Terveisiä Kebnekaiselta!



... tai ainakin sen juurelta. Ruotsin korkein jäi tällä kertaa valloittamatta, mutta muuten hihtovaellus Ruotsin jylhään vuoristomaisemaan onnistui yli odotusten. Säät vaihtelivat lumimyrskystä auringonpaisteeseen ja reittivalinnoissa riitti haastetta. Sain paljon itsevarmuutta siitä minne kaikkialle ahkion kanssa voi mennä, ja millaisessa kelissä voi hiihtää (vaikkei olisi pakko). Asiat itsessään olivat tuttuja, mutta koin euforisen rentoutumisen tunteen kun ei tarvinut stressata aikatauluja tai reittivalintoja. Alkumatkasta en edes tiennyt mitä reittiä ollaan kulkemassa. :P

Reissukuvaus ilmestyy Reissuja -kansioon kunhan ehdin kaivaa retkipäiväkirjan eteeni. Haluan vielä kiittää meidän ihanaa retkiporukkaa. Teitte tästä reissusta onnistuneen. :)



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

1 kommentti

  1. Kunpa itsekkin pääsisin jonnekkin todella pohjoiseen.
    Olen haaveillut meneväni Suomen, Ruotsin sekä Norjan Lappiin kuvailemaan ja nauttimaan maisemista.
    Täällä etelässä on esim talvea nihkeä kuvailla, kun sitä ei ole :(
    Ei siinä pahemmin kehitä kuvaajantaitojaan.
    Eikä pääse nauttimaan kauneudesta.
    Olen täysin syksy- ja talvityyppi.
    Ne vuodenajat inspiroivat mua kuvauksessa ym.
    Olen silloin elossa.
    No, sen mitä olen... mutta enemmän mitä muina vuodenaikoina.

    VastaaPoista

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.