hyvinvointi

Akkujen latailua



En ollut yhtään ihmeissäni, kun kesken työmatkan minulle iski oikein kunnon syysflunssa. Nyt on ollut jo useamman viikon (tai kuukauden..) normaaliakin hektisempää menoa, ja viikon verran olen lähinnä käynyt kotona kääntymässä, hoitanut eläimet ja heittänyt autoon seuraavan päivän erikoistarvikkeet. On ollut retkikurssin vetämistä, polkujuoksukurssia, keskiaikapäiviä, työmatkaa, puiston avajaisia ja vaikka mitä, ja näiden lisäksi ne normaalit arkihommat ja lähes joka päivä juoksutreenit. Että vähemmästäkin sitä vähän väsähtää. 

Viikonlopulle oli suunnitelmissa siivousta ja kotihommia, lenkkeilyä, grillausta ja notskiyöpymistä, mutta flunssa pisti suunnitelmat vähän uusiksi. Perjantain makoilin lähinnä sohvalla, hikoilin pienestäkin ylimääräisestä liikahduksesta ja join vuorotellen miehen tekemää inkivääriteetä ja tyrnishotteja. Ehkä tämä on ihan hyvä, ajattelin. Tulipa vihdoin levättyä. 


Notskeilua ja riippumattoyö



Teimme lauantaina matalan kynnyksen notskireissun Hällskärin laavulle kaveriporukalla ja söimme aivan huippua ruokaa. Tein teryakimarinoituja lohivartaita ja kasviksia kreetalaiseen tapaan sitruunalla maustettuna. Jälkkäriksi oli Elinan tekemää tikkupullaa mansikkahillolla ja nokipannukahvit. 

Laajalahden rantamaisemien sijaan vietimme Nuku yö ulkona -yötä kotipihalla riippumatoissa koirien valppaassa valvonnassa - talvimakuupussiin kääriytyneenä. Ei päässyt todellakaan vilu yllättämään, ja sisätilat olivat lähellä mikäli flunssafiilis olisi pahentunut yön aikana. Sen sijaan heräsin aamulla virkistäytyneenä, melkein kymmenen tunnin unien jälkeen! Riippumatossa nukkuminen on kyllä niin ihanaa. 





Kahdeksan vuotta yhteiseloa 



Facebook myös muistutti, että lauantaina tuli kahdeksan vuotta mittariin meidän hääpäivästä. Yhteiseloa on vietetty jo lähemmäs 15 vuotta. Kyllä sitä  saa olla onnellinen että on saanut tuollaisen tyypin retkikaveriksi ja arkea jakamaan. Se osaa vielä keittää hyvät notskikahvit! 

Tällainen ihana pikkuvihjaus teille lukijoille, että vuodelle 2020 osuu meidän kymppivuotishääpäivä, ja sille on suunnitelmissa oikein Reissujen Reissu. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Saimme muutes nuotiopaikan jakaneelta seurueelta hääpäivälahjaksi heijastinnauhat. Kuinka ihania ihmiset voivatkaan olla! 





Välillä pitää olla vähän tylsää



Kyllä luonto, rakkaat ihmiset ja hyvät sapuskat vaan tekevät hyvää ihmiselle. Hyvää tekee myös lepääminen ja pysähtyminen. Luin jostain, että nykypäivän menossa pitäisi välillä vähän pitkästyä ja tylsistyä. Sitä tuli kyllä harrastettua kiitettävästi pienestä puuhailusta ja hyvästä kirjasta huolimatta. Lepäily on mukavaa, mutta rajansa kaikella. 

Nyt on edessä pikkupätkä arkieloa jonka aikana toivon pääseväni takaisin juoksukuntoon, ja sitten lähdenkin reissuun! Pääsen vihdoin kokemaan alppifiiliksiä retkeilypalveluihin liittyvän opintomatkan varjolla. Lupaan kirjoitella aiheesta vielä lisää ennen reissua ja julkaista paljon kuvia ja juttua paikanpäältä Instagramiin.



Kannattaa laittaa seurantaan https://www.instagram.com/luontoloinen/




Lue lisää

Hyvällä mielellä


Blogissa on ollut viikon verran hiljaista, sillä lähdin melkein suorilta viivoilta pääsiäisreissun jälkeen työkavereiden kanssa Italiaan. Kyseessä oli meidän "perinteinen puistomaraton", eli kiersimme vajaassa viikossa lähes koko Pohjois-Italian tunnetuimmat nähtävyydet ja kävimme tutustumassa upeisiin puistokohteisiin. Kollegoiden kanssa on ihana viettää aikaa puutarhoissa, ja samalla säästyy myös puolisot tuntikausien puistohortoiluilta. 

Kantapääopistossa laittoi minulle juuri sopivaan saumaan Kolme hyvää -blogihaasteen, jossa ideana on kertoa nimen mukaisesti kolme hyvää asiaa elämästä eri aihepiireissä. Italian reissulla sain taas heittää työasiat ja muut murheet pois selästä, ja lastata repun uusilla ja jännittävillä kokemuksilla. Illalla kaaduttiin superväsyneinä sänkyyn, ja aamulla taas jatkettiin matkaa. Ihan parasta!

Ihana on myös olla kotona kaikkien rakkaiden keskellä. Kun elämään lastaa paljon positiivista, eivät negatiisivetkaan asiat jaksa kauaa lannistaa. 



Ajattelin kuvittaa haasteen muutamalla reissuotoksella, joten nyt mennään!

Duomo - Milanon tuomiokirkko
Venetsian tunnelmaa


Kolme hyvää asiaa päivissäni: tiivis parisuhde, perhemäinen työyhteisö ja ystävät


Koen olevani äärimmäisen onnekas, sillä aviomieheni on myös erittäin hyvä ystäväni. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia, ja innostumme usein samoista asioista. Kaikki arjen pienet ilot ja murheet keskustellaan läpi, ja usein ollaan vain hiljaa ja nautitaan toistemme seurasta. Parisuhde testataan aina välillä pitkillä juoksulenkeillä tai remontoinnilla, mutta tähän mennessä ollaan selvitty kaikista haasteista. Menee vähän sokeriseksi jutusteluksi, mutta tämä asia nyt on vain pakko sanoa. Puspus kulta, tiedän ettet lue tätä. ;)

Eräs työkaverini totesi, että me ollaan töissä kuin yksi suuri perhe. Ja se pitää hyvin paikkaansa. Perheessä tulee aina välillä pieniä kinoja, mutta asioista puhutaan suoraan ja muistetaan aina kannustaa ja tukea toisiamme. Myös arkiasioita jaetaan työkavereille ja sitä kautta olenkin saanut monta uutta ystävää. 

Vuosien myötä meidän ystäväpiirimme on jakaantunut ympäri Suomea. Pidämme yhteyttä pääosin kännykän välityksellä ja pieniä arjen juttuja tulee jaettua lähes päivittäin. Usein kaipaan kasvokkain jutustelua ja aina tuntuu siltä että ystäviä näkee liian harvoin. Mutta kun näemme huomaan, että ystävyys on ja pysyy. Kiitos rakkaat. <3 


Monte Baldon lumimaisemissa




Kolme hyvää asiaa minussa: uskallan haastaa itseni ja muut, olen monipuolinen, näen asioissa niiden positiiviset puolet



Itsestään ei opi kuin yrittämällä ja erehtymällä. Olen usein todennut, että syyllistyn helposti aliarviointiin. Pystyn tekemään paljon enemmän mitä alunperin ajattelin. Mitä enemmän teen haastavia asioita, sitä helpommaksi ne muuttuvat. Ja samalla opin tuntemaan itseni paremmin, ja arvostan omia hyviä ominaisuuksiani. 

Suomalaisuuteen kuuluu tietty vähättely ja vaatimattomuus, mikä on tietyllä tapaa viehättävää. Mutta pitää varoa, ettei sen anna rajoittaa elämää. Ollaan kaikki ylpeitä itsestämme, ja muistetaan myös kannustaa muita siihen. 

