Laskuvarjojääkärikillan jäätikköturvallisuuskurssi

Päätin extempore ilmoittautua Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssille heti Erkin ja Jaanan Talvivaelluksen perusteet -kurssilta selvittyäni. Kiinnostus jäätiköitä ja vuorikiipeilyä kohtaan oli herännyt, ja lähdin killan opastettavaksi paljon kysymyksiä mielessäni. Ajoin yksin pitkän matkan Olhavaan yötä vasten, ja pikaisten yöunien jälkeen oli aika teoriaopetukselle. Aiheina olivat:

• Vuoristot ja jäätiköt vaellusalueena
• Turvallisuus ja riskit liikuttaessa vuoristossa (mm. vuoristosairaudet, lumi-, kivi- ja jäävyöryt, serakit, sään vaikutus, jne.)
• Varusteet ja niiden esittely

Kynä sauhuten kuuntelin luentoja ja yritin imeä mahdollisimman paljon kaikkea perustietoa ja yksityiskohtia. Opimme mm. vuorimassiivien eri alueista, jäätiköiden rakenteesta, railoista ja niistä pelastautumisesta,  erilaisista varmistuksista, vuoristossa ja jäätiköllä käytettävistä varusteista, turvallisuudesta sekä vuoristo-olosuhteiden aiheuttamista oireyhtymistä (ödeemat). Lisäksi kävimme läpi killan kurssisuunnitelmia. Lounaan jälkeen meidät jaettiin kuuteen ryhmään. Teimme autoilla siirtymän Repoveden kansallispuiston parkkipaikalle, josta kävelimme muutaman kilometrin matkan Olhavanlammen rannalle. 

Jokainen pystytti majoitteensa parhaaksi katsomaansa paikkaan, jonka jälkeen siirryimme ohjelmassa eteenpäin. Meille jaettiin tarvittavat varusteet kypärästä valjaisiin. Kurssisuunnitelma näytti tältä:

• Köysistön muodostaminen
• Jääseinämän nousu
• Jyrkän lumirinteen nouseminen
• Kallioseinämän nousu
• Railosta pelastautuminen
• Laskeutuminen

Rastit suoritettiin ryhmissä siten, että pari niistä tehtiin vielä lauantain aikana, ja loput jäivät sunnuntaille. Suoritimme oman ryhmämme kanssa lauantaina jyrkän lumirinteen nousemisen, sekä köysistörastin. Opiskelimme mm. kuinka pysäyttää liukuminen hakkua käyttäen, kuinka käyttää erilaisia lumivarmisteita (deadman, kojootti) sekä kuinka liikkua näiden varmisteiden ohitse. Lauantaina touhuttiin noin kuuden pintaan, jonka jälkeen kukin kokkasi iltaruokansa ja siirryttiin nuotiotouhujen jälkeen nukkumaan. Saimme vielä kuulla "Kossun" varusteluennon, ja se vasta olikin mielenkiintoista! Illan ylös-alas rinnejuoksun jälkeen uni tuli nopeasti. Pakkasta oli jotain parinkymmenen pintaan, mutta Cumuluksessa ei tullut vilu. :)

Komppania herätettiin pimeässä 04:30, ja nopeasti hoidettujen aamutoimien jälkeen siirryttiin taskulamppujen valossa kohti seuraavaa rastia. Ehdin aamulla pakata leirini kasaan, vaikka kiire tulikin. Ensimmäisenä oli kallioseinämän nousu, jonka jälkeen opiskeltiin railosta pelastautumista prusik-lenkkien avulla ja z-taljan rakentamista. Kaikista jännittävin ja odotetuin rasti oli tietysti laskeutuminen. Sitä harjoiteltiin ensin muutaman kerran pienemmällä seinämällä, jonka jälkeen siirryttiin noin 50 metriä korkealle pudotukselle. Kärsimättömänä tuppauduin tietysti ensimmäiseksi jonossa, ja voi sitä fiilistä kun hinasin yläruumiini jyrkänteen reunan yli! Laskeutuminen tuntui jatkuvan ikuisuuksia, sillä välillä oli pakko pysähtyä ja ihailla maisemia ja hämmästellä kuinka pitkä matka alas on. Aika pitkälle alunperin kovaa korkeanpaikankammoa kärsiväkin pääsee kun ei vain ajattele liikaa. :)

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli jääkiipeily. Jotenkin oletin sen olevan helpompaa kuin aiemmin kokeilemani kalliokiipeily, mutta yhtälailla joutui reittiä hakemaan. Mutta hauskaa se oli! Pitäisi päästä kokeilemaan uudestaan. 

Valitettavasti tasan puoli kaksi meidät huudettiin riviin loppupuhutteluun ja varusteiden palautukseen. Jäätikkökurssi opetti minulle paljon perustietoa, ja pääsin kokeilemaan kaikkia vuoristoliikkumisen perustekniikoita. Valmista vuorikiipeilijää ei näin lyhyellä kurssilla leivota, mutta tästä olisi hyvä jatkaa esimerkiksi killan jatkokurssille tai muuhun vastaavaan reissuun kokeneempien kiipeilijöiden kanssa. Kouluttajat olivat todella asiantuntevia ja vastailivat kysymyksiin (tyhmiinkin) kärsivällisesti. Aikataulut olivat armeijamaisen jämptejä, mikä on pakollista noin suurella osanottajamäärällä. Meitä oli kaksi naista ja vissiin kolmekymmentä miestä, mutta olo oli varsin tervetullut. Voin suositella kurssia lämpimästi kaikille tällaisesta touhusta kiinnostuneille.