Tallinnan tuliaisina tuotu flunssa vaivaa edelleen ja treenit ovat tervehtymiseen asti katkolla. Opin muuaman vuoden takaisesta sydänlihastulehduksesta sen, että pienenkään flunssan kanssa ei ole leikkimistä ja kannattaa tosissaan odottaa riittävän kauan että on varmasti toipunut taudista ennen treenien jatkamista. Muuten voi saada todella ikäviä jälkitauteja, jotka pahimmassa tapauksessa jäävät elinikäiseksi vaivaksi. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sydämen kammion lisälyöntejä, jotka onneksi ovat suhteellisen vaarattomia. Minulla kesti yli vuosi parantua itse taudista, ja vielä kauemmin että uskalsin tosissaan jatkaa treenaamista. Mutta opin kyllä kerrasta hyväksi lepäilijäksi. :)

Sairaspedillä on aikaa lukea, katsella leffoja ja sarjoja ja ihan vain lepäillä. Jos mieli meinaa vaipua synkkyyteen voi vaikka kuunnella Paula Vesalan uuden biisin Älä droppaa mun tunnelmaa. Olen hyödyntänyt nämä yllättävät vapaahetket valmistelemalla TakomoRunnersii liittyviä julkaisuja ja tapahtumia, ja lueskellut juoksuun liittyviä juttuja. Siitä ajattelinkin kirjoitella tänään vähän tarkemmin.

Meillä on ollut miehen kanssa yhteinen treeniohjelma jonka on laatinut kokkolalainen ultrajuoksijatuttavamme. Treeniohjelma laadittiin syksyllä kevään päätapahtumaa NUTS Karhunkierrosta varten, ja sitä päivitettiin matkan varrella muutamaan otteeseen. Ohjelma oli rytmitetty siten, että joka toinen viikko oli kevyempi kolmen lenkin viikko, ja joka toinen raskaampi neljä lenkkiä käsittävä viikko. Harjoituksia oli yksi peruskestävyys, yksi vauhtikestävyys sekä viikonlopun pitkä lenkki, ja raskaammalla viikolla teimme vielä intervallitreenin. Treenit oli määritelty tietyn mittaisiksi ja suoritusteho oli esitetty sykealueina. Lenkkien pituudet vaihtelivat ajallisesti reilusta tunnista välillä reippaaseen kolmeen tuntiin, ja tarkoituksena oli saavuttaa talven aikana hyvä peruskestävyys. Juoksulenkkien lisäksi käytiin salilla ja bodybalancessa, ja keväällä mukaan tulimyös maantiepyöräily.

Kävin juoksemassa toukokuun puolivälissä puolimaratonin Kokkola Cityrunilla, joka toimi samalla viimeisenä raskaana treeninä ennen NUTSia. Vauhtia ei odotuksen mukaan löytynyt kovin paljoa, mutta olin silti tyytyväinen suoritukseen ja sain siitä varmuutta itse päätapahtumaan. Karhunkierroksen 33 km olivat pisin matka mitä olen koskaan juossut, ja kisasta jäi käteen aivan älyttömän hyvä fiilis ja kova into tehdä lisää samanlaista. Karhunkierrokselle lähdettiin puhtaasti kokemaan ja oppimaan, ja tämä tavoite täyttyi täydellisesti. 

Nyt olisi tarkoitus vähän muuttaa treeniohjelmaa enemmän vauhtipainotteiseksi ja kokeilla miten sitä vauhtikestävyyttä ja nopeutta saisi lisää. Tavoitteellisen juoksuharrastuksen ollessa näin aluillaan tuntuu välillä hieman haastavalta suunnitella treenejä oikeanlaisiksi ja hahmottaa kuinka nopeasti saa kehitystä aikaiseksi. Mutta ehkäpä kokemus opettaa? 

Nyt lähdetään kipuamaan kohti seuraavia tavoitteita, joita ovat elokuussa Kokkolan Venetsialaismaratonin täysmatka ja lokakuun alussa Vaarojen maratonin 43 kilometrin matka. Siinä välissä käydään juoksemassa muutama lyhyempi kisa ja koitetaan löytää uuden treeniohjelman avulla myös sitä vauhtia. Matkat tuntuvat ajatustasolla tosi pitkiltä, mutta niin se 33 kilometriäkin tuntui vielä syksyllä.

Olisi mukava kuulla millaisia treeniohjelmia teillä on vastaaville matkoille? Kuinka nopeasti olette kasvattaneet kisamatkoja?

Seuraa Instagramissa/Facebookissa

TakomoRunners kerää yhteen juoksuun hurahtanutta porukkaa, ja koin heti kutsun omakseni kun sellainen esitettiin. Homma on vielä aluillaan, mutta tekemisen henki on selvästi aistittavissa ja suunnitellaan kaikkia superkivoja juttuja. Olen mm. järjestämässä täällä Kokkolassa ja lähialueilla yhteislenkkejä erityisesti polkujuoksuun liittyen ja en malta odottaa että pääsisi tutustumaan muihin harrastajiin.

Mukaan mahtuu vieläkin, joten liitän tämän postauksen loppuun Takomon virallisen rekryilmoituksen! :)

 ---------------------

REKRY!

15.6. julkaistaan takomorunners.com sivusto. Takomorunners on Suomen suurin juoksublogien portaali ja aktiivisin sivusto. Sivuston kaikki sisältö on käyttäjien tuottamaa ja perimmäinen tarkoituksemme on tuoda julki liikkumisen, itsestään huolehtimisen ja hyvinvoinnin ilosanomaa juoksemisen kautta.

Haluaisitko sinä osaksi Takomorunners tiimiä? Mukana on tällähetkellä n 30 aktiivista bloggaria ja mukaan pääsevät kaikki halukkaat. Edustamallasi urheiluseuralla tai juoksukokemuksellasi ei ole mitään merkitystä. Meillä on jo mukana ensimmäiselle puolikkaalle treenavia ja Spartathlonin juosseita konkareita.

Haemme nyt mukaan bloggareita, jotka tykkäävät jakaa sisältöä ja suhtautuvat intohimoisesti juoksemiseen. Haluaisitko sinä mukaan Suomen suurimpaan juoksuportaaliin?

Koska Takomorunners on täysin käyttäjiensä näköinen sivusto haemme myös sisältötiimiin ja sometiimiin aktiivisia ihmisä vastaaviksi. Hallitsetko sinä eri somekanavat? Olet juuri etsimämme henkilö!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset mukaan miitri@takomorunners.com.

Tervetuloa mukaan tekemään Suomen suurinta ja mielenkiintoisinta käyttäjiensä näköistä juoksuportaalia!

-------------------------

Mikään ylistyssana ei riitä kuvaamaan tätä hyvää fiilistä mikä jäi käteen niiltä 33 kilometriltä NUTS Karhunkierros -tapahtumasta. Sää oli alkukesää parhaimmillaan, ihmiset olivat niin kivoja ettei tiennyt sellaista yhteishenkeä enää löytyvän ja maisemat just sitä mitä vain Suomesta löytyy. Ihan parhautta!

Ensimmäinen yli 30 kilometrin juoksulenkki (!) sujui just täydellisesti ja ehdin jopa välillä nauttia maisemista (kompastumatta). Meillä oli kuuden hengen juoksutiimi joukkuenimellä HiHi (Hilpeät Himourheilijat, Himangan Hikipingot, Hikiset Hipit?) ja ehdittiin vetää muutama yhteistreenikin ennen kisaa. Yhteishenki oli huippuhyvä, vauhti just sopiva ja nautiskeltiin täysiä ekat parikymmentä kilometriä. Valitettavasti yhdellä joukkueen jäsenistä alkoi niin pahat krampit että joutui jättämään kisan kesken ja soitti itsellensä kyydin vähän ennen Konttaista. Ei auttanut säännöllisesti nautittu suola eikä myöskään hätäapuna kiskaistu magnesium. Jokunen kilometri käveltiin ja odotettiin josko olisi helpottanut, mutta sitten jatkettiin vajaalla joukkueella matkaa. Onko muilla juoksijoilla antaa tähän jotain vinkkiä? 

Meitä oli etukäteen varoiteltu hirveästi viimeisestä kympistä joka kuulemma olisi tosi paha. Jännitin tätä hieman ennakkoon, vaikka olisi pitänyt arvata että itse asiassa tämä lopun mäkiosuus tulisi olemaan se kaikista hauskin pätkä tällaiselle rinkan kanssa erämaassa rymyävälle! Nautin ihan satasella kun lähdettiin Konttaisen jälkeen huoltopisteeltä kipuamaan Valtavaaralle, ja siitä taas alas ja Rukan rinnettä ylös kohti maaliviivaa. Aivan nauratti kun reisissä hapotti ja sai vain kinnata tahtia kun jalka oli kevyt. Varmasti sillä parin kilometrin kävelyllä oli oma osuutensa hyvään energiatasoon, mutta sanoisin kyllä että nämä polkujuoksukisat on niin minun juttuni!  

Vuoden 2017 Karhunkierros merkattu kalenteriin ja tämän syksyn osallistuminen Vaarojen maratonin 43 kilometrin matkalle maksettu. Nipistäkää joku! Ensi vuonna kerätään ehkä koko setti..! 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa

"Muistutus: Osallistut myöhemmin tällä viikolla tapahtumaan NUTS Karhunkierros 2016". Kiitos facebook, en olisi kyllä muuten muistanut. :D 

Viikon takainen Kokkola Cityrun on jo kaukana pois mielestä ja ajatukset on luodattu perjantaihin kun lähdetään ajelemaan kohti Rukaa. KCR meni mukavasti joskin kahden tunnin alitus ei onnistunut tällä kertaa. Ensimmäisen kierroksen kylkipistokset veivät kriittisiä minuutteja, ja viimeisellä kierroksella suoritettu kiriminen ei enää auttanut vaan ne kurjat neljä minuuttia jäivät odottamaan seuraavaa puolikasta. Vaan tulipa parannettua ensimmäisen puolikkaan aikaa 22 minuuttia että ei huono! :D Ehkäpä minustakin vielä tulee juoksija joku päivä. 

Ensi viikonloppuna lähdetään tosiaan könyämään Rukan mäkiä ylös ja alas. Juoksusta en uskalla puhua, mutta yritämme liikkua polulla mahdollisimman reippaasti ja katsotaan kuinka pitkälle sillä pääsee. Tavoitteena on jotain 5-6 tunnin välillä, mutta jos päästäisiin aikarajaan mennessä pois olisi siinäkin tavoitetta riittävästi. Matka on 31 kilometriä ja varsin nousuvoittoista, joten tiukkaa vääntöä varmasti luvassa. Varsinkin tällaisille Pohjanmaan tasamaaeläjille. 

Päivitän muuten tämän viikon Arctic Challenge:n Instagram-tiliä eli kaikki IG:n käyttäjät seurailemaan! :) Meillähän on Marian kanssa joukkue nimellä Challenge me! ja meidät löytää IG:stä Challenge_me2016. Itse tapahtumasta ja siihen treenaamisesta kirjoittelen varmasti lisää jahka saadaan Karhunkierros NUTS pois alta. 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa

On ollut taas vähän haipakkaa ja kesää kohti vain vauhti kiristyy. Töissä on alkanut kesäsesonki ja meno on sen mukaista. Uusia työntekijöitä opastetaan ruohonleikkuuseen ja viheralueiden hoitamiseen, ja vanhat työntekijät heräilevät vähitellen talviunilta hektiseen vuodenaikaan. :) Käytiin muutaman työkaverin kanssa katsomassa Belgian kevättä ja Floralien -kukkanäyttelyä Ghentissä. Belgia on kyllä upea paikka! 

Vapaa-ajan rintamalla riittää myös menoa ja meininkiä kun kesän ensimmäinen juoksutapahtuma Kokkola Cityrun lähestyy uhkaavasti. Tapahtumaan on nyt tasan viikko ja eilen vedettiin viimeinen pitkis ennen sitä. Matkana puolikas ei juurikaan huolestuta kun peruslenkitkin alkaa koputella sitä pariakymppiä ja eilen vedettiin 25 kilometrin pitkis maastossa, mutta alkuvuodesta asettamani aikatavoitteet vähän kinnaavat takaraivossa. Vauhtitreeniä ei ole tullut oikein tehtyä, joten voin reippaasti sanoa että lähdetään kokeilemaan ja katsotaan mihin riittää paukut. 

Alkuvuoden "päätavoite" eli Karhunkierros NUTS 31 km odottelee kolmen viikon päässä. Hotellivaraus on tehty heti maaliviivalle ja kuljetukset varattu, joten enää ei voi kuin vähän viritellä kroppaa ja katsoa ettei tule mitään loukkaantumisia tai ylivetoja treenin suhteen. Kyllähän ne mäet tällaista pohojanmaalaista jännittää; varsinkin kun viime vuoden Vaarojen maratonin loppunousu on vielä kirkkaana (tai sumeana) mielessä. Onneksi meillä on huippu juoksuporukka joka varmasti tsemppaa ylittämään itsensä! Eikä ne rinkka selässä pykelletyt kilometrit tuolla suurtunturialueilla varmasti yhtään helpommalla ole päästäneet. 

Ollaan myös ystävän kanssa vedetty ensimmäiset treenit meidän Arctic Challenge Levi -projektista. Meidän joukkua kulkee nimellä Challenge me! ja meidät löytää nimellä "challenge_me2016" instagramista johon päivitetään treenejä ja kuulumisia. Tulkaas seuraamaan ja tsemppaamaan! 

Koirat on meillä asettuneet selvästi kesämoodiin. Muutama auringonpalvoja seuraa aamusta alkaen kellontarkasti ensimmäisiä tarhoihin lankeavia valosäteitä ja nautiskelee keskipäivän lämmöstä kopin katolla. Lenkitykset hoidetaan pääosin vapaajuoksutuksena aidatulla pihalla, ja välillä käydään ihan remmilenkeillä. Nyt kun suurin osa on vielä talviturkeissa vältetään kaikenlaista hupivedätystäkin ettei vahingossakaan tule lämpöhalvauksen oireita. 

Mites teillä muilla menee? Onko kesäfiiliksiä jo viritelty? :)


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Kevään talvivaellus käsivarren tunturialueelle on nyt takana ja koitan ahkerasti koostaa siitä retkikertomuksen Reissuja -osioon. Eli pysykää kuulolla! Vuodesta 2010 saakka palvellut reissupäiväkirjani tuli tällä matkalla täyteen, ja laskin että lähemmäs kolmekymmentä matkaa sinne sai mahdutettuna. Kenties teen siitäkin jonkinlaisen yhteenvedon. Uusi vihko odottaa jo lipastossa. :)

Nyt kuitenkin haluan esittää kiitoksen muutamalle luottokamalle jotka raahattiin tunturiin eikä suotta! Vaelluksille mukaan otettavat kamat on yleensä melko tarkkaan harkittuja ja ainakin itse saan osan reissunautintoa siitä että on tullut tehtyä hyviä valintoja varusteiden suhteen. Monta kertaa on tullut todettua että kannattaa ennemmin satsata käytettyyn laatukamaan kuin ostaa niitä halppismerkkejä. Ei sillä, nekin voi yllättää. Mutta monesti ei niin positiivisesti. 

Huom. Nämä ei ole mitään maksettuja mainoksia, vaan ihan rehellisiä hatunnostoja. 

Ensimmäisenä uusi talvitelttani Halti Grönland Pro II. Niin oranssi, että erävalvontakin huomioi sen sivuillaan. :) Tykkään tuossa teltassa aikalailla kaikesta. Siinä on kaksi absidia joista toinen on pienempi ja passaa hyvin esimerkiksi sulatettavan lumen varastointiin. Sisäteltta on tilava kahdelle plus keittimelle. Ja mahtui sinne myrskyssä myös viisi koiraakin. ;) Kankaat ovat laadukkaat, kaaret tukevat ja kiinnityspisteet viimeisen päälle mietitty. Kiitos Halti, ihanaa kun voi suosia jotakuinkin suomalaista! Tiedän myös että telttaa varten on tehty pitkällistä kehitystyötä ja olen itsekin päässyt osallistumaan mallikappaleiden kokeiluun.

Suomalaisella linjalla mentiin myös päälyskamppeiden kanssa, jotka ansaitsevat myös muutaman sanasen. Vaativiinkin vaelluksiin - ja todettakoot että myös erityisen hyvin näihin vaatteita kuluttaviin rekikoiratouhuihin - sopiva Sastan 3poles-asu palveli taas moitteetta niin tuiskussa kuin paisteessa. Jämäkkä kangas ja laadukas työjälki tekevät vaatteesta luotettavan. Riittävän väljä leikkaus sekä takissa että housuissa auttavat mahduttamaan kerroksia alle, ja toisaalta hyvät tuuletusominaisuudet helpottavat oloa ylämäessä ja lämpimällä kelillä. Vaelluksilla kaipaan vaatteilta sitä luotettavuutta ja kestävyyttä ja riittävää väljyyttä. Cityvaatteet ja muut nakinkuoret jätän mieluusti kotiin. 

Samaa kotimaista linjaa ja vielä edeltäviä vahvemmin edustaa Hirvaalla valmistettu Arktic -tobogganreki. Mainittakoot että reet tehdään yksilöinä ja kokonaan käsityönä, joten laatu todellakin näkyy niissä. Ei mitään kertakäyttökamaa! Rekiä löytyy niin kisa-, retki- kuin asiakasajelutuskäyttöönkin. Oma rekeni on pieni retkitoboggan, ja sinne sai hyvin mahdutettua viikon vaelluskamat kahdelle naiselle ja viidelle koiralle. Rekipussi on omaa tekoa.

Teetin ihan tätä reissua varten GMN-equipmentilla kunnolliset manttelit koko sakille. Takit hylkivät hyvin kosteutta ja suojasivat koiria tuulelta sekä pitivät rasittuneet lihakset paremmin lämpiminä levossa. Kuten kunnon ulkoilukamppeissa pitääkin niin takeissa oli hieno kolmikerrosrakenne, joista päällikangas oli säänkestävää ulkoilukangasta, välivuori polarfleeceä ja koiran turkkia vasten kosteutta siirtävä coolmax. Muotoilu oli istuva ja takkeja olisi voinut käyttää tarvittaessa myös suorituksen aikana. Meillä ne toimivat yöasuina. Koirat olivat selvästi tyytyväisiä vaellusvarusteisiinsa. :) Kiitos Suvi! 

Isoin kiitos kuuluu tietenkin retkiseuran lisäksi meidän koirille, jotka kelistä riippumatta tekivät tinkimättömästi töitä ja näyttivät mihin nämä siperianhuskyt on luotu. Väittäisimpä että sitä ei tunne koiriaan ennen kuin on käynyt riittävän vaativissa olosuhteissa ja nähnyt kuinka ne päivä toisensa perään lähtevät aina yhtä innokkaina etenemään ja illalla painuvat tyytyväisinä lumihankeen kerälle. Tai sinne telttaan, jos mamman mielestä on liiankin koiranilma. ;) Eli kiitos Tsappa, Nala, Egil ja Eagle, ja kiitos Sanna kun saatiin Dippi lainaan! 

Toivottavasti pääsisi ensi vuonna uudestaan!


Seuraa Instagramissa/Facebookissa