Työkaverini totesi tänään, että olen tosi hymyilevällä tuulella, ja se on tarttuvaa. Tosiasiassa olin koko päivän todella väsynyt tultuani kotiin vasta yöllä ja sain vain muutaman tunnin yöunet. Mutta päätin jaksaa työpäivän hymyillen, ja niin tein. Joskus positiivisuutta joutuu vähän pinnistellä, mutta se on sen arvoista.


Peschiera del Gardan rantabulevardia aivan hotellin vieressä

Upea puistokohde Veronassa: Giusti garden


Kolme hyvää asiaa elämässäni: Perhe, lemmikit ja terveys


Minulle läheinen henkilö on käynyt läpi vakavan sairauden. Rakkaat ihmiset eivät ole itsestäänselvyys. Terveys ei ole itsestäänselvyys. 

Menetimme vain muutama viikko sitten koiran, jolla olisi toivonut olevan vielä monta tervettä vuotta edessä. Saimme kuitenkin nauttia sen seurasta monta hyvää vuotta, ja tunnen surun lisäksi myös suurta kiitollisuutta. 

Kaikki tapahtuu niin nopeasti ja ilman ennakkovaroitusta, joten paras tapa elää on nauttia joka hetkestä. Ja tiedostaa se, että sen hetkinen tilanne ei ole pysyvä. Ei kuitenkaan kannata pelätä tulevaa, sillä siellä on edessä myös hyviä asioita.



Malchesinen sataman tunnelmaa Gardajärven pohjoispuolella.

Veronan roomalaisajan amfiteatteri


Kolme hyvää asiaa tänä vuonna: töissä saatu ylennys, oikea talvi, blogin kasvaminen


En olisi vielä viime vuonna uskonut, että kahdeksan vuoden kaupungilla työskentelyn jälkeen minut ylennettäisiin kaupunginpuutarhuriksi. Nyt voin todella sanoa, että olen päässyt unelma-ammattiini. Pakko se on todeta - olen tosi ylpeä itestäni! Ja erittäin, erittäin kiitollinen työkavereilleni, jotka ovat minua tähän tukeneet. En aina usko omiin kykyihini ja taitoihini, joten osaan todella arvostaa saamaani tukea. Kiitos!

Tämä talvi on ollut aivan täydellinen. On ollut lunta, aurinkoisia ulkoilukelejä ja kirpeitä pakkasia. Olen nauttinut talvesta suunnattomasti, ja yrittänyt saada joka päivään edes jonkinlaisen happihyppelyn luonnossa aikaiseksi. Vaikka talvi on ollut ihana, odotan innolla jo kesää ja sen tuomia juttuja. Keväässä parasta on lumen alta paljastuva maa ja sen väkevä tuoksu, linnut ja pitenevät päivät. 

Blogista on muodostunut minulle rakas harrastus, ja olen iloinen että moni on löytänyt tänne lukemaan kirjoituksiani. Kiitos siitä! Otan mielelläni vastaan toiveita ja ajatuksia blogin suhteen. Toivottavasti viihdytte mukana. :)





Kolme hyvää asiaa blogissani: positiivisuus, monipuolisuus ja kohtaamiset



Jotkut saattavat pitää positiivisuutta samana asiana kuin tekopirteyttä ja teeskentelyä. Luodaan jonkinlaista illuusiota täydellisestä elämästä, ja jätetään ne ikävät asiat kertomatta. On totta etten halua jakaa aivan kaikkea blogissani  - kukapa nyt haluaisikaan - mutta vaikka kirjoitustyylini onkin kepeä haluan kertoa myös niistä vaikeuksista. Minä en vain osaa kunnolla rypeä kurjuudessa, vaan kaaduttuani saatan hetken murehtia ja nousen sitten reippaana pystyyn. Toivonkin että saisin jaettua tätä fiilistä eteenpäin! 

