Mikään ylistyssana ei riitä kuvaamaan tätä hyvää fiilistä mikä jäi käteen niiltä 33 kilometriltä NUTS Karhunkierros -tapahtumasta. Sää oli alkukesää parhaimmillaan, ihmiset olivat niin kivoja ettei tiennyt sellaista yhteishenkeä enää löytyvän ja maisemat just sitä mitä vain Suomesta löytyy. Ihan parhautta!
Ensimmäinen yli 30 kilometrin juoksulenkki (!) sujui just täydellisesti ja ehdin jopa välillä nauttia maisemista (kompastumatta). Meillä oli kuuden hengen juoksutiimi joukkuenimellä HiHi (Hilpeät Himourheilijat, Himangan Hikipingot, Hikiset Hipit?) ja ehdittiin vetää muutama yhteistreenikin ennen kisaa. Yhteishenki oli huippuhyvä, vauhti just sopiva ja nautiskeltiin täysiä ekat parikymmentä kilometriä. Valitettavasti yhdellä joukkueen jäsenistä alkoi niin pahat krampit että joutui jättämään kisan kesken ja soitti itsellensä kyydin vähän ennen Konttaista. Ei auttanut säännöllisesti nautittu suola eikä myöskään hätäapuna kiskaistu magnesium. Jokunen kilometri käveltiin ja odotettiin josko olisi helpottanut, mutta sitten jatkettiin vajaalla joukkueella matkaa. Onko muilla juoksijoilla antaa tähän jotain vinkkiä?
Meitä oli etukäteen varoiteltu hirveästi viimeisestä kympistä joka kuulemma olisi tosi paha. Jännitin tätä hieman ennakkoon, vaikka olisi pitänyt arvata että itse asiassa tämä lopun mäkiosuus tulisi olemaan se kaikista hauskin pätkä tällaiselle rinkan kanssa erämaassa rymyävälle! Nautin ihan satasella kun lähdettiin Konttaisen jälkeen huoltopisteeltä kipuamaan Valtavaaralle, ja siitä taas alas ja Rukan rinnettä ylös kohti maaliviivaa. Aivan nauratti kun reisissä hapotti ja sai vain kinnata tahtia kun jalka oli kevyt. Varmasti sillä parin kilometrin kävelyllä oli oma osuutensa hyvään energiatasoon, mutta sanoisin kyllä että nämä polkujuoksukisat on niin minun juttuni!
Vuoden 2017 Karhunkierros merkattu kalenteriin ja tämän syksyn osallistuminen Vaarojen maratonin 43 kilometrin matkalle maksettu. Nipistäkää joku! Ensi vuonna kerätään ehkä koko setti..!
 |
| Valtavaaran päällä nauratti näin paljon. :D |
Tuo on kyllä todella hyvä reitti. Ehkä jopa paras mahdollinen :)
VastaaPoistaMeidän ensimmäinen vaellus oli Oulangan luontokeskuksesta Juumaan. Goretex-lenkkareilla jotka kastui heti alkumetreillä, vanhalla hankaavalla rinkalla, kaksi päivää kaatosadetta, juurakkoa ja niiden välissä valtameri. Uhhuh kun olin synkkänä sen jälkeen. Ei selvästikään ollut riittävän traumaattista kun innostuin silti touhusta. :D Pikkukarhu on kierretty moneen otteeseen ja se on ihan <3
PoistaPolkujuoksu on kyllä niin siistiä. Kuvistakin välittyy huikea tunnelma!:) Ja oi että - vaaroillekin! Siistiä!!:)
VastaaPoistaEi ole kyllä polkujuoksun voittanutta! :) Aivan maagisen hauskaa hommaa. Olitkos sinä Satu käynyt Vaaroilla...?
PoistaEn oo osallistunut tapahtumaan, Kolilla kyllä käynyt ja haaveena myös käydä juoksemassa siellä tänä kesänä/syksynä. :)
PoistaIhana polkujuoksuhuuma välittyy tänne asti!! :) Oi että, oli kyllä huippua!! Mustakin tää reitti oli ihan huippu, kun loppu oli niin haastava (lisäksi toki KK on erittäin kaunis reitti <3) ja sai annettua kaikkensa kyllä niihin mäkiin! jihaaa! :D
VastaaPoistaAivan fiiliksissä luin sinun juttuasi KK-valmistautumisesta ja mielessäni tsemppasin ultramatkalaista! :) Vaikea kuvitella että miten pystyisi joskus noin pitkään suoritukseen (no okei, 160 km sarjalaiset on jotain superolentoja)! Koitetaan houkutella meidän juoksuporukkaa että ensi vuonna Karhunkierros, Pallas ja Vaarat... :) Onko sinulla jotain juoksutapahtumia vielä tälle kesälle suunnitelmissa?
PoistaHyvältä kuulostaa! :) Mä olen menossa Nuuksio Classiciin ainakin syksyllä :) Saa nähdä mitä sitten tulee... joku pidempi polkujuoksu olis kiva, mutta niitä on tosi vähän tarjolla Suomessa.
Poista