Hirveän kiva hiihto


Käsi ylös kuka ei ole saanut hiihtotraumoja koulun liikkatunneilta? Veikkaan että ei kovin monta käpälää nouse ylös, nimittäin suuri osa ainakin meikäläisen tuttavapiiristä on tiukasti hiihtovastaisia - oli syy mikä hyvänsä. On salipirkkoa, ultrajuoksijaa ja muita liikunnan suurkuluttajia, mutta monia yhdistää inho hiihtoa kohtaan. Eikö tämä ole aika ihmeellinen juttu? Ollaan kuitenkin Suomessa, jossa hyvällä tuurilla useampi kuukausi vuodesta tarjoaa mahtavat puitteet hiihtoharrastukselle. 

Miksi hiihto ei maistu? 


Onko hiihdosta koitettu aikanaan tehdä liian monimutkaista ja tavoitteellista? Ollaan vedetty asteen liian pienillä tai isoilla monoilla ja laudanpätkillä pururataa ympäri sen noin sata kertaa, ja sitten on saanut lähteä kotiin? Olisiko pitänyt tarjota ennemmin rauhallista sivakointia luonnossa, ja notskieväiden syömisen jälkeen hiihdelty hiljalleen takaisin koululle? Onko tärkeämpää takoa promillesta oppilaista uusia olympiatoivoja, vai tutustuttaa lapset lempeästi luontoelämysten pariin? Varmasti kumpaakin tarjotaan, mutta omassa lapsuudestani painotus tuntui olevan ensimmäisessä. 



Hiihdon ei ole pakko olla koululiikuntatunneilta tuttua pururadan sahaamista. 


Minä saan kiittää vanhempiani siitä, että niitä rauhallisia luontoelämyksiä on myös tarjottu runsaalla kädellä. Ihan pienestä asti ollaan käyty merenjäällä hiihtämässä, mökillä syömässä eväitä paukkupakkasessa, Meksin kallioilla kuuman kaakaotermarin kera. Hankittu niitä kivoja kokemuksia talvisessa luonnossa, mitkä huomaan näin aikuisiälläkin hyvin tärkeiksi minulle. 

Olen kestävyysurheilija ja tykkään rasittaa itseäni pitkillä juoksulenkeillä. Mutta nautin myös täysin "turhanpäiväisestä" hiihtelystä umpihangessa noin kilometrin tuntivauhdilla. Mukana pitää tietenkin olla hyvät eväät, ehkä pari nuotiopuuta ja jotain kuumaa juotavaa. Näistä sitten nautitaan hartaudella sopivassa paikassa, ja palataan kasvot pakkasen punaamina kotiin. Hiihdon ei siis ole pakko olla koululiikuntatunneilta tuttua pururadan sahaamista. 

Tähän on tutustunut vastikää myös rakas mieheni, joka lähti muutama kuukausi sitten ensimmäiselle hiihtovaellukselle käytännössä nollataustalla hiihdosta. Tätä asiaa piti prosessoida muutama vuosi, mutta nyt ollaan siinä pisteessä että juoksulenkki saatetaan vaihtaa yksissä tuumin hiihtoon! Miehen mieli muuttui retkihiihdon myötä, ja nyt umpisessa sivakointi on yksi lempitouhuista. Hoidetuille laduilla häntä ei tosin (vielä) saa. 




En todellakaan väitä, että ne tuhannet pururadalla sahaavat suomalaiset olisivat väärässä. Yhtälailla voisin pitää meitä talvijuoksijoita pimeänä porukkana, ja viihtyä kylmät talvikelit sisällä kuntosalin lämmössä. Meillä jokaisella on ne lemppariharrastukset joista saadaan parhaat fiilikset, ja olen onnellinen kaikkien liikunnan parissa viihtyvien puolesta. 

Haluan kirjoituksellani tuoda esiin sen hiihdon ulottuvuuden, joka saattaisi saada myös muita enemmän tai vähemmän lajia karsastavia muuttamaan mielensä. Jospa antaisi hiihdolle vielä mahdollisuuden, ja kokeilisi sitä kevätauringon lämmössä hiihtelyä eväät repussa? Ei juoksuakaan voi aloittaa sata lasissa - tai ei ainakaan kannata - vaan rauhallisesti tehoja pikkuhiljaa nostaen. 



Maaliskuulle luvattiin kylmää säätä, joten hiihtokelit jatkuu! Luistavia suksia meille kaikille hiihtäjille ja hiihtelijöille. Nautitaan talvesta! <3


Samas-korut

Yhteistyössä

Uskotteko te voimaeläimiin? 

Karhu on aina edustanut minulle sellaista lempeää, rauhallista ja itsevarmaa luontoa. Karhun suuri ja levä pää, lempeät silmät, söpöt pyöreät korvat ja väkivahva vartalo herättävät samalla sympatiaa ja kunnioitusta. Karhu vierailee säännöllisesti unissani - mitähän se mahtaa kertoa? 

Voin joskus kuvitella kotimetsissä kulkiessani kuinka meidän lähinaapuri; tummaturkkinen suuri uroskarhu katselee metsän pimennosta. Karhu ei herätä minussa pelkoa, vain ihmetystä upeaa luontoa kohtaan. Karhun ei tarvitse pelätä mitään, mutta sillä ei myöskään ole tarvetta mahtailla olemuksellaan. 




Samaskorun Karhu-kaulakoru herätti huomioni. Kaunis graafinen ja herkkä muotoilu yhdistyy vahvaan aiheeseen.  Koru on valmistettu savutammesta, ja korua on saatavilla myös vaalean koivun värisenä ja mustana akryylista tehtynä. Karhun muoto on leikattu laserilla. 




Ristisuinen jänis pomppii kaikkialla ja jättää helposti tunnistettavat jäljet hankeen. Ne risteilevät pitkin metsiä ja lymyilevät piiloissaan peläten vähän kaikkea. Ja syystäkin, sillä onhan Suomen luonnossa monta joille maistuu jänispaisti. 

Samas-korun söpöt Jänis-korvakorut kiinnittyvät lukkoon toisesta korvasta. Niissäkin minua miellytti eniten tumma savutammi. Puu tuntuu laadukkaalta ja kevyeltä käsitellä, mutta ei kuitenkaan liian hennolta ja herkästi rikkoutuvalta. 



Kahvin ystävä ei voinut vastustaa herkullisia Kahvi mustana -korvakoruja. Jospa näillä pärjäisi töissä ne aamun ensimmäiset tunnit ennen kahvitaukoa? Korut ovat juuri sopivan kokoiset, ja tuntuvat kevyeltä korvissa.



Kannattaa käydä tutustumassa Samas-korun valikoimiin heidän Internet-sivuillaan. Korut ovat varsin edullisia ja heillä näyttäisi olevan paljon alennuskamppiksia. Korut on valmistettu Suomessa Samaskorun pajalla Joensuussa.


Rakastan talvea!



Moi! Halusin näin sunnuntain kunniaksi tulla hehkuttamaan, että rakastan talvea! 

Talvi on parasta aikaa, koska saan harrastaa kaikkia lempilajejani. Oikeastaan en joudu luopumaan lumipeitteisen luonnon vuoksi mistään, vaan saan harrastaa juoksun, pyöräilyn ja (avanto)uinnin lisäksi hiihtoa, koiravaljakkoajoa ja lumikenkäilyä. 




Talvinen luonto on niin kaunis. Pimeän aika on tunnelmallinen ja otsalampun valossa kulkeminen aina hieman jännittävää. Nautin myös juuri tästä ajasta, kun päivät alkavat pikkuhiljaa pidentyä ja kevään tuntu voimistuu. 

Ulkona on aivan upea pakkassää. Aurinko paistaa pienen pilviverhon takaa, ja aion nyt lähteä ulos pakkaamaan autoa iltapäivän rekiajelua varten. Ihanaa, kun meillä on täällä Kokkolassa kunnon talvi! 


Täydellistä sunnuntaita myös sinulle! <3




GoExpo -messut ja arvonta!

Yhteistyössä
Lähde: https://messukeskus.mediabank.fi/fi/material/search

GoExpo -messut järjestetään tuttuun tapaan Helsingin Messukeskuksessa 2. - 4.3.2018. 



Ja nyt näyttäisi kovasti siltä, että minä olisin vihdoin pääsemässä itsekin messuilemaan! Kevät on monesti niin kiireistä aikaa kotona ja töissä, että useampana vuonna olen joutunut luopumaan ajatuksesta. Mutta nyt on junaliput varattu ja viikonlopulle on muutakin ohjelmaa tiedossa. :)

Miksi messuille on kiva mennä? Itse lähden sinne fiilistelemään muiden samanhenkisten ihmisten seuraa, tuoteuutuuksia, kuuntelen esittelyitä, haastattelen eri alan osaajia ja testaan tuotteita. Tykkään siitä messuhulinasta ja energiasta, ja on aina kiva jutella uusien ihmisten kanssa.

Olen itse kiertelemässä messuilla koko perjantain. Minua kiinnostaa tietenkin kaikki retkeilyyn, ulkoiluun, juoksuun, pyöräilyyn ja kuntoiluun liittyvä, ja ajattelin käydä kuuntelemassa muutaman puheenvuoron messulavoilla (kts. alla). Tule juttelemaan jos satut bongaamaan!



https://messukeskus.mediabank.fi/fi/material/search


Messuilla ratkeaa muuten Vuoden Retkikohde, jonka viimeinen äänestyspäivä on muuten tänään! Finaalissa on kymmenen upeaa kohdetta ympäri Suomen, mm. Pyhä-Luoston kansallispuisto, Kevon kanjoni, Kolin vaarat ja Korouoman rotkolaakso. Ei mitään pikkutekijöitä! Itsellä on noista vielä monta näkemättä, mutta tiedän että eeppisistä maisemista on kyse. 



Aukioloajat:


pe 2.3. klo 12–20 

la 3.3. klo 10–19 

su 4.3. klo 10–17



Lähde: http://goexpo.messukeskus.com/info/kartta/


Mielenkiintoisia poimintoja lavalla


Miten kuvataan haastavissa olosuhteissa, kylmässä, pimeässä ja sateessa? Jaakko Posti / pe 12.30, pe 15.00 Kuva&Kamera-lava

Millaiset luontokuvat toimivat Instagramissa? / Marinella Himari / la 13.00, su 12.30 Kuva&Kamera-lava

40 kansallispuistoa – loputon aarreaitta luontokuvaajalle. Mihin ja minkälaisilla varusteilla kannattaa suunnata minkäkin tyyppisten kuvien toivossa? / Tea Karvinen / la 14.00, su 11.45, Docendo-lava

Saarikettu – kohtaamisesta tarinaksi ja kuvakirjaksi / Ifolorin kuvakirjakilpailun 2017 voittaja Hannu Moilanen / la 14.30, su 12.00 Kuva&Kamera-lava - Kokkola! :) 

https://messukeskus.mediabank.fi/fi/material/search


Arvonta!



Arvon messuille kaksi yksittäistä lippua. Saat yhden arvan kommentoimalla tämän postauksen alle, toisen tykkäämällä Luontoloinen -Facebookista ja kolmannen Luontoloinen -Instagramista

Kommentoi alle "mukana xxx arvalla & sähköpostiosoitteesi". Osallistumisaikaa on 21.2.2018 kello 23:55 saakka. Arvonta suoritetaan 22.2.2018 kello 16:00. Ilmoitan voitosta sähköpostitse.

**ARVONTA SUORITETTU, ONNEA juhakoil1@gmail.com JA MARKUSB! **



Vaelluspäivän eväät - mikä on tarpeeksi?

Puolilaiskan naisen päivän retkieväät ylävasemmalta: lounaaksi valmisnuudeleita, kulkuevääksi kaksi suklaapatukkaa ja pieni pussi pähkinöitä, aamupalalle ja lounaalle leipää (voita leivälle ja ruuanlaittoon), kolmen hengen vaellusjengin iltaruoka ja 60 g aamupalapuuroa taateleilla. 


Moniko on kuullut tarinan meidän eväsköyhästä reissusta Islannin eristäytyneelle Hornstrandirin niemelle? Just se reissu, jonka jälkeen mies on alkanut seurata vaelluseväiden riittävyyttä ja "auttamaan" päivien laskemisessa? Arvaatte varmaan kuinka matkalla kävi; eväät loppui kesken... 

Vaellusmuonan riittävyyden oppii oikeastaan vain kokeilemalla. Tulee tehtyä paljon niitä reissuja, joilta kantaa puoli rinkallista eväitä kotiin ja ihmettelee että kuinka kuvittelin syöväni nämä viikossa? Ja ehkä myös niitä retkiä, kun nuoleskelee pähkinäpussin pohjaa ja haaveilee ruuasta. Ja herää yöllä mahan surkeaan murinaan kun odottaa malttamattomana sitä liian pientä aamupuuroannosta. 


Mikä sitten on tarpeeksi? Se on toki yksilöllistä, mutta näillä minä menen: 


  • Aamupalaksi vedän 60 g puuroa, johon on pilkottu pari taatelia, siemeniä, maitojauhetta ja suolaa. Aamupalan kaverina menee vielä siivu tai pari leipää juustolla ja voilla sekä kuppi kahvia. 
  • Kulkueväinä syön pähkinöitä ja päiväksi on varattu pari suklaapatukkaa.
  • Lounaalla syön helppoa ja nopeaa, eli joko omatekoisen keiton, valmisnuudeleita tai joskus harvemmin pussiperunamuusia ja vaikkapa tonnikalapussin. Myös lounaalle on varattu siivu tai pari leipää.
  • Iltaruuaksi vedellään jotain itsekuivattua gurmeeta, eli esimerkiksi bataatti - kikhernecurryä. Iltaruualla en enää kaipaa leipää tai muita lisukkeita, sillä annoskoot on Reilun Miehekkäät.
  • Joskus harvoin syödään myös jälkkäriä, mutta yleensä ilta päättyy päivän pähkinäpussin tyhjentämiseen ja vesikupposeen.
Vaeltaessa kaloreita voi huveta jopa 6000 per päivä, eli ruokaa saa tosissaan vedellä että kone pysyy käynnissä. Naisella normaalimäärä on kesällä noin 4000 kalorin luokka, mutta tässä on toki eroja niin vaelluspäivän kuin henkilön itsensä suhteen.

Runsaskalorisia ja kevyitä pähkinöitä ja siemeniä kannattaa suosia mikäli ne vain maistuvat, sillä niistä saa paljon hyvää energiaa. Missään nimessä ei kannata lähteä pihistelemään ruuan suhteen, vaan höylätä sitä voita kunnon kannikka leivän päälle ja mihin vain suinkin saattaa. Kalorit on kavereita.



Tiedän ihmisiä, jotka lähtevät vaellukselle "diettaamaan", eli laskevat kalorit tarkoituksella alakanttiin. Toki on mahdotonta saada ruualla katettua 6000 kalorin päiväkulutusta, mutta kyllä minusta on kivempi liikkua mahdollisimman runsailla eväillä mieli ja keho skarppina. Nälkäisenä ja uupuneena sattuu helpommin vahinkoja, ja vaelluksesta nauttiminen voi olla hankalaa. 


Palataan vielä siihen Islannin reissuun. Oltiin siis siellä Hornstrandirin niemellä jonne vene meidät jätti. Ruokaa oli ostettu rinkkaan veneen lähtökylästä Isafjördurista, ja kepein askelin keikuttiin ensimmäiseen telttapaikkaan. 

Oispa ruokaa... 


Muistaakseni seuraavana tai sitä seuraavana päivän aikana meille selvisi, että viiden vaelluspäivän sijaan meillä oli ruuat vain neljälle. Ja vene hakisi meidät vasta sen viiden vaelluspäivän jälkeen eri poukamasta. Mahtavaa.

No nälkähän siinä tuli, kun lähdettiin jakamaan päiväannoksia ja syötiin jo valmiiksi tiukista eväistä vain puolet. Ja ei, en ollut ottanut sitä varapäivän ruokaa mukaan, koska olin ajattelematon ja halusin säästää rinkan painossa. Näemmä tuli säästettyä vähän enemmän mitä ajattelin. 

Reissusta selvittiin ongelmitta joskin mahat murisivat melkoisesti viimeisenä päivänä. Tästä opin, että sitä ruokaa kannattaa varata aina vähän enemmän painosta huolimatta. Ikinä ei tiedä mitä voi sattua, joten ylimääräisiin reissupäiviin on syytä varautua. 


Vatsa täynnä hyvää ruokaa - vaeltaminen on helppoa! 



Millaisilla eväillä sinä vaellat? 

Huikea avantouinti



Lauantai on yleensä avantopäivä. Avantouinti on minulle tapa rentoutua ja samalla myös osa treeniohjelmaa, sillä se edistää lihasten palautumista ja rentouttaa treenistä jäykistynyttä kehoa. 

Kokkolassa toimii avantoseura Kuutit, joiden ylläpitämä avantosauna löytyy Palmasta. Yksi avantokerta maksaa ilman jäsenyyttä 5 euroa. Palmassa on aina mahtava tunnelma, ja saunassa jutellaan kuin vanhojen tuttujen kanssa. Menen aina ensin avantoon ennen saunaa, ja käyn vähintään neljä kierrosta riippuen olotilasta. Joskus vain kastaudun tikkailta, ja joskus käyn uimassa ringin avannon reunoja pitkin.


Varpaita hyytävät portaat Palman avantoon. 

En käytä tossuja tai muita varusteita uimapukua lukuunottamatta, sillä minusta on kiva kävellä paljain varpain avantoon. Minulla on luonnostaan hyvä ääreisverenkierto, ja talvilajit ovat vahvistaneet sitä entisestään, eli suosittelen kyllä päähineen, käsineiden ja jalkineiden käyttöä. Pyrin välttämään kaulan ja niskojen kastelua, sillä ne vetävät helposti jumiin kylmässä vedessä. Sukeltelu ei minusta kuulu avantoon.  

Avantouinti on kaukana suorittamisesta ja se vaatii tarkkaa itsetutkiskelua. Kukin avantokerta on omanlaisensa, ja on tärkeää noudattaa omia tuntemuksia. Joskus tekee mieli tehdä vähän vähemmän, eikä pidä pakottaa itseään sen fiiliksen yli. Joskus jään avannon jälkeen istuskelemaan ulos ja nauttimaan kehoon vähitellen leviävästä raukeudesta. Avanto on tosi iso shokki, ja siitä palautuminen rentouttaa lihakset oikein kunnolla. 

Aina avannosta lähtiessä on ihanan rentoutunut ja raukea olotila, ja kehon lämmöntuotanto on tehostunut pitkäksi aikaa. Avantopäivän jälkeen uni tulee nopeasti ja unenlaatu on hyvä. Tavoitteena olisi ehtiä avantoon useammin! Avantouinnin hyödyistä löytyi tällainen tosi hauska posteri netistä - kiitos vinkistä! Pidempi versio löytyy täältä




Oletko sinä kokeillut avantouintia? 

