Vuodenvaihteen kuulumisia ja luonnon dramatiikkaa

Joulu mennä vilahti sukuloidessa ja laiskotellessa ja tietenkin myös syödessä. Jouluruuat maistuivat jotenkin erityisen hyviltä, joten niitä jaksettiin puputtaa monta päivää putkeen. Ilmeisesti sitä on tullut oltua aika kilttinä, sillä joulupukki toi mm. uuden rinkan ja paljon muutakin mukavaa. 

Välipäivät sujuivat sukkelasti ulkoiluharrasteiden parissa. Tehtiin yöreissu meidän kesämökille Himangalle jossa luonto tarjosi parastaan aamusta iltaan. Myrskyävä meri oli luonut mielettömiä jäämuodostelmia ja kuorruttanut kalliot jäällä ja huurteella. En muista että vesi olisi ollut koskaan näin korkealla. Uhkaavana keinuvaa ahtojäätä seuraillessa tuli olo että oltaisiin pohjoisnavalla. Liikaa Arktisia kertomuksia? 



Otsalamppujen valossa hipsimme kumisaappaiden nilkkoja nuolevassa vedessä ohuesti ritisevällä jääkerroksella "saareen" jossa liukastelimme jäisillä kallioilla pienelle ja varsin hyiselle mökillemme. Ahkeran takanlämmityksen ja kaasulämmittimen avustamana mökki saatiin kuitenkin lämpenemään ja kynttilänvalossa oli mukava paistella makkaraa ja jutella syvällisiä. Saunakin tietysti lämmitettiin tirisevän kuumaksi, pestiin merivedellä ja jäähdyteltiin sisällä mökissä sillä ulkona oli todella hyinen keli. 

Aamuksi ilma lämpeni ja tuuli muuttui navakaksi. Vesi oli ennätyskorkealla ja nousi jatkuvasti joten meillä tuli kiire päästä pois. Kahluuhommiin sitä jouduttiin ja vesi ylsi jo nivusiin kun rämmittiin jään läpi humpsahdellen takaisin autolle. Hurjan mukavaa meininkiä ja piti vähän hihkua ilosta jäisiä ja läpimärkiä vaatteita päältä kuoriessa. Sen jälkeen olikin sopivaa heittää lämmittävä juoksulenkki satamaan hämyisessä auringonvalossa. 














Päivä jatkui hernekeitolla äitin keittiössä josta suunnattiin Hiekkasärkille Särkijärven retkeilyreitille. Eväsreppu keikkuen sauvakäveltiin viitisen kilometriä kauniissa ja vaihtelevissa metsiköissä ja perillä kodalla paistettiin pakolliset retki(soija)makkarat ja juotiin kunnon kahvit suklaalla ryyditettynä. Ah tätä elämää...




Oli jo pimeää kun sauvottiin takaisin autolle. Onneksi oli ruhtinaalliset viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ennen kuin piti kurvata takaisin Kokkolaan Vanhankaupungin ravintolaan...


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti