Kun säläpussi lunasti paikkansa ahkiossa

Kaveripiirissä minut tunnetaan tyyppinä, jolta löytyy vaikka ja mitä rinkasta. Ea-pakkaus on asia erikseen, mutta varsinainen tavarataivas on alati kasvava "säläpussi". Säläpussi tarkoittaa niitä tavaroita, joita ei voi luokitella kategoriaan "majoitus", "ruoka", "vaatteet" tai juurikin nämä ensiaputarvikkeet.

Säläpussista löytyy tietysti navigointivälineet eli kartta ja kompassi (no oikeastaan ne roikkuvat kaulassa, mutta teknisesti luetaan tähän kategoriaan), paikkausvärkit, valaisimet, kamera, paristot, puhelimet, linkkuveitsi, puukko jnejne. Ja tietysti ne korjaustarvikkeet. Olen kulkenut monta reissua joilla nippusiteille, jesseteipille, paikkausvärkeille, laskuvarjonarulle, rautalangalle, lukoille ja remmeille ei ole ollut kerrassaan mitään käyttöä. Ihan turhaa painoa siis, Mutta toisin oli meidän Hammastunturin reissulla, voi kyllä! Silloin olin onnellinen kuljettamistani lisägrammoista. Kaikki tuli tarpeeseen, ihan kaikki. 

Ensimmäiseksi hajosi omatekoisen ahkioni kiinnityssysteemi vetovyöhön. Joku näppärä (minä) oli porannut alumiiniputkeen reiät kiinnitysnarulle, jolla taasen sidottiin lukko kiinni asiaan. En kuitenkaan huomioinut sitä, että porausreikä saattaisi olla reunoiltaan melko terävä. Niinhän siinä sitten kävi, että kiinnitysnaru napsahti poikki heti toisena päivänä, ja alkoi säläpussin kaivelu. Kestäisikö rautalanka? Ei, ei kestänyt. Nippusiteet? Ei myöskään ne. Remmit? Ei. Onneksi nippuside napsahti poikki vasta illalla, joten päätimme pystyttää leirin ja tutkia asiaa tarkemmin. Loppupeleissä päädyimme viilaamaan reunat sekä sisä- että ulkopuolelta leathermanissa olevalla viilalla (onneksi oli mukana!) ja pehmustimme reunat vielä jesseteipillä. Laskuvarjonarua kehiin ja patentti kesti koko loppureissun!

Seuraavaksi hajosi vuokraeräsuksen side. Hetken asiaa tutkittuamme totesimme tilanteen olevan melkein sama kuin ahkion kanssa. Eli terävät reunat. Tässä tapauksessa päädyimme ratkaisemaan tilanteen nippusiteillä, sillä päivä oli vasta puolessa. Nippusiteet kestivät kuitenkin niin hyvin, että pehmustimme patentin leirissä vielä sideharsolla ja jesseteipillä, jotta vaelluskenkien nahka ei hiertyisi pilalle. Tämäkin patentti auttoi meitä suorittamaan reissun kunnialla loppuun. Olisi meillä ollut vielä varalla lumikengät, mutta onneksi niihin ei tarvinut turvautua.

Seuraa Instagramissa/Facebookissa