Vinkkejä edulliseen vaellusvarusteluun


Kirjoittelen paljon varusteista ja niiden tärkeydestä. Laatu, käytettävyys, ekologisuus, hinta, kestävyys, monipuolisuus, sopivuus ja monet muut asiat määrittelevät hyvän varusteen. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista hankkia kerralla parasta, vaan joutuu tekemään kompromisseja.

Halvan retkeilyvälineen ostaminen voi tuntua houkuttelevalta, mutta harvoin halvalla saa hyvää. Sen sijaan halpa retkeilyväline voi osoittautua helposti hajoavaksi, sopimattomaksi tai muuten vain huonosti toimivaksi. Jos sen joutuu laittamaan vaihtoon syntyy turhia kustannuksia ja jätettä. Toki tähänkin sääntöön on olemassa niitä poikkeuksia.

Laadukas retkeilyväline sen sijaan kestää, on suunniteltu loppuun saakka ja säilyttää arvonsa, eli sen voi mahdollisesti myydä eteenpäin kun omat tarpeet muuttuvat tai harrastus loppuu.

Käytettynä ostettu vanha Fjällrävenin teltta palveli uskollisesti ensimmäiset talvivaellusvuodet. 


Uudenkarhean retkeilysetin ostaminen kerralla ei edes ole järkevää, sillä olemme kaikki retkeilijöinä niin erilaisia. Vie pitkän aikaa ja monta reissua että oppii tuntemaan omat retkeilytapansa ja millaisia varusteita haluaa käyttää. Hutiostosten sijaan on olemassa muitakin vaihtoehtoja.


Lainaa, vuokraa, hanki yhteinen ja osta käytettynä. 



Monella on se retkeilyä harrastava kaveri, joka omistaa vähän sitä sun tätä retkeilyyn liittyvää. Harrastuksen alussa on ihan sopivaa kysyä josko kaveri lainaisi retkikeitintä, rinkkaa tai muuta tarviketta uudelle harrastajalle. Toki kaverilla voi olla periaate että helposti särkyviä, kalliita varusteita ei mielellään lainailla, mutta aina voi kysyä.

Internetissä löytyy monia eri vuokrauskanavia, joiden kautta voi lainata varusteita rahaa vastaan. Edullisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Suomen ladun alajaostojen vuokravälineet (esim. Kokkolan ladulla ahkiovuokra 20 €/viikko jäsenille). Jutun alaosista löydät vinkkejä vuokrauskanavista.

Yhteisomistus on erinomaisen hyvä tapa hankkia laadukkaita retkeilyvälineitä pienemmillä kustannuksilla. Meiltäkin löytyy yksi kimppaostoksena hankittu neljän hengen teltta, ja kukin varaa sen vuorollaan omille reissuilleen. Kimppaostoksissa on tärkeää sopia selkeät säännöt yhteisomistajuudelle.

Laadukas retkeilyväline kestää niin sanotusti isältä pojalle, eli käytettyä kannattaa suosia. Se on edullinen ja ekologinen tapa hankkia kunnon varusteita. Toki myös laadukkaat retkeilyvälineet kuluvat, joten käytettyä ostaessa tulee olla tarkkana ettei osta jo valmiiksi rikkinäistä tuotetta.


Olen harrastanut retkeilyä ja vaeltamista jo kohta kymmenen vuotta, ja satsannut vähitellen laatuun. 



Mitä kannattaa (tietyin varauksin) ostaa käytettynä


Teltta
Rinkka
Retkikeitin
Elektroniikka, esim. gps
Makuupussi
Makuualusta
Retkeilytakki, housut
Untuvavaatteet
Sukset
Ahkiot
Lumikengät
jne.


