä onko siellä ruudun takana muita nörttejä, mutta itseäni ainakin kiinnostaa hurjan paljon tämän tyyppinen mitattu data. Testasin uutta sykemittariani Polar M430:ä, josta löytyy rannesykemittaus. Mittari oli koko vaelluksen jatkuvalla sykeseurannalla ranteessani. Akku kesti hyvin vajaan viikon vaelluksen. 

Kaamosaikaan kilometrejä kertyy yleensä vähän vähemmän mitä keväthangilla, sillä pitkä pimeän aika lohkaisee pari tuntia tehokasta työaikaa sekä aamusta että iltapuolesta. Itse hiihtopäivä ei kuitenkaan ole juuri sen kevyempi, sillä keväältä tutut hankikannot puuttuvat ja ahkiota saa raahata huonoimmassa tapauksessa metrisessä umpihangessa. Kesäretkeilyyn verrattuna kulku on ehkä ajoittain hieman kevyempää sillä selässä ei ole lähemmäs 20 kg:n lisäpainoa. Mutta maasto saattaa olla vaativampaa ja ylämäessä ahkio takuulla tuntuu.

Katsotaanpa hieman tarkemmin miltä kerätty data näyttää. 


Millainen on päivän aktiivisuus ja kalorikulutus? 


Sykemittari olettaa, että ilman "treenin aloittamista" päivän perusaktiivisuus on jalan tehtyä liikettä. Mittari laskee kalorinkulutuksen kehonpainon perusteella, eli se ei voi huomioida esimerkiksi ahkiota tai rinkkaa, eikä myöskään sitä että liike tehdään suksilla sauvojen kanssa. Saatika huomioi pakkasen vaikutusta kehon lämmitystarpeeseen ja sitä myötä kulutuksen lisääntymiseen. Sykkeet se kuitenkin huomioi, ja laskee omien kaavojensa perusteella päivän kalorikulutuksen ja rasitustason. 

Omien muistiinpanojen perusteella totesin, että Polar tiesi hyvin tarkkaan milloin on liikuttu ja milloin levätty. Ilta teltassa pakkasella on melkeimpä totaalilepoa joten päivän liikkumisen ja illan lepäämisen ja pitkien yöunien kontrasti on iso, tosin toisiaan tasapainottava. 

Päivässä kaloreita kului mittarin mukaan keskimäärin 3300 kcal. Tässä on nyt huomioitava aiemmin mainitsemani seikat, eli ahkio, keli ja maasto, sukset ja sauvat sekä pakkanen. Olen kuullut useammasta eri lähteestä, että hiihtovaellukselle olisi hyvä varata 5000 kcal per päivä ainakin miehillä. Hiihtovaelluksilla päivä on yleensä vielä pari tuntia pidempi, joten uskoisin että naisillakin mennään helposti sen 4000 kcal tarpeen ylitse riippuen hieman maastosta ja kelistä. 


Viikon aktiivisuustiedot Polar M430 -sykemittarista. Hiihtopäiviä tiistaista lauantaihin.



Torstain yhteenveto päivän aktiivisuudesta. 

Vaelluksen sykkeet


Vaelluksen sykkeet pyörivät hiihdon aikana maksimissaan lähempänä 180 lyöntiä minuutissa, ja keskimäärin 150 tienoilla. Mentiin siis VK-alueella ja rasittavuus oli sen mukaista useamman tunnin suorituksen jälkeen. 

Minusta tuntui että hiihto oli pääosin kevyttä ja rauhallista enkä erityisemmin hengästynyt kuin ylämäessä. Mutta selvästi ahkion vetäminen toi sen verran lisävastusta, että mentiin peruskestävyyden yläpuolelle. On mielenkiintoista saada tähän dataa kesävaellukselta rinkan kanssa. Veikkaisin että lisäpainon kanssa keskisykkeet voivat olla vielä isommat.


Sykekäyrää torstailta. 


Vaelluspäivän kuormittavuus


Mielenkiintoista dataa tarjoilee myös joulukuun kuormittavuuspalkit. Oranssille alueelle nousevat vaaleansiniset tolpat kertovat vaelluspäivien kuormituksesta, ja alkukuun korkeintaan keltaiselle alueelle nousevat palkit taasen normaalia arkea polkujuoksulenkkeineen. Juoksutreenit on ohjelman mukaan vielä alkutekijöissä, eli matkat pyörivät normilenkeissä 10 kilometrin paikkeilla ja pitkiksissä lähestytään vähitellen 20 kilometriä. Eli tunnin-parin suorituksista pääosin kyse.

Kun vertailen mielessäni vaelluspäivää ja juoksutreeniä koen juoksun raskaammaksi. Esimerkiksi pitkät lenkit yritetään juosta pääosin peruskestävyysalueella, mutta tässä vaiheessa treenivuotta kuuden tunnin juoksulenkki talvipakkasella kuulostaisi melko ylilyödyltä. Taasen hiihto ahkion kanssa vanhoja moottorikelkkajälkiä pitkin ei niinkään, vaikka sykkeet pyörivät keskimäärin 150 pykälän tienoilla.


Rasittavuuspalkit kuitenkin kertovat totuuden, eli viikon vaelluksella tuli vedettyä keho melkoiseen rasitustilaan. Päivittäin toistuva suoritus ei anna mahdollisuutta palautumiselle muulloin kuin yöaikaan, eli ei ihme että uni maistui. En koe vaeltamista raskaaksi, mutta sitä se todellakin on. 


Vaelluksen kokonaiskuormitus (sininen) 26. - 30.12 vs. joulukuun "normaalit treenit" (punainen)


Uni

Otin vertailuun myös vaelluksen yöunet suhteessa kotioloihin, sillä olen seuraillut niitä aktiivisesti siitä lähtien kun hankin uuden sykemittarin. Kotona unen laatu on ollut jotain kahden pintaan (asteikolla 0-5) ja yöunet sijoittuvat arkisin sinne 7,5 tunnin paikkeille. Sykemittarin mukaan uni on katkonaista, ja olen kyllä kieltämättä väsynyt vaikka nukkuisin yli yhdeksän tuntia.

Kaamosvaelluksella koko päivän touhuamisen jälkeen uni maistuu ja makuupussiin tulee kömmittyä heti yhdeksän jälkeen. Nauratti katsoa nukuttuja tuntimääriä, sillä en normaalisti pystyisi ikimaailmassa nukkua yli 11 tunnin yöunia! Meillä oli vielä kello herättämässä puoli kahdeksalta, eli en tiedä kuinka pitkään sitä olisi posottanut ilman sitä. Heh.

Unipalkeista voi todeta, että vaelluksella uni on yhteneväisempää. Vaikka olen arkisin aktiivinen ja harrastan liikuntaa lähes päivittäin, en silti pääse samanlaisiin laatulukemiin mitä viime viikon telttayöt näyttivät. Minulla on vielä ollut ongelmia makuualustojen kanssa, sillä selkäni ei tykkää ilmapatjalla nukkumisesta. Mielestäni ”heräilen ja kääntyilen jatkuvasti” vaikka mittari näyttää jotain ihan muuta. Kotona taasen nukun omasta mielestäni levollisesti enkä heräile yhtään. Jännä juttu, eikös?

Haluaisin päästä Firstbeat –mittaukseen, sillä tämä uniasia vaatii selvästi lisädatan hankkimista.


Yöunet vaelluksella teltassa.

Yöunet kotona omassa sängyssä.

Vaelluksen unet verrattuna kotioloihin.


Mitä hyötyä tällaisesta tiedosta on?


Vaellukset on minulle henkisiä lataushetkiä, jolloin ei mietitä (ainakaan aktiivisesti) treenaamista tai kaloreita. Vaelluksilla nautitaan luonnosta ja keskitytään olennaiseen - eli tähän hetkeen. Nykypäivän digitalisaatiosta saattaa kuitenkin olla jotain hyötyä luontomatkaajallekin.

Vaellusruokia suunnitellessa on hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä, paljonko kaloreita pitäisi saada päivässä että kone jaksaa kulkea. Mitä pidemmästä vaelluksesta on kyse, sitä tärkeämpää tämä on. Toisaalta taas yltiöpäisen suuren ruokamäärän kuljettaminen vie itsessään energiaa, joten mahdollisimman optioimoitu kalorimäärä on viisas ratkaisu - hätämuonalla varustettuna.

Vaelluspäivän rasittavuus tuntuu lihaksissa ja nivelissä. On hyödyllistä tietää, kuinka paljon keho rasittuu vaelluspäivän aikana, ja kuinka paljon se kaipaisi lepoa että tarvittava palautuminen tapahtuu. Jos painaa monta päivää (ja viikkoa) kovilla rasitustehoilla kroppa menee täysin tilttiin. On siis viisasta tiedostaa, että muutamalla lepopäivällä saavutetaan iso etu kokonaisuuteen nähden. Viikon vaelluksella tällä ei välttämättä ole niin suuri merkitys mitä pidemmillä reissuilla. 

 

Mikäli sinulta löytyy linkkejä tai omakohtaisia kokemuksia kuulisin niitä mielelläni! 



Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa


Minut löytää myös Instagramista



Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.