Autiotuvan ärripurri



Ilta on jo pitkällä ja pimeä laskeutunut kun suksin autiotuvan pihalle. Tupa vaikuttaa olevan tyhjillään, ja lumet kopisteltuani astun sisälle aikeissa pistää tulet kaminaan. 

Ei puita. 

Ärripurri nostaa vähän päätänsä, kun lampsin takaisin ulos hakemaan puusäkkiä ja ryhdyn pienimään sytyketikkuja. Tikut ja kiehiset valmiina avaan kamiinan oven ja...

... se on täpöten täynnä tuhkaa. 

Huokaus. Ei muuta kuin tyhjentämään kamiinaa jotta saisin vihdoin ne tulet tehtyä. Tunnelma nousee kun kamiinassa ritisee viihtyisä tuli ja lämpö alkaa välittömästi levitä hirsitupaan.





Nousen aikeissa hakea vettä, kun huomaan että puhtaalle vedelle tarkoitettu sanko on täynnä epämääräistä nestettä. Taidan jo kiukutella ääneen kun lähden tiskaamaan sankoa ja haen siihen joesta vettä. Kylmä ilma kipristelee nenänpäätä ja tähtitaivas saa mielen keveäksi. 

Sisällä pyyhin vielä pöydät murusista, laasen lattiat ja tasot ja vihdoin pääsen asettumaan tupaan.  Puhtaassa tuvassa viihtyy paremmin. Kaivan vielä vieraskirjan esille ja kirjoitan siihen pistävät moitteet tupasäännöistä ja niiden noudattamisesta.




Iski ärripurri


Jälkeenpäin vähän kaduttaa. Vaikkei nyt suoranaista haukkumista tullut harrastettua, niin silti vähän liian pistävästi tuli tupakirjaa töherrettyä. Asiat kun voi aina esittää rakentavan asiallisesti.

Myönnetään että kertomusta on hieman väritetty, mutta valitettavasti tämän suuntainen tapahtuma sattui viime reissulla Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Tupaan tullessa kaikki oli hujan hajan ja ensimmäisenä sai ryhtyä siivoamaan ja pilkkomaan puita. Asia pääsi korostumaan siitäkin syystä, että tätä tupavierailua lukuunottamatta kaikkialla muualla oli tehty puut ja sytykkeet valmiiksi, siivottu paikat ja huomioitu seuraavat tulijat.


Ei olla niinku kotona


No ensimmäisenä tietenkin se, että ihan hirveän vähille voimille ei kannata itseään vetää ennen leiriytymistä. Tuvassa riittää askareita vaikka edelliset asukkaat olisivat käyttäytyneet muita huomioiden. Ärripurri pysyy myös kauempana kun sille antaa säännöllisesti energiaa ja herkkuja. 

No toiseksi ne tupasäännöt. Kirjoitin aiemmin julkaisun "Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään", joka kannattaa käydä lukaisemassa. Autiotuvissa pärjää hyvin kun hallitsee muutamia perusasioita ja huomioi toiset käyttäjät.

Ei käyttäydytä kuin kotona, vaan ennemmin kuin kyläpaikassa tai työpaikan kahvihuoneessa. Jaetaan huomaavaisuutta ylenmäärin. Viihdyn itse paremmin teltassa kuin tuvassa, mutta talvisaikaan neljän seinän sisällä on kiva käydä lounastauolla, kuivailla varusteita tai viettää pitkää ja pimeää iltaa kaminan lämmössä.

"Sopu sijaa antaa" neuvotaan tupaohjeissakin.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti