Päätimme lähteä miehen, pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa syksyn viimeiselle melontaretkelle Öjan saaristoon. Sää oli lauantaina aivan mainio, ja ensikertalainen Tomi pärjäsi yksiköllä tosi hyvin. Lähtö oli tutulta Hickarön parkkipaikalta ja ensimmäinen paussi pidettiin Laajalahden hiekkarannalla. Eväät olivat tietysti runsaat ja herkulliset, sillä nehän ovat vähintäänkin puolet retken nautinnosta! ;)
Jatkoimme Laajalahdesta lahden perukoille josta jatkoimme "kanaaleja"
pitkin Jåksholminlahden poikki Skatörenin kotukselle. Nämä kanaalit ovat
kyllä kokemattomalle melojalle todella kiva ja rauhallinen paikka ottaa
tuntumaa harrastukseen. Tulee sellainen tunne kuin olisi jossain
ulkomailla melomassa, kun katselee kapeisiin uomiin kurottautuvia
puunjuuria ja synkeää metsää niiden takana.
Meloimme Skatörenin rantaan jossa nostimme kajakit maalle ja purimme
varusteemme. Ilma näytti hieman epävakaalta, joten hylkäsimme ajatuksen
nukkua taivasalla ja kannoimme varusteemme sisään kotukseen. Teimme
porukalla polttopuut ja pitkällisen prosessin jälkeen saimme lahot ja
vettyneet puut palamaan. Iltaruokana oli makkaraa lihansyöjille,
seesaminugetteja, karjalanpiirakoita ja kotona tehtyjä perunanyyttejä.
Nam! Vatsat pullottaen ryömimme makuupusseihin.
Aamulla nousin ensimmäisenä ja kannoin aamupalavärkit ulos. Ehdin
hieman valokuvailla ja uittaa jalkoja hyisessä järvivedessä
odotellessani puuron keittymistä ja kahvivesien kiehumista.
Kesäretkikeittiö meillä hoidetaan perinteisesti trangialla, jossa on
kaasupoltin. Minulta löytyy sooloretkeilyyn passeli pienempi runko sekä
kolmen hengen keittiöksi taipuva isompi trangia. Onhan noita
kevyempiäkin ratkaisuja tullut kokeiltua, mutta meillä ruuanlaitto on
niin isossa roolissa retkellä että panostan mielelläni kunnon
keittojärjestelmään painon ja tilanviemisen uhallakin. Trangian rungossa
ehkä parasta on sen tukevuus, jolloin keittimen voi jättää aika
huoletta pöhisemään kun itse hoitaa muita asioita. Lisäksi sen tarjoama
tuulensuoja on mainio ulkona kokkaillessa. Kattilasysteemin sisälle saa
pienen kaasupullon, kuppia ja kippoa ja sporkkia, eli kaikki tila tulee
hyödynnettyä. Hyvä kapistus!
Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat, siivottiin jälkemme ja lähdettiin melomaan takaisin kohti Hickaröä samaa reittiä jota tulimmekin. Sää ei ollut paluumatkalla yhtä suotuisa, sillä tuuli oli noussut aika kovaksi. Minä ja Tomi meloimme taas yksiköillä, ja pikkuveljeni tytsynsä kanssa luotti kaksikon voimaan.
Ei tältäkään reissulta jännitystä uupunut, mutta jätettäköön tämä asianosaisten tiedoksi. ;) Kaikenkaikkiaan aivan mahtava reissu, ja toivottavasti päästään samalla kokoonpanolla uudestaan retkeilemään!
Lähetä kommentti