Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.
- Maaria Leinonen
Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.
- Maaria Leinonen
On asioita,
jotka tietää vain ystävistä ymmärtävin.
Vetäytymättä se kuuntelee
ja lohduttaa loputtomasti.
Se riemastuu, kun tapaamme,
kaipaa minua,
vaikka olisin poissa vain hetken.
Se tietää olevansa minun
ja että minä olen sen
varmasti, täydesti, aina.
-Pia Perkiö-
Sinä olet metsä minun poluilleni,
meri minun laivoilleni,
taivas tähdilleni,
sammumaton nuotio hankieni keskellä,
hiljaisten iltojeni toteutunut haave,
niin tosi.
- Pia Perkiö-
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972
Ihanaa runon ja suven päivää!
Lähetä kommentti