Olen
kuullut huhuja että suunnistajat harjoittelevat maagisia
maastossaliikkumisominaisuuksiaan lukemalla akuankkaa samalla kun
juoksevat metsässä. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta varmaan
polkujuoksijan olisi syytä hallita samanlaisia taitoja mikäli mielii
katsella maisemia samalla kun liikkuu reipasta tahtia metsässä tai
selkosilla. Se on aina se polun ainoa kivi tai juuri joka sattuu varpaan
eteen kun eksyy katselemaan muualle kuin jalkoihinsa. Varmasti saan
syyttää myös kokemattomuutta? Vaellusten myötä maastossa liikkuminen
on tuttua, mutta juostessa asiat tulevat nopeammin eteen ja
reagointiaika lyhenee.
Kaikki ovat varmasti havainneet valloillaan olevan polkujuoksuhuuman, joka on sekä kaapannut maantiejuoksijoita mukaansa että innostanut ihan uusia harrastajia pauloihinsa. Tiedän monta "eräjormaa" jotka ovat polkujuoksun myötä innostuneet juoksemisesta. Liikutaan luonnossa omin voimin; kukapa siitä ei pitäisi?
Kaikki ovat varmasti havainneet valloillaan olevan polkujuoksuhuuman, joka on sekä kaapannut maantiejuoksijoita mukaansa että innostanut ihan uusia harrastajia pauloihinsa. Tiedän monta "eräjormaa" jotka ovat polkujuoksun myötä innostuneet juoksemisesta. Liikutaan luonnossa omin voimin; kukapa siitä ei pitäisi?
Koko ajan silmiin putkahtaa uusia ja mielenkiintoisia juoksutapahtumia ympäri Suomea. Hiirenosoitin siirtyy kuin huomaamatta ilmoittautumisnapille ja aivot kelaavat samalla kalenteria läpi. Olisiko tuossa sopiva väli käväistä mutka Tampereella? Kaikille on jotain matkoista ja maastosta lähtien. Helppoa ja mukavaa neulasmattoa, metsätiepätkiä, puronylityksiä selkeitä siltoja pitkin, hyväkuntoisia pitkoksia. Tai sitten se toinen äärilaita, jossa kivutaan neliraajajuoksua tunturinkuvetta ylös, taiteillaan suorastaan kuolemaa uhmaten märässä rakkakivikossa ja kahlataan vuolaiden jokien läpi. Lyhyitä matkoja, pitkiä matkoja, tooooodella pitkiä matkoja...
On ihan puhdasta polkujuoksua ja sen ääripäässä ennätystehtailuun innoittavia flättejä maratonbaanoja. Ja siinä välissä kaikkea muuta, esimerkiksi ensi kertaa Tampereella järjestettävä Countryside Maraton joka on herättänyt monessa juoksijatutussani paljon kiinnostusta. Tapahtuma juostaan Teiskon kauniissa maisemissa 30.7, ja matkoja löytyy maraton, puolimaraton ja 12 km. Ilokseni voin ilmoittaa että olen lähdössä sinne puolimatkalle kera Mr. Luontoloisen, ja toivoisin että tapaisin siellä paljon blogin lukijoita!
Tämä on nyt se tapahtuma jossa aion ihastella maisemia juoksun
lomassa ilman että tarvitsee pelätä kompastumista. Reitiltä löytyy
asfalttia, sora- ja hiekkateitä, ja alueen tuntien myös sopivasti
nousumetrejä. Tapahtumaan on vielä reilusti aikaa joten eikun vaan
treenaamaan ja ilmoa kehiin! :) Laitan vielä vähän tarkempia treenisuunnitelmia puolikkaan suhteen myöhemmin.
Kuva lainattu järjestäjän sivuilta. |
Kuva lainattu järjestäjän sivuilta. |
Kuva lainattu järjestäjän sivuilta. |
Pidän myös maantiejuoksusta sen helppouden ja rullaavuuden vuoksi. Monotoninen liikkuminen vapauttaa aivot samanlailla kuin pyöräillessä pureskelemaan erilaisia asioita ja kaverin kanssa juttelu on vaivatonta. Poluilla taasen mieli keskittyy edessä olevaan maastoon, ja peräkanaa liikkuessa höpöttely ei ole niin helppoa. Se on niin päivästä kiinni että mitä kaipaa. Siksi juoksu onkin niin ihana laji, kun voi itse päättää millaisen treenin haluaa ja missä sen tekee. Helppoja ja lataavia kilometrejä kaikille!
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Seuraa Instagramissa/Facebookissa
Lähetä kommentti