Halusin antaa tänä jouluna jonkin oikeasti merkityksellisen lahjan. Jotain, jota kukaan muu ei voi antaa. Kävin ennen joulua luovuttamassa verta, ja samalla keskustelin hoitajan kanssa pitkään kantasolurekisteriin liittymisestä. Hoitaja kertoi aivan käytännössä kuinka rekisteriin liitytään, ja millainen toimenpide kantasolujen luovuttaminen on. Hän rohkaisi minua lukemaan lisää, ja vietin pitkän aikaa koneen ääressä.
Nyt on kaikki jouluvalmistelut tehty ja istutaan perheen kanssa sohvalle katsomaan lumiukkoa ja joulurauhan julistusta, ahmitaan liikaa konvehteja, saunotaan, syödään jouluruuasta ähkyt ainakin kaksi kertaa, availlaan lahjoja ja pelataan lautapelejä. Ja ennen kaikkea nautitaan toistemme seurasta. Sillä just tämä hetki on korvaamaton.
Rekikoira Miska haluaa perheineen toivottaa kaikille tunnelmallista joulunaikaa ja lumista uutta vuotta 2018! Lämmin kiitos kaikille blogin lukijoille ja seuraajille. Minulla oli tähän loppuun vielä valittuna luontoaiheinen runo, mutta autossa jouluradiota kuunnellessa seuraavat sanoitukset kiteyttivät koko joulufiiliksen:
Mikä on joulusydän?
Mikä on joulumieli?
Se on sitä, kun ystävän kiireisen
Päästää jonossa ohitseen
Se on sitä, kun saattaa vanhuksen
Lumituiskussa ovelleen
Se on rakkaus luontoon ja ihmisiin
Se on lämpöä sanojen
Se on kohtuus pöytämme runsauteen
Se on aika kiitoksen
Lähetä kommentti