Lokakuinen kahvihetki


Olisiko pitkästä aikaa kahvihetken aika? Maailman paras kahvi valmistuu tietenkin nokipannussa nuotiolla, joten istahda seuraksi kirpeän sykyiseen ulkoilmaan ja vaihdetaan kuulumisia. Samalla saa vaatteet hennon savuntuoksun ja keuhkot raikasta ulkoilmaa. 

Mitä kuuluu juuri nyt? Kesä oli tuttuun tapaan haipakkaa sekä töissä että kotona, joten aikaa piti nakertaa vähemmän pakollisista jutuista. Kuten bloggaamisesta. Nyt on kuitenkin pahin kiire hellittänyt ja on mahdollisuus taas kirjoitella enemmän. Syksyn pimeys tuntuu nyt jotenkin ihanalta. On kiva kun saa ihan luvan kanssa olla hieman saamattomampi ja elää lyhentyvän päivän rytmin mukaisesti. Illalla olen ihan oikeasti oikassut sohvalle ja katsonut telkkarista Walking Deadia, i Zombieta ja muita pimeänaikaan hyvin soveltuvia sarjoja. Seuraatko sinä jotain sarjaa parhaillaan? 




Olen myös ottanut enemmän aikaa liikunnalle ja erityisesti ulkoilulle. Maastopyöräily tuntuu nyt erityisen hyvältä, ja alkaa tuo juoksujalkakin vipattaa. Viikonloppuna osallistun Suomen ladun polkujuoksuohjaajakurssille, josta kertoilen myöhemmin lisää. Geokätköily on tosi hauskoja ja tunnit kuluvat ulkona aivan huomaamatta! Salitreeniä ei ole tullut tehtyä ja siihen haen vielä motivaatioita. Koirien kanssa on aina mukava puuhailla, ja kiva että meidän nuorimmainen on osoittanut lahjoja rekikoirarintamalla. Onko sinulla tällä hetkellä joku laji, joka inspiroi liikkumaan? 

Retkeilemään tekisi nyt erityisen paljon mieli, ja haaveilen lapin lumisista tunturimaisemista. Minulle kelpaisi myös joku lähikohde, kuten aina yhtä kiva Peuranpolku. Runkoreitti on vielä kulkematta, joten saa nähdä ehtisinkö vielä ennen joulua sinne kävelemään rinkan ja koiran kera! Joulun aikaan on viikko lomaa ja ei olla vielä tehty mitään suunnitelmia sen suhteen. Keväälläkin olisi vielä mahdollisuus lähteä jonnekin, esimerkiksi koiravaljakolla tai fäteillä. Onko sinulla retkisuunnitelmia? 




Olipa mukava kun tulit kahvittelemaan! Blogihiljaisuuden jälkeen tuntuu taas vähän vaikealta lähteä liikkeelle, mutta toivottavasti pysyt matkassani ja jätät kommenttia. :)


Oikein ihanaa syksynjatkoa ja talven odottelua jus sulle. Olisi kiva jos kutsuisit kahville ja kertoilisit kuulumisia! 

Viikon 42 treenit



Treeniviikkopostaukset palaavat taas kesätauolta!

Joku on ehkä saattanut bongata somesta, että napattiin itsellemme paikat NUTS Karhunkierroksen 31 kilometrin sarjaan. Tänä vuonna juostiin 53 kilometriä ja 31 km ollaan juostu jo kertaalleen viime vuonna. Syy miksi lähdetään nimenomaa tuolle lyhyemmälle matkalle on ensi vuoden muut suunnitelmat, ja tykkäsin ehkä muutenkin tuosta lenkistä enemmän juurakoiden puuttumisen vuoksi.

Sen pidemmittä puheitta menneen viikon treeneihin. Viikko alkoi reippaasti työmatkapyöräilyllä ja paluumatkalla sain nautiskella auringonpaisteesta. Aamut alkavat olla jo melko pelottavia pimeyden takia ja uusi pyöränvalo on ehdottomasti hankinnassa.

Tiistaina kävin vain puolen tunnin kävelyllä lounaalla ja venyttelin töissä. Illalla mentiin Hällskäretin laavulle paistamaan makkaraa ja syömään älyttömän hyviä perunanyyttejä. Kyllä tällaiset arkea rikkovat rutiinit tekevät ihmeitä jaksamiselle.

Keskiviikkona juoksin kesken työpäivän aluksi parin kilsan matkan palaveriin, ja jatkoin siitä lounaslenkille noin neljän kilometrin verran. Huh miten virkistävää. Meillä on töissä melko puutteelliset sosiaalitilat, mutta onnistuu se vaatteiden vaihto vessakopissakin.

Torstaina oli taas ohjelmassa lounaskävelyä puolen tunnin verran, ja venyttelin taas jalkoja ja selkää. Suosittelen kyllä kokeilemaan näitä pikkulenkkejä lounaalla! Auttaa tosi hyvin iltapäivän nuutuneeseen fiilikseen (paremmin kuin kahvi).


Perjantaina kuittasin päivän liikunnat työajalla, kun käytiin katsastamassa uusi 18 väylän frisbeegolf-rata - tai sen luonnos - maastossa. Vitsi muuten sai kävellä ja tyhmänä olin valinnut vielä kumpparit jalkaan. Kahden tunnin lenkki maastossa hienoissa maisemissa tuntui kyllä mukavalta ja sääkin sattui kohdilleen. Näitä lisää.

Lauantai oli raksapäivä, joten muuta ei sitten jaksanutkaan.

Sunnuntaina heräsin aikaisin ja tein ihanan venyttelysarjan. Päivällä lähdettiin Laajalahteen fäteillä hakemaan geokätköjä, ja viihdyttiin melkein kolme tuntia maastossa. Välillä vähän satoi vettä ja kengät oli litimärät lenkin jälkeen.

Viikko sujui treenien puolesta täydellisesti, sillä tavoitteena on vähitellen nostaa treenitehoja ja herätellä kroppaa kesän löysäilyn jälkeen taas kunnon menoon. Liikunta oli monipuolista ja pääosin varmasti pk-alueella. Tarkalleen en voi tätä tietää, sillä olen hukannut sykevyöni...

Ensi viikolla on ehkä enemmän juoksua! Pysykääs kuulolla.

Viikko 42

Ma: Pyöräily 20 km, 50 min. Pyöräily 20 km, 50 min.
Ti: Kävely 30 min. Venyttely.
Ke: Juoksu 30 min.
To: Kävely 30 min.
Pe: Kävely 2 h. Venyttely.
La: Lepo
Su: Venyttely 30 min. Maastopyöräily 2 h 45 min.


Syyskuun kuvakollaasi



Kuten päivitystiheydestä on voinut päätellä, on arki peitonnut blogihommat syyskuun osalta ihan täysin. Monenlaista on mahtunut tälle syksylle - niin mukavaa kuin ikävääkin - mutta sellaista elämä aina välillä on. Jostain syystä kaikki aina kertautuu ja kasautuu, jolloin sopasta tulee entistäkin sakeampi. 

Syyskuun alussa kävin työkaverin kanssa tutustumassa Vuokatin vaellusmaastoihin Halti Outdoor Weekendissä. Mentiin tapahtumaan kotimaisen leikkivälinevalmistaja Lappsetin vieraana, ja vitsi oli hauska reissu! Polkujuoksijoiden menoa katsellessa kävi kieltämättä mielessä että olispa kiva suorittaa lappu rinnassa. 

Elokuussa aloitettu keittiöremontti on nyt saatettu kunnialla päätökseen. Olen kyllä supertyytyväinen lopputulokseen ja ennen kaikkea ylpeä siitä että tehtiin kaikki itse ja vielä loppuun saakka. Viimeisenä silauksena ompelin uudet verhot jotka Tomi sitten silitti paikoilleen. Saumatonta yhteistyötä siis. 

Samaan syssyyn sattui myös meidän pihan remontti. Kaivinkonekuski soitti päivän varoajalla ja tuli kiire raivata tontille tilaa että kone mahtuu työskentelemään. Kaivinkone jylläsi viikon päivät pihamaalla syventämässä ojia tontin rajalla ja vetämässä uusia linjoja rännikaivoille ja salaojaputkille. Satuin itse vielä olemaan kuumeessa kun tämä kaaos osui kohdalle, ja onneksi taas appiukko riensi apuun ja toimi kaivinkoneen lapiomiehenä. Mihin sitä joutuisi... 

Liikunnat on jääneet nyt vähemmälle osalle, ja olen tehnyt sen minkä töiltä ja urakoilta ehtii. Pitkällinen flunssa haittasi harrastamista, ja kun siitä pääsin onnistuin murtamaan kylkiluuni kopinkulmaan liukkaassa koiratarhassa seikkaillessani. Kehon vikatilojen määrä on näemmä vakio. Onneksi kylki kestää pyöräilyä joten sitä on tullut tehtyä paljon.


Syyskuulta käteen jäi kiireinen fiilis ja monta huolta ja surua, mutta toisaalta suuri kiitollisuus siitä, että meillä on paljon rakkaita ihmisiä ympärillä, jotka ovat pyyteettä valmiita auttamaan omien kiireidensä keskellä. Kiitos teille! Huolehditaan toisistamme. 



Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.