varuste-esittely
Suomalaista käsityötä Svalalta
Sisältää blogiyhteistyötä
Tein viime viikonloppuna vierailun Svala of Finland -vaatevalmistajan uusiin tuotantotiloihin Kärsämäelle. Yritys on minulle tuttu jo vuosien takaa erinomaisesta powerstrech -kerrastosta, ja tutustuin viime keväänä heidän merinovillatuotteisiinsa.
Kutsu avajaisiin ja tehdasvierailulle oli kiva yllätys. Tehdas on väärä sana kuvailemaan näppärän kokoista yksikköä joka sijaitsee Kärsämäellä Jyväskylään vievän tien varressa. Täysin uudesta rakennuksesta löytyy pieni myymälä, toimistotilaa ja iso tuotantotila, jossa vaatteet valmistetaan, pakataan ja josta ne lähtevät maailmalle.
Ompelijoita oli paikalla muutamia ja hallissa kävi iloinen rupattelu ja vaatteita valmistui hyvää tahtia. Svalan toimitusjohtaja Onerva Aakko kertoi, että hallin valoisuus johtui katossa olevista päivänvalolampuista.
Kiertelin hyvän aikaa katselemassa ompelijoiden ja pakkaajan työtä ja tutkailin käytettyjä materiaaleja. Takaseinältä löytyi kangasrullia, pöydillä oli isoja pakkoja valmiiksi leikattuja osia eri vaatteista ja ompelukoneet naksuttivat niistä tilauksia ja lisää myyntituotteita. Tuotantotiloista henki enemmän perheyrityksen kuin tehotuotannon fiilis.
Svalan uusi ilme on kivan selkeä. Tuotepakkauksissa ei vielä lue että käytetty merinovilla on mulesing -vapaata, mutta sitä se on. Pakkausmerkintöjä tullaan toimitusjohtajan mukaan vielä kehittämään. Suomalainen käsityö lämmittää mieltä.
Outlet avautui virallisesti yleisölle kello 12 mutta väkeä alkoi valua paikalle jo ennen sitä ja vähitellen pieni myymälätila täyttyi ja kahvitilan tarjoilupöytää täytettiin ahkerasti. Myymälässä oli tarjolla 1. ja 2. laadun vaatteita; merinovillaa, verkkokerrastoja, powerstrechiä, kerrastoa, sukkaa ja erilaista päähinettä. Aivan kaikkia Svalan valmistamia tuotteita sieltä ei saanut mutta verkkokaupasta niitäkin löytyy.
Onerva kertoi että myymälän ulkopuolelle on suunniteltu pakettiautomaattia, josta tilatut tuotteet voisi noutaa vaikka matkalla pohjoiseen. Hyvä palvelu kiireessä vaellusvarusteita pakkaavalle.
Katso vielä nopsa video jonka kuvasin avajaisten yhteydessä:
Kiitos Svalalle kutsusta ja tsemppiä uusiin haasteisiin! Minä keskityn nyt viikonlopun aikana jouluvalmisteluihin sekä tulevan kaamosvaelluksen suunnitteluun. Pysykääs kuulolla ja mukavaa joulun odotusta!
Rehellistä tekstiä hätälähettimistä
Oltiin Norjan Jotunheimenillä. Mahtipontinen vuorten hallitsema paikka, jossa pieni kulkija vaelsi pitkin laaksoja huippujen ympäröimänä. Välillä liikuttiin aivan omassa rauhassa, ja välillä taasen tupsahdettiin reitille sadan muun retkeilijän kanssa ihmettelemään Besseggenin harjannetta tai ostamaan tuoreita pannukakkuja vuoristohotellilta.
Tunsin oloni täysin turvalliseksi, sillä tiesin että jos jotain sattuisi apu olisi varmasti nopeasti paikalla. Meillä oli mukana kännykät jotka kulkivat koko matkan suljettuina rinkassa, ja lähettelimme päivittäin viestejä kotiin läheisille SPOT-laitteella.
Ei se aina toimi
Kun palasimme takaisin autolle laitoimme kännykät päälle, ja siellä meitä odotti iso määrä huolestuneita viestejä. "Onko kaikki kunnossa? Miksi teistä ei kuulu mitään?"
Mitä ihmettä, mehän olimme onnistuneesti lähettäneet joka päivä OK-viestin kotiin? Selvisi, että yksikään näistä viesteistä ei ollut mennyt perille, vaikka lähetys vilkuttu onnistutta ja rutinoituneina laitteen käyttäjinä annoimme sen olla päällä pidemmän aikaa viestin lähettämisen jälkeen.
Oli enää päivästä kiinni, että läheiset olisivat soittaneet pelastushenkilökuntaa paikalle.
Mietin tilannetta, jossa me kuljemme kymmenien muiden vaeltajien kanssa rinnettä ylös, kun pelastushelikopteri laskeutuu viereemme ja kyselee kohteliaasti että onkohan herrasväellä kaikki hyvin kun kotijoukot kaipailee?
Mietin tilannetta, jossa me kuljemme kymmenien muiden vaeltajien kanssa rinnettä ylös, kun pelastushelikopteri laskeutuu viereemme ja kyselee kohteliaasti että onkohan herrasväellä kaikki hyvin kun kotijoukot kaipailee?
Luottaa voi muttei sokeasti
Hauskoista ajatuksista huolimatta olin toki sekä vihainen että pettynyt. Mitä jos jotain olisi oikeasti sattunut? Kotona ryhdyin selvittämään asiaa valmistajan kanssa, ja juttelin pitkät pätkät tanskalaisen kohteliaan herran kanssa. Mitään vikaa ei löytynyt mistään ja valmistaja tarjosi että voisin lähettää laitteen heille tutkittavaksi.
Tiesin että laitteessa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli sen peittoalueessa. Suomessa se toimi suhteellisen varmasti, Ruotsissakin ihan kiitettävästi, mutta näemmä Jotunheimen korkeine huippuineen oli sille liikaa.
Tiesin että laitteessa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli sen peittoalueessa. Suomessa se toimi suhteellisen varmasti, Ruotsissakin ihan kiitettävästi, mutta näemmä Jotunheimen korkeine huippuineen oli sille liikaa.
Luotto meni, ja päätin etsiä parempaa vaihtoehtoa. Markkinoilta löytyy satelliittipuhelimia, plb-lähettimiä ja bongasin myös Garmin InReach -laitteen. Päädyin lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä sain korvattua hätävarana rinkassa kulkeneen GPS-laitteen yhdellä monipuolisemmalla tuotteella.
Kyseinen laite on ollut käytössä nyt muutamalla reissulla ja toiminut moitteetta. Kokemuksia on vasta Suomesta. Tiedän että ainakin Grönlannin ylityksellä InReachin kanssa oli ongelmaa.
Kyseinen laite on ollut käytössä nyt muutamalla reissulla ja toiminut moitteetta. Kokemuksia on vasta Suomesta. Tiedän että ainakin Grönlannin ylityksellä InReachin kanssa oli ongelmaa.
Uutta ja vanhaa yhdistellen
Hätälähetin tuo turvallisuutta erämaassa liikkumiseen, mutta sen varaan ei kuitenkaan kannata luottaa. Vaikka avun saisi hälytettyä sen saapuminen kestää pitkään. Laite voi olla katvealueella eikä toimi toivottavasti. Se voi myös mennä rikki tai siinä voi tulla toimintahäriö.
Suosittelen silti erityisesti yksin liikkuville ja talvisaikaan vaativissa olosuhteissa vaeltaville hätälähettimen hankkimista. Kannattaa lukea paljon käyttäjäkokemuksia ja tehdä hankintapäätös sen pohjalta.
Hyviä keinoja turvallisuuden parantamiseksi on kertoa kotiväelle reittisuunnitelmista, lähetellä viestejä kännykällä kun alue sen sallii ja kirjoittaa seuraava etappi tupakirjaan kun sellaisen äärelle sattuu. Niin ja tietysti tärkeitä keinoja ovat myös yleinen varovaisuus ja omien rajojen tunnistaminen.
Nämä kaikki kun yhdistää hätälähettimen kanssa voi erämaassa liikkua jo suhteellisen turvallisin mielin.
Turvallisia retkiä!
Hyviä keinoja turvallisuuden parantamiseksi on kertoa kotiväelle reittisuunnitelmista, lähetellä viestejä kännykällä kun alue sen sallii ja kirjoittaa seuraava etappi tupakirjaan kun sellaisen äärelle sattuu. Niin ja tietysti tärkeitä keinoja ovat myös yleinen varovaisuus ja omien rajojen tunnistaminen.
Nämä kaikki kun yhdistää hätälähettimen kanssa voi erämaassa liikkua jo suhteellisen turvallisin mielin.
Turvallisia retkiä!
Tarjolla ilmaista energiaa
Sisältää blogiyhteistyötä
|
| Taustalla aurinkokennolaturi Phaesun Trek King 2x7 (14W), oikealla aurinkokennovalaisin ja -laturi POWERPlus Salamander sekä vasemmalla aurinkokennovalaisin LuminAID Spectra. |
Sain blogin kautta testattavaksi kotimaisen Solar Ideas -yrityksen maahantuomia aurinkoenergiaa hyödyntäviä valaisimia ja latureita.
Mietin pitkään erilaisia näkökulmia tähän aiheeseen, ja kuinka kirjoittaa siitä mielenkiintoinen juttu. Lopulta päädyin siihen, että tuotteet itsessään ovat niin mielenkiintoisia että miksi lähteä kiertämään aihetta jonkin mutkan kautta. Tietysti retkeilijöitä kiinnostaa luontoa säästävä ja vaivaton aurinkoenergia!
Vaellukset ovat hyvä tapa tehdä pesäeroa elektroniikkayliannostuksen kanssa. Vaikka kännykkä pysyisikin rinkassa suljettuna, joutuu monen muun elektronisen vempeleen akkua tai paristojen riittävyyttä miettiä. Meillä on retkellä mukana kännykän lisäksi kamera, gps -laite (ladattavilla paristoilla), hätälähetin, virtapankki, otsalamput sekä telttavalaisin. Kaikki laitteet toimivat joko akulla tai paristoilla, jotka ladataan täyteen ennen reissua ja toivotaan että ne riittävät koko vaelluksen ajan.
Olen miettinyt pidemmän vaelluksen tekemistä jo pitkään, ja samalla pohtinut energian riittävyyttä reissussa. Vähinkäänkin kamera on sellainen laite, että akkukesto tulee jossain välissä vastaan ja sitä joutuu lataamaan virtapankista. Toisaalta virtapankista voi joutua lataamaan myös kännykkää ja gps -laitetta - joka toimii toki myös tavallisilla paristoilla - eli energiaa pitäisi olla mukana riittävästi.
Aurinkoenergiaa on saatavilla aina, kun aurinko paistaa. Se ei käytännössä paina mitään, eikä itsessään kuluta luontoa millään tavalla. Siitä ei myöskään synny jätettä, kuten paristoista. Pidän siitä, että vaelluksella mukana olevat varusteet ovat monikäyttöisiä. Eli virtapankkina toimiva varataskulamppu on aika jees - varsinkin kun siihen voi ladata lisää virtaa auringosta!
Taskulampuksi taipuva varavirtalähde
POWERplus Salamander on täysmittainen 3 W:n LED -taskulamppu, joka toimii myös 2400 mAh:n varavirtalähteenä. Siitä löytyy sekä usb- että mikro-usb -liittimet, eli sen voi ladata verkkovirran kautta ja siitä voidaan antaa virtaa kännykälle tai muille elektroniikkalaitteille.
Lisäherkkuna sen kylkeen on lätkäisty myös aurinkokenno, eli valaisin latautuu esimerkiksi vaelluspäivän aikana rinkan päälle kiinnitettynä. Valaisin on kevyt mutta tukevan oloinen, ja lisäksi vielä vedenpitävä. Käyttö on yksinkertaista; yhdestä napista painelemalla valotehot vaihtuvat. Takaosan auki kiertämällä pääsee käsiksi latausportteihin. Vielä olisin voinut kaivata tukevaa kiinnityslenkkiä, jolla valaisimen saisi tukevasti rinkan pääliläppään kiinni latautumaan.
Uskon että meillä on pitkä ja valoisa tulevaisuus Salamanderin kanssa vaelluksilla ja muilla reissuilla. Kuten jo aiemmin totesin, niin minusta retkikkamppeet pitäisi suunnitella mahdollisimman monipuolisiksi, jotta mukana kannettavien tavaroiden määrä saadaan optimoitua.
Aurinkokennolaturista loputtomasti virtaa retkelle
Aurinkokennolaturi Phaesun Trek King on kevyt ja taitettava 14W (2x7W) litteä paneeli, jolla voi ladata reaaliajassa niin älypuhelimet kuin tabletitkin auringonvalon voimalla. Tuote painaa vain 390 grammaa ja pakkautuu litteäksi levyksi, eli sen voi hyvillä mielin napata mukaan reissuun.
Paneelin voi ripustaa roikkumaan rinkkaan tai säätää kiinni ahkion päälle keräämään energiaa. Aurinkokennolaturin takana on kätevä tasku, johon ladattavan elektroniikkalaitteen voi sujauttaa ottamaan virtaa. Käytin itse paneelia sekä suoraan kännykän että varavirtalähteen (tässä tapauksessa aiemmin esitelty taskulamppu) lataamiseen. Molemmissa tapauksissa lataus onnistui vaivattomasti ja yllättävän tehokkaasti.
Tuote vaatii toimiakseen suoraa auringonvaloa, mutta lataus vaikutti toimivan myös pienellä pilvisyydellä. Varjossa lataus keskeytyi, eli kenno on syytä suunnata aurinkoa kohti.
Näen tällä tuotteella paljon mahdollisuuksia, sillä se toimii upeasti myös meidän sähköttömällä kesämökillä. Mökille on ollut jo pitkään harkinnassa aurinkokennopaneeli, ja vaikkei tällä vielä jääkaappia viilennetä saa lähes kaikki elektroniikkalaitteet ja valaisimet ladattua.
Disco teltassa!
Testin viimeisenä muttei vähäisimpänä kokeilin aivan huikean hauskaa puhallettavaa aurinkoenergialla toimivaa PackLite Spectra -valaisinta. Spectra kulkee pienessä tilassa taitettuna, ja sen voi ripustaa myös rinkan päälle keräämään auringonvalosta energiaa. Valaisimessa ei ole paristoja tai latauspistettä, eli se toimii puhtaasti aurinkoenergialla.
Kun lamppu otetaan käyttöön se yksinkertaisesti vedetään suoraksi ja puhalletaan hieman ilmaa sen sisälle. Remmi taittuu näppärästi kiinnikelenkiksi. Valaisin ei käytännössä paina mitään eikä vie rinkassa tilaa, eli se lähtee ehdottomasti jatkossa mukaan vaelluksille.
Spectra on erinomainen yleis- ja tunnelmavalaisin, eikä se häikäise liikaa ahtaassa tilassa kuten teltassa. Valaisuteho riittää pieneen puuhasteluun ja lähemmäksi tuotuna myös lukemiseen. Ja mikä hauskinta: valosävyn voi valita kahdeksan eri värin joukosta ja valaisimen voi säätää myös vaihtamaan väriä itse!
Kokeile rohkeasti
Kokeilin itse valaisimia pääsiäisreissulla Peuranpolulla, ja tykästyin kovasti niiden helppokäyttöisyyteen ja monipuolisuuteen. Kovilla pakkasilla en lähtisi lataamaan akullisia tuotteita auringonvalossa, mutta reilusta plussan puolella oleva mittari ja kirkkaana porottava aurinko mahdollistivat testin keväthangilla. Ja hienosti ne toimivat!
Aurinkokennopaneeli ei ollut silloin vielä testattavana, mutta uskoisin että se pelittää myös pakkasella, koska siinä ei ole sisäänrakennettua akkua joka tyhjenisi sitä mukaa kun latailee. Pitää vain huolehtia, että ladattava laite on lämpimässä paikassa esim. kuumavesipullon vieressä. Aurinkokennopaneeli on ollut testissä nyt muutaman viikon, ja pärjäsin viikonlopun mökkireissun sometukset pelkästään sen antaman lisävirran avulla.
Aurinkoenergian hyödyntäminen myös täällä pimeässä pohjolassa on nykypäivää. Varsinkin kesäaikaan, kun valoisaa on kellon ympäri aurinkokennovalaisimet ovat todella erinomainen hankinta. Aurinkokennolla varustetut tuotteet ovat minusta myös kohtuullisen hintaisia, eli kokeilusta ei joudu pulittamaan valtavia summia.
Kerron mielelläni lisää tuotteista ja voitte olla myös suoraan yhteydessä Solar Ideas -yritykseen mikäli kiinnostuitte tuotteista! Kertoilen niistä varmasti lisää kesäreissujen myötä.
Aurinkokennopaneeli ei ollut silloin vielä testattavana, mutta uskoisin että se pelittää myös pakkasella, koska siinä ei ole sisäänrakennettua akkua joka tyhjenisi sitä mukaa kun latailee. Pitää vain huolehtia, että ladattava laite on lämpimässä paikassa esim. kuumavesipullon vieressä. Aurinkokennopaneeli on ollut testissä nyt muutaman viikon, ja pärjäsin viikonlopun mökkireissun sometukset pelkästään sen antaman lisävirran avulla.
Aurinkoenergian hyödyntäminen myös täällä pimeässä pohjolassa on nykypäivää. Varsinkin kesäaikaan, kun valoisaa on kellon ympäri aurinkokennovalaisimet ovat todella erinomainen hankinta. Aurinkokennolla varustetut tuotteet ovat minusta myös kohtuullisen hintaisia, eli kokeilusta ei joudu pulittamaan valtavia summia.
Kerron mielelläni lisää tuotteista ja voitte olla myös suoraan yhteydessä Solar Ideas -yritykseen mikäli kiinnostuitte tuotteista! Kertoilen niistä varmasti lisää kesäreissujen myötä.
Ulkoliikkujan vaatetus
Sisältää blogiyhteistyötä
Suomen vaihtelevat säät asettavat haasteita liikkujan vaatetukseen. Talvella pakkasessa ulkoillessa joutuu huomioida kylmän ilman ja tuulen vaikutukset, ja samalla pelata oman kropan tuottaman lämmön kanssa. Jos vaatetta on liikaa, tulee hiki.
Vaatetuksen haasteet eivät rajoitu vain talvikeleille, sillä kevät ja syksy ovat lämpötilojen puolesta aivan yhtä vaihtelevia. Ilma voi olla hiukan plussan puolella, mutta kylmä viima jäähdyttää nopeasti. Vettä tulee niskaan myös säännöllisesti, ja kylmällä säällä se voi olla ongelma, mikäli vaatteiden päällimmäinen kerros ei pidä vettä.
Samat vaatteet joka lajissa
Hyvin yksinkertaisella vaateparrella pärjää melkolailla lajissa kuin lajissa. Sama merinovillakerrasto palvelee minulla juoksussa, pyöräilyssä, hiihdossa, koiravaljakkoajossa, vaelluksilla jne. Käytön jälkeen paita pois ja pihalle tuulettumaan, ja seuraavana päivänä mennään taas.
Koiravaljakkolajeissa käytän aivan samoja vaatteita kuin hiihdossa riippuen säästä. Alimmaisena on merinovillaa, keskimmäiseksi laitan tarvittaessa villaa tai fleeceä (Svalan fleecekerrasto on palvellut minua jo vuosia) ja ylimmäiseksi vetäisen joko ohuemman tai paksumman kuoripuvun. Sama pätee juoksuun, joskin jätän sen keskikerroksen pukematta mikäli mittari ei näytä -20 astetta.
Vaatteiden korkeasta käyttöasteesta johtuen vaadin niiltä kestävyyttä ja laatua. Useista lajeista huolimatta pärjään hyvin pienellä vaatearsenaalilla, mikä säästää sekä kukkaroa että luontoa. Sijoitan mielelläni hyväksi kokemaani vaatteeseen hieman enemmän, jos tiedän että se palvelee minua vuosikausia lähes päivittäin.
Alle merinovillaa
Väliin tarvittaessa lisää villaa tai fleeceä
Päälle tuulenpitävä kerros
Uusi tuttavuus: Verkkokerrasto
Svalalta pyydettiin minua testaamaan Dry Strech Mesh - verkkokerraston paitaa ja housuja. Tiesin jo etukäteen kerraston toimintaperiaatteen, ja tiedän myös monia jotka kyseistä syteemiä käyttävät. Itse en ollut siihen vielä päässyt tutustumaan, ja mielenkiinnolla kokeilin kerrastoa eri lajeissa.
Kerraston tarkoitus on toimia kosteutta siirtävänä kerroksena ihon ja seuraavan vaatekerroksen välissä. Verkko poistaa hien iholta ja hengittää hyvin, eli se ei itsessään juuri lisää lämpöä vaan ennemminkin säätelee hikoilua.
Testailin näitä ominaisuuksia hiihtovaelluksella, juostessa ja pyöräillessä. Pääsiäisenä oli todella lämpimät kelit ja hikoilin aivan järjettömästi vauhdista riippumatta. Kerrasto tuntui miellyttävältä päällä, ja olo tuntui freessiltä. Juostessa kerrasto toimi myös hyvin, mutta tiukat juoksuhousut suoraan verkkokerraston päällä aiheuttivat melkoiset kuviot iholle. Pitkästä lenkistä huolimatta kerrasto ei hiertänyt, ja yläkroppa tuntui mukavalta kun märkä juoksupaita ei roikkunut suoraan iholla.
Yksi verkkokerraston parhaista ominaisuuksista on se, että se estää merinovillavaatteen suoraa ihokontaktia. Eli sellaiset ihmiset jotka kokevat merinovillan liian kutittavaksi, voisivat kokeilla verkkokerrastoa sen alla!
Itse koin, että verkkokerrastosta kannattaa ehkä valita yksi koko pienempi kuin mitä normaalisti käyttää. Kerrasto venyy tosi hyvin, ja on miellyttävämpi mitä napakammin se istuu iholle. Housujen yläosan malli on aika miehekäs, mutta paita sopii hyvin myös naisen päälle.
 |
| Svalan merinovillahousut Slim Fit ja verkkokerraston paita |
Puhutaas hikoilusta
Sellaisiakin ihmisiä varmasti on, jotka eivät hikoile talvilajeissa. Minulle aivan sama paljonko ulkona on pakkasta, mutta kun lähden juoksulenkille hikoilen aivan varmasti. Joskus säänmukainen pukeutuminen onnistuu suhteellisen hyvin ja hikoilu on vain pieni kiusa, mutta toisina kertoina jopa merinovillainen kerrasto tuntuu inhottavalta päällä.
Hikoillessa vaatteet kastuvat. Kun pysähtyy tulee vilu, ja olo muuttuu epämukavaksi. Erityisesti talvella vaeltaessa neuvotaan aina välttämään hikoilua, mutta aina tämä ei tietenkään ole mahdollista.
Märät vaatteet ovat talvipakkasella jopa turvallisuusriski, mutta villavaate lämmittää märkänäkin ja auttaa säilyttämään kehon lämpötilan riittävän korkeana. Villa myös kuivuu nopeasti, eikä haise samanlailla kuin keinokuidut. Myös telttakaverit kiittävät.
Märät vaatteet ovat talvipakkasella jopa turvallisuusriski, mutta villavaate lämmittää märkänäkin ja auttaa säilyttämään kehon lämpötilan riittävän korkeana. Villa myös kuivuu nopeasti, eikä haise samanlailla kuin keinokuidut. Myös telttakaverit kiittävät.
Merinovillan ylivoimaiset ominaisuudet
Merinovillasta ylivoimaisista ominaisuuksista puhutaan jatkuvasti. Merinovillan pitäisi olla vähemmän kutittavaa kuin esimerkiksi tavallinen suomalainen lampaanvilla, mutta joidenkin iholla sekin tuntuu.
Vaatteille tulee käyttötunteja vuodessa melkoinen määrä, mikä tarkoittaa tietysti sitä että laadun tulee olla kohdillaan. En juuri pese merinovillavaatteita varsinkaan talvella, kun pakkanen puree ne nopeasti hajuttomiksi, mutta laadukas merinovilla kestää myös varovaista konepesua.
En ole kovin palelevaa sorttia, joten pidän ennemmin ohutta merinovillakerrastoa alla ja puen siihen päälle tarvittaessa lisäkerroksia. Hikoilu on kylmällä ilmalla huono juttu, joten ennemmin lähden hieman viluisena liikkeelle ja lämpenen sitten lenkin myötä.
 | |
|
Svalan merinovillakerrasto sopii erinomaisesti talvivalejeihin. Paidasta löytyy kahta eri mallia, joista minulle lähetettiin kokeiltavaksi pyöreäaukkoinen malli. Käytän ehkä enemmän poolokauluksia, sillä koen niskaan ja hartioihin pääsevän vedon ikäväksi. Mutta kauluria käyttämällä pyöreäkin kaulus on toimiva.
Käytän kokoa M ja valitsin paidassa koon S, ja se oli oikein hyvä valinta. Paita istuu hyvin päälle olematta kuitenkaan liian tiukka.
Käytän kokoa M ja valitsin paidassa koon S, ja se oli oikein hyvä valinta. Paita istuu hyvin päälle olematta kuitenkaan liian tiukka.
Svalan merinohousuista täytyy antaa numero 10+. Ne nimittäin ovat parhaat merinovillahousut joita olen kokeillut! Housujen istuvuus naisvartalolle on täydellinen, ne ovat juuri sopivan mittaiset ja vyötärökaistaleen toteutus on todella onnistunut. Hiukan leveämpi vyötärökaistale ei purista, mutta housu pysyy silti hyvin päällä.
Svalan merinovillakerrasto ei ole aivan ohuimmasta päästä, eli paras käyttölämpötila lienee alle +10 astetta. Neulos on kaksikerrosrakenteinen, eli alempi polypropyleeni siirtää hyvin kosteuden pois iholta, ja ylempi merinovillakerros pitää lämmön tasaisena. Keinokuidusta huolimatta kerrasto ei tuoksahda hielle.
Svalan merinovillakerrasto ei ole aivan ohuimmasta päästä, eli paras käyttölämpötila lienee alle +10 astetta. Neulos on kaksikerrosrakenteinen, eli alempi polypropyleeni siirtää hyvin kosteuden pois iholta, ja ylempi merinovillakerros pitää lämmön tasaisena. Keinokuidusta huolimatta kerrasto ei tuoksahda hielle.
Tuulenpitävää päälle
Kun sisemmät kerrokset ovat kunnossa pitää miettiä vielä viiman ja mahdollisen sateen vaikutusta koko pakettiin. Tuulenpitävä vaate ei tarkoita hengittämätöntä hikimajaa, vaan kosteuden pitäisi haihtua päälimmäisen kerroksen läpi ulos. Toisaalta taas tilanteesta riippuen ylimmän vaatekerran pitäisi pitää vesi ulkona.
Nykyaikasilla kuorivaatteilla tämä onnistuu, ja olo on miellyttävä sadevaatteista huolimatta. Päälimmäisen kerroksen voi hyvin jättää pois mikäli ilmankin tarkenee. Tykkään yleensä hiihdellä merinovillapaidassa, ja laitan takin päälle vasta tauolla. Säästä riippuen toki.
Kerrospukeutuminen toimii myös ääreisissä
Kerrospukeutumista voi soveltaa hyvin myös ääreisissä. Minulla itsellä on helposti hikoilevat kädet, joten hanskat kastuvat juoksulenkeillä melko varmasti. Kovalla pakkasella en viitsi juosta ilman hanskoja, joten puen alle merinovillaiset ohuet hanskat, ja siihen päälle toiset hanskat tai lapaset. Merinovillahanskat lämmittävät märkänäkin, ja luovuttavat kosteutta uloimpaan hanskakerrokseen. Tällöin näpit pysyvät kuivempina ja olo on mukavampi.
Kovalla tuulella esimerkiksi vaelluksella, koiravaljakkoajossa tai pyöräillessä kuorikinttaat ovat aivan ylivoimainen ratkaisu. Kuorikinttaita saa myös goretex-kalvolla, jolloin ne pitävät vettä.
Kovalla tuulella esimerkiksi vaelluksella, koiravaljakkoajossa tai pyöräillessä kuorikinttaat ovat aivan ylivoimainen ratkaisu. Kuorikinttaita saa myös goretex-kalvolla, jolloin ne pitävät vettä.
 |
| Svalan kaunis pipo mahtuu myös pyöräilykypärän alle. |
Myös pipo-osastolla kannattaa hyödyntää kerrospukeutumisen oppeja. Ohut villapipo tai tuubihuivi alle, ja tarvittaessa toinen päälle. Tuubihuiveilla pystyy helposti kikkailemaan erilaisia ratkaisuja päähän, kaulalle ja kasvoille.
Jaloissa erityisesti vaelluksilla tuplasukat ovat yleisesti käytetty ratkaisu. Hiihdossa tai koiravaljakon jalaksilla jalat tuppaavat ainakin itsellä palelemaan, joten käytän yleensä ohuita villasukkia alla ja toisia paksumpia päällä. Oleellista on myös säilyttää jaloissa hyvä verenkierto, eli kengät eivät saa olla liian tiukalla tai sukkakerros liian paksu jalkineisiin nähden.
Tutustu Svalan vaatteisiin täällä. Heiltä löytyy myös Facebook -sivut.
Tutustu Svalan vaatteisiin täällä. Heiltä löytyy myös Facebook -sivut.
Svalan vaatteet on valmistettu Suomessa jo vuodesta 1955! Kannattaa ehdottomasti tutustua merkkiin mikäli et ole sitä jo tehnyt. Luontoloinen arvostaa laatua.
Retkeilyn kymmenen olennaisinta
Kaupallinen yhteistyö
Pyrin aina korostamaan, että kunnollisilla varusteilla retkeily ja vaeltaminen on huomattavasti mukavampaa ja myös turvallisempaa. Aloitteleva retkeilijä harvoin pystyy ostamaan koko varustesettiä kerralla, mutta vähitellen laatuun panostaminen on sekä harrastuksen mielekkyyden että ekologisuuden kannalta parempi vaihtoehto.
Varusteisiin pitää pystyä luottamaan, ja niitä pitää osata käyttää.
Reppua pakattaessa on aina mietittävä se pahin mahdollinen skenaario, ja varauduttava sen mukaan. Oli kyseessä sitten polkujuoksulenkki tutulla retkeilyreitillä, yhden yön melontareissu tai vaativa tunturivaellus lapissa, niin turvallisuuteen vaikuttavat tekijät tulee tiedostaa ja ne pitää osata minimoida. Ensiapuvälineet, puhelin, varaenergiaa, juotavaa ja tulentekotarpeet kulkevat meillä mukana retkeillä kuin retkellä, ja tästä lähdetään kasvattamaan ylöspäin tilanteen mukaan.
The Ten Essentials -verkkokauppa tarjoaa uusille ja vanhemmillekin harrastajille selkeän konseptin, jossa retkeilyn kannalta olennaisimmat asiat on jaettu kymmeneen kategoriaan. Ne ovat navigointi, auringolta suojautuminen, eristys, valaistus, ensiapu, tuli, työkalu, ravinto, nesteytys ja hätämajoite. Harrastajan on näin helppo hahmottaa, mitä tarvikkeita reissuun kannattaisi hankkia. Varusteissa on panostettu laatuun, ja oli hauska huomata että yritys myy paljon sellaisia tuotteita joiden nimeen itse liputan. Esimerkiksi Savotan hätäpeite ja Nalgenen pullot ovat kulkeneet reissuillamme jo vuosia.
Galazon vedenpitävät kartat ovat kestävä valinta retkelle.
The Ten Essentialsin sivuja kannattaa muutenkin käydä tutkimassa, sillä sieltä löytyy kiva tietopankki, joka käsittelee retkeilyyn liittyviä perusasioita. Heidät löytää myös Instagramista ja Facebookista.
Polar M430 - unimittausta ja sykeseurantaa
Onnistuin kesällä hukkaamaan Polar M400 -sykemittarin sykevyön, ja juoksin alkusyksyn ilman sykeseurausta. Sen sijaan että olisin maksanut uudesta sykevyöstä päädyinkin - ehkä juoksukaverin positiivisten kommenttien pohjalta - hankkimaan uuden kellon. Nimittäin Polar M430 -rannesykemittarin.
Minulla on ollut todella skeptinen suhtautuminen rannesykemittaukseen. Toisaalta inhoan sykevyön kanssa säätämistä ja kaikki puristavat jutut keskivartalossa ahdistaa, ja pelkän rannekellon kanssa pelaaminen kiehtoi. Rannesykemittaus on kuitenkin tullut hurjasti kehityksessä eteenpäin, ja testiraportteja luettuani uskalsin lähteä kokeilemaan.
Olen nyt käyttänyt kyseistä kelloa kuukauden verran ja olen laitteeseen äärimmäisen tyytyväinen. M430 on minulla ranteessa käytännössä koko ajan. Käytän sitä jatkuvalla sykeseurannalla, joten näen päivän sykekäyrän ja pystyn seuraamaan rasitustasoani sen perusteella. M430 sisältää myös uniseurannan, josta on tullut minulle tosi tärkeä ominaisuus.
Näppään aamulla aina ensimmäiseksi näkyviin yön uniselosteen. "Tarpeeksi unta - heikko laatu".
Näen montako tuntia olen yössä nukkunut ja mikä on ollut yleisesti unen laatu. Tämä on auttanut ymmärtämään miksi aamulla joskus väsyttää vaikka olen mielestäni nukkunut ihan hyvin ja riittävästi. Seuraavaksi aion hankkia itselleni Firstbeat -mittauksen, jotta voin todentaa kellon kertomia asioita. Kannattaa muuten käydä lukaisemassa Susannan kirjoitus tästä aiheesta!
Kello myös huomauttaa M400- mittarin tapaan passiivisuudesta. Töissä nousen ylös ja teen vaikka nopean keppijumpan tai vähintäänkin käyn hakemassa vettä jotta tulee liikuttua. Päivän aktiivisuuden näkee jatkuvasti kellotaulusta.
Juoksutreenissä M430 palvelee minua todella hyvin. Oikeastaan siinä ei ole juuri eroja M400-mittarin kanssa, sillä samat toiminnot löytyvät samoista paikoista. Tykkään Polarin logiikasta ja helppokäyttöisyydestä. Siihen ei minun ajatusmallillani ole muut testaamani mittarit päässeet. Toki tämä on niin henkilökohtainen juttu. Lenkille lähtö on vain helpottunut, sillä en tarvitse käytännössä muuta kuin kellon ja lenkkarit. Töissä lounaslenkeillä en ole jaksanut käyttää sykevyötä, ja nyt sille ei ole edes tarvetta.
Polar synkkaa nopsaan myös puhelimen kanssa kunhan laittaa hetkeksi bluetoothin ja sijaintitiedot päälle. Puhelimella pääsee jo kivasti tarkastelemaan sykekäyriä ja lenkin tarkempia tietoja ilman että kelloa tarvitsee kytkeä kiinni tietokoneeseen.
Polar synkkaa nopsaan myös puhelimen kanssa kunhan laittaa hetkeksi bluetoothin ja sijaintitiedot päälle. Puhelimella pääsee jo kivasti tarkastelemaan sykekäyriä ja lenkin tarkempia tietoja ilman että kelloa tarvitsee kytkeä kiinni tietokoneeseen.
Lataan kellon noin kolmen päivän välein ja tarkistan samalla onko siihen tullut päivityksiä. Jatkuva sykeseuranta ja pitkät lenkit syövät akkua, mutta ilman näitä akku riittäisi varmasti paljon pidempään. Olettaisin että akkukesto on samaa luokkaa mitä M400-mittarissa, eli useampia viikkoja normaalikäytöllä. M400 -mittari on riittänyt hyvin ainakin 10 tunnin juoksukisasuoritukseen Karhunkierroksella.
Ennen kyseisen kellon hankintaa on tiedostettava muutama juttu. Rannesykemittaus ei ole yhtä eksaktin tarkka ja tilanteessa mukana oleva mitä erillinen sykevyö on. Rannesykemittari on kiristettävä riittävän tiukalle jotta suorituksesta saadaan mahdollisimman paikkaansapitävä data irti.
Jos sinulle riittää "yleistieto" sykkeesi tasosta tämä on oikea laite sinulle. Jos taas haluat seurata pykälätarkasti sykkeitäsi kannattaa hankkia joku muu mittari. Miehelläni on Polar V800, ja vitsi sekin on hyvä!
Plussat:
+ uniseuranta+ helppous
+ ei puristavaa sykevyötä
+ jatkuva sykeseuranta
+ mukava kädessä, sopivan kokoinen
+ aktiivisuusmittari
Miinukset:
- ei yhtä tarkka kuin sykevyö- lataus noin 3 päivän välein jatkuvalla sykeseurannalla
- ranne paljaana myös pakkasella jos haluaa nähdä kellotaulun
Lopuksi vielä puhdas tuotesuositus High5 -protskupatukasta. Sisältö sekä ainesosien että maun puolesta ihan täys kymppi ja Wigglestä kun tilasin laatikon tuli patukalle hintaa noin euro. Eikä ole mitään pieniä nökkösiä. ;) Näitä aion vetää töissä välipalana. lenkillä ja ehdottomasti lähtevät mukaan myös vaelluksille. Jes!
Mitäs mittaria sinä käytät lenkeillä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)