Edellä mainitut tuotteet sopivat hyvin kirpputorilta ostettavaksi. Teltta ja retkikeitin kaipaavat ehkä pientä huoltoa, makuupussi pesua ja makuualusta tarkan syynäyksen reikien varalta. Suksien ja ahkion pohjat voivat olla kuluneet, mutta siihenkin on omat niksinsä. Myös "kestämään tarkoitetut" retkeilyvaatteet, kuten retkeilytakit ovat hyviä löytöjä käytettynäkin. 


Mitä ei kannata (välttämättä) ostaa käytettynä


Kengät
Kuorivaatteet 


Kaikki varmasti tietävät, että kengät muotoutuvat käyttäjänsä jalassa. Paljon käytetyt vaelluskengät voi toki ostaa, ja niihin voi hankkia uudet muotoiltavat pohjalliset, mutta perusperiaatteena kengät ovat ehkä sellainen tuote joka kannattaa ostaa uutena.

Omien kokemusten mukaan kuorivaatteiden ominaisuudet häviävät vähitellen käytössä. Kuorivaatteetkin vaativat pesua, ja kyllästämisestä huolimatta ne eivät sen tietyn pisteen jälkeen enää pidä vettä yhtä luotettavasti kuin ennen. Eli en ostaisi käytettyä kuorivaatetta.


Kokkolan Ladun vuokra-ahkio vedossa.



Linkkejä käytettyjen retkeilyvälineiden metsästykseen:


Retkeilyn kymmenen olennaisinta

Kaupallinen yhteistyö


Pyrin aina korostamaan, että kunnollisilla varusteilla retkeily ja vaeltaminen on huomattavasti mukavampaa ja myös turvallisempaa. Aloitteleva retkeilijä harvoin pystyy ostamaan koko varustesettiä kerralla, mutta vähitellen laatuun panostaminen on sekä harrastuksen mielekkyyden että ekologisuuden kannalta parempi vaihtoehto. 


Varusteisiin pitää pystyä luottamaan, ja niitä pitää osata käyttää. 



Reppua pakattaessa on aina mietittävä se pahin mahdollinen skenaario, ja varauduttava sen mukaan. Oli kyseessä sitten polkujuoksulenkki tutulla retkeilyreitillä, yhden yön melontareissu tai vaativa tunturivaellus lapissa, niin turvallisuuteen vaikuttavat tekijät tulee tiedostaa ja ne pitää osata minimoida. Ensiapuvälineet, puhelin, varaenergiaa, juotavaa ja tulentekotarpeet kulkevat meillä mukana retkeillä kuin retkellä, ja tästä lähdetään kasvattamaan ylöspäin tilanteen mukaan.


Kompassi on varmasti yksi niitä ensimmäisiä retkeilijän varusteita. Kuvassa esiintyvästä Silva Expedition -kompassista löytyy säädettävä erannonkorjaus, mitta-asteikkoja ja kaltevuusmittari. 


The Ten Essentials -verkkokauppa tarjoaa uusille ja vanhemmillekin harrastajille selkeän konseptin, jossa retkeilyn kannalta olennaisimmat asiat on jaettu kymmeneen kategoriaan. Ne ovat navigointi, auringolta suojautuminen, eristys, valaistus, ensiapu, tuli, työkalu, ravinto, nesteytys ja hätämajoite. Harrastajan on näin helppo hahmottaa, mitä tarvikkeita reissuun kannattaisi hankkia. Varusteissa on panostettu laatuun, ja oli hauska huomata että yritys myy paljon sellaisia tuotteita joiden nimeen itse liputan. Esimerkiksi Savotan hätäpeite ja Nalgenen pullot ovat kulkeneet reissuillamme jo vuosia.


Galazon vedenpitävät kartat ovat kestävä valinta retkelle.



The Ten Essentialsin sivuja kannattaa muutenkin käydä tutkimassa, sillä sieltä löytyy kiva tietopankki, joka käsittelee retkeilyyn liittyviä perusasioita. Heidät löytää myös Instagramista ja Facebookista





Kirjoituksessa kuvatut tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta.