Sunnuntain ratoksi päätimme lähteä vähän pidemmälle juoksulenkille. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että vaikka asumme hienojen retkeilyreittien keskellä, en ole tutkinut niistä kuin murto-osan! Kohti Sokoja-Oivu -reittiä, siis.
Reitti alkoi Jyväskyläntien varrelta, ja alkupätkä oli melko helppoa - tosin mutaista - metsäautotietä. Korkeusvaihteluitakaan ei ollut erityisemmin, joten jolkottelu sujui leppoisasti. Noin kaksi ja puoli kilometriä juostuamme suuntasimme metsään, jossa pääsi kunnolla polkujuoksun makuun. Hauskaa touhua! Lillpottenilla oikaisimme vähän jalkojamme ja tutkimme alueen tarjontaa. Kota oli hieno ja tilava, tosin melko roskainen. Laituri oli jo melko aikaanähnyt.
Välillä sukelsimme pois metsästä ja uitimme lenkkareita mutaisilla teillä, ja välillä nautiskelimme täydellisistä juoksubaanoista.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Retkeilijäkonkareille (joilla ei ollut mukana karttaa) nousi sormi suuhun, kun yhtäkkiä tupsahdimme Sokojan keskustaan. "Ööö.. eikö tän reitin pitänyt kääntyä ennen Sokojaa takaisin?" "Joo, piti. Missattiin vissiiin joku oleellinen viitta tjsp". No eipä siinä. Maantiejuoksu oli päivän toinen suunnitelma, joten saatiin koko setti. Juostiin Sokojalta Jyväskyläntielle, ja siitä Lahnakoskentietä meille kotiin. Melko hapokasta, sanoivat jalat 20 km juoksulenkin jälkeen.
Mulla vähän samantyyppinen kokemus tältä aamulta. Kartasta kateltiin että tuossa olisi kiva lenkki, mennään sinne. Mitään viitoituksia tai merkkejä ei ollut missään, polkuja sen sijaan oli useita. Tuli sitten aika pitkä lenkki ja jalat on aivan muussina. Mielenkiinnolla odotan huomista..
VastaaPoistaMietittiin juoksukaverin kanssa jälkikäteen että missä kohti mentiin vikaan. Kumpikin tavallaan tiesi missä reitin olisi pitänyt kääntyä oikealle, mutta viitoitus ei voinut olla kovin selvä kerta molemmat sen missasi. Voisin kuvitella että jos on vaikka lasten kanssa liikkeellä niin tuollainen 10 km lisäkoukku ei naurattaisi. :(
Poista