Olen kiinnostunut monista eri asioista, ja vaikka blogimaailmassa olisi usein "viisasta" keskittyä vain yhteen rajattuun aihepiiriin koen, että haluan tuoda esiin niitä minulle tärkeimpiä asioita. Näistä pääaiheet ovat luonto ja liikunta, mutta moni muukin asia tulee käsiteltyä. Minusta monipulisuus on rikkaus, ja tykkään itsekin seurata blogeja joissa on sekä sitä arkielämää että erikoisaiheita. Ainahan voi jättää ne vähemmän kiinnostavat jutut lukematta.

Bloggaamisessa parasta on kommunikointi ja kohtaamiset. Olen löytänyt blogin kautta upeita ihmisiä, joista osan olen tavannut livenäkin. On vielä tekemättä monta kivaa asiaa joista on ollut puhetta, kuten tapaaminen Juoksuaskeleet -blogin ihanan Satun kanssa! Toivottavasti saisin tuotua teksteihini edes hitusen hänen positiivisuuttaan! 


Viimeisenä päivänä saa sataakin. Tunnelmia Milanosta.


Haaste! 



Haastan mukaan luultavasti tällä hetkellä erittäin kiireisen Arctic Monkey -Sannin (ehdit hyvin miettiä näitä siellä teidän "hiihtolenkillä" <3), juuri pitkältä reissulta palanneen Kuukausi yksin erämaassa -Minnan sekä Karhunkierrokselle huikean pitkälle matkalle treenaavan Healthy style of living -Susannan! 



Parco di Sigurtan upeaa kukkaloistoa


Kiva kun jaksoit lukea näin pitkälle! Toki myös muut saavat napata tästä haasteen vastaan. Mikäli haluat nähdä lisää Italian kuvia käy kurkkaamassa Instagram -tilini. Uusimmat blogipostaukset saat nopeasti Facebook -tilin kautta. :)

Lue lisää

Treeniviikko 12 - Pitäis vissiin treenata



Kevät etenee lumentulosta huolimatta, ja samalla tulevat juoksutapahtumat kolkuttelevat ovella. Treenimotivaatiot ovat olleet viime viikkoina vähän haussa johtuen rakkaan koiramme sairastumisesta ja lopulta vaikeasta päätöksestä viedä se nukutettavaksi ikiuneen. Kultainen ja lempeä Eagle pääsi juoksemaan ikilumille siskonsa Ennin kanssa. <3 

Näiden ikävien uutisten myötä sain pienen flunssan johtuen luultavasti valvomisesta ja henkisestä rasituksesta. Samalla palasivat pitkään taka-alalla pysyneet kammiolisälyönnit, jotka ovat minulla aina merkki kehon ylikuormituksesta. Juoksulenkit ovat siis olleet melko kaukana ajatuksista. 

Puhun usein lempeydestä omaa jaksamista ja kehoa kohtaan, ja nyt olen elänyt vahvasti sen ajatuksen mukaisesti. Kun kaipaa lepoa sitä kannattaa ottaa isolla kädellä, ja muistaa että treenin aika on sitten kun siihen löytyy voimavaroja. Ihme kyllä olen surusta huolimatta pystynyt suhtautumaan asioihin positiivisesti.

Treenit jatkuvat ohjelman mukaan sitten kun on sen aika. Voi olla että ensi viikolla päästään jo keyvelle lenkille! 


Hupiliikuntaa


Flunssatoipilaana meidän sunnuntai ei sisältänyt perinteistä pitkää juoksulenkkiä, vaan lähdettiin koirien kanssa hiihtämään kotipihasta. Metsässä oli aivan järkyttävän paljon lunta, ja meillä oli hauskaa seurata koirien kuviokelluntaa umpihangessa. 

Loppumatkasta hiihdosta ei meinannut tulla mitään, kun hangen väsyttämät nelijalkaiset tukkivat suksien päälle lepäämään. Harvinaista noilta hurjimuksilta. Taitaa lämpenevät kelit jo vähän vaikuttaa talviturkin vielä omistaviin koiriin. 







Retkitaitojen hiomista



Tunnin lenkin jälkeen koirat saivat vähän herkkuja, ja tehtiin Tomin kanssa yhdessä lumityöt. Valtava aurauslumikasa herätti ajatuksen, ja eihän siinä muuta voinut kuin laittaa lapio heilumaan ja suuri lumiluola alkoi muotoutua. Aina on hyvä hetki hioa retkitaitoja! 

Kunnollisessa lumiluolassa on tietenkin sopivankokoinen suuaukko, josta johtaa pieni käytävä itse luolaan. Luolassa pitää pystyä istumaan, ja sivustalta olisi hyvä löytyä korotettu nukkumalaveri jotta kylmä ilma jäisi alas lattiatasolle. 

Hyvänä apuna lumiluolan mitoittamisessa toimivat suksisauvat, jotka työnnetään ulkopuolelta sisälle luolan suuntaan noin parin-kolmenkymmenen sentin syvyydelle. Sisällä kaivaessa voi huoletta heilutella lapiota niin kauan, kun suksisauvat tulevat näkyville. 







Lumiluolassa pystyi ottamaan pienet päivänokoset porontaljojen päällä, ja uhkailin viettäväni siellä seuraavan yön. Katsotaan miten uhkaus toteutuu. :) Tomi ei kuulemma pysty nukkumaan kun pitää käydä tarkistamassa, etten ole hautautunut romahtaneen luolan kätköihin. 




Minä luulin jo odottavani kesää, mutta kyllä nämä kevättalven aurinkoiset päivät on vain upeita! Mahtavaa kun meillä on näin paljon lunta. Pahoittelut kaikille jotka toivovat talven olevan jo ohitse - minä toivon että saataisiin vielä pari viikkoa nauttia lumesta ja pikkupakkasesta. :)


Mitäs sinulle kuuluu? 




Lue lisää

Treeniviikko 4



Pitkästä aikaa treenikuulumisia! Vuoden ensimmäinen flunssa alkaa olla selätetty ja tällä viikolla päästiin toteuttamaan treeniohjelmaa hieman kevennetysti. Täytyy kyllä sanoa että voi veljet tuo liikunta on tärkeää sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille! Viikko on mennyt energisissä merkeissä niin kotona kuin töissäkin, ja mieli on ollut tosi virkeä ja positiivinen. 

Tiistaina käytiin vetäisemässä kuuden kilometrin hankijuoksulenkki metsäteitä, peltoja ja polkuja pitkin. Lunta oli paikoin aika paljonkin ja todella sai tehdä töitä että jalka liikkui eteenpäin. Ohjelmassa oli pk-tasolla tehtävä lenkki, mutta eihän se ihan siellä pysynyt. 

Keskiviikkona kävin tallilla ratsastamassa kentällä tunnin verran. Samalla sain hyvää hyötyliikuntaa tallitöiden muodossa, kun piti roudata vesiä sisälle ja ulos, siivoilla lantaa, tehdä heinäsäkkejä jne. Mittari näytti yli 200 % päivän aktiivisuudesta kun olin vielä kotona juoksuttanut koirat ja siivonnut tarhat (ja miettinyt että kylläpä tätä p...n siivoamista riittää tälle päivälle).

 


Torstai oli taas juoksupäivä, ja käytiin rämpimässä samoilla urilla kuin tiistaina vajaa seiska. Jalka nousi ihan kivasti ja tällä kertaa en edes katsonut sykemittaria kun tiesin että ylhäällä mennään. Onneksi ohjelmassa oli vauhtikestävyyttä, joten sillä ei niin ollut väliä. 

Perjantaina lähdettiin suoraan töistä Laajalahteen hiihtämään 1,5 tunnin lenkki. Kierrettiin vähän omia polkuja tunturisuksilla ja tultiin rantoja pitkin takaisin. Meillä keikkui reput selässä, ja lenkin jälkeen sytytettiin nuotio ja värkättiin iltaruuaksi härkispatongit ja kuumaa kaakaota. Ai että! Pakkasta oli varmaan -15 astetta.


Lauantai oli lepopäivä, mutta ei sekään mennyt löhöilyn puolelle. Aamulla odotin sähköisissä fiiliksissä että päivä vähän valkenisi ja pääsisin ajamaan valjakolla. Pakkasta oli lähemmäs -20 astetta ja ajelin useamman tunnin kahdella eri kokoonpanolla. Tästä suoriuduttuani suuntasin ystävän kanssa avantoon. Tuntui taas parin viikon tauon jälkeen melko kirpakalta mutta ihanan rentouttavalta. Kotona piti vielä kantaa polttopuita sisälle, hoitaa lintulaudan lukuisille vierailijoille appeet ja puruttaa ja heinittää koirien kopit. Voin kertoa että illan makasin vain sohvalla ja luin kirjaa! 

Sunnuntaina oli pitkispäivä ja runsaan lumitilanteen vuoksi suuntasimme lenkin kaupunkiin. Juoksimme perinteisen "margariinilenkin", jota Kokkolan ultrajuoksijat käyvät tallaamassa harva se päivä. Saatiin 15 kilometriä kasaan ja lenkki tuntui jostain syystä älyttömän raskaalta. Ehkäpä pitkään sairastettu flunssa vei kunnon alemmas mitä ajatteli, ja viikon aktiviteetit rasittivat kroppaa enemmän kuin oli tarkoitus?

Joka tapauksessa treeniviikko oli todella onnistunut, ja juoksumotivaatiota ei tarvitse näemmä hakea mistään. Pk-lenkit pitää saada pysymään taas siellä omalla tasollaan, mutta onneksi tuli hiihtoa ja muuta kevyempää tehtyä korkeasykkeisen juoksun kaveriksi. Vielä kun saisin venyttelyt ja lihaskunnot mukaan kuvioihin niin voisin olla todella tyytyväinen.


Hauskaa ja aktiivista alkavaa viikkoa! 



Mikäli haluat nopsaan tiedon uusista julkaisuistani klikkaa "tykkää" -nappia Luontoloinen Facebookissa. 


Minut löytää myös Instagramista. 



Lue lisää

Treeniviikko 43


Viime viikko tarjoili säiden puolesta vähän kaikkea. Oli aurinkoa, sadetta, plussaa ja pakkasta ja mikä parasta: lunta! Viikko oli liikunnan suhteen taas varsin pyöräilyvoittoinen ja kokonaisuus pysyi vielä varsin maltillisena. Mutta tällä hetkellä kaipaankin juuri tätä rauhallista ja rentouttavaa tekemistä. Mitä enemmän ehdin olla ulkona päiväsaikaan sitä parempi on olla. 

Lounaskävelyt jatkuivat lähes joka päivä, ja sain mukavan puolen tunnin lenkin tehtyä kesken työpäivän. Tämä on tosi hyvä tapa keskeyttää toimistotyöpäivät ja samalla saa ladattua päivänvaloa akkuihin. Kävelylenkki voi olla rauhallinen tai reipas, ja sen voi tehdä yksin tai työkavereiden kanssa. 






Torstaina saatiin tosiaan lunta, ja pitihän se lähteä testaamaan fätillä! Aamun pimeydessä kelailin rauhallisessa lumisateessa töihin ja nautin joka metristä. Työpaikalla ravistelin lumet vaatteista ja aloitin työpäivän iloisella mielellä ja punakkaposkisena. 




Perjantaina ehdin onneksi lounaskävelylle, sillä suuntasimme suoraan töistä junalle ja Helsinkiin. Lauantai meni ystäviä nähdessä ja löysin sattumalta Intersportista Salomonin Speedcross Pro't alelaarista! Vitsi mikä löytö. On nimittäin paras maastokenkä minun jalalleni.

Sunnuntaina menin yhdeksäksi Suomen Ladun toimistolle polkujuoksuohjaajakurssille. Aamulla oli lyhyt teoria jonka jälkeen tehtiin parin tunnin juoksutreeni mäkivedoilla ja tekniikkaharjoituksilla. Tosi mielenkiintoista! Välillä käytiin syömässä ja opiskelemassa lisää, jonka jälkeen vedettiin vielä omat harjoitustreenit koko porukalle. Kyllä päivän ohjelmalla sai yhden sunnuntailenkkeilijän liikuntatarpeen täytettyä ja vähän ylikin. Pitäisi vissiin alkaa treenaamaan vähitellen jos meinaa selvitä ensi vuoden kisoista!




Treeniviikko 43


Ma: Pyöräily töihin fatbikella 20 km/1 h. Työmaapyöräilyä 8 km.
Ti: Lounaskävely 30 min
Ke: Työmaapyöräilyä 8 km ja kävelyä maastossa
To: Fatbike 22 km/1 h 10 min. Lounaskävely 30 min.
Pe: Lounaskävely 30 min.
La: Lepo
Su: Polkujuoksuohjaajakurssi Helsingissä, juoksua yhteensä ehkä pari tuntia plus mäkivetoja
Lue lisää

Kirjavinkkausta

Tuleeko teillä luettua paljon kirjoja?



Minulla lukuinto kulkee vähän kausissa. Välillä ahmin kirjoja kuin viimeistä päivää, ja välillä sama opus lojuu yöpöydällä luvattoman pitkään.

Kirjastosedän vaimona kirjojen lainaaminen on tosi helppoa. Kunhan vain lähettää tilauksen ja haluttu kirja ilmestyy kotiin. Tosi kätevää! Lainojen uusiminen on myös (luvattoman) helppoa. Että pus vaan sulle rakas mieheni mikäli tätä luet.

Lukeminen on parasta silloin kun ei ole kiire mihinkään ja on rentoutunut ja mukava fiilis. Lauantai aamuna kahden kahvimukin kera, mökillä laiturinnokassa, vaelluksella sateen ropistessa telttakankaaseen, kotona terassilla riippukeinussa. En ole kovin hyvä iltalukija ja sängyssä menee maksimissaan pari aukeamaa ennen kuukahtamista. Itselle parasta lukuaikaa on aamu ja päivä.

Paras kirja on sellainen joka saa unohtamaan kaiken ympärillä tapahtuvan ja tempaa mukaansa. Lukemista ei malttaisi lopettaa millään ja kirja syyhyttää mielen päällä. Pääsisipä jo jatkamaan!

Kuva: Gummerus


Minulle tärkein kirjailija on Paula Havaste. Rakastan Havasteen maalailevaa kirjoitustyyliä, realistisia henkilöhahmoja ja hienoja oivalluksia. Olen lukenut kaikki Havasteen kirjat (paitsi nyt 2017 ilmestyneen Lumen armo). Kaikissa kirjasarjoissa on se oma juttunsa, mutta ehkä suosikki on kuitenkin se ensimmäinen eli Kymmenen onnen Annasta lähtevä tarina.

Muuten luen kaikenlaista kirjallisuutta. Nyt minulla on kova dekkarikausi päällä. Tykkään sekä tiivistunnelmallisista ja vakavista aiheista kuin kevyemmistäkin ja jopa hieman kieli poskella kirjoitetuista. Tällä hetkellä luen Katherine Pancolin Kilpikonnien hidas valssi -romaania, joka on jatko-osa kirjalle Krokotiilin keltaiset silmät. Suosittelen tutustumaan! Muita mielenkiintoisia kirjasarjoja ovat esimerkiksi:

Tarquin Hallin Vish Puri -dekkarisarja jossa intialainen ruokaa rakastava etsivämies ratkaisee kimurantteja rikoksia. Varoitus: Näitä lukiessa tulee nälkä!

Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjasarja, joka kertoo botswanalaisen naisen pyörittämästä etsivätoimistosta. Kulttuurin ja tapojen esittely on mielenkiintoista ja päähenkilö aivan käsittämättömän herttainen afrikkalaisnainen.

 Sujata Masseyn Rei Shimura -sarja painottuu myös rikosten ja arvoitusten ratkaisuun, mutta sijoittuu Japaniin. Tuorein teos Menetysten rannikolla kertoo Japanin maanjäristyksestä ja sitä seuraanneesta tsunanista. Ei ehkä keveintä kesälukemista, mutta herättää takuulla ajatuksia.


Vinkkaa myös minulle kesälukemista?












Lue lisää
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.