Rekikoirailijat rinkkapatikassa

Toimin vetäjänä Lakeuden rekikoiraharrastajien syyvaelluksella Peuranpolulla. 

Syysvaellus starttasi + 17 asteisessa säässä Koirasalmen luontotuvalta Salamajärven kansallispuistossa. Innokkaita vaeltajia oli kertynyt kahdeksanpäinen joukko ja koiria sama määrä eli varsin komea seurue. Tarkoitus oli kävellä vajaa kymmenen kilometrin matka joko Pyydyskoskelle tai Heikinjärvelle alkumatkasta Koirajärveä seuraillen ja viettää yksi yö maastossa. Sunnuntaina sitten muutaman kilometrin patikka ja paluu takaisin autolle. 


Kello kahdelta alkoi olla porukka kasassa ja suoritettiin viimeiset varustejaot ja kukin sulloi parhaansa mukaan tavarat rinkkaansa. Alkuhärdellissä kestää aina oma aikansa ja päästiin kolmen maissa yhteiskuvan ottamisen jälkeen polulle. Menohaluiset vetokoirat pistelivät eteenpäin kivikkoista ja juurakkoista polkua minkä tassuista pääsivät ja omistajat kiittelivät pilvistä säätä vaatteita pois kuoriessaan. Järvi kimalteli vieressä ja suopursut tuoksuivat. Mahtavaa olla ulkona luonnossa!



Välillä pidettiin paussia ja otettiin rinkkoja pois selästä. Kukin suoritti energiatankkausta omaan tahtiin herkkuja ja muuta purtavaa syöden. Kantamuksista oltiin yleisesti sitä mieltä että vähempikin riittäisi yhden yön reissulle vaan kylläpä sitä painoa kertyi kun oli hyvät eväät sekä paljon juomavettä matkassa. Koiria ei tuntunut matka painavan ja aina lähdettiin yhtä innokkaasti liikkeelle tauon jälkeen vaikka repun kantaminen oli monelle niistä ihan uusi juttu.



Perillä Pyydyskoskella kello kuuden aikoihin ryhdyttiin heti opiskeluhommiin ja käytiin läpi erilaisia retkikeittimiä trangiasta bensakeittimiin sekä katsottiin miten ja millaisilla tavaroilla se rinkka kannattaisi pakata retkelle. Seurueessa oli mukana erilaisia telttoja, makuupusseja, alustoja, riippumatto jne ja niitä oli mukava vertailla keskenään. Oppitunnin jälkeen kukin ryhtyi valmistamaan iltaruokaa ja vähitellen keräännyttiin kodan sisälle tulistelemaan ja juttelemaan mukavia. Ilta kului nopsaan retkeilyn ja rekikoira-aiheiden parissa.



Aamulla syötiin aamupalat ja lähdettiin kymmenen maissa liikkeelle. Kostean kelin vuoksi reittisuunnitelmat muuttuivat siten että palasimme Pyydyskoskelta takaisin Koirajärven rantaan ja kiersimme sen toista laitaa takaisin. Tällä tavoin vältimme huonokuntoisimmat pitkospätkät. Maastossa oli todella liukasta ja kaikki pitkokset olivat kuin jäällä kuorrutetut. Myös kivikossa ja juurakossa seikkaillessa sai katsoa mihin astui, varsinkin kun edessä oli enemmän tai vähemmän kiskova koira. Muutamaa pyllähdystä lukuunottamatta säästyttiin onnettomuuksilta.


Perillä autoilla pakattiin koirat ja kamppeet kasaan ja keräännyttiin vielä yhdessä nuotiolle keittämään viimeiset nokipannukahvit ja syömään loput eväät. Sovittiin että ei tämä tähän yhteen reissuun jäänyt vaan jatkoa seuraa. Toivottavasti saataisiin järjestettyä samanlainen reissu talvisaikaan! 

Lähetä kommentti

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.