 |
Treffailtiin vaelluskaverini Kimmon kanssa Kokkolan Abc:llä ja lähdettiin ajelemaan kohti Kiilopäätä. Noin kahdeksan tunnin ajomatka sujui supernopeasti kertoillessa vuoden aikana kertyneitä vaelluskokemuksia ja oltiin yllättäen tuntia ennen ajateltua ajankohtaa perillä kohteessa eli viiden hujakoilla. Sääennuste lupaili sadetta mutta saimme ajella aurinkoisessa säässä koko matkan.
Lähdimme kävelemään yhtä matkaa mutta tiemme erkanivat Niilapään kämpän kohdalla josta minä jatkoin kohti Rautulampea ja Kimmo Suomun laavua. Sää oli edelleen hienon aurinkoinen ja sopivan tuulinen, joten hyttyset pysyttelivät poissa. Kävelymatka "oikoreittiä" Kuutamokurun vierestä sujui leppoisasti reiluun tuntiin. Kymmenisen kilometriä käveltyäni pystytin teltan Rautulammen pihalle sadepilvien jo hiipiessä taivaalle. Moikkasin päivätuvalla olleet tyypit ja vetäydyin telttaan mussuttamaan ajomatkalta jäänyttä pitsanpuolikasta ja reissun ensimmäistä suklaapatukkaa. Herkkujahan tänne tultiin syömään!
Heräsin jo vähän kuuden jälkeen hyvin nukutun yön piristämänä, keittelin aamupuurot ja täytin ruokatermarin kuivatulla papusopalla ja kuumalla vedellä. Ruokatermari on pieni luksusasia jonka soin itselleni tälle reissulle, niin pääsin heti lounastauolla sen oleellisimman eli ruuan kimppuun. :) Vettä sateli koko aamun vaihtelevalla voimakkuudella. Mietin hetken lähisinkö Lankojärven suuntaan vai menisinkö toista reittiä Luirolle Kotakönkään kautta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja lompsin ensimmäiset kilometrit hyvillä mielin sateen ropistessa kuorivaatteille.
Pian minulle selvisi että vaelluskenkäni olivat tulleet tiensä päähän ja vesi suorastaan loiskui kenkien sisällä. Tarkempi tutkiminen paljasti että nahka oli revennyt kivisuojan kohdalta molemmissa kengissä ja märkinä niitä oli turha edes yrittää korjata. Vaihdoin lounastauolla kuivat sukat jalkaani ja koitin teipata lionneita jalkojani mutta heti kävelemään lähdettyäni sukat taas kastuivat ja teipit irtosivat. No kävellään sitten rakkoisilla jaloilla.
Padagovan tulipaikan jälkeen meinasi vähän mieli ja askel painaa mutta pieni kaffipaussi pågeneilla ryyditettynä auttoi asiaan. Päätin suunnata Paratiisikurun sijaan suoraan Luirolle korjaamaan jalkineitani. Reitti nousi ylöspäin Vasanlyömäpäänojaa ja päätin leiriytyä kuivattelemaan jalkojani ensimmäiseen kivaan ja tuuliseen paikkaan. Hyttysiä nimittäin oli riittävästi heti kun pysähtyi. Viiden maissa tällainen paikka löytyi ja vetäydyin majoitteeseeni syömään ja herkuttelemaan. Kahdeksan tunnin työpäivä takana ja iltaohjelmana hyvää lukemista ja päiväkirjan kirjoittelua. Täällä mieli lepää.
Heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa. Aamulla sateli vähän vettä ja pakkasin kamppeet kasaan ennätysvauhtia hyttysarmeijan kannustamana. Vedin likomärät sukat ja vettävaluvat kengät jalkaan ja tsemppasin itseni Luirojärvelle parissa tunnissa. Ylitys ennen Luiroa oli piristävä! Tuvalla tapasin muutamia ihmisiä jotka olivat tosin jo lähdössä. Lounasta keitellessä tuli lisää porukkaa, ja yllättäen tupaan tupsahti myös tämä vaelluskaverini jonka kanssa teimme omia reissujamme. Siinä sitä ihmettelimme kun molemmilla oli reittisuunnitelmat muuttuneet lennossa. Kaveri oli nähnyt sääennusteen aiemmin aamulla joten päätettiin lähteä yhdessä seuraavana päivänä Sokostille ja kiertää tunturien kupeita Pirunportin kautta Paratiisikuruun ja takaisin Luirolle. Arvelin sen olevan reilun kymmenen tunnin rupeama mutta mikäs sitä kun yöllä on valoisaa kuin noh, päivällä. :) Pian tuvalle saapui lisää ihmisiä ja ilta sujui rattoisasti jutellessa ja saunoessa&uidessa auringonpaisteessa tunturimaiseman ympäröimänä. Kyllä kelpaa viettää lomaa.
Ihan kohtuullisesti nukutun telttayön jälkeen lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän maissa päiväreput lanteilla keikkuen kohti Sokostia. Yöllä vähän taas sateli mutta aamulla oli kirkas taivas ja tuuli mukavasti. Kengätkin oli kuivuneet Luiron hienossa kuivatushuoneessa ja illalla tekemäni liimapaikkaukset tuntuivat toimivan. Sokostille nousi parissa tunnissa leppoisaan tahtiin ja sieltä oli todella hienot maisemat joka suuntaan. Tavattiin Soneran huoltomiehiä mastolla ja kutsuttiin ne helikopterinsa kera Luirolle saunomaan. Mutta saunakaljat sälytettiin heidän vastuullensa.
Jatkettiin tunturiharjannetta eteenpäin ja pidettiin lounastauko Lumikurun paikkeilla. Sää oli edelleen hieno ja hyttyset pysyivät pois avotunturista. Nähtiin iso porotokka ja maakotka. Kiipesimme Pirunportin päälle ja suuntasimme tunturinkuvetta Paratiisikurun yläosiin. Hienot oli maisemat! Pienen suunnistusvirheen jälkeen pääsimme takaisin alas Pälkkimäpääojan varteen ja marssimme pikatahtia jokivartta takaisin Luirolle hurjan hyttysarmeijan ajamana. Päivälle tuli pituutta noin 11 tuntia josta lounastaukoa puoliska tuntia. Muuten emme juuri malttaneet pitää taukoja. Paljon nousuja, välillä vähän haastavaa kivikkoa mutta pääosin tosi kiva reitti. Pikaisen saunan jälkeen (vitsi mitä luksusta!) konttasin telttaan ja söin uupuneena todella myöhäisen illallisen. Johan sen lounasnuudelipussin jälkeen oli nälkä tullut.
Viime yö tuli nukuttua vähän huonosti kuumuuden takia. Heräsin vasta kahdeksalta ja huikkasin vaelluskaverille heipat. Pääsin liikkeelle yhdeksän maissa hiukka nuutuneena, mutta aamun jokikahlaus, auringonpaiste, ihana ylämäki ja mukava tuuli piristivät. Maasto oli suhteellisen helppoa ja mukavaa Tuiskukurulle. Tuiskulla vähän siivoilin kämppää ja juttelin huoltomiesten kanssa. Kuulemma hyttysiä oli normaalia enemmän. Olin ajatellut yöpyväni jossain matkalla Aitaojalle, mutta vesipaikan puute muutti suunnitelmia. Telttapaikkoja olisi ollut kyllä vaikka millä mitalla mutta vettä olisi joutunut raahaamaan kaukaa. Päädyin lopulta Aitaojalle yöksi omalle biitsilleni kun ajattelin Suomunruoktun olevan suhteellisen kansoitettu näin lähellä juhannusta.
Heräilin yöllä moneen otteeseen outoihin uniin. Nousin lopulta vähän ennen seitsemää ja kahdeksalta varistelin jo hiekanmurut teltastani ja kävelin Suomunruoktulle katsomaan josko löytäisin vaelluskaverini sieltä. Istuskelin tuvan seinustalla kirjoittamassa retkipäiväkirjaa ja odottelin hänen heräämistään. Päätimme syödä lounasta ennen Niilopäätä ja lähteä sitten ajelemaan (Saariselän Partioaitan kautta!) kohti kotia. Reissulla oli hieman varusteongelmia mutta pääosin kaikki sujui hienosti ja maisemat sykähdyttivät kauneudellaan. Onneksi pääsee taas pian takaisin lappiin!
Lähetä kommentti