Nishiki Cross Master

Sateisen sunnuntaiaamun kunniaksi haluan esitellä teille kaksipyöräisen kulkupelini. Varoituksen sana jos olet ihka aito fillariuskoinen. Teksti sisältää joitakin järkyttäviä elementtejä.

Kun muutimme asumaan tänne "landelle" noin 20 kilometriä Kokkolan keskustasta ostin itselleni vanhan jenkkilästä tuodun maantiepyörän. Sillä ajelin muutaman kesän työmatkaa, ja olin varsin tyytyväinen sutjakkaan kulkupeliini. Vaihtovaatteet kulkivat repussa, ja kaupassa sai valita ostaako purkin maitoa ja kipeät istumalihakset, vai pärjäisikö tämän illan ilmankin.

Viime kesänä mieli teki hankkia lukkopolkimet. Sain tuttavaltani polkimet ja ostin heräteostoksena Pyöräpojilta niihin sopivat kengät klosseineen. Minulle varsin tyypilliseen tapaan en kokeillut asentaa polkimia maantiepeliini, ja niinhän siinä sitten kävi että kunnioitettavaan ikään päässyt maantieihmeeni ei vastaanottanut lukkopolkimia jaloon runkoonsa. Siinä sitten huuli pyöreänä ihmettelemään Pyöräpojille, jotka keksivät hirveän hyvän ratkaisun ongelmaani. Osta uusi pyörä!

Samalta seisomalta kannettiin jos jonkinlaista kulkuria alas kadulle ja poljin naama virneessä korttelia ympäri. Toiveenani oli saada pyörä joka sopisi sekä maantieajoon että päällystämättömille teille. Johon saisi sekä maantieajoon sopivat renkaat, että tarvittaessa kunnon nastat. Johon saisi tukevan tarakan (noin, ensimmäinen rikos!) sekä kiinteät lokasuojat (toinen!). Jolla ajaisi vaivatta työmatkaa, kuljettaisi töissä tarvittavia työkaluja, tekisi ruokaostoksia ilman että perslihakset tietäisivät mitä on tullut ostettua, kävisi hikilenkeillä ennen saunaa, polkaisisi meidän mökille 70 kilometrin päähän ja jonka pakkaisi notkuvaksi retkeilykamoista ja ajaisi sinne missä on kivat ilmat.

Valinta ei ollut helppo, mutta voittajaksi selviytyi tämä. Eli Nishiki Cross Master.

Nisse ensiajossa Sokojalla. Onsevaanniinnätti!


Valintaan vaikutti tietysti hinta, mutta ensisijaisesti sen ratkaisi pyörän täydellinen geometria. Se istui käteen kuin kasikoon työhanska, ja tuntui juuri sopivan tukevalta mutta silti näppärältä. Cyclocrossari täytti toiveeni renkaista, sillä siihen saa käytännössä mitkä tahansa kiekot kiinni. Lisäjarrukahvat ovat käytännölliset kun ajaa paljon työajoa keskellä kaupunkia ja joutuu tarkastelemaan ympäristöään yläasennossa. Levyjarrut tuovat varmuutta ja tuntuvat "nykyaikaisilta". Shimanon tekniikka herättää luottamusta, vaikkei olekaan ehkä "sitä parasta sorttia". Ja mikä tärkeintä: Se on ihan hemmetin nätti! Ei mikään millinpaksuisista riu'uista kasattu härveli, vaan jämäkkä kuparinruskea kaunotar.

Lisäherkkuna otin pyörään sen kunnollisen kiinteän tarakan, juomapullotelineen sekä kunnon lokasuojat. Olen reipas tyttö ja päätin jaksaa raahata tällaista lisäpainoa mukanani. Kuten joku viisas joskus kysyi, että tuntuuko normiajossa pyöräily raskaammalta vesipullon kanssa vai ilman. :)

Luotettava työkaveri. Nissen kanssa tarkastamassa Kokkolan karppilammen kuntoa talven jäljiltä ja heittelemässä ensimmäiset ruokarehut kaloille. Mukana myös lisävaatetta, mittanauha, porakone, vasara, ruuveja, nauloja sekä muutama suunnitelmaplanssi.
Nisse ja miehen helmiäiskaunotar Trekin Erwin. Cyclari sekin, kun pitäähän miehelläkin olla yhtä hyvä pyörä (no okei, parempi!).
 Summa summarum. Olen kohta vuoden ajellut Nissellä ja me ollaan tosi hyviä kavereita. Tykkään siitä että voin varsin mukavasti ajaa huonokuntoisemmillakin teillä tarvittaessa, mutta silti kun päästään maantielle se rullaa kuin unelma. Vielä ei olla päästy mökkireissua pidemmille pyöräretkille, mutta sekin aika vielä koittaa. Paljon on ajettu työmatkaa ja käyty ihan vain lenkkeilemässä ja miniretkeillä lähiympäristössä. Olen ihan vastikää alkanut tajuamaan kuinka hienot maastot meillä täällä Hassisen perukoilla onkaan.

Ps. Mies alko puhua että meille vois muuttaa yksi paksurengaspyöräkin. Joskus se puhuu tosi viisaita!


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti