12.12. Maanantai
Lähdin
töiden jälkeen ajamaan kohti Oulua, josta jatkoimme vaelluskaverini
Jarkon kanssa Kolariin tutulle pariskunnalle yöksi. Viikonlopun
muuttoapuhommat Turusta Kokkolaan painoivat harteilla, mutta mieli oli
virkeä. Taas mennään! Perillä Kolarissa noin 23:00.
13.12 Tiistai
Herätys
oli kello 5:00 isäntäväen vielä nukkuessa. Koitimme hiljaa keitellä
vettä ja syödä jotain aamupalaa, ja pukea vaelluskamppeet niskaan. Auto
starttasi aikataulun mukaisesti kohti Kilpisjärveä tosi kurjassa
kelissä. Hei alkumatkasta meinasin ajaa ketun päälle, joka oli syömässä
raatoa keskellä tietä. Keli oli aivan kaamea ja tielle pyrytti
jatkuvasti uutta lunta. Ajossa kesti noin 3,5 tuntia. Matkaan tuli
kuitenkin yksi mutka, sillä etukäteen varattu taxikyyti Didnulle
peruuntui sairaskuljetuksen vuoksi. Päätimme muuttaa reittisuunnitelmaa
lähtemällä Norjan sijaan suoraan Kilpisjärven luontotalolta
Kalottireittiä kohti Haltia.
Saana vaikutti olemuksellaan, ja hämmästelimme lumen vähyyttä alkumatkasta.Päivän edetessä lumikerros kuitenkin kasvoi, ja yhdistettynä rakkakivikkoon eteneminen hidastui huomattavasti. Lumikenkien virittäminen jalkaan helpotti tilannetta huomattavasti.
Kävelimme 11-15:30 ja etenimme hankalassa maastossa rinkkojen kansas huikeat 6 kilometriä. Leiriydyimme hieman
poroaidan jälkeen tunturiin. Illalla pelasimme Story cubeseilla ja
luimme Muumipapan muistelmia. Illasta nousi kunnon myrskytuuli, mutta
onnistuimme näkemään palan tähtitaivasta.
14.12 keskiviikko
Yöllä heräsimme pariin otteeseen siihen, että teltta nitisi ja paukkui tuulen voimasta. Akka kesti hienosti ja aamulla meitä odotti luminen absidi ja syvälle hautautuneet telttakiilat. Heräsimme seitsemältä mutta lähdimme kävelemään vasta kymmeneltä kaasukeittimen kanssa taisteltuamme. Silti oli vielä melko hämärää, kun pakkailimme viimeiset tavarat pullottaviin rinkkoihin.
Alkumatkasta laskeuduimme Norjan rajalle, josta jatkoimme järjettömässä tuulessa yöls tunturiin. Ilman sauvoja olisi kaatunut moneen otteeseen tuulen tarttuessa rinkkaan, ja lounaskin oli pikainen leipätankkaus rinkkoihin nojaten. Jatkoimme kohti Saarijärven tupaa, johon päätimme jäädä pitämään keliä tuulen yltyessä taas myrskylukemiin ja näkyvyyden ollessa melko nollassa. Päivämatkaksi ei kertynyt kuin vajaa 10 kilometriä, mutta olimme aivan poikki taisteltuamme tuulessa raskaiden rinkkojemme ja lumikenkien kanssa. Paljon enempää ei olisi edes ehtinyt ennen pimeän tuloa. Tällaista tämä kaamosvaellus on...
Söimme juhlavasti viljapihviaterian lämpimässä tuvassa js vietimme leppoisan illan pelaillen ja syöden. Vedenhankitakin onnistui parin kommelluksen jälkeen joesta. Saimme pitää myrskyä tuvassa ihan keskenämme, mikä on melko harvinaista Haltin reitillä.
15.12 torstai
Aavemaisen yön jälkeen heräsimme ennen seitsemää ja söimme kunnon aamiaisen. Oli mukava keitellä kaikki neljä termaria täyteen kuumaa vettä puuhellalla. Ulkona oli melkoinen myräkkä. Maassa olevat merkkitolpat olivat melkein uponneet hankeen, ja näkyvyys oli noin 2 metriä eteenpäin joten suunnistaminen oli haastavaa. Olimme illalla päättäneet kääntyä takaisin johtuen hitaasta etenemisestä, myrskystä ja kaasukeittimen ongelmista.
Kävelimme kuitenkin hieman nopeammin kuin menomatkalla, ja pääsimme
pystyttämään leiriä puoli neljän aikoihin. Myräkkä oli äitynyt niin
pahaksi, että Jarkko joutui makaamaan teltan päällä kun minä hakkasin
kiiloja jäiseen maahan ja tilkitsin liepeitä vähäisellä lumella sen
minkä onnistuin. Teltan kestosta nousi oikea huoli, mutta onneksi Akat
ovat jämerää tekoa. Noin tunnin uurastamisen jälkeen tuulessa niiaava
komistus oli pystyssä, ja pääsimme sisälle kokkaamaan ja pelaamaan. Ilta
kului taas nopeasti hyvässä seurassa, ja menimme nukkumaan jo puoli
yhdeksältä.
16.12 perjantai
Viimeisenä päivänä tarvoimme lumikenkinemme alas tunturista. Aurinko pilkisteli heikosti pilviverhon takaa ja Norjan tunturit kutsuivat seuraavaan seikkailuun. Auto oli siellä minne sen olimme jättäneet ja käynnistyi mukisematta pakkasesta huolimatta.
Kunnon herkkutankkausen jälkeen hurautimme pikatahtia Ouluun, jossa
vietin yön ennen kotiutumista. Taas ihan paras reissu, paras seura.
Tästä toisesta talvivaelluksesta tuli opittua, että talvikelit voivat yllättää vaeltajan. Käsivarsi ei kieltämättä ole se paras paikka harjoitella näitä taitoja, mutta hitunen hurjaa luontoa ja liiallinen määrä itseluottamusta korvaavat puuttuvat välineet ja osaamisen. Seuraavaa reissua ajatellen aion hankkia paremman keittimen, sillä kaasun kanssa läträäminen talvella on kertakaikkiaan ärsyttävää. Oli sitten mitä sekoitusta hyvänsä. Suunnistustaidot olivat koetuksella, mutta reissusta selvittiin kunnialla. Joulukuu on käsivarressa hankalaa aikaa, kun suksilla ei oikein vielä pääse, ja lumikengät ja rinkka ovat hidas yhdistelmä. Jatkalle kokeiluja!
Luontoloinen kuittaa.
Lähetä kommentti