Hidastelua ja kalastelua Muotkatuntureilla

Olen huomannut muuttuneeni retkeilijänä. Enää minua ei niin kiehdo kerrytetyt kilometrit ja taitettu matka. Retkeilyharrastuksen alkutaipaleella tuntui olevan hyvin tärkeää, kuinka paljon tuli kuljettua ja kuinka lyhyessä ajassa. Seurasin muutaman huippusuunnistajan reissulokeja ja pyrin suunnittelemaan vaellukset niitä mukaillen. Ei sillä että olisin tietoisesti suorittanut, mutta se vain tuntui silloin tärkeältä.

Aamulla herättiin aikaisin, lähdettiin heti aamupalan jälkeen marssiin joka pysähtyi kunnolla vasta iltamestoille hämärän laskeutuessa. Välillä nautittiin puolijuoksussa lounasta ruokatermarista, koska veden keittelyyn olisi mennyt liian pitkä aika. Hullua, eikös? Ehkä sitä pyrki näkemään ja kokemaan lyhyen vaelluksen aikana mahdollisimman paljon, mutta kiireessä unohti tosissaan nauttia siitä.

Nykyisiä reissuja kun katsoo, alkaa suorittaminen olla niistä kaukana. Välillä tuntuu siltä, kuin tahallaan pyrkisin tekemään mahdollisimman vähän. Mitä pidempi lounastauko, sitä onnistuneempi päivä. Mitä enemmän laiskottelua riippumatossa kirjaa lukien, sitä parempi.

Aamuisin tykkään edelleen nousta aikaisin, mutta se johtuu siitä että pidän aamuista ja heräävästä luonnosta. Taasen iltaisin haluan mennä ajoissa nukkumaan, kuten kotonakin. Kulkutahti on edelleen reipas, mutta taukoja pidetään paljon - erityisesti kalastustaukoja.

Kalastaminen onkin tuonut reissuihini sitä toivottua rauhaa ja pysähtymistä. Se on aktiivista tekemistä, mutta silti rauhoittavaa. Vaelluspäiviin tulee aivan erilainen rytmitys, kun kalavehkeet ovat matkassa. Aamukala, pieni lounaskala, hyvä kalapuro kesken kävelyn ja illalla tietysti majoittuminen kalapaikoille.

Tällekin Muotkan reissulle lähdettiin hitaalla jotoksella. Oli elokuun 2020 loppupuoli ja oltiin reissussa kahdestaan puolison kanssa. Auto jätettiin taas Hansin huomaan Muotkan ruoktulle ja melko vähäisen ötökkämäärän saattelemana käveltiin Peltojoen itäpuolen mäntykankaita. Ensimmäisenä iltana oli pakko vähän kalastella, mutta muutamia kasvamaan päästettyjä taimenenpoikasia lukuunottamatta oli hiljaista.

Seuraavana päivänä kulkua siivitti molemmin puolin jyrisevä ukkonen, joka ei tullut meidän kohdille kuin vasta illalla. Kalastelimme koko matkan Peltojoen rantaa kulkiessamme. Ilma oli lämmin ja välillä aurinkoinen. Kuukkeleita näkyi paljon ja niitä kiinnosti kovasti meidän tekemiset. Söimme lounaaksi tortilloja ja Tomi teki näköhavainnon isosta taimenesta.

Iltaa kohti alkoi sadella ja marsimme kunnon kaatosateessa ja ukkospuuskassa Peltojärvelle. Siellä ei näkynyt muita kun pystytimme teltan ja kuuntelimme siellä tunturien rinteillä kumisevaa ukonilmaa.

Aamukalastuksen jälkeen nousimme mäkeä ylös kohti Suoppajärveä. Sää oli lämmin ja maasto helppokulkuista. Tähtäsimme järven pohjoisosaan Pikku-Suoppajärven ja Suoppajärven väliselle kankaalle. Maasto oli osin melko märkää ja soistunutta, kuten osasimme Suoppajärven maisemissa aiemmin liikkuneena odottaa. Paikalla oli muitakin, mutta heidän jatkettua matkaa varasimme sen ainoan hyvän telttapaikan ja asetuimme taloksi.

Kalaa ei tullut tältäkään paikalta ja Suoppajärvi oli tuulinen. Istuimme nuotiolla ja katselimme kun iso porohirvas käveleskeli rauhassa rannassa aluskasvillisuutta hamuillen. Taivaalla lensi kotka. Täällä on erämaassa.

Seuraavana aamuna lähdimme helteessä päiväreppujen ja kalastusvälineiden kera kohti Terstonlatvajärveä. Kalasteltuamme siellä aamupäivän palasimme takaisin leiriin ja lounaan syötyämme purimme teltan ja lähdimme kohti Suoppajävruaivin alapuolista Taimenjärveä. Sieltä telttapaikan löytyminen oli jo haastavaa märän maaston vuoksi.

Matkalla Tomi heitti viisauden jonka kirjasin retkipäiväkirjaan: Ne polut joita kuljetaan, vahvistuvat.

Taimenjärven kirkkaasta vedestä nappasimme reissun ensimmäisen syömäkalan, joka oli hyvänkokoinen ja herkullinen hauki.

Aamulla kalastettiin lisää haukia ja Tomi menetti pari perhoa. Nimettiin järvi uudestaan haukijärveksi.

Päivät kuluivat nopeasti ja oli aika kääntyä paluumatkalle. Kiersimme Suoppajärven eteläpuolelta ja palasimme takaisin Peltojärvelle. Siellä ei taaskaan näkynyt ketään muita. Kalastelimme kaikessa rauhassa ja Tomi nappasikin ottikokoisen harjuksen. Kalan avattuani huomasin siinä olevan jotain vikaa ja sisäelimet olivat outojen rakkuloiden peitossa. Jätimme kalan syömättä ja hautasin sen kauemmas vedestä.

Sää oli kaunis. Kävelimme vielä hetken matkaa ja latoimme leirin pystyyn Peltojoen rantatörmälle lähelle telttasaunan runkoa. Kalastelimme taas illan ilman suurempia tapahtumia. Leiriä kierteli porotokka. Ilta oli jo melko viileä.

Aamulla paistoi aurinko mutta taivaalla näkyi sadepilviä. Ylitimme Peltojoen matalikosta ennen Lahtisen kämppää jossa pidimme pienen evästauon. Siellä törmäsimme kulkijaan koiran kanssa ja vaihdoimme pari sanaa.

Kävelimme kaikessa rauhassa Peltojen hyviä polkuja ja välillä vähän sateli vettä.

Viimeinen yö vietettiin tutulla telttapaikalla noin tunnin kävelymatkan päässä Muotkan ruoktusta. Yöllä taisi olla vähän pakkasta. Leiripaikalla oli toinenkin seurue, mutta sen verran kaukana ettei tullut kuin moikattua.

Taas yksi Muotkan reissu takana ja toivon mukaan lukemattomia edessä. Tämä ihanan rauhallinen, tavoitteeton ja rakkaan kanssa erämaassa vietetty viikko tuntui taas liian lyhyeltä. Josko ensi kesänä sitä tekisi vähän pidemmän vaelluksen?

Lue lisää

Eräelämää ruudun ääressä

Kaipailetko luontoon liittyvää katsottavaa retkitouhujen lomaan? Olisiko kiva fiilistellä tulevia kesäreissuja kaamoksen keskellä? Haluatko jotain tekemistä joulukonvehtien tuhoamisen lisäksi?

Hyviä eräelämästä kertovia sarjoja löytyy vaikka kuinka paljon ja keräsinkin pienen kollaasin omista lemppareistani. Näitä on mukava kääriytyä katsomaan viltin alle raikkaan talvisen lenkin jälkeen. Kaikki tässä esitetyt ohjelmavinkit löytyvät YLE Areenasta, eli voit katsoa ne maksutta.

Toivottavasti tykkäät!

Eränkävijät

Todellinen klassikko ja moneen kertaan palkittu viisi kautta käsittävä sarja Suomen luonnon monista mahdollisuuksista. Tämä on nappivalinta kalastusta tai metsästystä harrastavalle tai niistä haaveilevalle. Sarjasta löytyy myös kansainvälinen kausi "Alpeilta arktiselle".

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1477

Peltsin toinen luonto

Sarjassa Peltsi seikkailee varsin peltsimäiseen tapaan Suomessa ja Venäjällä. Aihepiirit käsittelevät kalastusta, eräelämää, koiravaljakkotouhuja ja vapaalaskua. Turhat pönötykset on jätetty kotiin. Peltsiltä löytyy myös aiemmat sarjat "Peltsin lappi" ja "Peltsin kova vuosi". Kannattaa tsekata!

https://areena.yle.fi/1-50378985

Jens erämaaseikkailulla

Jens on aika jännä tyyppi. Hän jätti päivätyönsä retkeilläkseen talvisessa Norjan luonnossa. Kaikki ei mene aina ihan nappiin ja telttahommissa haisee pahalle. Kaunistelematonta ja laadukasta materiaalia kolmen kauden verran. Sarjassa käsitellään myös koiravaljakkotouhuja.

https://areena.yle.fi/1-50229551

Tyttöjen erämaaseikkailu

Olen suositellut tätä jo aiemmin blogissani, mutta suosittelen uudestaan sillä sarja on AIVAN ihana. Sarjassa viisi norjalaista tyttöä seikkailee vaihtelevissa ja osin todella haastavissa maisemissa. Sarjasta on tehty kaksi kautta.

https://areena.yle.fi/1-3808537

Aivan yksin

Sarjassa ei niin kokeneet norjalaiset retkeilijät haastavat itsensä erilaisiin seikkailuihin. Välillä jaksot aiheuttavat turhautumista. Miksi kaikki aamupuurot piti jättää pois? Sarjasta saa vähän erilaista näkökulmaa retkeilyyn. Kaiken ei tarvitse välttämättä olla niin viimeisen päälle.

https://areena.yle.fi/1-4672676

Erämaan armoilla

Lars Monsen jättää harvoin ketään kylmäksi. Norjalainen superretkeilijä selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Larsilta on myös toinen sarja "Lars Monsenin koiravaljakko".

https://areena.yle.fi/1-3758356

Mestari Cheng

Villi kortti, joka oli pakko lisätä loppuun. Kyseessä on suomalainen elokuva, jossa kerrotaan kaunis tarina upeissa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemissa.

https://areena.yle.fi/1-4464506

Kerro ihmeessä mielipiteesi sarjoista. Onko joku niistä jo tuttu? Olisiko sinulla vinkata jotain katsottavaa?

Lue lisää

Yhden naisen kalareissu Muotkatuntureille

Oli heinäkuun puoliväli ja päätös lähteä reissuun syntyi vähän hetken mielijohteesta. Katselin muiden reissukuvia ja kaipuu päästä tunturiin tuntui valtavalta. Juttelinkin erään reissussa käyneet tuttuni kanssa, jonka sanat jäivät kaivertamaan mieleen. "Kannattaa mennä silloin kun siihen on mahdollisuus". Katselin hetken kalenteria ja päätin pakata rinkan ja mennä. Koska voin.

Ruokien valmistelun ja kuivailujen kanssa meinasi tulla vähän kiire, mutta hyvin se onnistui neljässäkin päivässä. Rinkka pakkautui kuin itsestään. Ajatus oli lähteä kohti pohjoista Oulun kautta ja jatkaa siitä bussilla Muotkatuntureiden erämaahan. Päätavoitteeksi asetin kalastelun ja oleskelun, ja kilometrit sun muut epäolennaiset asiat saisivat tulla siinä perässä.

Lähtöpaikkana oli tuttu ja turvallinen Muotkanruoktu, jossa olin perillä kuuden aikaan. Olin ostanut kalastusluvat jo bussimatkalla ja syyhytti päästä heittelemään Peltojokea. Sää oli todella lämmin ja toistaiseksi myös aurinkoinen. Päätin kävellä tuttuun telttapaikkaan noin tunnin kävelymatkan päässä valtatien varresta joen länsipuolella.

Päivän kalasaaliissa ei ollut hurraamista vaikka tapahtumia olikin paljon. Kolme tai neljä pientä taimenta ja yhden harrin sain maihin saakka, kaikki alle 30 cm.

Telttana minulla oli mukana uusi hankinta Mountain Laurel Designin Duomid XL. Teltan voi pystyttää vaellussauvojen avulla ja kokonaispaino jää sisäteltan kanssa kilon pintaan. Parasta teltassa on sen korkeus ja tilavuus. Yksin reissatessa se on melkoinen palatsi.

Nukuin yllättävän hyvin. Ötökkää oli ilmassa aivan järjettömän paljon ja aamutoimet tuli hoidettua teltassa. Aamulla vähän ripsotti vettä mutta lähdettyäni vasta 11 aikaan liikkeelle paistoi taas aurinko. Päivän taivalta siivittivät kauniit kämmekkäesiintymät polunvarrella ja isot sammakot.

Heittelin matkalla muutamassa paikassa ja sain taas pieniä taimenia. Yhden isomman kalan onnistuin karkuuttamaan. Lahtisen kämpillä oli perhe lounaalla ja juttelimme hetken. Tunturissakin oli kuulemma mäkäräisiä kiitettävät määrät, eli korkeus ei tuonut helpotusta ötökkätilanteeseen. Alempana hyttysten joukkoon liittyivät vielä päästäisen kokoiset paarmat.

Söin lounasta ja join kahvit ja jatkoin vielä Harrijärvelle yöksi. Yritin kalastella mutta järvellä oli taas aivan hiljaista. Ötökkää piisasi ja viihdyinkin illan teltassa kirjaa lukien.

Sää oli aamulla utuinen ja pilvinen, mutta kirkastui taas päivän mittaa. Lähdin ennen kahdeksaa liikkeelle lentävien ystävieni kera ja ylitin Peltojoen vähän Lahtisen kämpän jälkeen. Ei mikään paras ylityspaikka isojen kivien vuoksi. Turhan myöhään muistinkin, että edempänä olisi ollut paljon parempi paikka.

Jatkoin matkaa kohti Peltojärveä. Matkalta löytyi täydellinen kalapaikka, joten pidin pitkän kalastustauon. Päästin yhden noin 35 cm pitkän taimenen jatkamaan kasvamista ja karkuutin taas pari kalaa.

Jatkoin vielä Peltojärvelle jossa olin ennen puolta päivää. Muutama retkiporukka teki lähtöä. Söin lounastortillat ja keittelin kahvit. Yksi porukka oli saanut illalla yli 60 cm pitkän harrin rannasta ja minulla tulikin kiire päästä kalalle. Sain pojilta kasan polttopuita joista kiittelin kovasti.

Kalastelin innokkaasti ja onnistuin saamaan muutaman alamittaisen taimenen. Vihdoin onnisti ja hieman yli 40 cm pitkä harri nappasi kiinni vieheeseen. Sain harrin rantaan ja voi sitä onnea kun pääsi paistamaan ensimmäistä itse kalastettua harjusta nuotiolla. Upea kokemus.

Kalastamisessa on kyllä jotain alkukantaista, joka vetoaa minuun. Se pakottaa rauhoittamaan kulkemista ja keskittymään hetkeen. On ollut hienoa opetella taitoa nyt reilun vuoden verran ja huomata, että harjoittelu alkaa tuottaa tuloksia. Tällä hetkellä kalastan virvelillä, mutta perhokalastus kiinnostaa myös.

Peltojärvelle ei tullut yöksi sille illalle muita, joten sain rauhassa nauttia maisemista ja kalastelusta. Yksi perhe kävi kokeilemassa kalaonneaan, mutta jatkoi takaisin joen alajuoksun suuntaan telttailemaan. Ötököitä järvellä oli huomattavasti vähemmän kuin muualla.

Heräsin ennen seiskaa pirteänä. Olin yöllä napannut pari särkylääkettä taas kiukuttelevaan selkääni ja sain nukuttua hyvät yöunet. Päivä oli aivan älyttömän lämmin ja mustanaan itikoita. Valtavat paarmat ahdistelivat joka käänteessä ja pakottivat marssimaan rivakkaa tahtia.

Sain puolilta päivin pidettyä huilitauon oksaan ripustetun sisälteltan sisällä. Kätevää. Kuumuus alkoi tosissaan rasittaa ja taukoja ei pystynyt pitää ötököiden vuoksi.

Pystytin leirin jo kahden aikaan noin neljä kilometriä ennen Muotkanruoktua. Kävin uimassa ja söin tortilloja. Pian alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Pakotin itseni istumaan ulkosalla ja siedättymään. Kauankohan kestää että ukkospelosta pääsee yli?

Aamulla oli edessä enää tunnin marssi Muotkanruoktulle. Join kahvit ja turinoin Hansin kanssa ennen linja-auton lähtöä. Sain taas muutaman "aivan varman kalapaikan" seuraavaa reissua varten.

En ole varma ovatko nämä keskikesän kuumat ja ötököillä kuorrutetut retket ihan minun juttuni, mutta toisaalta kalastuksen kannalta aika on melko optimaalista. Joka tapauksessa reissu oli upea, oli ihanaa liikkua omien mielitekojen mukaisesti ja keskittyä omaan ajatusmaailmaan. Viime kesään nähden yksinolo oli taas paljon helpompaa ja todella nautin siitä. Ei ole kyllä Muotkan voittanutta.

Lue lisää

Satumaisen hyvää retkiruokaa

Aina välillä tulee eteen asioita, jotka on vain pakko päästä jakamaan. Haluaa tarjota saman kokemuksen muillekin ja toisaalta tukea palvelutarjoajaa itsessään. Tällä kertaa asia koskee kokkolalaista retkigourmeeta tarjoavaa yritystä GastroKettua.

Olin kuullut GastroKetun palveluista jo reilu vuosi sitten, mutta lähemmin tutustuin niihin muutama kuukausi takaperin kun etsimme innovatiivista kokousympäristöä nykyrajoitteet huomioiden. Päädyttiin kokoustamaan paikalliselle laavulle merimaisemiin, mutta ruokapuoli haluttiin ratkaista jollain muulla kuin makkaralla. Pyysin tarjouksen GastroKetulta, ja saatiin upeat kalakeitot ja jälkkärit piknik-pöytään tarjoiltuna. Oikeaa arjen luksusta.

Pari viikkoa sitten firman omistaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, tulisinko muutaman retkeilevän ja hyvän ruokahalun omaavan kaverini kanssa testailemaan ensi vuoden menyyta. Retkiruokahan on minulle erityisen lähellä sydäntä ja tykkään kokkailla ulkona pidemmän kaavan mukaan. Siis että tulisimmeko syömään lisää niitä herkkuruokia? No todellakin!

Kyseessä ei ole yhteistyöjulkaisu, vaikka päästiinkin nauttimaan GastroKetun herkuista maksutta. Ruokailun tavoitteena oli testailla uusia, myyntiin tulevia tuotteita ja kertoa niistä paikanpäällä kokemuksia ja parannusehdotuksia. Ajatus tästä julkaisusta virisi minulle jälkikäteen, kun tajusin että moni paikallinen tai lähialueilla asuva ei tiedä että meiltä tällainen firma löytyy. Paikallisten palveluiden käyttö ja tukeminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeää.

GastroKettu tarjoaa ulko-olosuhteisiin räätälöityä, vähän "parempaa" retkiruokaa ekologisesti ja paikallisesti tuotettuna. Pakkaukset ja ruokailuvälineet on toteutettu kierrätysmateriaaleista ja raaka-aineet tulevat ensisijaisesti paikallisilta pientuottajilta. Mikäli jotain ei ole saatavilla läheltä, se ostetaan laadukkaasti toisaalta laatu ja pientuottaja-ajatus huomioiden. Myös ruokarajoitteet on hyvin huomioitu.

Palvelu soveltuu hyvin kaveriporukan tai perheen kanssa luonnohelmassa nautittavaksi, firman tyhypäiville, yönyliretken kohokohdaksi, lahjana joulupukinkonttiin tai muuten vain arkea piristämään.

Lähdimme siis mahat muristen sunnuntaina kohti Hällskärin laavua. GastroKetun tiimi oli meitä siellä jo odottamassa eikä kestänyt kauan, kun meillä oli ensimmäiset testieväät käpälissä höyryävien tee- ja kahvikupposten kera. Aloitimme maistelun rieskakääröön kietaistuilla alkupaloilla, joissa yhdessä versiossa oli Järki Särki -tuotteesta kehitelty täyte. Aivan uskomattoman herkullista. Välipalana nautittiin Peltolan Blue-juustoa ja sipulihilloketta ruissipsin päällä. Huhhuh...

Ruokailu jatkui ahvenkeitolla joka oli viimeisen päälle hyvää. Alkoi jo epäilyttää, että keksitäänkö mitään järkevää palautetta kokille. Ahvenkeittoa seurasi vielä burgerit, jolloin alkoi meidän retkiherkuista karaistuneet vatsamme olla jo melkoisen täynnä. Vegeversio burgerista oli muuten heittämällä paras mitä olen koskaan syönyt - ja minä olen aika tarkka burgereistani. Ajatuksia vaihdettiin kokin kanssa tiiviiseen tahtiin ja pieniä viilauksia mietittiin porukan kesken.

Jälkiruokana tuli herkullinen duo perinteistä leipäjuustoa ja lakkahilloa twistillä (testaa niin tiedät) ja karpaloita tuunatulla kinuskikastikkeella. Molemmat erinomaisia ja ihanan suomalaisia. Niihinkin keksittiin pieniä tuunausehdotuksia, jotka kokki otti mieluusti vastaan.

Setin jälkeen oltiin niin täynnä, ettei ajatus enää kulkenut. Kiiteltiin puolin ja toisin ja pienen merimaisemien ihailun jälkeen lähdimme sulattelemaan herkkuja tahoillemme. GastroKetun palvelut ovat takuulla jatkossakin käytössä. Suosittelen testaamaan kauempaakin! Voin lähteä kyllä seuraksi. :D

Lue lisää

Pages

Social Media

Slider

Hidastelua ja kalastelua Muotkatuntureilla