Jotunheim oli skandinaavisessa mytologiassa yksi yhdeksästä maailmasta, jääjättiläisten ja kivijättiläisten asuinpaikka. Se sijaitsee Midgårdissa, valtameren takana olevilla äärimmäisillä rannoilla. Jättiläiset kävivät usein sotaa jumalten kanssa, joiden maailman Asgårdin erotti Jotunheimista Iving-joki, joka ei koskaan jäädy. Mytologian mukaan maailmoja yhdisti elämänpuu Yggdrasil. Yksi Yggdrasilin kolmesta juuresta ulottuu Jotunheimiin ja imee ravintoa Mimirin (tunnetaan myös nimellä Mimer) kaivosta.
Jotunheimia hallitsee jääjättiläisten pelätty kuningas Thrym. Jotunheimin suurinta kaupunkia ja linnoitusta Utgardia puolestaan pitää hallussaan Utgarda-Loki. Muita linnoituksia ovat Gastropnir, Menglad-naisjätin koti, ja Thrymheim, Thiazin vuorilinna.
Lähde: Wikipedia
Ei ole vaikea kuvitella mistä vanhat tarinat syntyvät. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin ymmärtää että Norja on myyttien syntypaikka, maaginen itsessään. Jotunheimenin kiviset, terävät huiput kohoavat kuin linnantornit kulkijan yläpuolelle. Tai jättiläiset, jotka kurkottelevat kohti taivaan jumalia. Korkealla lymyävät jäätiköt ovat kuin kruunuja - tai jääjättiläisiä - jotka loistavat valkoisina mustien vuorien keskellä.
Jotunheimen on eristäytynyt muusta maailmasta ja pilvien verhoamien maisemien keskellä tuntee todella luonnon mahtavuuden.
Jotunheimenin kansallispuisto sijaitsee Etelä-Norjassa. Se käsittää yli 1000 neliökilometriä laajan alueen, ja on piirteiltään hyvin vuoristoinen ja jylhä. Kaksi maan ja samalla Pohjois-Euroopan korkeinta huippua Galdhøpiggen (2 469 m) ja Glittertind (2 464 m) sijaitsevat alueen laidalla. Alueen sisällä ei kulje teitä, mutta se on helposti saavutettavissa muutamista paikoista omalla autolla ja myös julkisella liikenteellä. Kansallispuistoa halkoo runsas polkuverkosto ja lukuisat tunturiasemat on varsin hyvin varusteltuja.
Vaikka Jotunheimen onkin suosittu vaelluskohde sen maastoa ei tule aliarvioida. Reitit ovat paikoin hyvin kivikkoisia ja runsaat sateet tekevät niistä liukkaita kulkea. Paikoin lumirinteet ovat jyrkkiä ja virrat voimakkaita. Suurimpien jokien yli on tosin rakennettu sillat ainakin pääreiteillä. Joillakin reiteillä on suorastaan tungosta (esim. Besseggenin harjanne tai Galdhöpiggenin huippu) ja toisaalla saa kulkea päivätolkulla ilman ihmiskontakteja. Kännykkäverkot toimivat epäluotettavasti jylhien vuorten keskellä.
Tutustuimme itse tähän lumoavaan paikkaan elokuisella vaelluksellamme. Olen kirjoittanut retkikertomuksen Retki-lehteen josta se on toivon mukaan piakkoin luettavissa. Sitä ennen voitte tutustua videoihin jotka tein reissusta. Ja kyselkää ihmeessä jos herää jotain kysymyksiä!
Maanantai, Galdhöpiggenin huiputus
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Lähetä kommentti