Riskienhallintaa

Retkeilypiireissä puhutaan usein valmistautumisesta erilaisiin yllättäviin tilanteisiin joita voi tulla vastaan luonnossa liikkuessa. Varusteet pitäisi saada optimoitua painon ja hyödyn suhteen. Vaelluksille kun ei voi ottaa koko lääkekaappia mukaan, eikä kaikkia korjaustarpeitakaan voi kantaa vaikka haluaisi. Ahkioretkeily talvisin antaa hieman löysää valintoihin, mutta silloinkin miettii tarkkaan ettei tulisi ylimääräisiä kiloja vedettäväksi. 

Aloin pohtia että mitä tällaiset mahdolliset ongelmatilanteet voisivat olla? Millaisia ajatuksia sitä itse pyörittää päässään kun valmistautuu retkelle?

Skenaariot voisi jakaa esimerkiksi kolmeen kategoriaan:

1. Loukkaantuminen ja sairastuminen

2. Varusterikko

3. Muut syyt

1.

Ensimmäinen kategoria pitää sisällään monenlaisia eri tilanteita ja sairauksia, ja missään nimessä ei voi varautua kaikkiin niistä. On pohdittava mitkä ovat niitä todennäköisimpiä juttuja joita matkallaan kohtaa, ja toisaalta mihin peruspulliainen edes voi reagoida. Itsensä ja vaellusporukan turvallisuuden vuoksi hyvä lähtökohta on ensiapukurssien suorittaminen. Silloin voi ajatella että tietotaito tavallisimpiin onnettomuuksiin nähden on hyvä, ja osaa käyttää mukana olevia ensiapuvälineitä. 

Retkellä tulee todennäköisimmin kohdattua seuraavia haavereita:

- eritasoiset haavat ja ruhjeet ja rakot

- palovammat

- kylmettyminen ja paleltuminen

- kyynpuremat ja ampiaisenpistot (ja muut vastaavat ötökät)

- vatsaongelmat

- nyrjähdykset, revähdykset jne.

- murtumat

- flunssa ja siihen mahdollisesti liittyvä kuume

- allergiset reaktiot

- auringon aiheuttamat palamiset iholle ja silmiin

Tähän lisäksi erilaiset sairaskohtaukset, vakavammat loukkaantumiset esim. pään lyöminen, selän rikkominen jne. joihin ennaltareagoiminen on ensiapulaukun sisällön suhteen vaikeaa tai mahdotonta. Millainen ensiapulaukku voisi olla sisällöltään? Tässä on yksi esimerkki jota itse noudatetaan:

Ensiapu/hygienia

- Särkylääkettä (burana + panacod)

- Ideaaliside x 2

- Itsekiinnittyvä side x 1

- Kylmäpakkaus (kesällä)

- Laastareita

- Rakkolaastareita

- Sideharsoa&sidetaitoksia

- Antiseptisiä liinoja

- Pienet sakset

- Peili

- Savetteja

- Magnesiumia

- Pieni rasvatuubi

- Pieni tuubi Voltarenia

- Kyytabletteja

- Ripulilääkettä

- Aurinkorasva (ja aurinkolasit)

2.

Retkellä kulkee mukana omakotitalo kaikkine varusteineen sekä matkalaukku niiden kuljettamiseen (olkoon vaeltaja sitten se pakettiauto). Pääperiaatteiltaan varusteet ovat samat olkoonkin kyseessä yhden tai yhdentoista yön reissu. Vuodenajat vaikuttavat enemmän varustevalintoihin.

Kun jotain rikkoutuu se pitäisi saada korjattua maastossa siihen kuntoon että matkaa ei tarvitse keskeyttää. On olemassa sellaisia varusterikkoja joita ei pysty korjaamaan ainakaan kovin helposti (esim. teltan repeäminen tai kenkien täysleviäminen) ja näihin pystyy varautumaan lähinnä valitsemalla laadukkaita varusteita ja uusimalla niitä riittävän säännöllisesti ennen kuin kuluvat puhki. Varusteet pitäisikin käydä läpi aina ennen reissua. 

Mahdollisia varusteisiin liittyviä ongelmatilanteita:

- Teltan hajoaminen (kangas, kaaret, narut, kiilat)
- Ilmatäytteisen makuualustan rikkoutuminen
- Kompassin rikkoutuminen (on tapahtunut mm. päälleistuminen)
- Puhelimen hajoaminen/akun loppuminen/puhelimessa ei kenttää (melko yleistä)
- Kartan katoaminen
- Vaelluskenkien rikkoutuminen
- Hiihtovehkeiden rikkoutuminen (sukset, siteet, sauvat, monot, ahkio, aisat)
- Rinkan hajoaminen
- Vaatteiden repeäminen
- (silmälasien hajoaminen)

Voisi sanoa että tärkeän korjausparin muodostavat jesseteippi ja nippusiteet. Niillä pääsee jo tosi pitkälle kantolaitteen, kenkien, sauvojen, ahkion, teltan, siteiden jne korjaamisen kanssa. Nippusiteitä voi punoa yhteen ja muodostaa pidempiä sidoksia. Kun yhdistetään pitkä rautanauloja jesseteipin kanssa saadaan tukeva "lasta" esim. ahkion aisoille tai sauvoille.

Telttakaarien korjaukseen kannattaa hankkia muutamia kaaren päälle sopivia korjausholkkeja. Ne kun sitoo kiinni jesseteipillä pärjää hyvin loppureissun ja kotioloissa voi sitten vaihtaa uuden kaarenpätkän hajonneen tilalle. Telttakangas itsessään korjautuu parhaassa tapauksessa pelkällä paikalla tai jesseteipin pätkällä. Joskus voi joutua jopa ompelemaan. Mikäli teltta hajoaa täydellisesti tulisi hallita erilaisten hätämajoitteiden tekeminen. Ompelusetti on hyödyksi myös vaatteita tai kenkien pohjia korjatessa. Makuualustaa ei oikein saa paikattua muuten kuin siihen tarkoitetulla setillä joka sisältää liiman ja paikkapalan. Toinen vaihtoehto on ottaa solumuovialusta.

Sälä, korjaus ja hifi

Maastokartta + karttalaukku 

Kompassi + varakompassi

Kamera

Virtapankki + latausjohto (mini-usb)

GPS + paristoja

SPOT-hätälähetin + paristoja

Puukko
Lumilapio sahalla
Leatherman (pihdit!)

Otsalamppu + paristoja
Laskuvarjonarua

Jesseteippiä

Paikkausvärkit kankaalle

Nippusiteitä

Neula + karhunlankaa

Teltakaariholkkeja (korjaukseen)

Rautanauloja (korjaukseen)

Muutama ylimääräinen telttakiila (telttapussissa)
Varakärki sukseen

(Varasilmälasit)

3.

Muita ongelmatilanteita: 

- Eksyminen
- Täydellinen kastuminen (esim. talvella jäihin putoaminen)
- Säätila/kulkuolosuhteet
- Varusteiden menetys
- Pieleen mennyt reittisuunnitelu


Kolmoskategoria sisältää kaiken muun, eli terveyteen ja tavaroihin liittymättömät ongelmat. Kolmoskategoria on ehkä se johon on vaikeinta varautua ennakkoon. Esimerkiksi eksymistä sattuu varmasti jokaisella satunnaisesti eri mittakaavoissa. Joskus sitä tipahtaa hetkeksi pois kartalta ja joutuu tuumailemaan että missäs sitä oikein ollaan. Ja on myös niitä tilanteita kun esimerkiksi säätila estää paikallistamisen ja tarvitaan sitä takataskussa kulkevaa gps-laitetta tai vaihtoehtoisesti leiriydytään odottamaan parempia kelejä. Eksymiseen voi varautua suunnistusharjoituksilla sekä hankkimalla gps-paikannuslaitteen tällaisia tilanteita varten.

Talviolosuhteissa kastuminen on yksi pelottavimmista skenaarioista. Kylmässä säässäkin voi hiihtää itsensä hikiseksi ja samalla vaatteet kastuvat. Pahimmassa tapauksessa voi tipahtaa virtapaikkaan ja kastella koko vaatekerran läpimäräksi. Näitä tilanteita varten pitää olla mietittynä miten toimitaan jotta vältytään paleltumilta tai vielä vakavammalta kohtalolta. Jos tupa on lähellä kannattaa tietenkin suunnata sinne kuivattelemaan. Kauempana vaihtoehtoina on kunnon tulet tai mikäli käyttää bensakeitintä teltassa voi lämmittelyn ja kuivattelun hoitaa ainakin alkuun siellä. Kohmeisin sormin kaikki sujuu hitaammin ja on huomattavasti vaikeampaa.

Joskus säätila tai keli on sellainen että eteneminen on hidasta tai loppuu kokonaan. Raskas umpihanki, kova pakkanen yhdistettynä tuuleen tai vaikka oman tai kaverin kuntotilan yliarviointi voi johtaa siihen että joudutaan muuttamaan reittisuunnitelmia tai jopa evakoimaan itsensä maastosta. Myös itse reittisuunnitelma voi mennä pieleen. Kotona kartan ääressä kaikki vaikuttaa mahdolliselta ja maastossa tulee todettua että tämä miehen korkuinen pöheikkö rakkakivikolla (hei ollaanko Sarekissa?) ei kertakaikkiaan ole kulkukelpoista. Ja jos sitä jatkuu silmänkantamattomiin niin mikä on toimintamalli? Vetäytyminen takavasemmalle ja takaisin autolle, vai uusien suunnitelmien laatiminen? Näitäkin kannattaa miettiä.

Eräällä reissulla sattui niin että yhdellä seurueen jäsenellä kovassa myrskytuulessa  kuivaamassa ollut makuupussi lähti lennolle ja katosi sen siliän tien. Kyseessä oli talvivaellus ja henkilöllä oli mukana vain tämä yksi kunnollinen makuupussi. Ihan normitilanne sinäänsä, sillä kuinka moni kuljettaa kahta makuupussia vain sen takia että voi menettää toisen? Itse käytän kahta pussia muista syistä. Makuupussia ei ehkä oltu sidottu kunnolla suksiin kiinni, joten osittain syy oli omassa huolimattomuudessa. Mutta tilanne oli vakava, ja ilman isoa retkiseuruetta kyseinen henkilö ei olisi saanut extrapusseista itsellensä loppureissun nukkumavälinettä vaan olisi joutunut lopettamaan reissun siihen.

Eli kaikkea voi sattua kenelle tahansa, eikä kaikkeen voi varautua. Voi kuitenkin noudattaa äärimmäistä huolellisuutta tilanteissa joissa voi sattua jotain tällaista. Olen kuullut tarinaa kuinka jokea ylittäessä kenkä on tippunut kyydistä ja kadonnut virtaan. Ja tulitikkuaski on kastunut ja se vara-aski on havaittu tyhjäksi kun ei tullut kotona tarkistettua asiaa. Eli huolellisuutta kaikkeen toimintaan.

Mielikuvaharjoittelu on tässä asiassa hyvin tärkeässä asemassa. Sanoisin että jokaisen tulisi miettiä retken suunnasta tai pituudesta riippumatta mitä mahdollisia ongelmia voi kohdata sen aikana. Lähimetsässäkin voi eksyä, ja jalan sijoiltaanmeno on iso ongelma talvipakkasissa vaikka tie olisi suhteellisen lähelläkin. Lähimetsässä riittää se ladattu kännykkä ja kyypaketti. Vaelluksella joutuu miettimään vähän pidemmälle. Ei kannata tuudittautua ajatukseen että kokemuksella korvaisi jotain tärkeitä varusteita ja että oma osaaminen käsittää nyt kaiken mahdollisen. Aina voi oppia uutta ja aina on mahdollisuus viilata varusteita paremmiksi.

Mielikuvaharjoittelu auttaa myös reagoimaan ongelmatilanteisiin itse vaelluksella. Kun sekä itsensä että mahdollisten retkikavereiden kanssa on mietitty ainakin ne pahimmat mahdolliset tilanteet läpi on helpompi toimia kun teltta hajoaa lumimyrskyssä tai kaveri tippuu jäihin. Tai vaikka eksytään hernerokkasumussa ja tulee kiistaa siitä jatkaako vai pystyttääkö leirin. Ja se majoitehan on meillä kaikilla matkassa riippumatta siitä kuljetaanko tuvasta tupaan. Majoite voi tarkoittaa myös vaikka laavukangasta tai bivypussia, mutta jokin suojautumistapa täytyy löytyä. Makuupussi muiden varusteiden ohella täytyy suhteuttaa vuodenajan ja kelin mukaan. Ei voi luottaa siihen että pääsee sinne seuraavalle tuvalle kamiinan lämpöön.

Hyvin varustautuneena ja valmiina nauttimaan! 

Mitäs ajatuksia tämä herättää ihmisissä? Millaisia ongelmatilanteita olette kohdanneet retkillä, ja mitä listasta vielä puuttuu? 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa