Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään

Pitkä päivä takana ja vihdoin se autiotupa siintää silmien edessä! Ihana tummunut hirsirakennus joka lupaa suojaa kylmältä tunturituudelta ja vesisateelta mikä on kastellut kaikki vaatteet märiksi. Ovi näyttää olevan säpissä, joten tuvalla ei liene ketään. Kopistelen kengät puhtaiksi ja astun sisälle. Tuvassa on vähän hämärää ja todella siistiä. Kaunis pieni halkopino odottaa kiehisineen minua kaminan vieressä. Pöytä on pyyhitty puhtaaksi, astiat tiskattu ja nätisti kumollaan keittiötasolla. Lattia on selvästi laastu ja missään ei näy roskan roskaa. 

Sytytän kaminan ja asettelen märät varusteeni kuivaamaan narulle. Jätän kuitenkin tilaa muillekin sillä eihän sitä koskaan tiedä että millainen porukka tupsahtaa autiotuvalle illan hämärässä. Haen ämpärillisen vettä vesipaikalta niin riittää muillekin tarvitsijoille. Syön illallista kynttilänvalossa ja kuulen töminää ja puhetta pihamaalta. Taitaa tuvalle tulla muitakin.

Siivoan jälkeni, levitän nukkumatarpeeni laverille ja käyn vielä heittämässä rinkan ulos naulaan niin mahdutaan mukavammin. Vaatteetkin näyttävät kuivuneen joten kerään ne pois narulta jotta tulijat saisivat varmasti märät kamppeensa kuivumaan yöksi. 

Yö meni mukavasti vaikka ilta vähän venähti höpötellessä. Oltaisiin oltu hiljempaa mikäli tuvassa olisi ollut muita nukkujia. Aamulla kannan uudet puut sisälle, vuolen kiehiset, pesen käyttämäni kipot ja käännän ne nurin, tyhjennän vesiämpärin ja käännän senkin väärinpäin, laasen lattiat, pyyhin pöydät, kerään roskani ja jätän tuvan samaan tiptop-kuntoon kuin mitä se olikin sinne tullessani. 

Näinhän se pitäisi mennä. Käydään vierailemassa kaikille avoimissa autiotuvissa jossa kellään ei ole etuoikeuksia ja kaikki elävät samojen sääntöjen mukaisesti. Autiotuvat ovat ilmaiseksi kaikkien retkeilijöiden käytettävissä ja ne on tarkoitettu lyhytaikaiseen majoittumiseen. Eli käytännössä yhden - maksimissaan kahden yön oleskeluun. 

Autiotuvat eivät ole kenenkään retkeilijän omaisuutta eikä niissä tule elää kuin kotonaan. Niitä ei ole tarkoitettu ryyppyporukan kokoontumispaikaksi, viikon  mittaiseen maksuttomaan erämaamökkeilyyn, henkilökohtaiseksi tilaksi johon saa levittäytyä miten mielii tai maksullisen vaellusporukan majoituspaikaksi. Myös kaikki rippikouluryhmät ja partioporukat ja eräopaskouluttautuvat kuuluvat tähän samaan kastiin. Isompien ryhmien tulisi varautua omalla majoitteella ja maksimissaan huoltaa itsensä tupien sisällä. Autiotuvat on tarkoitettu mahdollistamaan ja turvaamaan retkeilyä ja vaeltamista Suomessa. 

Tee tilaa ja huomioi muut

Luontoon.fi kirjoittaa sivuillaan: "Autiotupien käytön kirjoittamaton sääntö on, että aikaisemmin tullut tekee aina tilaa myöhemmin tulevalle, jotta tämä pääsee kuivattelemaan varusteitaan ja lepäämään tuvan suojissa. Siksi varsinkaan vilkkaimpina retkeilyaikoina ei kannata laskea yöpymisiään pelkästään autiotupien varaan." 

Minun näkemykseni tästä säännöstä on se, että tuvasta on löydyttävä aina sen verran tilaa että kaikki kulkijat pääsevät vähintäänkin lämmittelemään ja tarvittaessa valmistamaan ruokaa. Kaikkia tavaroita ei tarvitse säilyttää sisällä, vaan ne voi viedä ulos roikkumaan rinkoille tarkoitettuihin nauloihin. Siellä ne ovat myös paremmin pois hiirten ulottuvilta. Jos ja kun tupaan tulee uusia retkeilijöitä heille tehdään tilaa siirtämällä omia tavaroita. 

Se että ajaako tulijat muita asukkaita yönselkään on toinen juttu. Sekin on ihan ok, että ensimmäisenä tullut väistää ja jopa varautuu tähän pystyttämällä majoitteen valmiiksi, mutta on myös sekin mahdollisuus että tuoreimmat tulijat siirtyvät ulos teltanpystytykseen jahka ovat syöneet ja vähän lämmitelleet. Kaikki tilanteet hoituvat puhumalla eikä meillä ole ikinä ollut ongelmia tämän asian suhteen. 

En ole koskaan ollut reissussa pelkästään autiotupien varassa. Oikeastaan kaikki vaellukset on suunniteltu siten että yövymme teltassa, ja tupayöt on tulleet sitten spontaanina ekstrana. En myöskään kannata "hätämajoitteita" teltan tai vastaavan sijaan, vaan otan aina ihan oikean yöpymispaikan mukaani. 

Kolmen tytön ryhmä oli ilmeisesti edellis- tai toissapäivänä sattunut olemaan korkealla tunturissa, kun ukkosmyrsky oli yllättänyt heidät. Se oli ollut niin lähellä, että tytöt olivat heittäneet rinkat maahan ja vetäneet sadevaatteet päälle, ja maanneet rinteessä, edeten hyvin hitaasti silloin kuin pystyivät. Tuvalle oli ehditty vasta 2 aamulla, ja tuvan ovi laitettu säppiin! Nuoret naiset olivat hakanneet ovea ja huutaneet päästämään sisälle, ja kuulleet että sisällä jutellaan, mutta kukaan ei ollut tullut avaamaan. Onneksi heillä oli teltta matkassa, että pääsi sentään sateensuojaan, ja rinkat oli viety vessaan kuivumaan. Aamulla tytöt olivat kuulleet lapsiperheen lähteneen tuvalta, mutta eivät olleet jaksaneet nousta sanomaan mitään. 

- poiminta Marian blogista

Tulin läpimärkänä klo 19 hujakoilla. Ihmettelin kun kämpän ovi ei auennut, ja eihän se aukea, koska oli sisäpuolelta säpissä! Sisällä istuskeli 2 herrasmiestä (nuorehkoa) ja koira. Koputtelin ikkunaan ja pyysin ystävällisesti avaaman oven. Eivät avanneet, vaan lukivat minulle tuvan ovessa olevaa ohjetta: "Älä häiritse muita tuvan käyttäjiä". En siis päässyt sisään! ... Nimensä unohtivat laittaa kirjaan. "Mene pois, olimme täällä ensin!"

- Sannin blogista

Varmaan sanomattakin selvää että tällainen käytös ei ole sallittua. On ihan ok laittaa tuvan ovi säppiin mikäli myrskytuuli muuten pääsisi riepottelemaan sitä tai ovi ei muuten vain pysy itsessään kiinni. Hakanen tietenkin avataan heti kun kuullaan että tuvalle on muita tulijoita (koputteluun kyllä herää). Mutta nämä kaksi tapausta osoittavat todella törkeää ja ajattelematonta käytöstä, jossa yleisesti käytössä oleva autiotupa on omittu omaan käyttöön ja estetty muiden retkeilijöiden pääsy tuvalle. Voi olla että omassa tapauksessa olisin vienyt asiaa eteenpäin vähintäänkin kyseisen retkeilyalueen hallinnoijalle ja pyrkinyt selvittämään että ketä nämä retkeilypalveluiden väärinkäyttäjät oikein olivat jotta pääsisin vähän ohjeistamaan. Tunturiolosuhteet voivat joskus käydä sen verran kuumottaviksi että tuvalle on pakko päästä omasta majoitteesta huolimatta tai henki on vaarassa. Mitä jos tässä tapauksessa olisi tuvan edestä löytynyt hypotermiaan kuollut vaeltaja? 

Autiotuvalla ei tarvitse olla sosiaalinen. Kohteliasta on tervehtiä uudet tulijat, mutta kaikkien pitäisi ymmärtää että retkellä ollaan omien ehtojen mukaan joihin voi kuulua muusta maailmasta eristäytyminen. Monesti tällaisessa tapauksessa viisaampaa on liikkua oman majoitteen varassa, mutta joskus esimerkiksi säätila kannustaa siirtymään lähimään tupaan. On tunnelmallista asustaa pienessä tuvassa ihan ventovieraiden ihmisten kanssa ja olla vain hiljaa. Siellä vallitsee ihan toisenlainen "sosiaalinen etiketti" mitä muualla, eikä tunne välttämättä edes tarvetta keksiä jutunjuurta. 

Luontoon.fi kirjaa myös ohjeet autiotupien käyttäjille:

1. Autiotupa on tarkoitettu jalkaisin, hiihtäen tai muulla tavoin omin voimin liikkuvien yksityishenkilöiden tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön (1 - 2 vrk). Muulla tavoin liikkuvat voivat käyttää tupaa vain päiväkäytössä. Suurten ryhmien toivotaan käyttävän yöpymiseen omia telttoja tai varaustupia.

2. Autiotupien käyttö yöpymiseen ei ole matkailun liiketoiminnassa sallittua, mutta tupaa voidaan käyttää taukopaikkana Metsähallituksen luvalla. Liiketoiminnassa asiakkaiden yöpymiseen tulee käyttää varaus- ja vuokratupia tai yksityisiä majoituspalveluja.

3. Osalla tuvista on paikanpäällä tupakohtainen kansio. Tutustu kansion sisältöön. Se opastaa tuvan ja sen laitteiden käytössä. Kansiossa on myös hyödyllistä retkeilytietoa.

4. Tarkista tulisijan kunto, ennen kuin sytytät tulen. Käytä polttopuuta säästäen. Jos tuvalla on kaasukeitin, tutustu sen ohjeeseen ennen keittimen käyttöä.

5. Jos tuvan vedenottopisteen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti, siitä ilmoitetaan tupakansiossa ja kohteella terveysviranomaisen lausunnolla. Muu käyttövesi ja luonnonvedet suositellaan keitettäväksi ennen käyttöä juomavedeksi.

6. Anna tilaa uusille tulijoille, viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Älä häiritse muita tuvan käyttäjiä. Tupakointi sisätiloissa on kielletty! Tarkista etukäteen, saako tupaan tuoda lemmikkieläimiä.

7. Noudata tuvan jäte- ja kierrätysohjeita. Polta vain puhdas paperi. Maatuvat jätteet voit laittaa kompostiin tai kompostikäymälään. Vie muut mahdolliset jätteet lähimpään ekopisteeseen.

8. Kirjoita vieraskirjaan nimesi, havaintosi ja seuraava retkikohteesi.

9. Pilko polttopuut valmiiksi seuraavalle käyttäjälle ja tuo ne tupaan niille varattuun paikkaan. Siivoa lähtiessäsi tupa ja sen ympäristö. Tyhjennä vesiastia sekä tuhkat uunista niille osoitettuihin paikkoihin ja huolehdi jätteistä ohjeen mukaan. Sulje ovet ja ikkunat huolellisesti!

Mielestäni on ihan soveliasta opastaa jos muut tuvankäyttäjät eivät hallitse käytöstapoja ja siitä ei pitäisi loukkaantua. Tuore retkeilijäsukupolvi ei välttämättä tiedä kaikkia sääntöjä, ja niihin voi kehottaa tutustumaan vaikkapa tupakansiosta. 

Muistan kun aloittelevana retkeilijänä jännitin osaanko käyttäytyä oikein tuvilla. Onhan se aika hassua miettiä tällaisia asioita ja ihan turhaan sitä tuli stressattua. Tuvilla ei olla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tavattu kuin täydellisen mukavia ja rentoja tyyppejä. Tärkein tupasääntö on se että huomioi myös muut retkeilijät ja toimii sen mukaisesti, ja kysyy jos ei jotain ymmärrä. 

Autiotupakulttuuri on meillä Suomessa hienolla tolalla, ja toivoisin että se pysyisi vastaavana myös tuleville sukupolville. Avoimet tuvat eivät katso tulotasoa tai yhteiskunnallista asemaa, vaan toivottavat kaikki tervetulleiksi. Vaaditaan vain hieman käytöstapoja, muiden huomiointia ja omien jälkien siivoamista. 

Vietän täällä monta viikkoa vuodesta vain kierrellen läpi tupia ja siivoillen. Nyt pesen ikkunoita ja kaminanluukkuja. Saarijärven tuvalla tuli pestyä lattiat. Mikäpä tässä kun on aikaa käytettävänä. 

- kulkija Kuonjarjoen tuvalla

Millaisia kokemuksia teillä on autiotuvista? 




Seuraa Instagramissa/Facebookissa