Kevät etenee lumentulosta huolimatta, ja samalla tulevat juoksutapahtumat kolkuttelevat ovella. Treenimotivaatiot ovat olleet viime viikkoina vähän haussa johtuen rakkaan koiramme sairastumisesta ja lopulta vaikeasta päätöksestä viedä se nukutettavaksi ikiuneen. Kultainen ja lempeä Eagle pääsi juoksemaan ikilumille siskonsa Ennin kanssa. <3
Näiden ikävien uutisten myötä sain pienen flunssan johtuen luultavasti valvomisesta ja henkisestä rasituksesta. Samalla palasivat pitkään taka-alalla pysyneet kammiolisälyönnit, jotka ovat minulla aina merkki kehon ylikuormituksesta. Juoksulenkit ovat siis olleet melko kaukana ajatuksista.
Puhun usein lempeydestä omaa jaksamista ja kehoa kohtaan, ja nyt olen elänyt vahvasti sen ajatuksen mukaisesti. Kun kaipaa lepoa sitä kannattaa ottaa isolla kädellä, ja muistaa että treenin aika on sitten kun siihen löytyy voimavaroja. Ihme kyllä olen surusta huolimatta pystynyt suhtautumaan asioihin positiivisesti.
Treenit jatkuvat ohjelman mukaan sitten kun on sen aika. Voi olla että ensi viikolla päästään jo keyvelle lenkille!
Treenit jatkuvat ohjelman mukaan sitten kun on sen aika. Voi olla että ensi viikolla päästään jo keyvelle lenkille!
Hupiliikuntaa
Flunssatoipilaana meidän sunnuntai ei sisältänyt perinteistä pitkää juoksulenkkiä, vaan lähdettiin koirien kanssa hiihtämään kotipihasta. Metsässä oli aivan järkyttävän paljon lunta, ja meillä oli hauskaa seurata koirien kuviokelluntaa umpihangessa.
Loppumatkasta hiihdosta ei meinannut tulla mitään, kun hangen väsyttämät nelijalkaiset tukkivat suksien päälle lepäämään. Harvinaista noilta hurjimuksilta. Taitaa lämpenevät kelit jo vähän vaikuttaa talviturkin vielä omistaviin koiriin.
Retkitaitojen hiomista
Tunnin lenkin jälkeen koirat saivat vähän herkkuja, ja tehtiin Tomin kanssa yhdessä lumityöt. Valtava aurauslumikasa herätti ajatuksen, ja eihän siinä muuta voinut kuin laittaa lapio heilumaan ja suuri lumiluola alkoi muotoutua. Aina on hyvä hetki hioa retkitaitoja!
Kunnollisessa lumiluolassa on tietenkin sopivankokoinen suuaukko, josta johtaa pieni käytävä itse luolaan. Luolassa pitää pystyä istumaan, ja sivustalta olisi hyvä löytyä korotettu nukkumalaveri jotta kylmä ilma jäisi alas lattiatasolle.
Hyvänä apuna lumiluolan mitoittamisessa toimivat suksisauvat, jotka työnnetään ulkopuolelta sisälle luolan suuntaan noin parin-kolmenkymmenen sentin syvyydelle. Sisällä kaivaessa voi huoletta heilutella lapiota niin kauan, kun suksisauvat tulevat näkyville.
Lumiluolassa pystyi ottamaan pienet päivänokoset porontaljojen päällä, ja uhkailin viettäväni siellä seuraavan yön. Katsotaan miten uhkaus toteutuu. :) Tomi ei kuulemma pysty nukkumaan kun pitää käydä tarkistamassa, etten ole hautautunut romahtaneen luolan kätköihin.
Minä luulin jo odottavani kesää, mutta kyllä nämä kevättalven aurinkoiset päivät on vain upeita! Mahtavaa kun meillä on näin paljon lunta. Pahoittelut kaikille jotka toivovat talven olevan jo ohitse - minä toivon että saataisiin vielä pari viikkoa nauttia lumesta ja pikkupakkasesta. :)
Lähetä kommentti