Kun elämä potkii piähän

Niin se vain menee, että mieli on kova mutta liha on heikkoa. Vai miten se nyt meni. :)

Alkuvuoden suunnitelmat lähtivät uusille urille kun sairastamani sydänlihastulehdus ei vain ota parantuakseen. Täyslevolla mennään ja kaikki mahdolliset tropit on kokeilussa, että toivottavasti tämä muuttuisi iloksi. Suureksi harmikseni jouduin perumaan Sarekin vaellusreissuni maaliskuulta, sillä kuntoni ei vielä riitä niin kovaan rasitukseen. Näillä mennään ja haaveillaan tulevasta. Onneksi on paljon kivoja suunnitelmia tälle vuodelle, joten motivaatiot pysyvät hyvänä ja Sarekiin lähdetään sitten vuoden päästä!

Pysytääs kuulolla. :)



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

7 kommenttia :

  1. Aih, niin se välillä menee, mutta tärkeintä on tulla takaisin kuntoon. Sarek kyllä odottaa:)
    Tsemppiä toipumiseen!
    -Antti

    VastaaPoista
  2. Mulla on kyllä mielipide Sarekin järkevyydestä ylipäänsä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, luinkin sinun reissukertomuksesti Sarekista just ennen meidän viime syksyn reissua sinne. :D En tiedä saako toisten kurjuudella nauraa, mutta retkikertomus oli tosi viihdyttävä! Oliko syynä ylivarustatutuminen kurjiin ilmoihin niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta meillä sattui aivan huikean hienot kelit ja kaikkinensa reissu oli tosi onnistunut. Talvella siellä on varmasti vielä hienompaa. ;)

      Poista
    2. Suurin syy yökötykseen oli ne ylitykset. Voi olla, että meille sattui vaan sateinen aika, ja sade valuu sitten myös puroissa alas (paljon ja kovaa). Sen lisäksi maaperä oli ihan löllöä, ja siinä käveleminen on pikkuisen raskaampaa ja gorekengät on koetuksella. Jos vettä tulee vaan taivaalta ja sitten se häviää jonnekin, niin sen voin hyväksyä. :P

      Poista
  3. Haaste ! (Ja uutta postausta odotellaan muutenkin :) )

    http://ainaylamaki.blogspot.fi/2014/04/kysymyshaaste.html

    VastaaPoista