Kuivaa touhua

Meidän jouluvalmistelut ovat kulminoituneet nyt muutaman vuoden siihen, että mies koittaa siivota meille joulua ja minä sotken minkä ehdin vaellusvarustelullani. :) Aikaisempina vuosina olemme olleet reissussa ennen joulua, mutta nyt päätimme siirtää vaelluksen joulun jälkeiselle viikolle, eli 28.12 - 4.1. noin suunnilleen. Varustevälppäämiseen kuuluu tietysti olemassaolevien kamojen tarkastaminen, pakkaaminen, shoppailu ja retkiruokien kuivatus ja kasaaminen. Meidän retkikeittiö koostuu lounasnuudeleita lukuunottamatta omavalmisteisista sapuskoista, ja niitä suunnitellaan ja valmistetaan hartaasti ennen reissua. Muutama kestosuosikki (esim. chili con soija nachoilla, quesadillat) pääsevät aina mukaan reissuun, ja niiden lisäksi kokeillaan vähän erilaisia juttuja. Viime syksyn vaelluksella innostuin sienirisotosta, ja sitä syödään tulevallakin reissulla. 


Ruuat kuivataan uunissa, sillä en ole vielä saanut hankittua kunnon kuivuria. Toivottavasti lähivuosina meille muuttaa Sopu - kuivuri. Uunissakin homma onnistuu, vaikka sähkönkulutusta en halua miettiä sen enempää. Meidän uuni on  mallia "perus", eli ei mikään kiertoilmaihme. Lämpötila pyörii varmasti siinä 50 asteen paikkeilla (en ole mitannut), joten esimerkiksi sienien kuivattamista uunissa en ole kokeillut. Kananmunalevy ainakin kypsyi liikaa, eli siihen tavallinen uuni ei oikein sovellu. Laitan kuivattavat tuotteet ritilän päälle, jossa on yleensä myös leivinpaperia. Uuninluukun jätän hieman raeolleen. 

Kuivattua maissia.

Kuivattavia tuotteita ovat mm. maissi, paprika, parsakaali, hernekeitto (valmis), tofu, feta, kikherneet, valkoiset pavut, kesäkurpitsa jne. Kuivaaminen ja ruokien kokoaminen ovat yllättävän koukuttavaa touhua. Ja on kiva tietää että retkelläkin vedetään terveellistä ja lisäaineetonta sapuskaa ainakin näin pääosin. Olen itse kasvissyöjä ja olosuhteiden pakosta usein myös mieheni, vaikka hän ottaakin jotain pientä lihatuotetta mukaan matkalle. 


Tällaista meillä on näin aatonaattona. Ei merkkiäkään joulusiivosta, vaan riisinjyviä ja kuivattuja vegejä pitkin lattioita. :) 


Hain inspiraatiota uusiin ruokiin kyseisestä opuksesta. Suorastaan retkikokkailijan raamattu! Voin lämpimästi suositella kaikille kiinnostuneille. Asiat on selitetty aivan ruohonjuuritasolta saakka, ja reseptejä löytyy sekä lihansyöjille että kasvisruokavaliota suosiville. 

Tofu-kikherne-kesäkurpitsa -massaa kuivumassa uunissa. 



Lopuksi vielä Menu:

LaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiSienirisotto valkoviinillä, parmesanilla ja persiljalla, jälkkäri suklaamousse
SuPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoaPerunamuusia, sienikastiketta ja paistettua lohta
MaMunakas fetalla ja kasviksilla, leipää, kahviaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiKasviswokki fetalla ja riisi. Jälkkäriksi omenahyve vaniljakastikkeella.
TiPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoaQuesadillat paprika-sipuli-kesäkurpitsa - feta -täytteellä
KePuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiKasvispihvit ja perunamuusi
ToPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoa ja kahviaArabialainen pata
PePuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, pussimuusia ja lämminkuppiHernekeitto. Jälkkäriksi lättyjä ja hilloa
LaPuuroa + maitojauhe + mysli, leipää, kahviaLeivät, nuudelikeittoa Chili con soija nachoilla


Annan mielelläni lisää tietoa ruokien valmistamisesta ja resepteistä!

Itsenäisyyspäivän ja viikonlopun touhuilua

Pidennetty viikonloppu mahdollisti kaikenlaiset talveen liittyvät puuhastelut. Itsenäisyyspäivä kului perinteisesti pipareita leipoessa. Tuli kettua, hirveä, siiliä sun muuta metsän elukkaa, ja ehkä muutama perinteinen piparkakku. Kotona jatkoin kesken jäänyttä ahkioprojektia, joka alkoi näyttää jo ihan hyvältä:

Källi-kissa suorittaa virallista tarkastusta.
Ahkioprojekti käynnistyi oikeastaan jo viime talvena, kun sain työkaverilta ylimääräiseksi jääneen lasikuitupulkan. Pulkka jäi kesäksi autokatokseen miettimään olemassaolonsa syitä, mutta syksyn tullen päätin väsätä siitä hiihtoahkion. Valitettavasti osa prosessia jäi kuvaamatta, mutta viikonlopun loppuviimeistelyistä löytyy muutama otos.

Jätin tarkoituksella korkean takalaidan sahaamatta, sillä toivon sen suojaavan pellistä rakennettua keitinlaatikkoa suurimmilta kolhuilta. Vetoaisat ovat laadukasta alumiiniputkea, joka on saatu eräältä tutulta "työetuna". Vetoaisat kiinnittyvät ahkioon sidosvahvistetulla muoviletkulla, joka on myöskin saatu "työetuna". Pitää katsoa pitääkö letku vaihtaa kumiseksi, vai kestääkö muovi pakkasta. Klemmarit kiristävät putken kiinni letkun sisälle, ja letku itsessään kiinnittyy ahkioon kolmella pultilla. 

Kuormansidontanarujen kiinnityslenkki. 
Ahkiopeite on hankittu paikallisesta Eurokankaasta jämälaarista muutamalla eurolla. Vedenpitävyys todettiin perinteisellä suihkutestillä. Ompelin kankaasta ison "lenkin", jonka kiinnitin popniittejä ja ohutta metallilistaa hyödyntäen ahkon sisäpuolelle. Lisäksi laitoin neljä kuormansidontalenkkiä per puoli.

Lenkki kuvattu ahkion sisältä. Tästä puuttuu vielä viimeistelytyöt sekä tuhat popniittiä.
Jälki ei ole kaunista eikä välttämättä hirvittävän kestävääkään, mutta koko projektille tuli hintaa reilusti alle 50 euroa. Muutama testihiihto sekä pakkailu on jo suoritettu, eikä mitään isompia vikoja ole löytynyt. Vuodenvaihteen hiihtovaelluksella suoritetaan sitten se todellinen testi. 



Lauantaina pystytin teltan pihalle, ja nostin esille jo kuukausi sitten saamani uuden keitinlaatikon. Keitinlaatikon sisustin uusilla MSR XGK EX -keittimilläni (sydänsydän), 1 l polttoainepulloilla sekä kahdella kattilalla. En raaskinut ostaa kuin yhden Primuksen lämpöpohjalla varustetun kattilan, joten ruuanlaittoon saa kelvata trangian pata. Lauantain harjoitteen tarkoituksena oli vain testailla keitinlaatikon toimivuutta, ja opetella uusien bensakeittimien käyttöä. 



Sytyttelin ja sammuttelin keittimiä muutamaan otteeseen, ja tämän jälkeen jätin toisen palamaan absidissa ja siirryin itse sisäteltan puolelle lukemaan. Vaiskan opus on nyt luettu kannesta kanteen, ja aloittelen toista kierrosta. Sain oppaan omistuskirjoituksella varustettuna syntymäpäivälahjaksi rakkaalta mieheltäni, ja voin kyllä suositella sitä lämpimästi kaikille talvivaeltamisesta kiinnostuneille! 


Sunnuntain ohjelmassa olikin sitä perinteistä, eli koiravaljakolla ajoa. Oli mukava käydä valoisalla ajelemassa kaksi pikkuvaljakkoa. Meidän lähiura (5km) oli vielä hieman arveluttavassa kunnossa, joten päätin lähteä turvallisesti kolmen kokoonpanoilla. Saatiin hyvää ohitusharjoitusta molemmille porukoille naapurin koirien kanssa. Valitettavasti kuvat eivät ole kovin hyviä. 

Pyörässä Rajo, keulassa Eagle ja Enni.

Sama kokoonpano, mutta kärsimme pienestä "musherin rengasrikosta". ;)
Jouluvalot on nyt asennettu, ja koti on siivousta vaille valmis ottamaan joulun vastaan. Heti joulun jälkeen, eli 28.12 starttaa minun ja Jarkon kauan odotettu hiihtovaellus Hammastunturin erämaahan. Siellä onkin tarkoitus viettää uutta vuotta, ja tulla takaisin vasta seuraavana viikonloppuna. Aiheesta ehkä lisää lähipäivinä. ;)



Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.